Tässä 10 vuotta d1 sairastaneena jatkuvaa ylä ja alamäkeä ollut. Vajaa pari vuotta sitten hoitotasapaino alkoikin jo näyttää omastani mielestä erittäin hyvältä kun hba1c putosi 9 tienoilta parhaillaan jonnekkin 6.7 paikkeille. Viimeisen vajaat pari vuotta hba1c ollut aika tarkalleen aina sama 8.0-8.5 ja kyllähän se tuosta alaspäin pitäisi saada vaikka ei tuokaan käsittääkseni mikään hirveä ole mutta ei myöskään hyvä.. Ennen tuota hba1c laskua minulla todettiin nefropatia kun sitä ei oltu aiemmin edes tutkittu kuin joskus diabeteksen alkuaikoina (!) Siinä vaiheessa olin jo sairastanut 6-7 vuotta kun tuo todettiin eikä testiä oltu otettu kuin vain kerran .Jotenkin vielä jäänyt erityisen paljon nyppimään se kun eikös tuota mikroalbuminuriaakin pitäisi tutkia vuosittain ihan alusta asti ettei tälläisiä pääse ilmenemään "huomaamatta". Onneksi nefropatia saatiin kuntoon lääkkeillä ja on pysynyt hyvissä arvoissa ainakin toistaiseksi. Mikään ei oikein tunnu auttavan hoitotasapainoon kuitenkin, sensorointeja tehty, insuliinina lantus ja novorapid, illalla pisto n. 18 aikaan lantusta ja novoa aina aterialle ja myös välipaloille ennen ruokaa. Alkaa itselläni ainakin neuvot jo loppumaan ja on kyllä myös huomannut aivan samaa lääkäreilläkin kun polikäynneillä ei tule oikeastaan koskaan mitään uutta tai mitään mikä olisi parantanut tilannetta.
Alkaa olemaan niinsanotusti kaikki keinot käytetty.
Onko kukaan muu ajautunut näin toivottomaan tilanteeseen itse?
Alkaa olemaan niinsanotusti kaikki keinot käytetty.
Onko kukaan muu ajautunut näin toivottomaan tilanteeseen itse?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.