Jumalalle otollinen – joka Häntä
pelkää ja tekee vanhurskautta
TÄSSÄ RAAMATUN KOHDASSA kerrotaan siitä kun Pietari saarnasi evankeliumin sanaa Korneliuksen kodissa. Kornelius oli Kesareaan sijoitetun italialaisen sotaväen osaston upseeri, sadanpäämies, ja täällä työpaikassaan hän joutui tekemisiin ihmisten kanssa, jotka palvelivat Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kun Luukas kertoo tästä Korneliuksesta, eteemme piirtyy kuva miehestä, joka todellakin oli hurskas sanan oikeassa merkityksessä. "Hän oli jumalinen ja Jumalaa pelkääväinen kaiken hänen huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa". Kornelius on taas rukoilemassa liki yhdeksättä hetkeä (vähää vaille klo 15). Hänelle ilmestyy Herran enkeli julkisessa näyssä, jota Kornelius katseli ja katsellessaan tätä kirkkauden maan lähettiä, hän peljästyi ja sanoi "Herra, mikä on?" Silloin enkeli kertoo hänelle, kuinka "sinun rukoukses on kuultu ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan Simonia, joka myös Pietariksi kutsutaan, hän sanoo sinulle, mitä sinun pitää tekemän". — Jos tällaisen kokemuksen kokisi tälläkin ajalla omavanhurskas ihminen, hän jo väittäisi kivenkovaan, että hän on saanut syntinsä anteeksi ja on Jumalan lapsi, kun itse enkeli puhutteli häntä. Jumala lähetti ja lähettää apunsa sinne, missä on todellinen tarvis, missä on särjetty ja nöyrä henki. Eikä enkelikään vanhurskauttanut tätä rukoilevaa ja Jumalaa pelkäävää miestä hänelle ilmestymällä, vaan neuvoi Korneliusta noutamaan uskovaisen Pietarin luokseen; tämä tuo evankeliumin hänelle ja hänen langoilleen.
KUN HERRA JEESUS oli astunut ylös taivaaseen, niin hän jätti sitä ennen evankeliumin viran tänne maan päälle. Oppia ei muutettu Korneliuksen tähden, mutta tätä Jumalan herättämää miestä ja hänen ystäviään neuvottiin sinne, missä on kuultavana Jumalan sana, pyhä evankeliumi, joka avaa tien pysyvään Jumalan rauhaan oli sitten kysymyksessä minkälainen ihonväri tai rotu tahansa. "Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoa." Kun Pietari tuli Korneliuksen luo, hänen mukanaan tuotiin tuo "taivaasta lähetetty" evankeliumi. "Se sana, jonka Jumala Israelin lapsille lähetti, ja julisti rauhan Jeesuksen Kristuksen kautta: joka kaikkein Herra on." Tämä sana toi Korneliuksen sydämelle Jumalan rauhan. Evankeliumin sana toi sisäisen ilon ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että hänkin ja kaikki uskoon autetut, evankeliumin vastaan ottaneet ovat nyt Jumalan lapset, ovat armossa, ovat osalliset siitä lupauksesta, joka jo isille oli luvattu ja siinä lupauksessa oli annettu lupaus myös pakanoille.
EVANKELIUMISSA on vieläkin näin suuri Jumalan voima. Kunpa tämä evankeliumi aukeaisi tälläkin ajalla ihmisille, silloin ei niin moni väärän opin eksyttäjä, saisi vietellä ihmisiä ja vetää niin kuin ratasten köysillä iankaikkiseen vaivaan. Mutta evankeliumi on peitetty. Ihminen on sellainen, että se menee vaikka järveen, ennen kuin uskoo Jumalan valtakunnan evankeliumin.
