Otteita lokikirjasta,pelastustehtäviä.Noin 5 purjevenettä ,noin 45 moottorivenettä.Mitä tämä kertoo suomalaisesta venekulttuurista. Koko vuoden tilastot löytyy varmaan jostain?
Meripelastaja lehti
missävika
34254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei kerro kun kaksi asiaa. Suurin on polttoaineen kalleus. Ei tankata ajoissa ja polttoaine loppuu. Toinenon "tekniikan monimutkaisuus". Pienenkin vian tultua ollaan pulassa kun se kaikilla herkuilla varustettu vene ei jostain syystä käynisty vaikka tukkeutuneen pa-suodattimen takia. Nykyisin suurinosaveneilijöistä on silloin pulassa, kun ei ole lainkan käytännön taitoja. Toki siellä joukossa on myös niitä huonolla huololla ja kovaa ajoa tyyppejä. Ehkä syöpyneen pakosarjan mutkan olisi hyvällä huollolla havainnut etukäten, mutta uppotukki saaristoväylällä voi osua myös purjeveneeseen.
Purjeveneen moottori oli hajonnut eikä tuullut. Tästä seurasi hinaustehtävä. Ja aiheesta. Mutta on ollut sellainenkin tilanne, että pveneen moottori sammui ja alus hätäankkuroi, kun tuuli lähti kuljrttamaan avoimella vesialueella. Ei osannut nostaa purjeita, joten taas hinaustehtävä. Taidi olla lehdessä pari vuotta sitten.
Noista viidestä pveneen tehtävästä yllättävän moni liittyi pveneen moottorivikaan.
Jees
Eipä juuri yhtään mitään. Mitä sitten kuvittelit sen kertovan?
Mitään kovin järkeviä johtopäätöksiä tuosta ei pysty tekemään senkään vuoksi, ettet kerro, miltä aikajaksolta luvut ovat ja kuvaavatko ne yhden yksikön (partiovene tai meripelastusalus) vai esim. Suomenlahden meripelastusalueen tehtäviä. 50 pelastuskeikkaa päivässä olisi paljon mutta 50 per kuukausi aika vähän, jos puhutaan meripelastusalueesta eikä yhdestä yksiköstä. Vuodessa koko Suomen vesialueilla on noin 2000 tehtävää. Se ei ole minusta hirveän paljon venemääriin nähden.
Jakauma tietysti kertoisi purjeveneiden hurjasta yliedustuksesta suhteessa venemääriin, mutta noin pienillä määrillä silkka sattumakin jo vääristää tilastoa.
Purkkareiden koneviat ovat muuten yllättävän yleinen ongelma, vaikka maakrapu voisi ajatella muuta. Syynä on yksinkertaisesti vähäisempi ja epäsäännöllisempi käyttö.
Taitaa vastata aika hyvin veneiden suhdetta yksi purkkari kymmentä moottorivenettä kohtaan. Suurin osa ongelmista on helposti vältetävissä vaikka sillä matkan ja tankkauksen suunnittelulla, joka herätti jossakussa itsetuhoisia ajatuksia. Myös huolto tuntuu olevan vaikea rasti.
taitaa purkkareita olla todellisuudessa kuitenkin huomattivasti vähemmän -> avuntarpeessa siis keskimääräistä useammin.
Eri tilastoista ja uutisoinneista näyttää siltä, että huviveneisiin kohdistuvia meripelastustehtäviä on ollut eniten silloin kun sää on ollut kaunis (varmaankin silloin on eniten veneilijöitä vesillä).
Kaikista meripelastustehtävistä oli katsottu vain 5% olleen sellaisia, joissa ihmishenkiä oli vaarassa.
Se, että purjeveneet niin usein hälyttävät apua konerikon vuoksi, johtunee useimmiten osaamattomuudesta. Todellisuudessa on hyvin harvoin sellaisia tilanteita, joissa merimiestaitojen avulla ei selviäisi.
