Luojankiitos teimme esikoisen 90-luvun puolivälissä, jasilloin oli vielä jotain järkeä kersojen hoidossa. Nyt oma esikoiseni on tekemässä ensimmäistään akkansa kanssa, ja siitähän se riemu repesi, kun alkoivat meillä käydessään keskustella kanssani lastenhoidostaja vanhemmuudesta. Kun eukkoni kertoi miniälle, että olin kolmen kersamme pieniä ollessa vaihtanut esikoisen vaipan yhden kerran, ja kahden muun kakaran vaippaa en ollut koskaan vaihtanut, alkoi se jumalaton taivastelu, että miksi näin? Kun siihen sitten rauhallisesti kerroin, että paljon vähemmän siivoamista tulee kun äiti vaihtaa vaipat ja syöttää lapsen. Itse en kyennyt moisiin hommiin kun paskavaipan vaihdossa tulee oksennus heti kun se haju sieltä pääsee valloilleen, ja minun tisseistä ei vain maitoa tule. Sitten kun eukkoni kertoi, että kun muksu alkoi itkeä, niin minä kuulemma pistin lakin päähäni ja katosin. Nyt kun asiaa tarkemmin muistelen, niin myönnän tapahtuneen. Vielä tänäänkin jos kuulen lasten itkua kaupassa poistun välittömästi kauemmaksi ja ravintoloista etsin sellaisen paikan jonne ei lasten äänet yllä, sillä on kamalaa syödä itkuisess ravintolassa, siitä ei kukaan nauti. Mitkään selitykset eivät kelvanneet ja vain miniän oma näkemys asioihin oli se oikea. Enhän minä aio puuttua heidän kasvatusmenetelmiin, muta jo menneet ja niistä kimpaantuminen ei mene minun ymmärrykseen. Miksi hän hermostui kovin vanhoista asioista joihin ei hänen ole tarvinnut törmätä, ei oma vaimonikaan ole koskaan niistä valittanut. Eipä taida tämä huutaen poistunut tyttö ihan pian meille tulla kylään.
Voi herranjestan sentään.
Suututin-miniän
052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.