Olen sen verran tunneihminen, että en halua toistaiseksi pohtia seksiä enkä elämän muita riemuja palstalla.
Enemmänkin tässä herää kysymys elämän tarkoituksesta selatessa kuvia kadonneista lapsista. En voi kuin kyynelsilmissä niitä selata, ja yrittää ymmärtää sitä tuskaa, mikä tuohon liittyy. Yksinäisiä lapsia lentoasemalla vieraassa maassa, ilman isää ja äitiä. Isät ja äidit, tai vain toinen puoliso etsimässä lapsiaan, puolisoaan. Niin paljon kokematta jäänyttä elämää, toiveita, haaveita...
Tällaisina hetkinä ei voi kuin kysyä miksi, ja huomata, kuinka pieni ja haavoittuvainen ihminen ja ihmiselämä on. Jokaisen elämä voi katketa tänään... millä siis todellisuudessa on merkitystä. Älä jätä elämääsi elämättä, älä siirrä haaveitasi tulevaisuuteen, älä ajattele että ei tänään vaan sitten joskus tai kohta. Aika naiivilta vaikuttavia asioita, mutta niin totta. Itse yritän katsoa peiliin ja opetella, tänään on uuden elämäsi ensimmäinen päivä.
No tämä Aasian tragedia jää kohta unhoon ja kaikki jatkuu entisellään. Sellainen ihmismieli on. Oletteko muuten miettineet, jos tämä olisikin tapahtunut jossain, missä tämä ei olisi koskettanut länsimaita. Olisiko myötätunto ollut samaa maailmalla. Oma napa on lähinnä... niin meidät on rakennettu. Siihen on syynsä, selviäminen.
Enemmänkin tässä herää kysymys elämän tarkoituksesta selatessa kuvia kadonneista lapsista. En voi kuin kyynelsilmissä niitä selata, ja yrittää ymmärtää sitä tuskaa, mikä tuohon liittyy. Yksinäisiä lapsia lentoasemalla vieraassa maassa, ilman isää ja äitiä. Isät ja äidit, tai vain toinen puoliso etsimässä lapsiaan, puolisoaan. Niin paljon kokematta jäänyttä elämää, toiveita, haaveita...
Tällaisina hetkinä ei voi kuin kysyä miksi, ja huomata, kuinka pieni ja haavoittuvainen ihminen ja ihmiselämä on. Jokaisen elämä voi katketa tänään... millä siis todellisuudessa on merkitystä. Älä jätä elämääsi elämättä, älä siirrä haaveitasi tulevaisuuteen, älä ajattele että ei tänään vaan sitten joskus tai kohta. Aika naiivilta vaikuttavia asioita, mutta niin totta. Itse yritän katsoa peiliin ja opetella, tänään on uuden elämäsi ensimmäinen päivä.
No tämä Aasian tragedia jää kohta unhoon ja kaikki jatkuu entisellään. Sellainen ihmismieli on. Oletteko muuten miettineet, jos tämä olisikin tapahtunut jossain, missä tämä ei olisi koskettanut länsimaita. Olisiko myötätunto ollut samaa maailmalla. Oma napa on lähinnä... niin meidät on rakennettu. Siihen on syynsä, selviäminen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei voi muuta kuin hiljaa nyökätä. Tässä tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi.
Tuo loppu säväytti, se on niin totta. Onhan niitä mutavyöryjä sun muuta tapahtunut sielläpäin tiheään, enkä ole minäkään tajunnut...
olet Aleksi pohtinut ja tuntenut asian..ei tässä muuta voi kuin hiljaa ja nöyrästi ajatella, että olisimme entistä avoimempia ja näkevämpiä kantamaan osamme siitä hädästä joka meitä koskettaa nyt ja tulevaisuudessa.
Ennenkuin syydetään kaikki avustusrahat "ulkomaille", muistaako kukaan kotimaahan, mahdollisesti ilman vanhempiaan, palaavia lapsia? Heillä on varmasti tarpeeksi vaikeaa ilman taloudellista ahdinkoakin.
Vai onko homma jo hoidossa?
terv. "omaan napaan tuijottaja"
Sillon kun hätä on valtava, ei osaa tehdä eroa siitä, kuka kipeimmin apua tarvitsee.
