Rakkaat lukijat, joulu on takanapäin, ja juhlapyhien tapahtumat maailmalla ansaitsevat tulla mainituksi. On nimittäin ensimmäinen kerta, kun jopa Intia, Thaimaa ja Sri Lanka viettivät kosteamman joulun kuin suomalaiset! (Tarkoitan siis kirjaimellisesti; kaikkihan tietävät, että meillä juotiin viinaa kuin viimeistä päivää, mutta siellä menivät ihan vesilinjalla.) Monien huulilla lienee kysymys: Miksi? Miksi Jumala antaa tällaista tapahtua? Looginen vastaushan olisi, että joulun TV-tarjonta oli niin huonoa, että Kaikkivaltias tahtoi saada edes uutisiin eloa, mutta teologit eivät tapaa muotoilla sitä näin. Ja ateisteille se, että Ellen Jokikunnas selvisi ja päätyi välittömästi iltalehtien otsikoihin, on vähintäänkin aihetodiste Jahven olemattomuudesta… Ja miksi kulttuuriministerimme ei voinut matkustaa Intiaan vähän aiemmin? Silloin meilläkin saattaisi tuurilla olla jo uusi ministeri, jolle (toisin kuin nyt) kulttuuri ei olisi yhtä vierasta kuin shampoo Pelle Miljoonalle.
Mainitsemisen arvoisia ovat myös Somalian tapahtumat. Siellähän kymmeniä hukkui tuhansien kilometrien matkan taivaltaneen hyökyaallonjämän alle, ja maa pyysi kriisiapua. Suomalaisilla olisi hyvä tilaisuus parantaa mainettaan ja antaa tukea Somalialle, eli lähettää täältä maahan toistasataa somalia hukkuneiden tilalle. Mutta nyt tästä vesivahingosta kotimaahan ja lukijakirjeisiin.
”Suosittelit viime palstallasi käytännöllistä joululahjaa tyttöystävälle. Kumppanini valitti koko syksyn, ettei tahdo päästä eroon vyötärön vararenkaastaan, joten ostin hänelle lahjakortin rasvaimuun Tallinnaan. Hän läimäisi minua avokämmenellä päin näköä ja sanoi, ettei enää koskaan puhu minulle. Mitä tein väärin?” nimim. hämmentynyt
Sopivan lahjan ostaminen on vaikea paikka, joten kerrottakoon pieni tarina.
Eräs pariskunta oli sopinut jo etukäteen, ettei jouluna osteta lahjoja. Kuitenkin loppusyksystä ilmestyi kirja, joka kiinnosti vaimoa. Aina kaupassa niteen nähdessään vaimo vihjaisi, että tuo teos olisi mukava saada jouluna paketista. Silti, kun mies kysyi, tahtooko hän lahjoja ostettavan, vaimo kielsi tämän aina.
Koitti aattoilta, kinkkua oli syöty ja joululauluja laulettu, kun mies toi vaimolleen paketin. Vaimo avasi innoissaan ja riemastui, kun näki kääreistä paljastuvan tuon niin kovasti haluamansa teoksen. ”Voi kultaseni, ei sinun olisi tarvinnut! Mehän sovimme, ettemme osta mitään”, hän sanoi miehelleen. ”Muistin toki sopimuksemme. Palauta tuo kirjastoon 15. tammikuuta mennessä, ettet saa sakkoja.” mies vastasi. Tästä eteenpäin jouluaaton tapahtumat eivät sovi lapsille tai herkkätunteisille. (Mies pääsi jo kolmen viikon kuluttua teho-osastolta ja, lääkäreiden ihmeeksi, toipui miltei ennalleen.)
Yleensähän tarinoilla on opetus, niin myös tällä. Eli, naiselle ei ole olemassakaan sopivaa lahjaa, ainakaan siinä tapauksessa, mikäli joulunpyhät osuvat kuukautiskierrossa hankalaan kohtaan.
Lahjoista puheen ollen, kuinka moni osti raaputusarpoja lahjoiksi? (Ei kannata, suurin osa suomalaisista ei osaisi iloita toisen puolesta vilpittömästi, jos olisi ostanut kaverilleen päävoittoarvan.) Tästä mieleeni tulikin hyvä kasku, jota en kuullut Yleisradion kahvilassa: Mitä yhteistä on Casino-arvalla ja tsunamilla? – Molemmilla voi tuurilla saada satatuhatta. Mutta se jaarittelusta ja seuraavaan kirjeeseen.