Aikanaan purjeveneen moottori oli sananmukaisesti apumoottori. Sitä käytettiin lähinnä silloin kun tuulen nopeus oli 0. Nykyisin moottorista on monelle tullut purjeiden vaihtoehto. Jos moottori ei starttaa, ollaan lähes paniikissa. Jos veneen käyttöä purjeiden avulla (esim. rantautumisissa tai ankkuroinnissa) ei ole harjoitellut, ensimmäinen pakkotilanne luonnollisesti pelottaa.
Eräässä tapauksessa meripelastus oli soitettu apuun, koska uuden veneen keulapotkuri oli lakannut toimimasta eikä sen takia uskallettu rantautua.
"Eräässä tapauksessa meripelastus oli soitettu apuun, koska uuden veneen keulapotkuri oli lakannut toimimasta eikä sen takia uskallettu rantautua."
Lieneeköhän totta vai urbaani legenda?
Täysin totuudenmukainen tilanne se oli! Vene oli uusi ja siinä oli 4 hengen miehistö (en halua kertoa tunnistetietoja). Tapahtuma sattui 19.6.2010. Kun meripelastuksen RIB-vene oli avustanut keulapotkuriongelmaisen autettavan laituriin oman veneeni lähelle, tapahtumasta kirjoitettiin selonteko jonka kippari näytti allekirjoittavan. Tapahtumahetkellä oli kaunis sää, tuulta n. 5-6 m/s.
Jos itsellä menisi purjeveneessä moottori rikki, niin lähinnä hirvittäisi rantautuminen - jos on vähänkään reippaampi tuuli. Kevyessä tuulessa pelkällä genualla tulee kivasti rantaan.
Viime kesänä katkesi kaasuvaijeri (onneksi lähellä määränpäätä) ja silloun purjehdin n. 2 - 3 m/s tuulessa tyylikkäästi laituriin. Olin yksin liikkeellä, mutta mitään ongelmia ei syntynyt. Vene painaa alle 4 tkg. En tiedä miten homma olisi onnistunut 10 tonnin veneellä. Ja jos siihen vielä lisää 10 m/s tuulen, niin tuhoa olisi voinut syntyä.
Mikä pakko on rantautua kovemmassa kelissä? Eikö silloin ole parempi ankkuroida ja odottaa sopivaa keliä tai ulkopuolista apua?
Tätäpä tarkoitin! Kukaan ei osaa ellei koskaan harjoittele. Opettelu kannattaakin aloittaa kevyessä tuulessa niinkuin kerroit. Tiedän oikein hyvin, että rantautuminen on erilaista 4 tn veneellä kuin > 10 tn painoisella.
Ensimmäinen veneeni oli 3.6 tn puupursi ilman moottoria. Se landasiko vai jäikö poijuun/ankkuriin pelkällä keulapurjeella tai pelkällä isolla riippui tuulen suunnasta.
Nykyisessä 11 tn veneessäni on tietenkin moottori. Itsekin purjehdin enimmäkseen yksin. Olen rantautunut navakassa tuulessa ilman koneapua mm. siksi että potkurin toinen lapa oli yllättäen irronnut. Kylkikiinnitys sivutuulessa laituriin onnistui ilman kolhuja ja ilman apua kolmannella yrityksellä. Tuhoa ei synny, ellei ota riskejä. Jos satama on täynnä, on viisaampi laskea ankkuri. Se kyllä onnistuu tuulisessakin paikassa.
Omaksi tavakseni on tullut varmistaa, että moottori käynnistyy, ennenkuin kovassa tuulessa lähestyn satamaa. Sekään ei tietenkään osoita toimiiko esim. pakki. Olen ollut vähällä törmätä laituriin, kun pakki ei yllättäen toiminutkaan.
Moottorin rikkoutuessa olisi varmaan järkevää purjehtia lähelle sopivaa satamaa, ankkuroitua ja pyytää sitten apua siihen itse rantautumiseen. Eikä huudella apua jostain kaukaa ulapalta.
"Omaksi tavakseni on tullut varmistaa, että moottori käynnistyy, ennenkuin kovassa tuulessa lähestyn satamaa."
Tästä tulee jotenkin sellainen kuva, että tapasi olisi tulla laituriin purjeilla tai ainakin hyvin liki?
