Onko kukaan lukenut näitä Isaac Asimovin Säätiö-sarjan eri kirjailijoiden tekemiä jatko-osia?
Tarkoitan siis tätä nk. "Second Foundation Trilogy"-sarjaa, joka on (muistaakseni) Isaac Asimovin perikunnan "suojeluksessa" tehty. Siihen kuuluvat Gregory Benfordin "Foundations' Fear", Greg Bearin "Foundation and Chaos" ja David Brinin "Foundation's Triumph". Ajattelin kysyä, josko täältä löytyisi kommentteja. Olen juuri lukemassa Donald Kingsburyn "Psychohistorical Crisis"-kirjaa, joka on myös Asimovin Säätiö-sarjan inspiroima ja jatkaa psykohistoriateemaa. Kingsburyn tekele on 700-sivuinen järkäle, jota on sekä kehuttu että haukuttu,riippuen siitä, mitä lukija on esim. Asimovin Säätiöistä ajatellut.
Yleensäkin olen kiinnostunut Asimovin "hengenheimolaisista" ja Säätiö-tyyppisestä sci-fistä. Kirjasuosituksia saa siis tehdä.
Tarkoitan siis tätä nk. "Second Foundation Trilogy"-sarjaa, joka on (muistaakseni) Isaac Asimovin perikunnan "suojeluksessa" tehty. Siihen kuuluvat Gregory Benfordin "Foundations' Fear", Greg Bearin "Foundation and Chaos" ja David Brinin "Foundation's Triumph". Ajattelin kysyä, josko täältä löytyisi kommentteja. Olen juuri lukemassa Donald Kingsburyn "Psychohistorical Crisis"-kirjaa, joka on myös Asimovin Säätiö-sarjan inspiroima ja jatkaa psykohistoriateemaa. Kingsburyn tekele on 700-sivuinen järkäle, jota on sekä kehuttu että haukuttu,riippuen siitä, mitä lukija on esim. Asimovin Säätiöistä ajatellut.
Yleensäkin olen kiinnostunut Asimovin "hengenheimolaisista" ja Säätiö-tyyppisestä sci-fistä. Kirjasuosituksia saa siis tehdä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, kiinnostaisi nuo arviot noista Säätiön "ei-asimovilaisista jatkeista".
Kingsburyn kirjasta muuten tässä eräs arvio, ihan kiinnostava opus:
http://www.spies.com/~rawdon/books/sf/kingsbury_donald/
"Onko kukaan lukenut näitä Isaac Asimovin Säätiö-sarjan eri kirjailijoiden tekemiä jatko-osia?"
Olen.
"Tarkoitan siis tätä nk. "Second Foundation Trilogy"-sarja"
Löytyy kirjahyllystäni. Yleensä ottaen vaikutelmani on kaksitahoinen. Brin, Bear, ja Benford ovat taitavia kirjailijoita, jotka osaavat kirjoittaa hyvää scifiä, mutta toisaalta en pidä joistakin heidän ideoistaan jatkokehitellä Asimovin Säätiö-sarjaa. Eivätkä monet muutkaan pidä. Kolmikon Säätiö-kirjat eivät siis oikeastaan ole Säätiötä Asimovin tyyliin, mikä on sääli. Itse rakastan Asimovin Säätiö Universumia sen Asimovin antamassa muodossa, hieman vanhanaikainenhan se on, mutta väliäkö sillä, hyvää tarinaa.
JUONIPALJASTUKSIA!!!
Eli asioita joista en ainakaan itse pitänyt (vain suurimmat mokat):
- Benfordin TikTok, wtf?!? Ne muistuttavat robotteja, mutta koska Imperiumissa ei ollut robotteja, on niille annettu nimi TikTok ikäänkuin peittääkseen sitä tosiasiaa että ne ovat alkeellisia robotteja.
- Miksi hyperavaruuden käsite piti vaihtaa "tieteellisempään" madonreikiin? Sure, kuulostaa tieteellisemmältä, mutta hyperavaruus Asimovin kirjoissa oli jumalattoman hieno keksintö, eikä Asimovia huolettanut sen epätietellisyys, koska se antoi mainion juonielementin tarinoihin.
- Massamurha, tarinaan tuodaan uusi selitys, miksi Galaksi on pelkästään ihmisten asuttama? ("Blind Alley":n muukalaisia lukuunottamatta), se johtui siitä että robotit tuhosivat ihmis-siirtolaisten tieltä kaiken muukalaiselämän Galaksista, tämä on käsittämättömän vasteenmielinen ajatus, todellista supernatsismia. Asimovin oma selitys oli, että Maapallolla elämä on kehittynyt nopeammin, kuin muualla. Tähän Asimovin ideaanhan "Robotit ja Imperiumi" ja Maan muuttuminen radioaktiiviseksi perustuu. Joten tuo massamurha idea rikkoo Asimovin Säätiö Universumin perustuksia.
-Liikaa pitkästyttävää jaarittelua Joan of Arcin ja Voltairen kesken. Ei helvetti, meinasi itku tulla.
- Kaikki Asimovin mainitseman pitää mainita mentaliteetti... Jotenkin esimerkiksi "The Stars, Like Dust":in Galaktisen sivilisaation kannalta merkitsemättömästä välinäytöksestäkin on saatu mainitsemisen arvoinen. Vaikka Asimov ei kirjoittanutkaan kuin tapahtuman sieltä ja täältä, hän ei varmasti tarkoittanut että tärkeimmät tapahtumat ihmiskunnan historiassa olisivat juuri ne joista hän kirjoitti.