”Olen iltavirkku ihminen ja tahdon nukkua vapaapäivinä puolillepäivin. Poikaystäväni taas herää aina ennen seitsemää ja tahtoisi hellitellä minua aamuisin, kun minulle maistuisi uni. Kuinka sanoisin hänelle kohteliaasti, että nukkuisin mieluummin? Hän on herkästi loukkaantuvaa sorttia ja epävarma itsestään, joten pelkään, että jos töksäytän asiasta, hän suuttuu.” nimim. möhkis86
Tähän on vuorenvarma konsti, jolla saat takuulla unirauhan. Syöt edellisenä iltana hampaiden pesun jälkeen kutunjuustoa, jolloin aamuiset hellyydenosoitukset poikaystäväsi toimesta jäävät takuulla yhteen suukkoon ja voit jatkaa uniasi.
”Olen 14-vuotias tyttö. Muutimme juuri uuteen asuntoon ja sain huoneen, joka on hirvittävän ruma! (Valokuva ohessa.) Olisiko sinulla Apu vinkkejä, joilla huoneesta saisi vähemmän kammottavan?” nimim. Feng shuiko avuksi?
Näin kuvan, jossa esittelet huonettasi, ja keksin välittömästi menetelmän, jolla huoneesi ei enää näytä niin karsealta, ainakaan läsnä ollessasi. Poista peilit. (Samalla vaivalla olisin solvaamisen sijaan toki voinut sanoa, etteivät sisustusvinkit kuulu alaani, mutta arvatkaa, kumpi vaihtoehto tuotti minulle enemmän tyydytystä?)
Loppuun tahdon mainita hyvän konstin päästä esim. tähän luonnonkatastrofiin liittyvän surun yli. Tarkoitan siis musiikkia. Hyvin valittu, tilanteeseen sopiva kappale auttaa asiassa ihmeesti. Juuri tähän hetkeen sopisi 30-luvun klassikko Georg Malmstenin kynästä: ”Aallokko kutsuu”. Samaa menetelmää olen käyttänyt ja suositellut aiemminkin. Kun kuulin Konginkankaan bussiturmasta, keksin, että Eppu Normaalin ”Tahroja paperilla” on inhorealismissaan sopivan tunteikas kuvaus tapahtuneesta. Myyrmannin pommin aikaan taas käytin teemakappaleenani Tom Jonesin ”Sex Bomb”:ia. (Jostakin syystä radiotoimittajat eivät kummassakaan tapauksessa osanneet arvostaa soittotoiveitani.)
Apu
[email protected]
Mainitsemisen arvoisia ovat myös Somalian tapahtumat. Siellähän kymmeniä hukkui tuhansien kilometrien matkan taivaltaneen hyökyaallonjämän alle, ja maa pyysi kriisiapua. Suomalaisilla olisi hyvä tilaisuus parantaa mainettaan ja antaa tukea Somalialle, eli lähettää täältä maahan toistasataa somalia hukkuneiden tilalle. Mutta nyt tästä vesivahingosta kotimaahan ja lukijakirjeisiin.
”Suosittelit viime palstallasi käytännöllistä joululahjaa tyttöystävälle. Kumppanini valitti koko syksyn, ettei tahdo päästä eroon vyötärön vararenkaastaan, joten ostin hänelle lahjakortin rasvaimuun Tallinnaan. Hän läimäisi minua avokämmenellä päin näköä ja sanoi, ettei enää koskaan puhu minulle. Mitä tein väärin?” nimim. hämmentynyt
Sopivan lahjan ostaminen on vaikea paikka, joten kerrottakoon pieni tarina.
Eräs pariskunta oli sopinut jo etukäteen, ettei jouluna osteta lahjoja. Kuitenkin loppusyksystä ilmestyi kirja, joka kiinnosti vaimoa. Aina kaupassa niteen nähdessään vaimo vihjaisi, että tuo teos olisi mukava saada jouluna paketista. Silti, kun mies kysyi, tahtooko hän lahjoja ostettavan, vaimo kielsi tämän aina.
