Tervehdys,
Olen mt-toipilas. Kotikunnastani ei oikein löydy minulle sopivaa jälkihoitoa.
Olen päättänyt tarttua asiaan, ja pyydä apuasia!
Kerro minulle:
-minkälainen mt-ongelma sinulla on/on ollut?
-oletko saanut apua, mistä ja millaista?
-millaista apua/terapiaa toivoisit saavasi?
Lähinnä tavoitteeni on kartoittaa sitä, että millaisilla toimintamalleilla mt-toipilaan elämään saadaan mielekkyyttä. Miten mielekästä tekemistä voitaisiin toteuttaa.
Vastauksia toivon sähköpostiin: [email protected]
-tottakai luen myös tähän ketjuun tulevat vastaukset, jotka toivon mukaan ovat asiallisia kaikki.
* * *
Itse olen päiväsairaalajakson jälkeen ollut tutustumassa ja mukana joissakin toiminnoissa. Ne eivät kuitenkaan oikein tunnu olevan minua varten. Kaipaisin sellaista yhteisöllistä yhdessä tekemistä, ja keskustelua, ja myös virka-ajan jälkeen.
Aion tässä asiassa saada myös muutoksia aikaan, kun vaan ensin kartoitan hyvät ideat. Lähde mukaan ideoimalla, ja kertomalla omista kokemuksistasi.
Kerro viestissäsi mikäli haluat liittyä asiasta keskustelevaan sähköpostiryhmään, ja mielellään myös oletko esim. kuntoutujan vai hoitohenkilökunnan roolissa. Sähköpostiryhmään voi kuka tahansa lähettää sähköpostia. Lähettäjän nimi näkyy viesteissä mutta muiden listalaisten nimiä ei voi nähdä edes lähettäjä.
Kehitetään yhdessä yhteiskunnan mt-palveluja, kyllä tämä onnistuu!
Olen mt-toipilas. Kotikunnastani ei oikein löydy minulle sopivaa jälkihoitoa.
Olen päättänyt tarttua asiaan, ja pyydä apuasia!
Kerro minulle:
-minkälainen mt-ongelma sinulla on/on ollut?
-oletko saanut apua, mistä ja millaista?
-millaista apua/terapiaa toivoisit saavasi?
Lähinnä tavoitteeni on kartoittaa sitä, että millaisilla toimintamalleilla mt-toipilaan elämään saadaan mielekkyyttä. Miten mielekästä tekemistä voitaisiin toteuttaa.
Vastauksia toivon sähköpostiin: [email protected]
-tottakai luen myös tähän ketjuun tulevat vastaukset, jotka toivon mukaan ovat asiallisia kaikki.
* * *
Itse olen päiväsairaalajakson jälkeen ollut tutustumassa ja mukana joissakin toiminnoissa. Ne eivät kuitenkaan oikein tunnu olevan minua varten. Kaipaisin sellaista yhteisöllistä yhdessä tekemistä, ja keskustelua, ja myös virka-ajan jälkeen.
Aion tässä asiassa saada myös muutoksia aikaan, kun vaan ensin kartoitan hyvät ideat. Lähde mukaan ideoimalla, ja kertomalla omista kokemuksistasi.
Kerro viestissäsi mikäli haluat liittyä asiasta keskustelevaan sähköpostiryhmään, ja mielellään myös oletko esim. kuntoutujan vai hoitohenkilökunnan roolissa. Sähköpostiryhmään voi kuka tahansa lähettää sähköpostia. Lähettäjän nimi näkyy viesteissä mutta muiden listalaisten nimiä ei voi nähdä edes lähettäjä.
Kehitetään yhdessä yhteiskunnan mt-palveluja, kyllä tämä onnistuu!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä peräkylässä asuva ilman omaa autoa pääse mitään tekemään. Vastaus siis on, että pitäisi saada ainakin kuljetus, ettei mene kotona notkumiseksi ja kerran viikossa Alkoreissuksi. Siinäpä sitä!
