Joko helpottaa

Hei. Ihmisten peli on erittäin hankala peli pelata. Toisilta se luonnistuu helpommin, mutta ei kaikilta. Hyvin usein vielä tuntuukin, että mikäli joku tajuaa että vastassa on kokemattomampi pelaaja niin tätä käytetään törkeästi hyödykseen. Tämän alla sitten kokemattomammat pelaajat helposti joko kovettavat itsensä tai murtuvat, yleensä muutos ei kovin positiivista ole.
Sanoisin, että älä syytä itseäsi tästä, vika ei ole niinkään sinun vaan ennemminkin näiden muiden ihmisten, jotka tätä peliä pelaavat. "Niitä" on enemmän liikkeellä, mutta myöskin toisenlaisia voimavaroja on nykyisin enemmän liikkeellä ja helpommin löydettävissä, kuin aikaisemmin. (Siksi suosittelenkin aina vertaistuen etsimistä ja jos ei muuten niin internetistä ja sivusta seuraamalla edes.) Sanoisin myös, että näiden asioiden alla ei kannata liiaksi kovettua tai kyynnistyä vaikkakin hankalaahan tämä voi olla.
Tarkoitusta asialle on myös hyvin hankala nähdä ja muuton kanssa pitää miettiä mikä on itselle se tärkein asia. Pahuutta on hyvin vaikea paeta, koska pahuutta on niin paljon kaikkialla eri muodoissaan. Ja mikäli tätä onnistuu pakenemaan niin muut osa-alueet elämästä voikin olla hukassa sen jälkeen, eli asian kanssa pitää puntaroida mikä on itselle tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Siinä pitää myös puntaroida mikä on se pahuus, jota itse on valmis sietämään. Ja hyvin usein, kun löytää itselle sen oikean tukiverkoston niin se sietäminen on sen jälkeen paljon helpompaa.

Kiitos viestistäsi.

Entinen elämä on ohi, edes ne pienet hetket kun katson jotain - eivät anna lupaa ilahtua edes naapurin parvekevaloista. Tuntuu kokoajan, että kohta romahtaa kuitenkin taas. Ihan kuin aika tai jokin aikakausi olisi loppumassa, eikä pelkästään omassa elämässäni.

Minne voi paeta, vai pitääkö jäädä katsomaan (retorinen kysymys). Näin jo pari vuotta sitten toistamiseen unta, että on tulossa pitkä ja piemeä kausi, ja että maa tulee palamaan. En silloin tajunnut mitä se uni merkitsi. Tämä aika muistuttaa sitä mitä näin. Hassua, ettei sen näkeminen - helpota tässä ajassa elämisen tuskaa, eikä se anna vastauksia, minne voisi mennä, mitä nyt pitäisi tehdä.

Yritän saada keskeneräiset asiat valmiiksi nopeammin ja pakkaan samalla. Katson, kuuntelen ja mietin minne suuntaan. Jotenkin tuntuu, että tässä maassa ja ajassa elämiseen, kaikki voimat menevät vain hengissä säilymiseen. Energiaa ei jää tulevan suunnitteluun, iloon, haaveiluun tai mihinkään positiiviseen rakentamiseen.

Kuljin kauan melko yksin, koska se antoi mahdollisuuden toteuttaa omia juttuja. Mutta kuten ehdotit (olen tullut samaan tulokseen), kannattaa tiivistää rivejä, palata takaisin verkostoihin ja pitää yhtä. Ne stanat käytti hyväkseen sitä, ettei ollut todistajaa. Ja sellaisilta ihmisiltä en olisi odottanut sellaista huonouden määrää ja tahallisen satuttamisen halua. Minulta viedään koti ja terveys, että hän saa pitä mersunsa (?). Ja jos joku sanoo, ettei suomi ole korruptotunut, ei tiedä mistä puhuu.

Pahuudesta voisin puhua päivän, mutta en halua pelotella näillä teksteillä ketään. Pahuus on asia joka pitää tunnistaa, mutta siihen ei saisi mennä mukaan, eikä sen saisi antaa käydä päälle ja tahrata. Niin - vaikeaa kun se joskus onkin. Entinen huoleton Suomi ja hyvinvointivuodet eivät valmista tällaisiin olosuhteisiin.

Olen niin väsynyt, en muista yhtä kamalaa vuotta. Ja joku voi miettiä, että jos saan "omiltani" tällaista kohtelua, niin jos tulee sota- haluanko jäädä tänne puolustamaan (mitä puolustan) tai rakentamaan tätä (mitä täällä rakennetaan?).

Kaikkea hyvää, kaunista ja lämmintä Joulua.

Hei

retoriseen kysymykseen ei välttämättä odoteta vastausta, mutta kirjoituksesi kiinnitti huomioni tunnelataukseesi, se ei jätä varmaan ketään lukijaa kylmäksi.
ensin minä ajattelin, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. tekee kovasti kipeää katsoa peiliin, tutkia niitä silmiä ja sitä, mitä ne kertovat. uskon, että sieltä sinäkin osaat löytää oman vastauksesi.

sitä vetää puoleensa, mitä eniten ajattelee. uskon tuohon sanontaan ja kehotan aina ajattelemaan parempia asioita. minulla on tapana käydä läpi muutama päivän aikana tapahtunut hyvä asia, sama se kuinka pieniä ne ovat, mutta niiden kanssa nukahtaminen päästää kevyemmille nokosille.
muussa tapauksessa uskon ehdottomasti, että unet ovat käänteisiä. siellä käydään läpi tunteita, joille ei ole tilaa ja paikkaa normaalissa elämässä. tasapainon vuoksi ne tulevat sitten uniin kamalina painajaisina, tai mitä sitten ovatkin.

pakeneminen on aina hätäkeino, mutta se ei ratkaise mitään. ainoa ratkaisu on oma peili ja sen kuvan vahvistaminen, minkä sieltä näkee. itsensä uudelleen rakentaminen on viisasta investointia, sitä vaikeinta työtä mihin ihminen toivottavasti uskaltautuu ryhtymään.
se on sellainen työmaa, että ilman naarmuja siitä ei selviä. kannattaa hankkia kypärä ja suojalasit.

huonot kokemukset vahvistavat, älykäs ihminen ei tee samaa virhettä enää toista kertaa. kun on polttanut näppinsä pahasti, sitä pelkää aina tulta. minusta sinun ei pitäisi antautua virtuaali maailman käsiin, koska omistat kykyjä luoda ja tehdä, ne näen sinusta vahvana energiana.
sinä olet tekijä, et kopioija. en pitäisi edes kiirettä hyvässä tekemisessä, koska hyvä ei synny hätiköimällä.
katso sinne peiliin ja kysy, mitä rakastat tehdä. kysy vielä, että kannattaako se tehdä nopeasti ja muuton sekamelskassa. vai kannattaako se tehdä hienovaraisesti ja antautuen, että lopputulos on hyvä. sinä olet viisas ihminen, osaat kyllä montaa asiaa ja vaikka saman aikaisesti.
en usko, että olisi pahuutta. on vain heikkoja ihmisiä, joilla on huono itsetunto. he korostavat sitä toisia kiusaamalla, mutta he eivät osaakaan luoda uutta. he vain tallovat sitä hyvää, mitä toinen ihminen, kuten sinä, osaa.

arvaa jo, että kuka viettää vanhuutensa rauhallisin mielin ja rakkauden valossa?

t. Keskiyö