Pakko oli jollekkin foorumille purkaa tuntoja... Kokeilin paperille kirjoitusta, mutta ei se aaaattana prkl, niinku joskus ennen..
Tänään kävin terapiassa, olisiko ollu viides tai kuudes kerta. tutkailtiin sitä persoonallisuus-testiä "Vaikutta siltä että olet epäluuloinen ja suhtaudut muutenkin varauksella kaikkiin ja kaikkeen. Et taida tykätä juurikaan itsestäsi, tunnet usein syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta(ilman syytä!) ja plaa plaa.." Ei helvetissä.....
No joo, näiden asiantuntijoiden mukaan mulla on keskivaikee masis. Omasta mielestä mä en oo masentunu ku ajoittain, kaikkee muuta löytyy..
Ulkopuolisen silmin olen vain onnellinen hymyilevä ihminen.. Aikas olen hyvä näyttelijä! Helppo pitää suu hymyssä, ei joudu mitään selittelee...
Jokapäiväistä itsensä tarkkailua (käytös ja ulkonäkö) ja toisten tarkkailua (mitähän pahaa toi "Huomenta!" tarkoitti). Ja muutenkin kaikki on niiiiin huonosti! Kaikki vaan inhoo tai halveksii tai käyttää hyväkseen, jokaisen ystävällisen sanan ja eleen takaa löytyy joku taka-ajatus.
Muita juttui.. Koht on uudenvuodenaatto. Taas etsin ympäriinsä kehuja ja hyväksyntää, vaikka yksi kehuja kulkee vierellä. Miksi ei riitä... Huono omatunto ja itsearvostus nollas... Tää hajottaa.
Tänään kävin terapiassa, olisiko ollu viides tai kuudes kerta. tutkailtiin sitä persoonallisuus-testiä "Vaikutta siltä että olet epäluuloinen ja suhtaudut muutenkin varauksella kaikkiin ja kaikkeen. Et taida tykätä juurikaan itsestäsi, tunnet usein syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta(ilman syytä!) ja plaa plaa.." Ei helvetissä.....
No joo, näiden asiantuntijoiden mukaan mulla on keskivaikee masis. Omasta mielestä mä en oo masentunu ku ajoittain, kaikkee muuta löytyy..
Ulkopuolisen silmin olen vain onnellinen hymyilevä ihminen.. Aikas olen hyvä näyttelijä! Helppo pitää suu hymyssä, ei joudu mitään selittelee...
Jokapäiväistä itsensä tarkkailua (käytös ja ulkonäkö) ja toisten tarkkailua (mitähän pahaa toi "Huomenta!" tarkoitti). Ja muutenkin kaikki on niiiiin huonosti! Kaikki vaan inhoo tai halveksii tai käyttää hyväkseen, jokaisen ystävällisen sanan ja eleen takaa löytyy joku taka-ajatus.
Muita juttui.. Koht on uudenvuodenaatto. Taas etsin ympäriinsä kehuja ja hyväksyntää, vaikka yksi kehuja kulkee vierellä. Miksi ei riitä... Huono omatunto ja itsearvostus nollas... Tää hajottaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin oli mullakin keskivaikea masennua ,mutta nyt täällä porskuttelen muiden kanssa.mäkin luulen että kaikki on vaan omasta ittestä kiinni.miten ittestäni aattelen ni aattelee mutkin nin.uusivuosi menee kuules hyvin, mullakin menee moni ihminen vaan ajattelee sun puolestas ja päättää sun puolestas koska ne tietää sun sairastavan.niin se vaan on kerran sairas aina sairas,kerran varas aina varas.kerran huono aina huono jatkuvuus on pysyvää. olis kiva jutella sun kanssa henk.kohtaisesti.terveisin parantunut itsesäälistä ja paapomisesta
Mulla on pieni auktoriteettiongelma, luin koska kielsit. Että sori siitä siis. Kovin tutulta kuulostaa olotilasi, minulla on myös taipumusta vaipua masikseen. Kovasti sitä yrittää järkeillä, että "kaikki on hyvin, ei mitään syytä murehtia", mutta ei silti siltä tunnu. :( Niin, siitä piti sanoa että vilpittömin, suurin tai kauneinkaan kehu ei mene läpi, jos ei siihen itse usko. Masennushan on sairaus (kuten kyllä varmaan tiedätkin), joka pistää päähän ajatuksia omasta huonommuudesta ja kaiken turhuudesta ja muusta ikävästä.. se siis vääristää asioita, tiedäthän? Jos kerta terapiassa olet, niin oletko kokeillut masislääkkeitä, monilla on helpottanut paljon..?
