Nyt on hyvä

Elämäni on ollut aina jotenkin kummallista. Ympärilläni on ollut aina ihmisiä, jotka ovat kohdelleet vähättelevästi, hyväksikäyttäen jne. Sukulaiset, "ystävät", parisuhteet, pomo...
Pitkä ihmissuhdekkin oli oikeastaan tyytymistä siihen mitä sai. Kunnes oma hyvinvointi alkoi repeilemään. Olen ollut aina jollain lailla "ihansamakukaoletkunhantyölläansaitsetpaikkasi".
Kun erosin, olin todella väsynyt. Törmäilin usein vieläkin ihmisiin joita ihmettelin ääneenkin, että kuinka voi käyttäytyä noin...
Kului aikaa. Osa ns. Ystävistä vaihtui positiivisimpiin. Löysin hyvän harrastuksen joka tuottaa hyvää oloa. Olen alkanut pitää kodistani. Ja mikä tärkeintä... itsestäni.
Aiemmin en edes tunnistanut ystävällisyyttä, sillä se hukkui sen kaiken tulvivan negatiivisuuden alle. Minua syytettiin negatiivisuudesta kun kerroin ihmetellen, mitä olin saanut osakseni. En pystynyt kaikkea väistämäänkään. Satuin vain olemaan väärässä paikassa.
Nyt kun olen saanut omaa tilaa ja etäisyyttä noihin negoihin jaksan taas hengittää. Pomokin vaihtui tervepäiseen joten se auttoi paljon.
Nyt olen rakentanut itse itsestäni ehjän. Oppinut erottamaan hyvikset pahoista. En päästä enää elämääni kuin vain sellaisia jotka tukevat tässä paremmassa elämässä.
Kiitän myös niitä oikeita ystäviä jotka rinnallani ovat pysyneet. Olette rakkaita.
Nyt olen sisältä onnellinen.