Koitti aattoilta, kinkkua oli syöty ja joululauluja laulettu, kun mies toi vaimolleen paketin. Vaimo avasi innoissaan ja riemastui, kun näki kääreistä paljastuvan tuon niin kovasti haluamansa teoksen. ”Voi kultaseni, ei sinun olisi tarvinnut! Mehän sovimme, ettemme osta mitään”, hän sanoi miehelleen. ”Muistin toki sopimuksemme. Palauta tuo kirjastoon 15. tammikuuta mennessä, ettet saa sakkoja.” mies vastasi. Tästä eteenpäin jouluaaton tapahtumat eivät sovi lapsille tai herkkätunteisille. (Mies pääsi jo kolmen viikon kuluttua teho-osastolta ja, lääkäreiden ihmeeksi, toipui miltei ennalleen.)
Yleensähän tarinoilla on opetus, niin myös tällä. Eli, naiselle ei ole olemassakaan sopivaa lahjaa, ainakaan siinä tapauksessa, mikäli joulunpyhät osuvat kuukautiskierrossa hankalaan kohtaan.
Lahjoista puheen ollen, kuinka moni osti raaputusarpoja lahjoiksi? (Ei kannata, suurin osa suomalaisista ei osaisi iloita toisen puolesta vilpittömästi, jos olisi ostanut kaverilleen päävoittoarvan.) Tästä mieleeni tulikin hyvä kasku, jota en kuullut Yleisradion kahvilassa: Mitä yhteistä on Casino-arvalla ja tsunamilla? – Molemmilla voi tuurilla saada satatuhatta. Mutta se jaarittelusta ja seuraavaan kirjeeseen.
”Olen iltavirkku ihminen ja tahdon nukkua vapaapäivinä puolillepäivin. Poikaystäväni taas herää aina ennen seitsemää ja tahtoisi hellitellä minua aamuisin, kun minulle maistuisi uni. Kuinka sanoisin hänelle kohteliaasti, että nukkuisin mieluummin? Hän on herkästi loukkaantuvaa sorttia ja epävarma itsestään, joten pelkään, että jos töksäytän asiasta, hän suuttuu.” nimim. möhkis86
Tähän on vuorenvarma konsti, jolla saat takuulla unirauhan. Syöt edellisenä iltana hampaiden pesun jälkeen kutunjuustoa, jolloin aamuiset hellyydenosoitukset poikaystäväsi toimesta jäävät takuulla yhteen suukkoon ja voit jatkaa uniasi.
”Olen 14-vuotias tyttö. Muutimme juuri uuteen asuntoon ja sain huoneen, joka on hirvittävän ruma! (Valokuva ohessa.) Olisiko sinulla Apu vinkkejä, joilla huoneesta saisi vähemmän kammottavan?” nimim. Feng shuiko avuksi?
Näin kuvan, jossa esittelet huonettasi, ja keksin välittömästi menetelmän, jolla huoneesi ei enää näytä niin karsealta, ainakaan läsnä ollessasi. Poista peilit. (Samalla vaivalla olisin solvaamisen sijaan toki voinut sanoa, etteivät sisustusvinkit kuulu alaani, mutta arvatkaa, kumpi vaihtoehto tuotti minulle enemmän tyydytystä?)
Loppuun tahdon mainita hyvän konstin päästä esim. tähän luonnonkatastrofiin liittyvän surun yli. Tarkoitan siis musiikkia. Hyvin valittu, tilanteeseen sopiva kappale auttaa asiassa ihmeesti. Juuri tähän hetkeen sopisi 30-luvun klassikko Georg Malmstenin kynästä: ”Aallokko kutsuu”. Samaa menetelmää olen käyttänyt ja suositellut aiemminkin. Kun kuulin Konginkankaan bussiturmasta, keksin, että Eppu Normaalin ”Tahroja paperilla” on inhorealismissaan sopivan tunteikas kuvaus tapahtuneesta. Myyrmannin pommin aikaan taas käytin teemakappaleenani Tom Jonesin ”Sex Bomb”:ia. (Jostakin syystä radiotoimittajat eivät kummassakaan tapauksessa osanneet arvostaa soittotoiveitani.)
Apu
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä sä osaat... :D