PIDÄ KÖYHÄ Jumalan lapsi suurena armona aina se, että taivaallinen Isä on saanut avata silmät näkemään täällä maan päällä Jumalan valtakunnan ja antanut armon ottaa vastaan kirkkauden evankeliumin. Siinä kannetaan sinun ja minun kohdalle kaikki ne taivaalliset armoaarteet, joita kuoleman vallan voittanut Herramme on meidän puolestamme tehnyt. Evankeliumi tulee Jumalan puhtaasta maailmasta ja tuo näin tänne maan päälle syntisen ihmisen elämään sen elämän,
jonka Herra Jeesus on meille valmistanut kuolemallaan ja ylösnousemisensa voittovoimalla. Älä lapsi epäile, korjaa vielä näitä Jeesuksen veren pisaroita oman sielusi rauhaksi. Tässä taivaallinen Isä saa kiitoksen ja kunnian töistään, kun me uskolla korjaamme sen armon, jonka hän on meille valmistanut. Ja itsessämme langenneet, jotka emme pääse paikoiltamme mihinkään silloin, kun meidän pitäisi jotain tehdä autuutemme eteen, saamme tässä armossa täyden turvan ja iankaikkisen elämän täyden toivon.
Toivo Leppänen
Päivämies huhtikuun 11 päivänä 1972
###
Itsenäisyyspäivän paraatissa Jyväskylässä 2015 kenraalin takana seisoi kaksi sotaveteraania, joiden nimet mainittiin; toinen heistä oli Tovo Leppänen, mahdollisesti sama henkilö, joka on kirjoittanut tämän Päivämiehen kirjoituksen. Samaan aikaan Oulun rauhanyhdistyksen seuroissa rovasti Erkki Piri muisteli nuorta lääkintämiestä, Toivo Leppästä, joka rintamalla siunasi pahoin haavoittuneen sotilaan sisälle Jumalan valtakunaan.
pelkää ja tekee vanhurskautta
TÄSSÄ RAAMATUN KOHDASSA kerrotaan siitä kun Pietari saarnasi evankeliumin sanaa Korneliuksen kodissa. Kornelius oli Kesareaan sijoitetun italialaisen sotaväen osaston upseeri, sadanpäämies, ja täällä työpaikassaan hän joutui tekemisiin ihmisten kanssa, jotka palvelivat Kaikkivaltiasta Jumalaa. Kun Luukas kertoo tästä Korneliuksesta, eteemme piirtyy kuva miehestä, joka todellakin oli hurskas sanan oikeassa merkityksessä. "Hän oli jumalinen ja Jumalaa pelkääväinen kaiken hänen huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa". Kornelius on taas rukoilemassa liki yhdeksättä hetkeä (vähää vaille klo 15). Hänelle ilmestyy Herran enkeli julkisessa näyssä, jota Kornelius katseli ja katsellessaan tätä kirkkauden maan lähettiä, hän peljästyi ja sanoi "Herra, mikä on?" Silloin enkeli kertoo hänelle, kuinka "sinun rukoukses on kuultu ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan Simonia, joka myös Pietariksi kutsutaan, hän sanoo sinulle, mitä sinun pitää tekemän". — Jos tällaisen kokemuksen kokisi tälläkin ajalla omavanhurskas ihminen, hän jo väittäisi kivenkovaan, että hän on saanut syntinsä anteeksi ja on Jumalan lapsi, kun itse enkeli puhutteli häntä. Jumala lähetti ja lähettää apunsa sinne, missä on todellinen tarvis, missä on särjetty ja nöyrä henki. Eikä enkelikään vanhurskauttanut tätä rukoilevaa ja Jumalaa pelkäävää miestä hänelle ilmestymällä, vaan neuvoi Korneliusta noutamaan uskovaisen Pietarin luokseen; tämä tuo evankeliumin hänelle ja hänen langoilleen.
KUN HERRA JEESUS oli astunut ylös taivaaseen, niin hän jätti sitä ennen evankeliumin viran tänne maan päälle. Oppia ei muutettu Korneliuksen tähden, mutta tätä Jumalan herättämää miestä ja hänen ystäviään neuvottiin sinne, missä on kuultavana Jumalan sana, pyhä evankeliumi, joka avaa tien pysyvään Jumalan rauhaan oli sitten kysymyksessä minkälainen ihonväri tai rotu tahansa. "Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoa." Kun Pietari tuli Korneliuksen luo, hänen mukanaan tuotiin tuo "taivaasta lähetetty" evankeliumi. "Se sana, jonka Jumala Israelin lapsille lähetti, ja julisti rauhan Jeesuksen Kristuksen kautta: joka kaikkein Herra on." Tämä sana toi Korneliuksen sydämelle Jumalan rauhan. Evankeliumin sana toi sisäisen ilon ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että hänkin ja kaikki uskoon autetut, evankeliumin vastaan ottaneet ovat nyt Jumalan lapset, ovat armossa, ovat osalliset siitä lupauksesta, joka jo isille oli luvattu ja siinä lupauksessa oli annettu lupaus myös pakanoille.
