Itellä on eräs "kaveri", jonka seura ei oikestaan kiinnostaisi, tai korkeintaan silloin jos näkisimme vaikkapa baarissa. Ongelmana on se, että tämä asperger tapaus tulee nykyisin tyyliin 2-3 päivän välein pimpottamaan ovikelloani soittamatta, vaikka hänellä on mun numero. Ennen hän kävi kylässä vain parin viikon välein, ja soitti aina ennen tänne tuloaan. Nyt hän on ruvennut jo noinkin paljon käymään soittamatta oveni takana.
Aina kun hän käy täällä, hän istuu täällä jonnekkin puoleenyöhön asti, vaikka mulla olis töitä seuraavana päivänä. Istuu tietokoneellani netissä, vaikka hänellä on netti omassa puhelimessaan. Tietokonetta hänellä ei ole. Jokin asia mun kämpässäni tuntuu vetävän tätä asperger-tapausta puoleensa, koska hän näyttäisi tapailevan mieluummin täällä kuin hänen kämpillään. Aina joskus käyn hänen kämpillään siksi, että hän saisi tavattua mua tarpeeksi eikä tulisi vähään aikaan oveni taakse. Aina kun ehdotan hänelle että lähtis kotiinsa klo 22 aikoihin, niin vastaus on suunnilleen tällainen: "Jospa vaikka lähtisin sit siinä 22.30 aikoihi", ja lähtee yleensä 22.45 aikoihi silloinki. En pysty kohta elämään kämpässäni rauhallista elämää, kun tämä asperger soittelee ovikelloani täysin ilmoittamatta. Eikä hänen seuransa muutenkaan mua kauheasti viihdytä, ainoastaan silloin, kun ollaan baarissa porukalla minä, hän ja joitakin meidän yhteisiä tuttuja. Kuitenkin oon tuntenu hänet jo pitkästi yli 15-vuotta, enkä jotenkin kehtaa sanoa hänelle vastaan. Enkä haluais tehdä ohareita. Joudun kohta varmaan pitämään aina valot suljettuina kämpässäni, ja teeskentelemään etten ole kotona. Olen joskus niin tehnytkin, koska olen huomannut, että jos vaikkapa sanon, ettei jaksa nyt tavata kun väsyttää, niin vastaus on, että "jospa mä nyt kuitenkin tulisin."
Mulla itsellänikin on asperger, ja olemme siksi molemmat olleet aikoinaan vammaispalvelun asiakkaita, käyneet vammaispalveluiden järjestämillä leireillä yms. Meidän molempien entinen ohjaaja tuntuu melkeinpä pakottavan meidät olemaan kavereita, ja "kaverilleni" se kyllä kelpaisi vaikka joka päivä näköjään, mutta mulle riittäis vaikkapa kerran kuukaudessa baarissa. Mut en pysty kuitenkaan sanomaan hänelle, että älä enää käy kämpilläni, vaan nähdään jatkossa baarissa. Se olisi mielestäni todella outoa ja epäkorrektia, enkä kuitenkaan kokonaan halua missään nimessä katkaista välejäni häneen, haluaisin vain ottaa vähän etäisyyttä.
Mutta eniten ihmetyttää: Miksi hän ei nykyisin soita mulle ennen tuloaan? Mitähä helvettiä mä voisin asialle tehdä? Kuitenkin tuntenu hänet jo niin monta monituista vuotta, enkä haluais katkaista sen takia välejä, mutta pelkkänä "baarikaverina" hän riittäisi mulle. Olis erittäin outoa ja vittumaista, jos en yhtäkkiä enää päästäiskään sitä tänne.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH, tää on niin vaikeeta ja monimutkaista.
Aina kun hän käy täällä, hän istuu täällä jonnekkin puoleenyöhön asti, vaikka mulla olis töitä seuraavana päivänä. Istuu tietokoneellani netissä, vaikka hänellä on netti omassa puhelimessaan. Tietokonetta hänellä ei ole. Jokin asia mun kämpässäni tuntuu vetävän tätä asperger-tapausta puoleensa, koska hän näyttäisi tapailevan mieluummin täällä kuin hänen kämpillään. Aina joskus käyn hänen kämpillään siksi, että hän saisi tavattua mua tarpeeksi eikä tulisi vähään aikaan oveni taakse. Aina kun ehdotan hänelle että lähtis kotiinsa klo 22 aikoihin, niin vastaus on suunnilleen tällainen: "Jospa vaikka lähtisin sit siinä 22.30 aikoihi", ja lähtee yleensä 22.45 aikoihi silloinki. En pysty kohta elämään kämpässäni rauhallista elämää, kun tämä asperger soittelee ovikelloani täysin ilmoittamatta. Eikä hänen seuransa muutenkaan mua kauheasti viihdytä, ainoastaan silloin, kun ollaan baarissa porukalla minä, hän ja joitakin meidän yhteisiä tuttuja. Kuitenkin oon tuntenu hänet jo pitkästi yli 15-vuotta, enkä jotenkin kehtaa sanoa hänelle vastaan. Enkä haluais tehdä ohareita. Joudun kohta varmaan pitämään aina valot suljettuina kämpässäni, ja teeskentelemään etten ole kotona. Olen joskus niin tehnytkin, koska olen huomannut, että jos vaikkapa sanon, ettei jaksa nyt tavata kun väsyttää, niin vastaus on, että "jospa mä nyt kuitenkin tulisin."
Mulla itsellänikin on asperger, ja olemme siksi molemmat olleet aikoinaan vammaispalvelun asiakkaita, käyneet vammaispalveluiden järjestämillä leireillä yms. Meidän molempien entinen ohjaaja tuntuu melkeinpä pakottavan meidät olemaan kavereita, ja "kaverilleni" se kyllä kelpaisi vaikka joka päivä näköjään, mutta mulle riittäis vaikkapa kerran kuukaudessa baarissa. Mut en pysty kuitenkaan sanomaan hänelle, että älä enää käy kämpilläni, vaan nähdään jatkossa baarissa. Se olisi mielestäni todella outoa ja epäkorrektia, enkä kuitenkaan kokonaan halua missään nimessä katkaista välejäni häneen, haluaisin vain ottaa vähän etäisyyttä.
Mutta eniten ihmetyttää: Miksi hän ei nykyisin soita mulle ennen tuloaan? Mitähä helvettiä mä voisin asialle tehdä? Kuitenkin tuntenu hänet jo niin monta monituista vuotta, enkä haluais katkaista sen takia välejä, mutta pelkkänä "baarikaverina" hän riittäisi mulle. Olis erittäin outoa ja vittumaista, jos en yhtäkkiä enää päästäiskään sitä tänne.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH, tää on niin vaikeeta ja monimutkaista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Up.