Raskausviikot ihan alussa, mutta pelkään synnytystä..pelkään sitä kipua ja kaikkee?!!
hui hitto kun pelottaa ja se synnytyksen jälkeinen kipu!? kertokaa jotakin mikä piristää ja voisi kenties vidä sitä pelkoo pois...
kiitos...
hui hitto kun pelottaa ja se synnytyksen jälkeinen kipu!? kertokaa jotakin mikä piristää ja voisi kenties vidä sitä pelkoo pois...
kiitos...
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis ei mua silleen pelota ettenkö sitä voisi tehdä ja kyllähän sitä oman vaavin eteen tekee mitä tahansa ja kärsiikin kivusta... mutta nyt vaan jotenkin miettii, et sitä kipua ei voi varmaan sanoin kuvailla ja sitten se et kuinka kipeenä paikat on synnytyksen jälkeen kuinka kauan menee ennen kui ne kivut sillai helpottaa??
hyvähän näitäkin asioita on käydä jo vähän läpi, kunhan ei tee itelle siitä mitään ongelmaa! =)
et taju lähtee välillä. Joten et sä sitä kipua kokoajan tunnekkaan... saattaa olla että yrjötkin lentää välillä. Jälkeenpäin toiset istuu kuukaudenkin renkaan päällä kun sattuu välilihaan niin pirusti.
Sä kestät se koska vaivut eräänlaiseen horrokseen ja keskityt aina vaan seuraavaan supistukseen.
Onneksi olkoon!
Mä en istunut edes renkaan päällä kolmeen kuukauteen synnytyksen jälkeen. Enkä kävellyt kivuttomasti viiteen kuukauteen... Mut kyllä se silti kannatti. Kaks lasta oon jo tehnyt ja kolmannenkin voisin vielä synnyttää. Synnyttäminen on kivaa...
Pieni pelko on ihan ok juttu. Totta kai. Mutta älä anna sen pelon viedä mukana. Totta kai se sattuu. Kipu on ihan älytön, mutta kivunlievitykset ovat hyvät. Ja tiukissa tilanteissa sitä löytää nopeasti asioita jotka helpottaa. Minä onnistuin poistamaan pahimman kärjen kivulta hengittämällä, pyörittämällä lanteita ja ajattelemalla mummolaani. Niin ja ei ne kaikki tajuntaansa menetä synnytyksissä, se on ehkä hieman liioittelua...
Mutta siitä hyvä tämä kipu on, että sillä on tarkoitus, todellinen tarkoitus. Ja palkinto siitä on vielä parempi! Ja se on todella kumma miten kivut unohtuvat siinä samassa, kun lapsen saa syliin (en väitä, että kaikilla, mutta olemme usean äidin kanssa keskustelleet asiasta). On kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Onhan paikat hellänä synnytyksen jälkeen, pakkohan niiden on olla, mutta hiljalleen nekin helpottaa. Ei ne mitään synnytykseen verrattavia ole. Ja onhan niitä kivunlievittäjiä. :D
Toinen synnytykseni oli aika dramaattinen ja todella hankala, mutta näin jälkeenpäin nekin asiat on osannut käydä päässään läpi ja olisin valmis tekemään sen jo kolmannen kerran. Toivottavasti pian.
Paljon onnea odotukseen ja synnytykseen.
Synntytyskivut olen kestänyt joka kerta ilman apuja, koska on ollut pakko. Mikään aine ei ehtinyt auttaa, mutta kyllä sitä ihminen pärjää ilmankin. Ja toivottavasti sinä saat lääkkeitäkin tarvittaessa. Ilokaasu ja pelkkä happi auttavat myös eikä tule niin heikko olo.
Minä itse olen istunut kovalla penkillä kaikkien kolmen synnytyksen jälkeen välittömästi. Eli ei niitä alapääkipuja välttämättä jää ollenkaan. Minulle ei tullut repeämiä ja olokin oli jälkeenpäin ihan hyvä. Jälkisupistukset voivat vielä sattua, mutta kipulääke auttaa.
Luottavaisena vaan kipua päin :)
Poika on 3 kk vanha, synnytys luokitellaan kaikkialla vaikeaksi (57h). Itse synnyttäminen ei satu (?) vaan kivuliaampaa on avautuminen, mutta jos siitä selviää tunti per sentti vauhtia, niin pärjäät kyllä! Joudun itse vielä alapään korjausoperaation tikin petettyä, mutta silti olen ollut jo kauan valmis uuteen lapseen. Parantumisnopeus on myös jonkinverran omasta asenteestasi kiinni. Turha voivottelu lisää kipua...