- Liikaa keskittyminen Seldoniin. Okei, Seldon on hieno ja tärkeä hahmo, mutta olisin toivonut että uudet kirjat olisivat jatkaneet siitä mihin Asimov lopetti (Kuuhun vuonna 499 Säätiön Aikaa), ja jättäneet Seldonin haudan lepoon. Ikäänkuin kaksi Asimovin Seldonin elämään keskittyvää kirjaa ei olisi ollut tarpeeksi. Olisin siis toivonut tuoreempaa juonta ja ulottumista uuteen aikakauteen, lähemmäksi Toisen Imperiumin syntyä. Lisäksi on sääli, että Asimov ei käytännössä kerro mitään Imperiumin hallitsemilta vuosituhansilta, alkuvuosituhansia lukuunottamatta ("Pebble in the Sky", "Avaruuden Merivirrat"), haluaisin nähdä kirjan joka sijoittuisi aikaan jolloin Imperiumi olisi mahtinsa huipulla.
"Yleensäkin olen kiinnostunut Asimovin "hengenheimolaisista" ja Säätiö-tyyppisestä sci-fistä. Kirjasuosituksia saa siis tehdä."
Aika harvassa taitavat olla. Asimovin kirjat ovat osaksi avaruusooppeeraa kömpelöine juonine ja sankareineen, mutta toisaalta niissä on paljon tieteellisempi ote. Ne ovat hieman omituinen sekoitus avaruusoopperaa, dekkaria kuin tieteellistä scifiä kuin historian kirjoitusta, joten aika vaikea löytää vastaavia kirjoja.
Asimovin Säätiö Universumiin pohjautuu myös Roger Allen MacBriden Caliban, Inferno, ja Utopia kolmikko, joka kertoo Inferno nimisestä Avaruuslaisten kuolevasta planeetasta. Se sijoittuu n. 100 vuotta Asimovin "Robotit ja Imperiumi" kirjan jälkeen. Myös muita "Robotti" sarjan kirjoja on kirjoitettu. Lisäksi mainittakoon Foundation's Friends niminen tarinakokoelma, johon joukko scifi kirjailijoita on kirjoittanut Asimovin Säätiö universumiin sijoittuvia tarinoita.
Kiitos kommenteistasi, Kuollut Käsi! Itseäni eivät varsinaisen Säätiö-trilogian jälkeiset, Asimovin kirjoittamatkaan osat enää ole hirveästi inspiroineet. Toki olen ne lukenut, mutta mielestäni juonenkehittelyä olisi kannattanut jatkaa Toisen Säätiön linjoilla eli lisää mielivoimaisia psykologeja/psykohistorioitsijoita kehiin eikä mitään "yhdytään taas suureen luontoon"-meininkiä, kuten sarjan lopusssa tarjoillaan.
"Robotit ja Imperiumi" oli ihan mielenkiintoinen teos, joten taidan tsekata nämä mainitsemasi Roger Allen MacBriden kirjat, kiitoksia vain.
Kuten aiemmin sanoin, olen lukemassa Donald Kingsburyn "Psychohistorical Crisis"-teosta ja tähän asti se on ollut kyllä arvosteluita huomattavasti parempi tekele ja uskaltaudun suosittelemaan! Lisää saisi tulla tämän tyyppisiä teoksia.
Fanifiktio, olipa se sitten lukijoiden tai muiden scifi-kirjailijoiden tuotosta, on aina hauskaa, mutta joku raja siinäkin tietenkin on. Eräs minua inspiroinut tämän "genren" teos on netissä luettavissa ilmaiseksi ja sijoittuu Star Wars-maailmaan; tällaisia Jediritarien ja Voiman käsitteen olisi _pitänyt_ Lucasin elokuvissakin olla! Tsekatkaapa ja kertokaa mielipiteenne:
http://www.xeper.org/maquino/nm/DarkSide.pdf
Vastaavanhenkistä "Toinen Säätiö"-meininkiä ei valitettavasti taida kirjoista/netistä löytyä. ;D!
>Myös muita "Robotti" sarjan kirjoja on kirjoitettu.<
Tulipa mieleen kysyä, onko lukukokemuksia Mark W. Tiedemannin asimovilaisista robottikirjoista (Mirage, Chimera, Aurora)?
"Vastaavanhenkistä "Toinen Säätiö"-meininkiä ei valitettavasti taida kirjoista/netistä löytyä. ;D!"
Fanifiktiotakin löytyy toki, esim:
http://www.beyondasimov.cjb.net/
En tosin osaa suositella mitään, kun en ole lukenut ainuttakaan sivun tarinoista.
Olen lukenut kaikki ASIMOVIN kirjoittamat Säätiö kirjat en muita. Tuskin tulee koskaan luettuakaan. Kirjasarja on hyvä näin. :)
Mitähän suosittelisi.. hmmm.
Ei tämä kyllä säätiötä muistuta mutta voisit ehkä kuitenkin pitää tästä:
Brian Aldiss Helliconia sarja.
Täältä löytyy intresanttia psykohistoria/Asimov yms. juttua:
http://www.prime-radiant.com/Psychohistory.html
Tuo Pscholarin suosittelema "Dark Side" Star Wars-mukaelma oli muuten hemmetin hieno! Tulisi erikoinen elokuva...
Olen minäkin aloittanut tuon Kingsburyn "Psychohistorical Crisis"-kirjan , so far so good. Yli 700 sivua eli ei aivan heti lopu, kuten jotkut lyhykäisemmät scifit. Mielestäni tällaisia saisi tulla enemmänkin. Asimov kehitteli loistavan perustan Säätiöineen ja psykohistorijoitsijoineen, mutta sääli olisi ellei sitä kehitettäisi edelleen ja ammennettaisi inspiraatiota alkuperäisistä. Kingsbury on tehnyt juuri näin ja jälki tuntuu vallan oivalta.