Haluaisin tietoa ihmisiltä, mitä vaikkapa rohdostuotteita voisi käyttää vaihtoehtona alkoholinkäytölle.
Sen kanssa saa olla koko ajan varuillaan ettei se ryöstäytyisi jokapäiväiseksi maisteluksi.
Viina on minulle lääke, mutta usein tuntee vaan itsensä liian "kipeäksi". Tässä joulukuun pimeydessä ja koleudessa drinkki lämmittää ja parantaa.
Mut että olisi alkoholittomia rohdostuotteita, jotka eivät johtaisi riippuvuuden kasvamiseen.
Sinä synnyit kylläkin vuonna 1968, "tervehdys"!
En enää hae sinua päiväsairaalan edestä, jos niskoittelet!
Timo Tervehdykselle..
Osan ongelmistani voi jäljittää profiiliani lukemalla. Kärsin siis ammatillisesta alemmuudentunteesta psykiatreihin ja psykologeihin nähden. Itsetuhoista masennustani on hoidettu tehokkaasti nykyaikaisilla masennuslääkkeillä, mutta sitä en myönnä, koska saan itsekin leipäni vuosia kestävien, usein melko tehottomien terapiahoitojen antamisesta. Terapiat jatkuvat ja jatkuvat vuodesta toiseen, vaikka niiden LÄHES AINOA NÄKYVÄ HYÖTY ON KAIKENKARVAISTEN TERAPEUTTIEN SAAMAT PALKAT JA PALKKIOT. Potilaat/asiakkaat eivät parane, vaikka heidän itsetuntemuksensa ja kykynsä kohdata tunteitaan pitäisi lisääntyä merkittävästi, terapian jatkuessa.
Ratsastus ei tuo kiusatuille lapsille ja nuorille pysyvää luottamusta itseensä ja kykyihinsä. Olenkin alkanut ajatella sopisiko ratsastusterapia mieluummin parisuhde- ja seksuaaliterapiaan, jossa ihmiset VOISIVAT KOKEA TÄYDELLISEN ORGASMIN HURMAN, ALASTOMINA HEVOSTEN SELISSÄ RATSASTELLEN.
Tiedän oman teinini kokemuksista, ettei päiväsairaalatoiminta aina tunnu mielekkäältä..
Kysymys on kulttuurieroista. Islamilainen kulttuuri poikkeaa omastamme paitsi raakoine sharia lakeineen, myös sukupuolten välisen tasa-arvottomuuden osalta.
Naisen asema islamilaisessa kulttuurissa on perinteisesti miehen asemaa heikompi. Tyttö on lähes aina vähäarvoisempi ja -oikeudellisempi perheenjäsen kuin poika. Turkin ja Syyrian maaseudulla kivitetään aviorikoksesta epäiltyjä naisia. Iranissa vallitsee valtiollinen huntupakko kaikille yli 9-vuotiaille naisille. Saudi-Arabiassa naiset saivat vastikään äänioikeuden. Sudanissa ruoskitaan julkisesti naisia siveettömästä pukeutumisesta.
Meidän tulee rauhallisesti ja kärsivällisesti ohjata näitä savitaloista saapuneita pakolaisia oppimaan paitsi maamme kulttuuria myös toimintatapoja, ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Täällä "siveettömästi" vieraita miehiä silmiin katsovat, tukka "rivosti" auki, "pornahtavissa", sääret paljastavissa hameissa ilman miespuolista sukulaista saattajanaan kulkevat tytöt eivät ole kenen tahansa, hyödynnettävissä olevaa vapaata riistaa.
Tässä tietoa eräästä upeasta teatteriarvostelusta:
http://tampereenylioppilasteatteri.net/vanhat_sivustot/naytelmatiedot/1169136580USKOaviisiarviometakritiikki.pdf
http://www.hertta-marikaukonen.blogspot.fi/
Timo Tervehdykselle..
