Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.
”Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.
”Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.
”Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.
”Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.
”Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?
Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. ”Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”
Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. ”Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”
Hän jatkoi: ”Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Mexico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”
Kalastaja kysyi: ”Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”
Ja amerikkalainen vastasi: ”10–20 vuotta, korkeintaan 25.”
”Mutta entä sitten, señor?”
Amerikkalainen sanoi nauraen: ”Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
”Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”
”Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”
”Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.
”Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.
”Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.
”Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.
”Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?
Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. ”Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”
Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. ”Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”
Hän jatkoi: ”Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Mexico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”
Kalastaja kysyi: ”Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”
Ja amerikkalainen vastasi: ”10–20 vuotta, korkeintaan 25.”
”Mutta entä sitten, señor?”
Amerikkalainen sanoi nauraen: ”Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
”Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”
”Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerran eräs hyvin vahva metsätyömies kävi kysymässä töitä savotalta, ja hän pääsi hommiin. Urakkapalkka vaikutti oikein lupaavalta, ja metsuri päätti paiskia töitä oikein kunnolla. Työnjohtaja antoi miehelle kirveen ja näytti palstan, jolla miehen piti työskennellä.
Ensimmäisenä päivänä mies kaatoi 18 isoa puuta. ”Onneksi olkoon”, pomo kehui, ”Jatkahan samaan malliin!” Mies innostui pomonsa kehuista ja ponnisteli seuraavana päivänä entistä tarmokkaammin, muttei saanut sinä päivänä kaadettua kuin 15 puuta. Kolmantena päivänä mies painoi töitä aivan täysillä, mutta tuloksena oli vain 12 puuta. Seuraavina päivinä puita kaatui yhä vähemmän.
”Taidan olla menettämässä voimani”, metsätyömies huokaili. Hän meni pomon luokse ihmettelemään mitä oikein oli tapahtunut. Pomo kuunteli kertomusta ja sanoi sitten ”Milloin viimeksi teroitit kirveesi?” ”Teroitin? Ei minulla ole ollut aikaa teroittaa sitä kun on ollut niin kova kiire kaataa puita…”
-Stephen Covey /Ajatusten aamiainen
"Jos siis olet tosikko tai tiukkapipo.
Tosin näiden kahden välillä on hillitön ero. Tosikkohan on ihminen joka ei ymmärrä huumorista juuri mitään ja jolle hymyily on jotakuinkin epäluonnollinen olotila. Ikävää sinällään, mutta tosikko on toisaalta kuitenkin vaaraton. Hänen puutteensa toki tekee hänen elämästään harmaampaa ja hänestä ehkä myös tylsemmän ihmisen, mutta pohjimmiltaan hän on harmiton.
Tiukkapipoja sen sijaan kannattaa varoa, sillä oman elämänsä pilaamisen lisäksi he koettavat myös aktiivisesti pilata muiden elämää. He toruvat ja kieltävät, he leimaavat ja vastustavat. Missä on iloa he koittavat toruillaan ja kielloillaan sitä tukahduttaa, missä on elämää he koettavat kuihduttaa sitä negatiivisuudellaan.
Tiukkapipoja kannattaa karttaa sillä he levittävät tyytymättömyyttä ja eripuraa kaikkialla missä kulkevat. Perinteinen käsitys tiukkapiposta on jossain määrin sukupuolittunut ja monet tekevätkin sen virheen, että tulkitsevat vaikkapa feministin automaattisesti tiukkapipoksi. Näin ei kuitenkaan pitäisi tehdä, sillä tiukkapipoisuus ei kysy sukupuolta eikä puoluekantaa.
Esimerkiksi tiukkapipoisuuden vastustajina esiintyneet perussuomalaiset ovat kovin närkästyneet persut-termistä ja eräs heidän edustajansa haluaisi lakkauttaa ylen jossa esitetään hänen mielestään vääränlaista ohjelmaa ja jonka säännöissä lukee sana monikulttrisuus. Onko tämä tiukkapipoisuutta vaiko ei?
Perussuomalaiset toimikoot tahollaan niin kuin tykkäävät, ei siinä mitään, mutta meidän kuolevaisten kannattaa kuitenkin muistaa, että tosikkomaisuus ja tiukkapipoisuus tuhoaa suurimmalla varmuudella niitä harjoittavan elämän. Kärttyisät vanhat miehet ja naiset kiukusta kurttuisine kasvoineen valittavat milloin mistäkin ja myös nuorempi ikäluokka opettelee kaiken aikaa tiukkapipoisuuden saloja.
Eli kun seuraavan kerran haluamme sanoa ei maahanmuutolle, suvijuhlalle, rasismille, maksalaatikon rusinoille tai vaikkapa Ylelle, niin muistakaamme, että kitinällä ja ikuisella vastustamisella emme saavuta mitään hyvää. Vääntäkäämme kasvomme vaikka väkisin hymyyn ja sen sijaan että sanomme ei sanokaamme että moitteemme kohteessa on valtavasti kehityspotentiaalia. Eli vaikkapa tyyliin ”ei Yleä tarvitse lopettaa, mutta siitä pitää kehittää entistä parempi.”
Kansainvälisen hiukkastutkimuskeskuksen tuloa Pyhäjärvelle yritetään jarruttaa virkamiesvoimin vetoamalla hankkeen suuriksi, ehkä jopa ylisuuriksi laskettuihin kustannuksiin.Työ- ja elinkeinoministeriön ja muiden asiantuntijatahojen yhteistyössä laatimassa muistiossa hanke teilataan melko totaalisesti. Oulun Eteläisen Instituutin johtajan Eelis Kokon mielestä virkamiesten näkemys on tarkoituksellisesti kielteinen. Varovaisuus on hyvästä, mutta tarkoituksellinen kielteisyys olisi kyllä vakava asia.
On merkillistä, että tuomio annetaan taustapaperissa tuomatta asiaa kunnolla julkiseen keskusteluun.