Nuoren käytöshäiriöt ja muu perhe

Toivon mielipiteitä ja "eettistä pohdintaa". Alla oleva tarina on osin fiktiivinen. Niiltä osin kuin se on totta, on kaikkien hyvä tietää että kyseinen nuori on jo avun piirissä (avun piirillä tarkoitetaan lääkäriä, kouluyhteistyötä sekä lastensuojelua).

Esimerkkiperheessä on neljä eri-ikäistä lasta. Pienemmät lapset ovat karkeasti leikki-ikäisiä. Vanhimmalla lapsella (14v) on voimakkaita käytöshäiriöitä. Ne ilmenevät kotona tottelemattomuutena, täytenä kyvyttömyytenä mihinkään asetettujen rajojen noudattamiseen sekä kodista näpistelynä ja muina väärinkäytöksinä. Koulu on jäänyt ns. hunningolle.

Nuoren osalta esiintyy väkivaltaisuutta. Se ilmenee pääasiassa vanhempiin, mutta lievempänä myös pienempiin sisaruksiin, kohdistuvana fyysisenä kiinnikäymisenä, repimisenä ja huutamisena sekä henkisenä väkivaltana, mm. uhkailu, painostaminen sekä kodin omaisuuden hajottaminen.

Raivokohtaukset saattavat jatkua tunteja ja olla äärimmillään useiden päivien-viikkojen pituisia, sisältäen luonnollisesti mm. lääkärissä käynnit jne. Huutoa, kiroilua, pään hakkaamista seinään, vanhempien haukkumista, tottelemattomuutta jne. Tavallinen keskustelu, rauhoittelu, halailu, silittely tms. ei auta, koska kyse (maallikon mielestä) lienee vielä diagnosoimattomasta mielenterveyden häiriöstä. Sukulaiset ja isovanhemmat eivät voi auttaa, koska ns. haastavaa tapausta ei voida niissä olosuhteissa pitää.

Kyseinen nuori ei ole ohjattavissa suusanallisesti, vaan esimerkiksi lääkäriin kuljettaminen vaatii perheen ulkopuolisen henkilön läsnäolon autoon. Myöskään "kotona pitäminen" ei onnistu vastentahtoisesti, vaan tilanne kärjistyy väkivaltaisuudeksi eli tönimiseksi, riuhtomiseksi, repimiseksi ja puremiseksi.

Toivoisin seuraaviin kysymyksiin pohdintaa, etenkin eettiset ja moraaliset mielipiteet on toivottavia.

1. Pitääkö muun perheen (erityisesti pienten lasten) olla läsnä, kun pään ja jalkojen seinään hakkaus, huutaminen ja raivoaminen jatkuu yömyöhään, nukahtamiseen saakka vai onko parempi että pienet lapset ovat poissa, esim. toisessa asunnossa toisen vanhemman kanssa?
2. Mikä on kantasi asiaan: Mihin on vedettävä nuoren käytöksen osalta "luovutusraja" ja mitä esimerkkitapauksessa tulisi mielestäsi tehdä? Pitäisikö esimerkiksi toisen vanhemman elää käytöshäiriöisen lapsen kanssa ja toisen pitää huolta pienemmistä vai kaikkien yrittää yhdessä odottaa parempaa huomista olettaen että tilanne jatkuu pitkään?