Kun olin yläasteella, liikunnan numeroni oli aina selvästi osaamistani huonompi aktiivisuuden puutteen takia. Ei tainnut ope tajuta, kuinka vaikeaa syrjitylle koulukiusatulle oli kiinnittää muiden huomiota itseensä (ja tekemiinsä virheisiin) olemalla aktiivinen. Mun oli pakko pysytellä syrjässä, jotta vältyin vielä rankemmalta kiusaamiselta ja muulta torjutuksi tulemiselta. Kuka hullu nyt olisi esim. syöttänyt mulle, inhottavalle ihmissaastalle, palloa sählyssä, vaikka olisin kuinka ollut parhaalla maalintekopaikalla ja oikein kerjännyt palloa itselleni? Olisin vaan tehnyt itseni naurettavaksi, tuntenut oloni entistäkin kurjemmaksi hylkiöksi ja altistanut itseni pahemmalle kiusaamiselle. Ja auta armias jos olisin saanut pallon käsiini, mokannut ja joukkueeni olisi hävinnyt... Siitä mua vasta olisikin kiusattu.
Kyllä se tuntui pahalta, kun sain huonoja numeroita vaikka tein sen minkä voin enkä ollut oikeasti huono. En tietenkään ollut oppinut hyväksi joukkuepeleissä, kun muut ei koskaan antanut mulle mahdollisuutta olla täysarvoinen osa joukkuetta. Mutta kuntoni oli hyvä ja esim. juoksussa kuuluin aina parhaiden joukkoon. Olinhan opetellut juoksemaan kiusaajia pakoon. Pahinta oli että mua huonommat kiusaajat sai tietysti parempia numeroita pelkän aktiivisuuden takia (helppoahan se niille oli, kun niitä kannustettiin ja taputeltiin selkään lopputuloksesta riippumatta). Kaiken lisäksi liikunta laski keskiarvoani niin, että luokan parhaan oppilaan stipendi jäi sen takia saamatta.
Koululiikunta on varmasti vaikuttanut siihen, että itsetuntoni on heikko ja jättäydyn syrjään kaikesta. Koen olevani huono silloinkin kun olen hyvä, ihan vaan siksi ettei mulla ole kavereita enkä ole osa porukkaa. Liikuntakaan ei enää suju, kun miestissini on kasvanut niin isoiksi että tarvitsen rollaattoria pysyäkseni pystyssä. Ehkä vesiliikunta sopisi kropalleni, mutten kehtaa käydä uimahallissa. On niin noloa käyttää naisten uikkareita, eikä näin uhkeita utareita voi pitää näkyvilläkään.
Kyllä se tuntui pahalta, kun sain huonoja numeroita vaikka tein sen minkä voin enkä ollut oikeasti huono. En tietenkään ollut oppinut hyväksi joukkuepeleissä, kun muut ei koskaan antanut mulle mahdollisuutta olla täysarvoinen osa joukkuetta. Mutta kuntoni oli hyvä ja esim. juoksussa kuuluin aina parhaiden joukkoon. Olinhan opetellut juoksemaan kiusaajia pakoon. Pahinta oli että mua huonommat kiusaajat sai tietysti parempia numeroita pelkän aktiivisuuden takia (helppoahan se niille oli, kun niitä kannustettiin ja taputeltiin selkään lopputuloksesta riippumatta). Kaiken lisäksi liikunta laski keskiarvoani niin, että luokan parhaan oppilaan stipendi jäi sen takia saamatta.
Koululiikunta on varmasti vaikuttanut siihen, että itsetuntoni on heikko ja jättäydyn syrjään kaikesta. Koen olevani huono silloinkin kun olen hyvä, ihan vaan siksi ettei mulla ole kavereita enkä ole osa porukkaa. Liikuntakaan ei enää suju, kun miestissini on kasvanut niin isoiksi että tarvitsen rollaattoria pysyäkseni pystyssä. Ehkä vesiliikunta sopisi kropalleni, mutten kehtaa käydä uimahallissa. On niin noloa käyttää naisten uikkareita, eikä näin uhkeita utareita voi pitää näkyvilläkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huhhuh. Onpa rankkoja kokemuksia. Onneksi sain itse vapautuksen koko koululiikunasta, kun miestissini oli niin isot että ne rajoitti liikkumista.
Liikunnanopettajan pitäisi saada ihmiset innostettua liikkumisen ja terveiden elämän tapojen pariin, eikä romuttaa niitä! Jotain pitäisi tehdä, liikunnanopettaminen pitäisi kokonaan muuttaa ja heidän tulisi keskittyä siellä niihin heikompiin tapauksiin eikä arvostella mitään 10:n urheilijoita, jotka treenaavat vapaa-ajallaan aivan tarpeeksi eikä heille liikuntatunneista ole mitään hyötyä. Kaikki kilpailu pitäisi poistaa koulujen liikuntatunneilta ja mennä niiden heikompien mukaan, saada heidät kiinnostumaan liikunnasta ja saada heidät liikkeelle. Edes sitten vaikka kävelylle, joogaa tai mitä tahansa, mutta koulujen liikuntatunnit ei ole mitään näytönpaikkoja huippu-urheilijoille. Kuka siitä hyötyy mitään, että joka päivä treenaava urheilija rökittää jotain heikompiaan 100-0 jossain palloilulajeissa? Tämä vain tappaa ihmisten halun liikkua. :(
T. ex-urheilija
Jos et kehtaa mennä näyttämään uhkeita muotojasi uimahalliin etkä salille, hanki TV-shopista jokin sähköinen laihdutuslaite, joka jyystää utareista kehoasi silloinkin, kun lepäät leveällä ahterillasi. Ehkä ihan yksinkertainen lypsylaite riittäisi sinulle ja nisillesi.