Minä en ole se, joka varmistelee moottorinsa starttia. Mutta yhdellä veneellä tulen aina laituriin purjein, koska konetta ei ole. Toisella veneellä tulen toisinaan purjein laituriin, mutta lähes aina liki. On todella paljon turvallisempaa laskea purjeet suojaisessa paikassa ja ripustella fendarit satama-altaassa, eikä sen ulkopuolella aallokossa keikkuessa.
Minusta taas on parempi ratkaisu siirtyä koneajoon jossain väljässä paikassa, missä voi varmasti muita häiritsemättä ajella hetken aikaa suoraan tuuleen ja pistää isopurjetta sen verran pakettiin, ettei se heilahtele peittämässä ruorimiehen näkyvyyttä. Keulassahan on luonnollisesti rulla, joka menee äkkiä kiinni, vaikka laskettelisi sillä lähellekin satamaa. Silti on joka tapauksessa parempi hoitaa nuo pois muualla kuin ahtaassa satamassa. Turvallisempaa kaikille osapuolille.
Fendareiden kanssa riippuu tilanteesta. Jos ollaan sujahtamassa kahden veneen väliin, niin fendarit alas vasta sitten, kun ollaan paikoillaan. Jos toisella puolen on tyhjää, niin voi pudottaa aikaisemminkin. Ai niin, tässäkin yksi juttu: nehän luonnollisesti ovat aina kiinni ja vain nostellaan kaidevaijerin yli kannelle satamasta lähdettyä.
Missä on niin ahdas satama-allas, että purjeen lasku ehtisi aiheuttamaan vaaratilanteen? Ei ole tullut sellaista vastaan ainakaan Hamina-Rauma -välillä. Tilaa vaaditaan reilu veneenmitta isonpurjeen saamiseksi alas. Laskostamattomanakaan se ei ole tavallista sprayhoodia pahempi este näkyvyydelle. Eikä se heilahtele mihinkään. Vaaratilanteet ovat paljon lähempänä miehistölle, jos pitää purjetta laskostaa suojattomissa oloissa. Purje ei ole enää vakauttamassa venettä ja tuuli tekee työn mahdollisimman vaikeaksi. Avomeren äärellä kaiken lisäksi rannasta heijastuvat aallot tekevät keikkumisesta entistä pahempaa.
Useimmilla on tietenkin rullapurje keulalla. Ei kuitenkaan kaikilla.
Onkohan salanimellä se solmuja taitamaton kirjoittelemassa. Todella harvassa ovat ne tumpelot, jotka purjehtivat fendarit kannella. Lyhyen legin voi vielä sillä tavalla koneella ajaa. Satamaan tullessa käytännöllisin tapa on asetella fendarit tilanteen vaatimalle korkeudelle ja nostaa sitten alavaijerin alta kannelle. Siitä ne putoavat paikoilleen ohikulkiessa potkaisemalla. Oikea korkeushan vaihtelee tapaus kerrallaan.
Pyhtään Kaunissari nyt ekaks tuli mieleen. Toinen on Sipoon Kaunissaari. On niitä paljon enemmänkin. Kyse lienee enmpi siitä, että varmaan saat purjeen alas, mutta jos sisään tullessa huomaat reitin ahtaaksi, niin milläs jarrutat. Kumpikin noista on sellaisia, että sisään ajettaessa aallonmurtajien välistä ei näe onko kulkureitti vapaa.
Pyhtää:
http://venelehti.fi/wp-content/uploads/vene/mediagallery/2010/4/13/187058/8de0e293-d0dd-4865-a3b6-47b8796e402a-630x400.jpg
Sipoo:
http://venelehti.fi/wp-content/uploads/vene/mediagallery/2010/4/13/187028/a428fb7a-8f55-4a91-a50d-f9e55e993104-630x400.jpg
Olkoon, noiden kanssa voi jo tinkiä normaalikäytännöstä. Pyhtää on tuttu ja siellä purjeet on laskettu parhaaksi katsotussa paikassa. Sipoon Kaunissaaren ohi kuljetaan harva se viikonloppu, mutta siellä ei koskaan poiketa. Onhan kolmaskin paikka, Mariksen itäsatama, jossa laitureiden väliin ei olla menty purjein muulla kuin moottorittomalla veneellä. Hieman vaativampaa, mutta ei mahdotonta. Se ettei sisäänmennessään tietäisi sisäänmenon ahtautta, on kuviteltu ongelma. Samoin se, että jarrutus olisi ongelma.
