1v10kk ikäinen spu piti pestä jouluksi. Ja kiitokseksi se puri käteen. Minulla on ollut samaa rotua 2kpl, yht siis 21 v. Tämä kasvatettu samoin. Tämä jo 4 kk iässä murisi kupillaan, söi hotkimalla. Pentukurssi piti jättää kesken koska ei sietänyt toisia. Aina irokeesi pystyssä. On adhd, kehuilla menee sekaisin. Nyt kulkee purutikun kanssa ja örisee, mutta tuo sen tikun syliin. Aina jaloissa ja änkeää kylkeen sohvalla. Ei säiky, pelkää mitään. Onko kyse kovapäisestä koirasta joka pahenee, pitäisikö luopua. Ei enää neljättä sakua tule, jos noin huono tuuri on
koirasta kasvanut kovanaama
kovapää
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En usko että kannattaa vielä luopua. Kolmen vanhana vasta näet mitä siinä oikeasti on kehittynyt. Vaikea sanoa miten voisit toimia toisin kun et yhtään edes kertonut miten toimit niiden kahden aikaisemman kanssa. Aina joku osuu kohdalle haastavampikin.
Kuulostaa loistavalta käyttölinjaiselta koiralta. Se vaatii helvetinmoisesti liikuntaa ja ajattelua vaativan työn. Tuollaiset koirat löytyvät poliisiautoista ja rajavartijalaitoksista, harvemmin tavallisista kodeista. Sinun pitää puurtaa ja puurtaa, 3-4 vuoden iässä helpottaa. Kastroi, jos tuntuu ettet millään kestä.
Tsemppiä.
Kahden kanssa elämä meni kuin parhaassa käsikirjoituksessa, en joutunut ikinä kyseenalaistamaan sitä, että olen lauman ykkönen. Nyt olen lukenut kaikki mahdolliset koiraoppaat, tuloksetta. Mm kun tulen kotiin töistä, koira rundaa, hyppii ja pomppii, vaikken huomioi sitä. Ulos lähtiessä menen ensin, pyydän istumaan rauhassa, koska muuten se pomppii paikallaan kuin rodeohevonen. Rakastaa autossa oloa, edellinen pelkäsi sitä. Ei sietänyt edes pentuna muita koiria, aina karvat pystyssä. Pentukoulussa olin ainoa, jonka koiraa vanhempi ohjaajan koira ei voinut tulla moikkaamaan. Itkin, kun ajoin kotiin. Olin niin motivotunut harrastamaan. Se vietiin minulta. Alueella ei ole ongelmakoirakouluttajia. Koira on voimakas, iso ja ei halua olla hetkeänkän rauhassa. Edellisten kohdalla olisin puolustanut rotua henkeenja vereen, nyt minulla on käsissä sellainen, johon en luota yhtään. En voi sanoa kellekään että se ei tee mitään, kuten aiemmin. Tämä tekee varmasti...jo pentuna se pääsi karkaamaan ovesta ja järkytyin kun oli pihan ulkopuolella haukkumassa lastenvaunuja työntävää naista. Kauan kesti, enennkuin se meni päähäni. Se siis juoksi suoraan ennenkuin sain sen naruun, ovesta ulos. tielle ja räyhäämään. Nyt en uskalla pitää sitä koskaan irti, mietin onko 25.1. sen viimeinen synttäri jolloin 2 v täyttää. Voi, miten helppoja koiria minulla on ollutkaan aiemmin 3 muuta, eikä ikinä ongelmia. Kai tämä joku karma on...
Tyypillinen pelkurikoira.
Sulla on hyvä koira josta moni kyttyräsakun omistaja unelmoi salaa. Niin vietikäs, että! Tuollaisen epelin kun löytäisi vielä omiin käsiini niin olisi se kullanarvoinen. Mars, mars treenailemaan vaan ja hauskaa pitämään. Vanhempi "kersa-ohjaaja" on ollut täysi tunari kun ei mitään järkeviä ohjeita tullut. Piä liinaa ja reenaile sen kanssa kun et vielä voi vapaana pitää.