EVANKELIUMISSA on vieläkin näin suuri Jumalan voima. Kunpa tämä evankeliumi aukeaisi tälläkin ajalla ihmisille, silloin ei niin moni väärän opin eksyttäjä, saisi vietellä ihmisiä ja vetää niin kuin ratasten köysillä iankaikkiseen vaivaan. Mutta evankeliumi on peitetty. Ihminen on sellainen, että se menee vaikka järveen, ennen kuin uskoo Jumalan valtakunnan evankeliumin.
PIDÄ KÖYHÄ Jumalan lapsi suurena armona aina se, että taivaallinen Isä on saanut avata silmät näkemään täällä maan päällä Jumalan valtakunnan ja antanut armon ottaa vastaan kirkkauden evankeliumin. Siinä kannetaan sinun ja minun kohdalle kaikki ne taivaalliset armoaarteet, joita kuoleman vallan voittanut Herramme on meidän puolestamme tehnyt. Evankeliumi tulee Jumalan puhtaasta maailmasta ja tuo näin tänne maan päälle syntisen ihmisen elämään sen elämän,
jonka Herra Jeesus on meille valmistanut kuolemallaan ja ylösnousemisensa voittovoimalla. Älä lapsi epäile, korjaa vielä näitä Jeesuksen veren pisaroita oman sielusi rauhaksi. Tässä taivaallinen Isä saa kiitoksen ja kunnian töistään, kun me uskolla korjaamme sen armon, jonka hän on meille valmistanut. Ja itsessämme langenneet, jotka emme pääse paikoiltamme mihinkään silloin, kun meidän pitäisi jotain tehdä autuutemme eteen, saamme tässä armossa täyden turvan ja iankaikkisen elämän täyden toivon.
Toivo Leppänen
Päivämies huhtikuun 11 päivänä 1972
###
Itsenäisyyspäivän paraatissa Jyväskylässä 2015 kenraalin takana seisoi kaksi sotaveteraania, joiden nimet mainittiin; toinen heistä oli Tovo Leppänen, mahdollisesti sama henkilö, joka on kirjoittanut tämän Päivämiehen kirjoituksen. Samaan aikaan Oulun rauhanyhdistyksen seuroissa rovasti Erkki Piri muisteli nuorta lääkintämiestä, Toivo Leppästä, joka rintamalla siunasi pahoin haavoittuneen sotilaan sisälle Jumalan valtakunaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko Jumala nyt kaikkivaltias? Valehteleeko kumpi Leppänen vai Jeesus, kun Hän toteaa useassa kohdassa olevansa kaikkivaltias.
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Näin Matteus 28;18 ja VT;N Daniel kertoo saman profetiassaan 7;14.
Tämä kirjoittaja siis puhuu soopaa.
On totta, kuten Raamattu sanoo Jumalan roolista parannukseen, että Jumala ensin vetää ihmistä Poikansa luokse.
Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
Tässäkin ilmenee, että Jeesuksella on kaikki valta, Taivaassa ja maan päällä, joten Jumala vetää Kaikkivaltiaan Poikansa puoleen uskomattomia ihmisiä.
Kornelius oli Vanhurskas Jumalan edessä, Vanhan Liiton mukaan, koska ei ollut kuullut evankeliumia.
Hänen uskonsa oli VAIN Jumalaan, joka ei ole pelastava, vaan lakiuskoa uhreineen.
Siitä Hänen oli tehtävä parannus, ja tehtävän sai Pietari, jonka tehtävä oli viedä Hänelle sanoma ja kastaa.
Kristitty ei rukoile Jumalaa, vaan Jeesusta, jota myös Kornelius rukoili sen jälkeen, kun Hän teki parannuksen Jeesukseen.
Usko Jumalaan ei pelasta ketään.
Tuosta VL mantrasta; - saanut syntinsä anteeksi, ei juuri ko. tarina korosta, se on niitä Raamatun SRK lisälestejä.
