Viimeinen kaveri oli 16-vuotiaana. Sen jälkeen en ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä. Kertaakaan en ole seurustellut tai edes pitänyt tyttöä kädestä.
Nuoruus meni.
Vaikka elämäni olisi tästä eteenpäin kuinka hienoa, sosiaalista ja rikasta, en silti tule koskaan olemaan kokonainen ihminen. Elämässäni on aukko.
Kyllä nuoruus pitää kokea. Ja nuoruuden tärkeimpiä ainesosia ovat kaverit ja rakkaus. Vanhainkodissa pitää olla muutakin muisteltavaa kuin miestissit.
Nuoruus meni.
Vaikka elämäni olisi tästä eteenpäin kuinka hienoa, sosiaalista ja rikasta, en silti tule koskaan olemaan kokonainen ihminen. Elämässäni on aukko.
Kyllä nuoruus pitää kokea. Ja nuoruuden tärkeimpiä ainesosia ovat kaverit ja rakkaus. Vanhainkodissa pitää olla muutakin muisteltavaa kuin miestissit.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä oli paljon kavereita lapsuudessa, 16v.na kin, siinä 17eespäin seurustelut... avioliittokin... en oikeestaan ymmärrä mikä aiheuttaa yksinäisyyttä, varmasti erakkoluonne??? Ite olen kuin kissa... tarkoitan että tykkään päättää itsenäisesti asiani, elää päivän kerrallaan, kaveri joukko on vilpitön, tiivis, mutta emme pyri aiheuttamaan toisillemme lisää päänvaivaa sillä.
Oletan ettet ole provo, vaikka mainitsit viestissäsi "miestissit". Provoa käskisin painumaan hevonvittuun, koska asiat joista puhut ovat erittäin raskaita ja vakavia.
Haluan tarjota oman näkökulmani ongelmaasi. Voit joko ostaa sen tai ohittaa ilman suurempaa huomiota, koska kumpikaan vaihtoehto ei loukkaa minua.
Sinulla on vertaisesi. Olen kokenut saman ja lisäksi elämässäni on järkyttäviä tapahtumia, jotka olen ymmärtänyt vasta myöhemmin.
Osaan nyt selittää miksi tein tekemäni valinnat ja jättäydyin tietoisesti yksin. En voi hyväksyä tekemiäni valintoja, mutta ymmärrän miksi päädyin niihin, eivätkä ne sen takia tunnu yhtä pahalta. Kannattaa kääntää katse itseen ja kehittää itsetuntemusta mietiskelyn avulla. Ajan myötä asiat selkiävät.
On totta että elämässäsi on aukko, jota et voi täysin paikata. Kutsun sitä sosiaaliseksi vammaksi, eli voit olla fyysisesti ja psyykkisesti normaali, mutta sosiaalinen puolesi on vammautunut. Kuten muidenkin vammojen, myös sosiaalisen vamman kanssa voi oppia elämään. Tulet luultavasti kompensoimaan osan menetyksistäsi myöhemmin elämässäsi. Otan esimerkin omasta elämästäni: Vaikka olin pitkään syrjäytynyt, tuli aika jolloin juhlin ja biletin lähes joka viikko. Elämääni tuli harrastuksia ja uusia ihmisiä ja opin ymmärtämään maailmaa paremmin. Ainoa asia, jota en pystynyt korjaamaan oli menneisyyteni. En ole koskaan seurustellut, mutta uskon että sekin on mahdollista, kun ajatuksia on selvitellyt riittävän pitkälle ja löytyy sopiva kipinä. Joskus tarvitaan ulkopuolista apua asioiden alkuun saattamiseksi.
Sanot että nuoruus pitää kokea, mutta et ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle. Tajusin itse vähän aikaa sitten, että maailmassa on valtava määrä erilaisia tapoja elää nuoruus. Tavat poikkeavat esimerkiksi kansakuntien ja kulttuurien välillä. Koko nuorisokulttuurihan on nykyään pirstaloitunut, mikä tarkoittaa että ihmiset elävät erilaisen nuoruuden (mikä siis on oikea tapa "kokea" nuoruus?!?). Introvertin ja ekstrovertin nuoruus on todennäköisesti erilainen. Sinäkin olet kokenut nuoruuden, ja olet oppinut asioita, joita joku muu ei ole. Siksi sinunkin nuoruutesi on arvokas ja koettu.
Yhteiskunnan asettamien odotusten sijaan kannattaa keskittyä siihen mitä itse haluaa tehdä ja saavuttaa. Tuo "kokematta jäänyt" nuoruutesi on sellainen odotus. Yhteiskunta odottaa sinulta tietynlaista elämää: Lapsena leikit muiden lasten kanssa ja vietät aikaa vanhempiesi kanssa. Nuorena alat rikkoa sääntöjä ja käytät alkoholia. Alat harrastaa seksiä ja seurustella. Aikuisena sinun kuuluu perustaa perhe ja tehdä työsi kunnolla. Sinulla on omakotitalo, kultainen noutaja ja BMW. Vanhana jaat oppejasi lastenlapsillesi ja vietät hiljaiseloa joko omassa kodissasi tai vanhainkodissa. Kukaan ei yleensä mainitse että on olemassa vaihtoehtoinen tie. Asioita voi tehdä myös eri tavalla, eikä se tarkoita että olisit tyhmä tai huono ihminen (itseasiassa moni nero toimi aikanaan juuri sillä tavalla).
Syytän nykyistä yhteiskuntaa korruptiosta ja huonosta asioiden hoidosta. Nyky-yhteiskunta on syypää maailman talouskriisiin ja ympäristön turmeltumiseen. Liiallinen väestönkasvu on johtanut sotiin ja valtavan mittaluokan ongelmiin, jotka ylittävät kenenkään yksittäisen ihmisen merkityksellisyyden. Voit kysyä itseltäsi: Onko nykyisessä maailman tilanteessa moraalisesti oikein hankkia lapsia tai onko se edes järkevää? Onko järkevää ostaa sellaista tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse? Nyky-yhteiskunta vaatii lasten tekoa ja kulutushysteriaan mukaan hyppäämistä, mikä ei voi olla kestävää kehitystä eikä globaalin edun mukaista. Sen sijaan että tavoittelet näitä asioita, voit antaa elämällesi suuremman merkityksen tekemällä jotain oikeasti hyödyllistä. Ainakin minä arvostaisin sellaista päätöstä.
Ota itseäsi laajempi näkökulma ja ala tekemään sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä yhteisen edun nimissä. Parhaassa tapauksessa sinua ylistetään vanhainkodissa.