ps ei kuse alleen, ei pelkää mitään, ei pelkää ilotulituksia, hyppäsi traktorin kauhaan vaikka eka kerran näki. Jep, tiedän että olisi poliisilla tms. erinomaisen hyvä. Omassa elämässä vain on tilanne sellainen, että kun pso on ollut välillä liikuntakyvytön ja loukannut, vastuu kodista ja koirasta on minulla. Töissä pitää käydä ja koira jää sen takia vähemmälle. Liinaa olen käyttänytkin. Tosin omatunto soimaa, kun täytyy valita tällaisessa tilanteessa. Antaisin pois, jos saisi kodin, jossa saa aktiviteettia, eikä konflikteja tarvitse pelätä. Koira on lähes 70 cm, hyvärunkoinen, ei sellainen näyttelyrimpula, vaan lihasta ja dynamiittia. Karva kiiltää kuin minkillä ja väriltään lähes musta. Muut sitä kauniiksi sanoo, mutta siis ymmärrän, että tarvitsee 110 % enempi toimintaa kuin nyt. Omatunto siksi soimaakin ja rohkeus ei riitä viemään kentälle, kun ei voimani riitä enää :(
Liikunnaksi pyöräilyä ja auton- tai traktorinrenkaan vetoa. Jos on omaa tietä, niin laita kärryjen/kelkan eteen ja anna vetää taakkaa. Opeta palvelemaan itseäsi jokaisessa tilanteessa. Koira hakee lehden, kengät, kaukosäätimen. Jos puolisosi on kotona, niin hänkin voi treenata. Hakemaan saunakaljan, aamutossut, tuomaan makkarapaketin avaamattomana jääkaapista sohvapöydälle. Aina kun kännykkä soi, koira tuo hellästi kännykän suoraan käteen. Jos kaupassakäynti onnistuu, niin koiralle ns selkäreppu selkään ja mukaan kauppareissulle. Koira kantaa ruuat kotiin. Myös verijälki, kanttarellikoulutus jne. täysin mahdollisia.
Estääkö liikuntakyvyttömyys kouluttamasta? Koiralle voi opettaa hupitemppuja. Tai sille voi opettaa kaikkien esineiden nimet ja käskeä tuomaan niitä. Voi opettaa sammuttamaan ja laittamaan valot päälle. Tuo koira tarvitsee mielettömästi tekemistä. Tsempatkaa ja laittakaa SE tekemään kotonanne kaikki, mitä koiran vain on mahdollista tehdä. Siivoamisesta lähtien.
Eivät virkakoiratkaan ole aktiivisia 24/7. Ne tekevät 8 tuntia vähän jotain, joku huippuhetki ja sitten kotoillaan. Tuosta koirasta pitäisi vain koulia sellainen, joka on "töissä" koko sen ajan, kun jompi kumpi omistajista on paikalla. Valppaana odottamassa mitä tahansa käskyä, alttiina palvelemaan. Lisäksi runsaasti liikuntaa. Kun arkiaktiivisuus on kunnossa, voitte palata hyvillä mielin kentälle.
Hyvä siitä tulee.
Jos ei voimasi riitä sen pitelyyn, niin...ei kai sitä sitten voi pitää.Jos löytäisit sille hyvän ottajan.Ja, ota itelles joku pieni 10kilon seurakoira.Saksalaiset pystykorvat,hälyttää vieraista, mutta niin helppoja ja seurallisia.Pääsisit helpommalla itse, eikä tarvis pelätä,että lähtee lapasesta ja syö jonkun ;)
Kerrankin asiallinen ja fiksu neuvo, yritän oppia. Kiitos sinulle ja Hyvää Joulua :-)
vieroitetaan liian aikaisin omista emoistaan. Yleensä sellaisista tulee parhaita, jotka saaneet olla emon opissa pidemmän aikaa. Riippuu tietysti emokoiran luonteesta. Kannattaa ihan ensin leikkauttaa se ja katsoa mihin suuntaan tilanne siitä menee. Koira on juuri murrosiässä ja testailee johtajuutta ja huomaa kaikki heikkoutesi, tai jos alat vaikka vältellä hoitotoimenpiteitä pureman takia, niin koira on taas yhden askeleen edellä. Laita enemmin vaikka kuonokoppa, kuin luovutat.
Pomonpaikan ottanut, on sitä mieltä ettet se ole sinä joka päättää mitä tehdään vaan hän....hankala luonne voi olla perintölahja vanhemmiltakin.Kasvattajalta voit kysellä neuvoja, luulis hänen tietävän miten toimia.