Jeesus jätti sen, nimeltä manituille omilleen, sekä n 100;lle muulle opetuslapselle, mutta kun He eivät selvinneet asiasta, alkoi pakanoiden vastuu ja siinä oli Kornelius itse asiassa toisena ja siitä se sitten alkoi, pakanat julistavat Jeesuksen syntymää, eli evankeliumia sekä Hänen sovitustyötään ristillä.
Evankeliumi ei ole ”taivaasta tehty”, vaan se on Jeesuksen syntymä.
Paimenet sen saivat siksi, että saavat viedä tämän ilosanoman, eli evankeliumin seimen luokse ja vahvistaa Jeesuksen syntymä, lupauksien täyttäjänä.
On todella köyhää teologiaa kirjoittaa; Se sana, jonka Jumala Israelin lapsille lähetti, ja julisti rauhan Jeesuksen Kristuksen kautta: ** Jeesus ei ole kautta, se on kautta vain VL puhujalle?
Jeesus on Kaikkivaltias Herra, joka on itsessään TIE; TOTUUS ja ELÄMÄ.
Tämä tulisi SRK;n oppia.
Kautta, on vaikka kun ajaa Kajaanista Tornioon, pääsee suoraankin, mutta jos, KAUTTA, se voi olla vaikka Oulu?
Eli kautta,, Oulun Tornioon.
Jeesus on enemmän, Hän seurakunnan kulmakivi ja Uudestisyntyneiden pelastaja, ei muiden.
** kaikki uskoon autetut, evankeliumin vastaan ottaneet ovat nyt Jumalan lapset, ovat armossa,** Missähän se on Raamatussa sanottu, usko evankeliumiin pelastaa?
>>Mutta evankeliumi on peitetty. Ihminen on sellainen, että se menee vaikka järveen, ennen kuin uskoo Jumalan valtakunnan evankeliumin.** Järveen?
Kaiketi kirjoittaja tarkoitti SRK;n evankeliumia??
Mieluummin järveen. Oikeassa on.
Jospa sieltä löytyy se PEITETTY EVANKELIUMI?
Aika paksua >> Mutta evankeliumi on peitetty.** Sekin on totta, yksikään VL saarnaaja ei ole päässyt peitteen päälle vapaana kirkastamaan Jeesusta.
Kaikki kirjoituksen Jumalan lapsista, ilman Uudestisyntymistä sekä Jeesuksen tunnustamista kaikkivaltiaaksi ovat todella srk- PEITON ALLA.
En tiedä, onko sama Leppänen, mutta kristityksi täysin sekava, hukassa.
Kes.
ja sinä hyvin sitä jumalan armoa eteenpäin viet..ilmiselvä helluntailainen..saatanan synagookaa.
Oletko seonnut isossa kirjassa? Mistä sinulla riittää tuota hellarilaista saastaa. Sanot kristityn rukoilevan Jeesusta, ei Jumalaa. Persulla ei näissä hengellisissä asioissa, nyt vaan ole ymmärrystä käsitteestä valta. Harhainen oppisi on tehnyt sinut hulluksi. Ketä Jeesus käski Johanneksen rukoilemaan Patmoksella?
Ilm. 19:10
Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki."
Ilm. 22:9
Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".
Mikä perse sinä olet.
Se ei kuulunut aiheeseen, kuten ei Ilmestyskirjakaan.
Mutta käy.
Ilm. 19;10
Kannattaa lukea alkuteksti, tai vaikka käännöstä 1992.
Alkutekstissä on verbi lankesin, lankesin eteen jalkojensa eteen palvomaan Häntä.
Lähelle sama kun -92; Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!" Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki.
Kannattaa selvittää mistä moittii toisia.
Saattaa selvitä oma typeryys ja minitieto liian helposti.
Sitten lisää ilveilijälle, Ilm. 22: 9 Kuuluu oikein käännettynä, Mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan
palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!"
Ja alkutekstissä.
Ja säilyttää sanoma tämä palvoen Jumalaa.
Miksi sitten palvoen Jumalaa, siksi kun Jumala on jo tullut Jerusalemiin.
Voit nämä kertoa saarnaajallesi.
Lopeta tuo nälviminen ja pysy asiassa, kaiku vatsaa kuten huudetaan.
Pientä tarkkaa vaisuutta lisää.
Kes.
Erikoista.