Katselepa vähän tarkemmin ympärillesi merellä. Se on hyvin yleinen tapa, että fendarit pidetään kannella. Sillä tavalla eivät vie säilytystilaa. Tietysti pienissä veneissä ei kannellakaan oikein ole tilaa.
Ja jos vähän lisää katselet, niin huomaat, että monella on lasten tai kotieläinten vuoksi verkot kaiteissa. Ei toimi potkimistemppu silloin vaan yli pitää nostaa.
Käyt siis vain tutuissa satamissa, jos sataman ahtaus ei koskaan pääse yllättämään? Ja tiedät varmasti, ettei siellä ole kukaan muu manöveroimassa ja joudu yllättäen hankaluuksiin? Tai vain yksinkertaisesti ole hiukan tarkkaamaton eikä tule ajatelleeksi, että vene, jolla näkyy purjeita ylhäällä, olisi tulossa laituriin asti?
Miten ihmeessä ne fendarit pysyy vähänkään kovemmassa kelissä siinä kannella? Minäkin olen monasti pitänyt fendarit kannella (nostanut vaan ne sisään), niin jos on pikkasenkin tuulta ja kryssiä, niin yllättäen ne fendarien kiinnitysköydet voi jopa olla kokonaan auki 20 - 30 mailin jälkeen.
Fendarit varustelaatikkoon - kiitos =)
Olen minä katsonut ympärilleni ja käynyt tutuissa ja tuntemattomissa satamissa. Joskus olen myös fendareita purjehtivan veneen kannella nähnyt. Aika tyypillisesti niissä veneissä roikkuvat myös kiinnitysköydet näkösällä ja meno muutenkin huolimattoman näköistä. Melko harvinaisia poikkeuksia ne silti ovat. Minullakin on ollut lapsia ja kaideverkot muutaman vuoden koko laidan mitalla. Ei mikään harvinainen näky, mutta hyvin kaukana enemmistöstä. Se, että joillakin on täysimittainen kaideverkko, ei muuta sitä, että se nopeasti kannelta alas potkaistava fendari on kaikille muille suositeltavin tapa.
Yli kolme metriä korkeat aallonmurtajat, jotka estävät näkyvyyden niin, että yllätys voisi seurata, ovat hyvin harvinaisia Itämeren alueella. Eikä suinkaan aina tarvitse tulla sisälle altaaseenkaan päästäkseen suojaiseen paikkaan. Pointtihan on se suojaisuus, ei sijainti altaassa. Ilmeisesti et ole itse ikinä tullut niin lähelle laituria purjein, että sinulla olisi käytänöön tieto riskeistä.
Kaideverkot. Pysyy fendarit siististi kannella. Ei se ainakaan harvinaista ole, että noin toimitaan.
Ihmettelin muuten tuota yhden kirjoittajan puhetta, että näkyvillä olevissa kiinnitysköysissä olisi jotain merkillistä.
Ihan turha niitä fendareita on kannelle tielle nostaa. On aivan ok antaa niiden roikkua kyljellä, vain vanhat jäärät marisee.
Purjeveneessä on käytännön peruste nostaa: suojanpuolen fendarit uivat kallistuessa vedessä ja hidastavat, saattavatpa repeytyä irtikin. Moottoriveneessä, etenkin uppoumaveneessä ne voivat kyllä huoleti roikkua ulkona.
Jotkut sanovat, että se on rumaa. Se on heidän murheensa, hakekoot lääkäriltä rauhoittavia, jos eivät kestä katsella maailmaa.
