Hei,
olen täysi-iän ylittänyt nuori nainen, sairastin(diagnosoimattoman) syömishäiriön teininä. Kaikki lähti käsistä terveellisten elämäntapamuutosten myötä, jonka seurauksena rajoitin ruokavaliotani jatkuvasti yhä enemmän ja luisuin syvemmälle syömishäiriöön. Laihduin ja söin todella vähän, lähinnä kasviksia. Lopulta kaikki johti syvään masennukseen, jonka vuoksi hoitoon hakeuduin. Oireilusta pääsin tuolloin itse eroon ja sain painon nostettua normaaliin, vaikkakaan helppoa se ei ilman tukea ollut. Hoitotaho ei ole oireiluun juurikaan puuttunut, eikä mua ole otettu tosissaan, vaikka yhdessä vaiheessa mm. laihdutin uudelleen ja syömiseen liittyvää ongelmallisuutta olen tuonut ajoittain, mutta tuloksetta, esille.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että monen vuoden kuivilla olemisen jälkeen sh-oireilu on palannut takaisin huomaamatta. Muutin elämäntapojani terveellisempään suuntaan olettaen, etten enää päädy samaan tilanteeseen kuin aiemmin. Paino on kuitenkin laskusuuntainen (normaalista alipainoon), ruokavalio kapeutunut terveellisyyden nimissä huomattavasti ja syömiseen liittyvä ahdistus läsnä. Ostan terveellistä ruokaa, mutta esim. sukulaisten luona herkutteleminen onnistuu. Ajoittain nälkä kärjistyy järkyttäväksi ahmimiseksi ja pari kertaa olen yrittänyt oksennella. Syöminen on siis kaoottista ja oireilu sekamuotoista.
Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Oireita ei koskaan ole otettu tosissaan ja hoidon suoranainen vaatiminen tuntuu ahdistavalta. En ole järkyttävän alipainoinen, vain muutaman kilon. Pelkään, ettei mua pidetä oikeasti apua tarvitsevana. Ajattelen, että mun on vaan pakko nousta pohjalta ylös yksin niin kuin aina ennenkin, mutta toisaalta olisin valmis työstämään ongelmia, jos vain siihen saisin jotain tukea.
Onko mulla oikeutta vaatia esim. lähetettä syömishäriöpolille, jos koen heidän asiantuntemustaan tarvitsevani? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia siitä, että sh-oireilu uusiutuu vuosien jälkeen?
olen täysi-iän ylittänyt nuori nainen, sairastin(diagnosoimattoman) syömishäiriön teininä. Kaikki lähti käsistä terveellisten elämäntapamuutosten myötä, jonka seurauksena rajoitin ruokavaliotani jatkuvasti yhä enemmän ja luisuin syvemmälle syömishäiriöön. Laihduin ja söin todella vähän, lähinnä kasviksia. Lopulta kaikki johti syvään masennukseen, jonka vuoksi hoitoon hakeuduin. Oireilusta pääsin tuolloin itse eroon ja sain painon nostettua normaaliin, vaikkakaan helppoa se ei ilman tukea ollut. Hoitotaho ei ole oireiluun juurikaan puuttunut, eikä mua ole otettu tosissaan, vaikka yhdessä vaiheessa mm. laihdutin uudelleen ja syömiseen liittyvää ongelmallisuutta olen tuonut ajoittain, mutta tuloksetta, esille.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että monen vuoden kuivilla olemisen jälkeen sh-oireilu on palannut takaisin huomaamatta. Muutin elämäntapojani terveellisempään suuntaan olettaen, etten enää päädy samaan tilanteeseen kuin aiemmin. Paino on kuitenkin laskusuuntainen (normaalista alipainoon), ruokavalio kapeutunut terveellisyyden nimissä huomattavasti ja syömiseen liittyvä ahdistus läsnä. Ostan terveellistä ruokaa, mutta esim. sukulaisten luona herkutteleminen onnistuu. Ajoittain nälkä kärjistyy järkyttäväksi ahmimiseksi ja pari kertaa olen yrittänyt oksennella. Syöminen on siis kaoottista ja oireilu sekamuotoista.
Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Oireita ei koskaan ole otettu tosissaan ja hoidon suoranainen vaatiminen tuntuu ahdistavalta. En ole järkyttävän alipainoinen, vain muutaman kilon. Pelkään, ettei mua pidetä oikeasti apua tarvitsevana. Ajattelen, että mun on vaan pakko nousta pohjalta ylös yksin niin kuin aina ennenkin, mutta toisaalta olisin valmis työstämään ongelmia, jos vain siihen saisin jotain tukea.
Onko mulla oikeutta vaatia esim. lähetettä syömishäriöpolille, jos koen heidän asiantuntemustaan tarvitsevani? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia siitä, että sh-oireilu uusiutuu vuosien jälkeen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.