On tuo nimitteliäsi vekkuli.
Ei tajua mitään?
Vastasi aivan eri asiaan, ja rukousta niissä ei ollut.
Kiitos kun toit faktaa pöytään.
Olikohan sillä VL raamattu?
Älä jätä palstaa, jonkun täytyy tuntea Jumalan sana, ne sitä ei tunne.
Kempeleen vanhahtava pahanilkinen hellarsaasta latelee omiaan.
#Miksi sitten palvoen Jumalaa, siksi kun Jumala on jo tullut Jerusalemiin.
Onko ajantajusi häninnyt?
No lue tästä, onko?
Ilm 21 ( eli edellinen luku )
2 Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.
3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan,
Itse eislle ottamasi luku oli 22 ja se kertoo myöhemmistä tapahtumista, eli minkälainen Uusi Jerusalem on.
Taidat olla väärällä palstalla kommentoimassa, ei päätä, ei häntää.
Mikä sinnä oli omiaan ja mikä hellaria, joka en ole, olen Pyhä Jeesuksen seuraaja, Häneen kastettu.
Onko Sinut.
Jeesukseen voi luottaa.
Kes.
Ilm. 22:9
Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".
Tässä enkeli sanoo Johannekselle ilmestyksen yhteydessä, koeta ymmärtää.
Toisekseen nimittelysi "perse" kuuluu paremminkin sinulle. Politiikassa perussuomalaisena, persuna johdatti sinut vihan kiihkossasi alatyyliseen nimittelyyn.
Jaa,, sinä vieläkin.
Katso edelliset vastukset, rukoukset eivät liity noihin jakeisiin, ei alkutekstin, eikä -92 käänöksen mukaan.
Kuuluu; Mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!"
Onko joatin vaikuksia ymmärtää?
Onoko sine huovuksisa, kun kirjutit?
Tuonpa minäkin panokseni tähän ketjuun:
Kuuliaisuus Jumalan seurakunnalle ja Kristuksen opille
(Alustus Pudasjärven seurakuntapäivillä 4.4.–71)
Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle, I Timoteuskirjeen kolmannen luvun 14 – 15 jakeissa näin: ”Näitä minä sinulle kirjoitan, ja toivon pian tulevani sinun tykösi. Mutta jos minä viivyn, että tietäisit, kuinka sinun tulee Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus." Tällä sanonnalla tarkoitetaan sitä ihmisyhteisöä, jotka ovat maailmasta erotetut sen tähden, että he ovat uskon kautta kiinnitetyt seurakunnan päähän, Kristukseen, ja näitä ei yhdistä yhteen mikään inhimillinen viisaus eikä mikään maallinen taikka aatteellinen harrastus, vaan he ovat liitetyt yhteen Jumalan Hengellä ja puhdistetut synneistä Kristuksen verellä. "Sillä niin kuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole yhtäläinen työ, niin mekin olemme monta, yksi ruumis Kristuksessa; mutta keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet " Room.
12:4–5.
TÄMÄN PYHÄN seurakunnan jäsenyys ilmenee pysymisenä apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksessa, niin kuin alkuseurakuntakin. Apostolien teoissa on siitä kirjoitettu. Kun seurakunta on syntynyt ylhäältä, sille on antanut elämän ja Hengen itse kolmiyhteinen Jumala. Siksi seurakunnan jäsenen ei ole lupa ajatella ja elää toisin kuin Jumalan sana neuvoo. Meillä uskovaisilla on moninaiset lahjat siitä armosta kuin meille annettu on, mutta erilaisista armolahjoista ja erilaisesta luonteesta huolimatta me uskovaisina muodostamme sellaisen Jumalan perheen, jota ei ole maailmassa toista.
Mikään ei voi yhdistää ihmisiä niin likeiseen yhteyteen, kuin Pyhän Hengen yhteys. Ei myöskään mikään maallinen sitoa samanlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja samanlaista yhteiselämää kuin on elävän Jumalan seurakuntayhteys. Tämän seurakunnan yhteys koetaan ennen kaikkea evankeliumin opin käsittämisessä ja siitä elämisessä. Jumalan seurakunta on ja voi olla vain siellä, missä evankeliumi oikein opetetaan ja Kristuksen asettamat sakramentit seurakunnan Herran asetuksen mukaan jaetaan. Pyhän Hengen eläväksi tekevä sana ruokkii seurakuntaa, lohduttaa armolupauksilla uupuvaa ja kiusattua elämäntien matkamiestä. Samoin myös neuvon ja nuhteen sana kaitsee, ettei kukaan eksyisi Jumalan armosta pois, vaan säilyisi erilaisesta luonteesta huolimatta, Jumalan lasten yhteydessä ja seurakunnan hoidossa.