Tuskin turhempaa syytä nosta kannelle kuin hidastava vaikutus. Ja satunnaisia tarpeita varten on muutenkin hyvä pitää fendari tai pari ylimääräisiä, niin ei paljoa haittaa, jos yksi fendari kaudessa katoaakin.
Purjehtimisessa on kaiken kaikkiaan niin paljon turhaa touhua "koska niin on tapana" tai ihan ulkonäköseikkoja.
Täysillä purjeilla?
Meripelastajat mällää meidän rahoilla, ajeluttaa nuoria tyttöjä ja juottaa känniin, lopetin harrastuksen.
Sehän on hyvä harrastus nuorten miesten ja naisten kesken. Kävikö liikaa kateeksi?
Siksi just sinne kannattaa liittyä. Hyvä kun kerroit.
Aloitusviesti kertoi taas kerran sen, että meripelastusseura on välinpitämättömien huviveneilijöiden polttoainehuoltaja ja hinaaja.
Vai onko kukaan nähnyt SUOMALAISIA meripelastusaluksia tositoimissa, eli myrskyssä avomerellä missä hätä on todellinen.
Ei taida motekaan meripelastuksen alukset soveltua avomerelle myrskyyn. Sen sijaan toimivat ihan erinomaisesti normaalilla kelillä siellä, missä pelastettavatkin eli rannikolla.
Ei taida olla mieltä hankkia isoja veneitä (laivoja) meripelastukselle. Niillä ei pääse asiakkaiden luo mataliin vesiin ja kiviseen saaristoon. Jenny Wihuri taitaa olla selvästi suurin eikä muita yli 50 ft ole kuin pari kolme.
Kyse on tietenkin myös rahasta, mutta varmasti myös tarpeesta.
Olen nähnyt. Tilastoissakin on sellaisia tehtäviä
Näin HS raportoi 6.7.2015
“Moni vene hyytyi merelle konevian takia – merivartiostolla kiireinen viikonvaihde
Helteinen veneilyviikonloppu työllisti Suomenlahden merivartiostoa, jolle kertyi yli 30 meripelastustehtävää. Eniten merivartiostoa työllistivät erilaiset koneviat ja veneen tekniikan rikkoutumiset.
"Konevikoja on ollut paljon. Moottori on vain lopettanut käymisen ja sitten ei ole ollut kykyä korjata koneeseen tullutta vikaa siellä veden päällä", kertoo kapteeniluutnantti Aki Salomaa Helsingin meripelastuslohkokeskuksesta.
"Me olemme sitten hinanneet veneitä suojasatamaan."
Salomaan mukaan joitain vikoja on ensin yritetty korjata paikan päällä.
"Kokeilemme neuvoa ensin ja antaa ohjeita. Tuemme korjaamista ja pelastamista itse. Mutta uudemmissa venemalleissa on sama tilanne kuin uusissa autoissa, että jokin merkkivalo palaa ja tietokoneen suojamekanismi menee päälle."
Karilleajoiltakaan ei vältytty.
"Ja oli sellainen tapaus, että bensa loppui. Se johtuu ihan tyhmyydestä", Salomaa muistuttaa varaamaan polttoainetta riittävästi venematkaan.”
Koneviat ovat hankalia. Monet koneet ovat ohjekirjan mukaan huollettuja ja silti niihin tulee vikaa. Ihan uusiinkin. Huonoimmat kokemukset olivat tuliteristä D3-koneista.
Ne menivät tehonsäästötilaan ilman tunnettua syytä eikä syy selvinnyt koskaan. Tehonsäästötilassa niillä voi onneksi ajaa. Käytänössä kuitenkin uudelleenkäynnistys ja koneet kävivät taas kuin mitään ei olisi sattunut. Vika ei jäänyt muistiin, joten sitä ei koskaan saatu selville.
Muina kokemuksina on huollon löysälle tai kokonaan irti jättämät suodattimet ym. Niitä on korjailtu merellä ankkurissa.
En epäile etteikö monet viat johdu laiminlyönnistä, mutta tiedän paljon tapauksia, joissa vikaa ei johdu huollon laiminlyönnistä tai muusta huolimattomuudesta.