Mun kohalla onnellisen teeskentely toi vaan pahemman mielen. Ihmettelin miksi kukaan ei välitä, tai näe ahdistustani, no eihän ne nähnyt, kun en näyttänyt, ei niillä mitään röntgen-katseita ole. Vuoden ainakin pidin happyhappy-showta päällä, kunnes pala kurkussa oli jo liian suuri ja kyyneleet valui pitkin poskia estelyistä huolimatta.. silloin ne huomasi. Ja tuki ja välitti(!) Silloin myös itse huomasin etten olekaan ainut surullinen, ja oli helpotus kun pystyi jakamaan tuntemuksia.
Juu..toivottavast tää nyt jotenki jollain tavalla autto..?
jokainen löydä oman tapansa selvitä masennuksesta.. kuin myös itse runot. ne selvitti mikä masensi tai sai ajatuksensa paperille.. jokainen päivä oli kun sumussa kulkemista.
mutta jälkeen päin puhuminen ja kertominen tuntemuksistaan läheisille auttoi.
en nyt sano etteikö vielläkin joskus ajatus omasta huonommuudesta hiivi mieleen mutta pyrin karkoittamaan sen heti pois:) ja miettimään mitä hyvää minussa on:)
joten rohkeasti puhuupi vaan tai tekee jotain mikä auttaa edes pikkusen. selviämään masennuksesta.
Itsekin olen niin hvetin väsynyt kaikkeen. Smaili päällä ja ei sais ajatella mitään. Toiset ei välitä ja toiset ovat vain tyytyväisiä epätoivostani, joten ei kannata muille puhua. Elämä pelkkää selviytymistaistelua. Mutta miksi? Mitä merkitystä tällä elämällä on? Ei mitään. Haluaisin taas joskus olla normaalin onnellinen ihminen. Ahdistaa paha oloni, enkä tiedä miten tästä eteenpäin. Kukaan aikuinen ei rakasta, pitää olla vahvavahvavahvavahva. Lääkkeitä en halua, ihmisiin en usko. Kun sais vaan joskus levätä.
Minäkin etsin jatkuvasti joka asiasta taka-ajatuksia. Se on aika raskasta, mutta en yksinkertaisesti vain voi sille mitään. On niin vaikeaa luottaa kehenkään tai mihinkään.
Jälkeenpäin välillä oikein itseäkin pöyristyttää, kun ajattelee, mitä kaikkia salaliittoja sitä on taas itseään vastaan kuvitellut. Mutta sinä hetkenä kun ne tuntemukset ovat siinä, ei niitä pysty hylkäämään, vaan ne ovat ttosia, ja mielessä pyörii vain, mitä tuokin juonii minua vastaan...En pysty lopettamaan sitä.
Myös mulla on ollut tollaisia ajatuksia. Joskus olen jopa kuvitellut olevani jokin projekti tai koekappale, jonka ympärillä pyörii valtava koneisto ja ainoa jota siinä kusetetaan aivan 10-0 olen minä. Tiedän, että tuo kuulostaa lähinnä joltain sci-fi -leffalta, mutta ikävä kyllä tuollaisia vainoharhaisia ajatuksia on todellakin toisinaan ollut.
Onneksi ihan noin vakavia juttuja ei tule kovin usein pohdittua, mutta pienemmässä mittakaavassa kylläkin kaikenlaista. Jos joku vaikka vain hymyilee ja katsoo minua kohti, niin heti ajattelen että minussa on jotain vikaa tms. Mielestäni minulla ei ole kuitenkaan ainakaan kovin suuria itsetunto-ongelmia tai ulkonäkökomplekseja. Jostain näitä ajatuksia kuitenkin tulee. Vielä kun tietäisi keinon päästä noista mietteistä eroon.