JOS JOLLEKIN, taikka joukoillekin alkaa kasvaa sellainen käsitys, että minulla on oikeus olla erimieltä esimerkiksi vanhurskauttamisopissa, niin sitä on aina pidetty Jumalan seurakunnassa vaarallisena sydämenlaajennustautina. Niin sanotuissa ehdonvallan asioissa voi olla erimielisyyksiä ja saakin vallita tuollainen raitis vapaus, mutta mikä koskee nimenomaan vanhurskauttamisoppia, niin siinä Jumalan seurakunta on ajasta aikaan aina ollut yksimielinen. — Viime vuosisadan lopulla, kun Tornionjoki-varressa paloivat herätyksien tulet voimakkaina, ja samaan aikaan ilmestyi sinne myös separaattori, niin kerrotaan, että toiset veljet olivat vakavasti sitä mieltä, että on synti halasta Jumalan viljaa tällaisella koneella. Toiset pitivät keksintöä hyvänä. Kun saadaan voita, niin saadaan rahaa muihin tarvikkeisiin. Kertojan mukaan väittely sai jopa kiivastakin väriä, mutta tämä ei suinkaan tehnyt eriseuraa, vaan uskossa oltiin yhtä ja kuuliaisuudessa yhtä Jumalan seurakuntaa kohtaan. (jatkuu)
SAMOIN ON myöskin kristityt kutsunut yhteen henkeen maailman syntielämään nähden, sillä siitä varoittaa meitä raamattu ja sen vahingollisuus ilmenee siinä, että se saastuttaa ihmisen. Ruuasta sanotaan, että sillä on luonnollinen uloskäyminen ja se on annettu ravinnoksi ruumiillemme, mutta synti saastuttaa ihmisen. Se ei poistu jälkiä jättämättä, vaan siitä, saa tunnon haavoja ja jatkuva tottelemattomuus tuo viimein hengellisen pimeyden ja sen jälkeen hengellisen kuoleman. Tämän ajan suuri vaikeus Jumalan lapselle onkin tämän synti-käsitteen selvänä säilyminen ja synnistä, olkoot se sitten hengellistä tai lihallista, erillään varjeltuminen
Esim. Televisio on eräs tämän ajan kristittyjen koetinkivi. Kun uskonelämä alkaa näivettyä, maailman ja Jumalan, valtakunnan raja rupeaa hämärtymään, niin tulee sellainen uteliaisuus, että pitäisi sitä seurata aikaakin, luonnon ihmeellistä maailmaa ja suuren maailman tapahtumia, oikein nähdä, millaista siellä on. Ostetaan televisio. On tarkoitus katsoa sieltä vain hyvää ohjelmaa, mutta raja alkaa siirtyä ja siirtyä, katsottavaa tulee enempi ja enempi, kohta ei olekaan kuin kenties seksikohtaukset, jotka lasten vuoksi jätetään ainakin valvoma-aikaan katsomatta. Kun on eletty lihalle lihan jälkeen, sieluun tulee myöskin yö. Valkeus katoaa. Ensimmäisiä merkkejä alkaa olla se, että orjaillaan toisia jumalanlapsia veljiä ja sisaria. Kerrotaan kaunistellen, mitä sieltä on katsottu. Ei ole pitkää matkaa siihen, kun alkaa alla suurin vika muissa uskovaisissa. "Ne ovat niitä parempia kristittyjä, jotka pystyvät meitä neuvomaan". — Mieli on muuttunut. Kun ei ole osoitettu kuuliaisuutta Jumalan seurakunnalle, eikä ole tehty viasta parannusta, silloin kun siitä vielä tunto nuhteli ja Jumalan lasten varoitukset tuntuivat rakkauden neuvoilta, niin ei olisi tarvinnut ruveta vikoilemaan seurakuntaa. Parempi olisi ollut osoittaa kuuliaisuutta seurakunnalle, eikä alkuunkaan ostaa tuota kapinetta. Samoin on asianlaita muihinkin synteihin nähden. Tällä ajalla on, rakkaat veljet ja sisaret, meillä niin suuri vaara eksyä totuudesta, että on syytä entistä visummin ottaa vaarin Jumalan seurakunnan neuvoista, ettei yksikään eksyisi Jumalan armosta pois. Kun uskonelämä säilyy terveenä, vaikka uskova itse tuntee suurta syntisyyttä ja alamittaisuutta uskontiellä kilvoitellessaan, niin terveen uskonelämän yksi hedelmä on kiinteä seurakuntayhteys. On ainainen ikävä sinne, missä pyhät kokoontuvat, evankeliumin kuuloon. Samoin on muutenkin halu vaeltaa keskinäisessä rakkaudessa toisten Jumalan omien karissa. Palveleva rakkaus on myöskin kekseliäs, se näkee uskonystävien vaivat ja huolet yhteisenä. Vanhukset ja sairaat ovat myöskin muistossa, ja heitä toivoisi voivansa palvella. Näin kaunistetaan Kristuksen oppi, niin kuin apostoli kirjeessään Tiitukselle sanoo.
