että lääkärit määrää masennuslääkkeitä nykyään ihan liian helposti. Esim yksi miestuttavani meni "psykologin" puheille koska hän sai ihmeellisiä raivokohtauksia (stressin takia) ja psykologi heti ensimmäisenä oli tuputtamassa käteen masennuslääkereseptiä ottamatta edes asioista paremmin selvää ja kyselemällä häneltä enemmän. Mä ite olen ollut 8kk suljetulla osastolla vakavan masennuksen takia ja sen jälkeen vielä asuin 2v nuorisokodissa masennuksen jälkihoitona.. Eli tiedän todellakin mistä puhun, oon käyny monien lääkärien vastaanotolla ja tunnen monen monta ihmistä joilla masennus on tai on ollut. Itse aloitin masennuslääkityksen heti sinne sairaalaan mentyäni ja söin samoja lääkkeitä 4v, tänä aikana masennus uusiutui 3kertaa. Nyt lopetin juuri 3kk sitten lääkkeitteni syönnin kokonaan vaikka siitä olisi ensin pitänyt puhua lääkärin kanssa ja lääkärit sanoivat mulle sillon sielä nuorisokodissa että tämä lääkitys olisi elinikäinen koska masennus uusiutui pariin otteeseen. Syy masentumiseeni oli rankka lapsuus joka sitten laukaisi sen kun olin 13v ja 15vuotiaana jouduin sinne sairaalaan. Kun olin pahimmillani masentunut en enää yksinkertaisesti uskaltanut astua ovesta ulos koska pelkäsin ulkomaailmaa ja ihmisiä, linnouttauduin sisälle. Syy miksi lopetin lääkkeiden syönnin kokonaan on se että en todellakaan aio elää lääkkeiden voimalla lopun ikääni ja olen sivusta huomannut miten masennuslääkkeet muuttaa ihmistä monen vuoden syönnin jälkeen. Esim ennen tosi puhelias ja avoin ihminen saattaa muuttua masennuslääkeiden takia apaattiseksi ja sulkeutuneeksi, tiedän yhden tämmöisen tapauksen. Ja masennuslääkkeisiin voi todellakin jäädä koukkuun, esim jos en sillon lääkityksen aikana (annos oli silloin kohtuullisen suuri) ottanut lääkkeitäni pariin päivään sain ihmeellisiä sydämen tykytyksiä, pyörrytti ja muutenkin olo oli ihan outo mutta olo parani heti jos otin lääkkeeni. Eli aikas pelottavaa.. Ja nyt lopetettuani lääkityksen kokonaan tunnen oloni paljon pirteemmäksi jamuttenkin "puhtaammaksi". Tiedän että masennus voi uusiutua ja lääkkeitä syödään pitkäaikasesti juuri ehkäisemällä masennuksen uusiutumista mutta tunnen olevani sata kertaa vahvempi ihminen kuin ennen, enää en anna lääkkeiden hoitaa "sairauttani" kuntoon vaan muutos pitää tapahtua omassa pää kopassa.
se on kuulkaas semmonen juttu..
-kokemusta on-
4868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hoitolaitoksessa psykologeilla on valmius kirjoittaa masennuslääkereseptejä? Eiköhän tähän asti niihin ole vaadittu lääkärin allekirjoitus. Psykiatri on lääkäri, psykologi ei.
Masennuslääkkeet aiheuttaa suurimmalle osalle seinään lopetettuna ja lääkken unohdettuna ottaa vieroitusoireita. Se ei ole uusi uutinen, että niitä tulee. Monessa muussakin lääkkeessä niitä ilmenee. Siksi lopetus hitaasti tiputtaen, että elimistöä ei turhaan rasiteta.
Itse olen sitä mieltä, vaikka masennuksesta selviää ilman lääkkeitä, persoonallisuus muuttuu, koska ihmisen pitää sopeutua tilaansa. Sama ihana minä ei säily ilman kolhuja vuosia. Lääkkeiden kanssa sama juttu. Pelottavaa olisi jos me ei koskaan muututtaisi.
Heti lääkityksestä neuvottelemaan lääkärin kanssa: on turha kuvitella, että itse osaa nämä asiat päättää. Mielisairaus (myös masennus) on sellainen vaiva, että ihminen itse ei sen vakavuutta tajua muuta kuin vuosien taistelun ja terapian jälkeen. Useimmiten lääkityksen omatoimisesti lopettaneen kunto romahtaa muutaman kuukauden sisällä.
Omakohtaista kokemusta mulla on "sekoilusta" jo 20 vuotta.
Toivon kuitenkin Sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti olet oikeassa ja minä väärässä!
minä olen itsekin kärsinyt masennuksesta pariin otteeseen, mutta en ilmeisesti kovin pahasta. Joskus 13 vuotiaana masennuin ensimmäisen kerran ja masennusta kesti pari kuukautta. Apua en saanut / osannut pyytää mistään. Elämä vaikutti hirveältä siinä vaiheessa. Kuitenkin pääsin masennuksen yli ja jatkoin elämääni. Seuraavana talvena en masentunut, mutta sitä seuraavana se iski jälleen (Olin kai osannut jotenkin odottaa sitä, en vain tiedä miten). En ehkä tavallaan itse huomannut sitä että olin masentunut, tai en ollut vain "jaksanut ymmärtää" sitä. Sinä vuonna kuitenkin koulussani oli terveystarkastukset jo syksyllä, ja terveydenhoitaja huomasi rajun painonpudotuksen (ajatteli aluksi sen johtuneen kovasta liikunnasta kesän aikana), mutta kun kerroin hänelle aikaisemmasta masennuksesta niin hän päätti laittaa minut psykologille. Tietenkin minulta kysyttiin että haluaisinko käydä siellä, koska kärsin unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta. Päätin kokeilla, enhän menettäisi siinä mitään. Kaksi kertaa kävin siellä, eikä minulle mitään lääkkeitä annettu. Psykologi vain ihmetteli miten minä olen jaksanut "vielä olla elossa" koska vanhempani riitelivät silloin erittäin paljon ja kaveri yritti itsemurhaa. Ihan hyvin siellä meni, ja unettomuuskin lähti kun sain puhua asioita selviksi. Enää sen jälkeen en ole kärsinyt masennuksesta, ja ihan hyvin on muutenkin mennyt koska olen saanut niin hyvän ystävän jolle puhua. Sitä vain vieläkin ihmettelen, miksi en ikinä sanonut vanhemmilleni että kävin psykologilla. Vanhempani siis eivät ikinä tienneet masennuksestani, vaikka tuli sitä pari naarmua tehtyä käsiin kun oli niin suuri tuska siinä vaiheessa.
Oikeastaan en edes tiedä miksi lopulta päädyin tälle sivulle, ja miksi edes kerron tätä juttua. Kai minä vain halusin kertoa, että masennuksestakin voi selvitä ilman lääkkeitä. En tiedä..