Osan ongelmistani voi jäljittää profiiliani lukemalla. Kärsin siis ammatillisesta alemmuudentunteesta psykiatreihin ja psykologeihin nähden. Itsetuhoista masennustani on hoidettu tehokkaasti nykyaikaisilla masennuslääkkeillä, mutta sitä en myönnä, koska saan itsekin leipäni vuosia kestävien, usein melko tehottomien terapiahoitojen antamisesta. Terapiat jatkuvat ja jatkuvat vuodesta toiseen, vaikka niiden LÄHES AINOA NÄKYVÄ HYÖTY ON KAIKENKARVAISTEN TERAPEUTTIEN SAAMAT PALKAT JA PALKKIOT. Potilaat/asiakkaat eivät parane, vaikka heidän itsetuntemuksensa ja kykynsä kohdata tunteitaan pitäisi lisääntyä merkittävästi, terapian jatkuessa.
Ratsastus ei tuo kiusatuille lapsille ja nuorille pysyvää luottamusta itseensä ja kykyihinsä. Olenkin alkanut ajatella sopisiko ratsastusterapia mieluummin parisuhde- ja seksuaaliterapiaan, jossa ihmiset VOISIVAT KOKEA TÄYDELLISEN ORGASMIN HURMAN, ALASTOMINA HEVOSTEN SELISSÄ RATSASTELLEN.
Tiedän oman teinini ja mieheni (asumme asumuserossa) kokemuksista, ettei päiväsairaalatoiminta aina tunnu mielekkäältä..
Olin hiljattain päiväsairaaslassa tuollaisen kuukauden jakson. Toisten kanssa jutellessa tuli ilmi, että monikaan ei koe saavan keskusteluhoidoista mitään hyötyä. Ja useamman kertaa sairaalassa olleilla oli sama kokemus kuin minulla. Eli kun jakso päättyy niin sitten jää taas ihan yksin. Mitään jälkihoitoa ei ole, koska sellaisena ei voida pitää juttuhetkiä silloin tällöin terapeutin kanssa. Pitäisi olla jotain toimintaa. Vastaavaa kuin päiväsairaalassa, ja mielellään pikemmin ilta-aikaan kuin päivällä.
Tuollainen johtuu siitä, että koko järjestelmä on rakennettu kieron tai virheellisen ajattelun päälle, vääränlaisen paradigman varaan. Ei keskustelusta ole mitään apua, jos siinä ei kuunnella ennen kaikkea asianomaista ja pyritä aktiivisesti ratkaisemaan asianomaisen tärkeänä pitämiä ongelmia. Valitettavasti yleensä meininki on sellaista, että vastapuoli (psykologi, psykiatri, psykoterapeutti etc.) sanoo mitä tehdään ja miten viisveisaten siitä mitä henkilö itse haluaa elämältään lyhyellä tai ennen kaikkea pitkällä aikavälillä. Ei siten voida saada mitään tuloksia. Ei siis ihme, että henkilöt ovat lähtöpisteessä, kun jakso päättyy. Jos ovat vielä menneet nielemään niitä hermostomyrkkyjä, jota kylkee tyrkytetään niin ongelmat ovat hyvin nopeasti fyysiset ja krooniset. Ei hyvin mene.
Alkuperäisen viestin ehkä tärkein kysymys:
-millaista apua/terapiaa toivoisit saavasi?
Löytyykö siihen vastauksia näin joulun aikaan?
Vastauksia voi lähettää myös sähköpostiin: [email protected]
Itse koin päiväsairaalassa hyväksi erilaiset yhdessä tekemisen ryhmät ja keskustelut ryhmissä ja pienryhmissä. Mutta minä kuten moni muukin koki, että jatkoa pitäisi olla sairaalajakson jälkeen avopuolella vastaavaa ja mielellään mys ilta-aikaan.
Samaa mieltä!