ON AIVAN väärin käsitetty silloin, jos uskontunnustuksessa oleva alkaa ajatella, että minulla ei ole mitään sidonnaisuutta seurakuntaan. Että uskoni on niin yksityisasia, ettei siinä ole toisilla saman tien matkamiehillä mitään sanottavaa. Me olemme jokainen veljemme vartijoita, niin kuin heprealaiskirjeessä luemme: "Neuvokaa teitänne keskenänne joka päivä, niin kauan kun sanotaan; ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi. Sillä me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin sen aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme. Koska sanotaan: tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin haikeudessa tapahtui." Näissäkin apostolin sanoissa on seurakunta ja Kristus sovitettu niin yhteen, että silloin kun kuulee seurakuntaa, kuulee seurakunnan Herraa, Jeesusta Kristusta. Mutta jos hylkää seurakunnan ja sen neuvot, kadottaa myöskin osallisuuden Kristukseen.
KERROTAAN erään virkaveljen kerran kysyneen lääninrovasti Jussilalta: "Jos minä tekisin parannuksen, niin pitäisikö minun välttämättä kuulua tuohon seurakuntaan?" Jussilan vastaus oli ollut: "Mikä rangaistus se olisi, ellei saisi kuulua seurakuntaan?"
Tällaiseksi sen ovat kokeneet uskovaiset ennen meitä, ja tätä armoa mekin tämän ajan vaivoissa kilvoittelevat pyydämme taivaalliselta Isältä, että saisi varjella kuuliaisina Kristuksen seurakunnalle. Silloin säilyy myöskin osallisena seurakunnan Herrassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Muutoin olisimme vain joukko toinen toistaan syntisempiä ihmisiä, jotka omin ohjelmin voisimme parhaassa tapauksessa vain harrastaa jotakin meitä miellyttäviä uskonnollisia tapoja, mutta itse elämä olisi kokonaan salattu.
Toivo Leppänen
Päivämies huhtikuun 21 päivänä 1971
Paljon on muitakin kristillisiä seurakuntia Suomessa, joissa uskovaiset ovat Pyhän Hengen avulla liitetyt toisiinsa ja seurakuntaan, jossa kulmakivenä on Jeesus Kristus. Niissäkin eletään Kristuksen opissa ja seurataan Häntä. Jeesus Kristus on seurakunnan pää ja ainoa syntien Anteeksiantaja ja Välimies niinkuin Raamattu opettaa. Puhujat julistavat ihmisille sitä samaa veren evankeliumia, mitä itse Jeesus Kristus ja apostolit julistivat: "joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen nimensä tähden". Jeesus Kristus lupaa jokaiselle synnit anteeksi, joka uskoo Häneen oli yksin tai porukassa. Nimessä Jeesus Kristus meidän tulee pelastuman, ei missään seurakunnassa, oli sen nimi sitten mikä tahansa. Olen Toivo Leppäsen kanssa samaa mieltä, että vain usko Jeesukseen Kristukseen vanhurskaauttaa ihmisen!