Elikkäs tilanne on nyt tämä: Olen 15 v. poika. (8.lk keskisarvo 9.41 ) Vanhempien asettamat säännöt ovat aika yliammuttuja (Vai ovatko?) Tässä muutama esimerkki:
-Pelata saan perjantaisin n. 1h
-En ole vieraillu kaverien luona 489 päivään (Kyllä. Pidän kirjaa tästä.)
-Kaupungissa kävin ensimmäistä kertaa yksin 8lk aikana.
-Konetta ei tule ennen kuin olen 17v
-Ensimmäisen puhelimen sain 14v
Tuossa ne, jotka jaksan nyt luetella.
Harrastuksena lenkkeily, pianonsoitto ja lukeminen.
Koulussa ja kotona ei ongelmia.
Hommat teen käskemättäkin. (Kotityöt)
Puhuminen missään muodossa ei auta. (Useampikin kerta on yritetty)
Apuja?
-Pelata saan perjantaisin n. 1h
-En ole vieraillu kaverien luona 489 päivään (Kyllä. Pidän kirjaa tästä.)
-Kaupungissa kävin ensimmäistä kertaa yksin 8lk aikana.
-Konetta ei tule ennen kuin olen 17v
-Ensimmäisen puhelimen sain 14v
Tuossa ne, jotka jaksan nyt luetella.
Harrastuksena lenkkeily, pianonsoitto ja lukeminen.
Koulussa ja kotona ei ongelmia.
Hommat teen käskemättäkin. (Kotityöt)
Puhuminen missään muodossa ei auta. (Useampikin kerta on yritetty)
Apuja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin olin joskus nuori, ja silloin lahjoin vanhempani nobella. Toimii!
Säännöt on vähän yliammuttuha kuten sanoit, mutta eipä tolle mitään voi, joillakin on taas toisinpäin että vanhempia ei kiinosta yhtään lastensa menot. Kummankin seurauksena ihan kouluongelmista päihteisiin ja siltä väliltä tai sitten ei mitään.
Odotat että oot 18v ja pääset omaan asuntoon ja voit sitten itse tai seuralaisen kanssa alkaan suuntaamaan elämää omaa suuntaan ja unohtaa tuollaisen lapsuuden jos haluaa.
Itseä melko samanlaisessa tilanteessa auttaa se ajatus että saa sitten myöhemin kasvattaa omat lapset omalla tavallaan.