Ensi kesänä (1916) on Tornion suviseurat. Tapahtuman kunniaksi on syytä palauttaa mieliin vuoden 1909 suviseurat Torniossa ja Haaparannalla. Puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa käytiin seuraavanlainen keskustelu:
”Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: ”Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet”, vai riittääkö sanoa: ”Raamattuun perustuvat puheet”. Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan:
- Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta.
Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: ”Joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin.
Näihin Kanniaisen sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntoja pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen.” (Ote Pöytäkirjasta, tehty kristittyjen suuressa kokouksessa Tornion ja Haaparannan kaupungeissa Lokakuun 4:nä, 5:nä, 6:na ja 7:nä päivinä 1909. s. 13-14)
”Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: ”Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet”, vai riittääkö sanoa: ”Raamattuun perustuvat puheet”. Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan:
- Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta.
Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: ”Joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin.
Näihin Kanniaisen sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntoja pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen.” (Ote Pöytäkirjasta, tehty kristittyjen suuressa kokouksessa Tornion ja Haaparannan kaupungeissa Lokakuun 4:nä, 5:nä, 6:na ja 7:nä päivinä 1909. s. 13-14)
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin."
Heh heh tätä uskovaisten tietämättömyyttä. Ei Jeesuksen eläessä nykymuotoista kristillisten kirkkojen käyttämää Raamattua ollut olemassa. Ei ollut evankeliumeja, ei Paavalin kirjoituksia.
Vaikka silloin ei ollutkaan kaikkia nykyisiä Raamatun kirjoja, niin oli silloinkin kuitenkin ne vanhanliiton ajalta peräisin olevat vanhantestamentin kirjat. Ja se oli Raamattu silloin. Eli en ymmärrä mitä naureskelet.
Jeesuksenkn aikana voideltiin kakaroita öljyllä keisarista jerusalemin slummiin. Nyt lesta saa häkkii mikäli rasvaa kakaransa vesirajan alueita.
Mitä eroa on isoesikoisuudella ja vanhoillisuudella? Tuskin mitään.
Lue osa Seppo Lohen kirjasta "Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat", niin sitten sinun pitäsi saada asiasta käsitys.
Kyllä niillä on ihan opillista eroa. Ja tärkein ero on se, että vanhoillislestadiolaisuus on ainoa oikea Kristuksen ulkonainen seurakunta. Mutta esikoislestadiolaisuus on kadottava eriseura, jonka oppeja ovat harhaopit, ja joilla on paavinaan "lapinvanhimmat", eli Ruotsin lapissa asuvat esikoislestadiolaiset saarnaajat.
Vanhoillislestadiolaisilla ei ole mitään sellaista paikkakuntaa, aluetta tai johtoryhmää, joka johtaisi meitä.
Mutta roomalaiskatolilaisilla on Vatikaani paavi ja esikoislestadiolaisilla on Ruotsin Lappi (erityisesti Jällivaara) "lapinvanhimmat" Ruotsin lapin esikoislestadiolaiset eli "esikoistenseurakunta". Pikkuesikoisillakin oli alkuaikoinansa vastaava paavius Ruotsin Lapissa Lannavaarassa, jossa oli heidän omat "lapinvanhimmat". Siksi isoesikoisia kutsutaan myös "Jällivaaran esikoisiksi" ja pikkuesikoisia "Lannavaaran esikoisiksi".
SRK:nkaan tehtävänä ei ole johtaa vanhoillislestadiolaisia tai antaa lausuntoja toisten vanhoillislestadiolaisten puolesta, vaan heidän tehtävänään on Suomessa olevien Jumalan seurakuntien yhteisen lähetystyön ja muun Jumalan sanan työn organisoiminen. SRK ei siis ole varsinaisesti olemukseltaan keskusyhdistys, vaikka se onkin nimeltään keskusyhdistys, vaan se on pikemminkin Suomen Jumalan seurakuntien välinen yhteistyöorganisaatio.
Onks se pervojen koodikieltä.
Oliko myös Luther epäuskoinen ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella?
Suhteellaan sakramentteihin esimerkiksi?
Oliko Lestadius epäuskoinen ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella? Suhteellaan lestadiolaisen liikkeen ulkopuoliseen uskoon?
http://www.sti.fi/luennot/files/jt000223.html
Miten viestikapula on voinut ketkematta kulkea ekumeenisen liikkeen kautta. Hernhutilaisuus esimerkiksi on ytimeltään ekumeeninen liike. Miksi Rukoilevaisuus. Miksi Lestadius, joka suhtatutui myötämielisesti jopa yksittäsiin baptisteihin, väkeen jonka kastekäsitys eroaa luterilaisesta.
Höh. Oulu/SRK oli takavuosikymmeninä paljon vahvempi vallankäyttäjä kuin Jällivaara esikoiseurakuntineen. Huoneenhallitusoppi on ilmiselvää esikoisseurakuntaoppia.
L. Anttila saarnasi Kajaanin suviseuroissa 1978: "Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te..(Paavalin kirje).
Ensi kesänä (1916) on Tornion suviseurat. Tarkoitit varmaan vuotta 2116:).
Ei vaan v.1816, jolloin vl-liikettä ei ollut olemassakaan.
malan valtakunta silloinkin olemassa. Jumalan lapsia oli mm. lukijaisuuden piirissä.
Lukijaisuus eli lukijat, ruotsiksi läsare on Ruotsin Norrlandissa noin 1740 alkunsa saanut kirkon sisällä toiminut herätysliike. Liike sulautui 1800-luvulla osin lestadiolaisuuteen. Myös roseniolaisuus on peräisin lukijaisuudesta. Liikkeen juuret ovat Saksasta tulleessa pietismissä ja herrnhutilaisuudessa. Lukijaisuus vaikutti Ruotsissa 1750-1900 1850-luvulla lukijaisuus oli yleinen nimitys kaikille kansanherätyksille.
Olisipa yhtä jämäkkä kannanotto Raamatun Sanan arvovallan puolesta 2016 suviseuroissakin eli palattaisiin alkujuurille ja heitettäisiin höpö puheet seurakunta epäjumalasta jo poies.
epäjumalasta suviseuroissa ei ole koskaan puhuttukaan. Siitä ovat puhuneet vain uskosta eksyneet palstalaiset, jotka lienevät kulkeneen erminaikansa ohi ja etsivät kiivaasti keinoja Jumalan valtakunnan raamatunmukaisen opin pilkkaamiseksi.
Vanhoillislestadiolaiset ovat menneet isoesikoisista oikealta ohi. Isoesikoisetkin kauhistuisivat sitä, että puhujia asetetaan saarnakieltoon liiallisen Kristuskeskeisyyden vuoksi. Monille vanhoillislestadiolaisille uskon perustus on seurakunta, isoesikoisille se on kuitenkin vielä Kristus.