Mikäli suomalaisia hyväosaisia ei olisi ollut mukana onnettomuudessa, olisi asiasta uutisointi tapahtunut uutisten loppuosiossa ennen loppukevennystä, heti palestiinalaisten, eu-höpinöiden ja euron kurssikehityksen tarkastelun jälkeen
Sähän alat tulla minun linjoille. Aloinkin jo ihmettelemään humaanisuuttasi. Pidetään fyffet tiukasti kotimaan rajojen sisällä ja potkaistaan noi kaikenmaailman ulkomaanelävät takas mutakasoihinsa. Vielä kun tunnustat ettet oikein naisiltakaan tahdo todellisuudessa muuta kuin sitä samaa kuin minä niin mehän ollaan kuin kaksoset.
olustelija, uskon että näistä lapsista pidetään hyvää huolta.
...sinä se jaksat aina kohottaa keskustelun tasoa...
Okei okei, kuittasin sulle ikävästi aiemmin - ollaanko nyt tasoissa?
En pidä humaanisuutta minkäänlaisena itseisarvona, enkä ole tainnut niin väittääkään. Mun ihmiskäsitys on varmaan vaan vähän erilainen kuin sun, sallittakoon se?
Yleisesti:
Enempien väärinkäsitysten välttämiseksi voisin tarkentaa aikaisempaa kommenttiani. Tarkoitin, että ei unohdeta omaa porukkaa, läheisempiä ihmisiä, tämän kaiken "maailmantuskan" keskellä. Olkoonkin että tuskin siellä Aasiassa asti vähätuloisia perheitä on ollut, mutta suomalaisia kuitenkin. Kaikkia uhreja emme voi auttaa, mutta omiamme voimme. Oman maan hätä unohtuu niin helposti mediavyörytyksessä, jollei se myy iltapäivälehtiä :(
Ja tämäkin on vain mielipide.
otin kantaa kiireessä, vähän huolimattomin sanakääntein. Tarkennus onkin tuossa edellä.
Mariet, huom!
Mulla olis sulle postia aikaisempaan aiheeseen liittyen.
Minulleko postia :)? Voi harmi kun mulla ei ole nyt antaa sähköpostiosoitetta. E-mail-osoitetta töihinkään en voi oikein antaa.
Yritän saada täältä jossain välissä postilaatikon, kirjoitan sitten sulle ja kerron sen. Sopiiko niin?
sopii hyvin, postilla ei ole niin kiire.
Ja varovainen kannattaa aina olla.
:)
Olethan tarkkana mitä postia saat, arvaat varmaan mitä tarkoitan...
Hyvää yötä sinulle, taidan mennä unimaan.
Jos hyväosaisella tarkoitetaan että on varaa lähteä matkalle jouluksi. Se on siitäkin miten kukakin rahansa käyttää; voi joku ryypätä vähintään joka viikonloppu, elää muuten leveästi.
Joku toinen taas töitä tehden säästää koko vuoden, ja ajatella että jouluna kuluu rahaa joka tapauksessa enemmän.
Niin on surullinen tapaus, ettei sitä osaa oikein tajutakaan.
Tärkeää asiaa kirjoitit. Tämä koko maailmaa koskettava tragedia ei jätä ketään kylmäksi.
Kyyneleet silmissä tässä on saanut lukea lehtiä ja katsoa uutisia. Sanat eivät riitä kertomaan miten avuton olo on tällaisen asian kohdatessa ja ihmisten hädän ja tuskan nähdessään.
Ei voi tällä hetkellä olla iloinen niistä hyvistä asioista joita itsellä on, tulee ihan syyllinen olo.
Aleksi, kirjoitit hienosti "Älä jätä elämääsi elämättä, älä siirrä haaveitasi tulevaisuuteen, älä ajattele että ei tänään vaan sitten joskus tai kohta".
Kun emme huomisesta tiedä...
Mua surettaa lähinnä ne orvoksi jääneet, suomalaiset lapset, jotka mitä lie järkyttävää nähtyään palaavat kotimaahan. Suuri lienee heidän ahdinkonsa :(
Mikä lienee heidän tulevaisuutensa, noin psyykkisessä mielessä? Se koskettaa tällaista etä-isää ehkä eniten.
En ole koskaan oikein osannut surra kuolemansa kohdanneita, se on kuitenkin jokaisella edessä ennemmin tai myöhemmin. Heistä jää kuitenkin muisto elämään ja läheisten vaalittavaksi. Kuolema ikään kuin kuuluu elämään.
Jatketaan elämää, ja toivotaan lapsille ja muillekin läheisiään menettäneille voimia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000006000674