Hei,
Olen vaan miettinyt sellaista että onko tyypillistä että lievästi masentunut tai ahdistunut henkilö ei oikein "kestä" puolisoaan, näkee hänessä lähes vihollisen, ei kestä mitään kritiikkiä, ajattelee eroa.
Siis puhun nyt itsestäni. Yritän miettiä että olenko vuosikausia kärsinyt lievästä masennuksesta tai jostakin vastaavasta - vai onko mun avioliitossa jotain pielessä.
Juuri takana rankempi työputki ja ehkä se sitten vei voimat. En ole oikein jaksanut joulua valmistella ja jotenkin voimaton olo ja pettynyt itseeni. Juuri tämä tunne että olen epäonnistunut kun en ole kai koskaan tarpeeksi hyvä itselleni. Ja sitten alkoi riita puolison kanssa ja yltyi suureksi riidaksi. Mietin vaan että olisinko voinut välttää riidan jos olisin voinut paremmin... Halusinko välttää riidan vai projisoinko vain huonoa fiilistä puolisoon? Etsin puolisosta syytä mun tyytymättömyydelle? Ajattelen että jos eroan niin pääsen eroon kaikesta mikä on "huonoa" ja raskasta mun elämässä?
Kun riita alkoi niin se tuntui sellaisena raskaana koko kropassa ja kaikki energia valui pois ja en jaksanut oikein mitään.... Oli niin paha olo. Vaikka puoliso pyysi anteeksi en pystynyt palautumaan, vaan tavallaan jatkoin riitaa vaikka se olisi voinut päättyäkin siihen. Olin vihanen kun hän oli aiheuttanut tämän energiahukan minulle.
Eli mietin just että aiheuttaako tämä mahdollinen masennus tällaista hallaa meidän suhteelle, vai onko suhde se joka tuntuu raskaalta? Vai miksi riidat tuntuvat niin painavilta?
Ja tälla kertaa siis masennuskauden aiheuttajana olisi ollut tämä rankka työrupeama.
Olisi ihan kiva kuulla jotain ystävällisiä kommentteja. Vähän pitkä ja sekava selitys - kiitos jos jaksoit lukea. Taustoja en itsestäni kertonut enkä tästä mun mahdollisesta masennuksesta, tulisi liian pitkä tarina...
Olen vaan miettinyt sellaista että onko tyypillistä että lievästi masentunut tai ahdistunut henkilö ei oikein "kestä" puolisoaan, näkee hänessä lähes vihollisen, ei kestä mitään kritiikkiä, ajattelee eroa.
Siis puhun nyt itsestäni. Yritän miettiä että olenko vuosikausia kärsinyt lievästä masennuksesta tai jostakin vastaavasta - vai onko mun avioliitossa jotain pielessä.
Juuri takana rankempi työputki ja ehkä se sitten vei voimat. En ole oikein jaksanut joulua valmistella ja jotenkin voimaton olo ja pettynyt itseeni. Juuri tämä tunne että olen epäonnistunut kun en ole kai koskaan tarpeeksi hyvä itselleni. Ja sitten alkoi riita puolison kanssa ja yltyi suureksi riidaksi. Mietin vaan että olisinko voinut välttää riidan jos olisin voinut paremmin... Halusinko välttää riidan vai projisoinko vain huonoa fiilistä puolisoon? Etsin puolisosta syytä mun tyytymättömyydelle? Ajattelen että jos eroan niin pääsen eroon kaikesta mikä on "huonoa" ja raskasta mun elämässä?
Kun riita alkoi niin se tuntui sellaisena raskaana koko kropassa ja kaikki energia valui pois ja en jaksanut oikein mitään.... Oli niin paha olo. Vaikka puoliso pyysi anteeksi en pystynyt palautumaan, vaan tavallaan jatkoin riitaa vaikka se olisi voinut päättyäkin siihen. Olin vihanen kun hän oli aiheuttanut tämän energiahukan minulle.
Eli mietin just että aiheuttaako tämä mahdollinen masennus tällaista hallaa meidän suhteelle, vai onko suhde se joka tuntuu raskaalta? Vai miksi riidat tuntuvat niin painavilta?
Ja tälla kertaa siis masennuskauden aiheuttajana olisi ollut tämä rankka työrupeama.
Olisi ihan kiva kuulla jotain ystävällisiä kommentteja. Vähän pitkä ja sekava selitys - kiitos jos jaksoit lukea. Taustoja en itsestäni kertonut enkä tästä mun mahdollisesta masennuksesta, tulisi liian pitkä tarina...
Vastaukset 6
Vanhimmat
tälle palstalle kerta oot eksynyt niin jos koet että masentaa niin kannattaa varata aika lääkärin juttusille. ite oon todennut että kun jollekkin juttelee ja sitten ehkä saa lääkityksen niin on auttanut, mutta kenelle jutteletkaan niistä asioista niin kannattaa puhua sellaselle keneen luotat ja haluat puhua. eikä aina mitään lääkkeitä ees tarvita jos ei halua.itellä lääkkeet ja juttelu lääkärin kaa autto paljon.
Jotkut joutuu pakkolääkityksi, vaikka itse eka vapaaehoisesti hakeutuvat "hoitoon" mutteivät sitte pääsekään pois.
Kirjoitin just itsekin kokemuksestani. Riidasta ja eroaikeista alkoi itsetutkiskelu, joka päättyi siihen että todellakin olen masentunut. Se on vaan hiipinut päälle pikkuhiljaa, etten ihan käsittänyt.
Juuri on tuollainen tunne, että puolisosta eroamalla ongelmat poistuisivat. Koska en jaksaisi alkaa parantamaan suhdetta mitenkään. En mielestäni tunne enää puolisoa kohtaan mitään, mutta enpä tunne mitään positiivista oikein mitään kohtaan. Seksi ei ole kiinnostanut kunnolla ainakaan vuoteen. Ajattelen että hitto ei mun tarvitse miellyttää miestä, en halua niin en halua. Helppo olisi pistää tämä kumppanin piikkiin, että sinä et osaa toimia oikein sängyssä. Mutta ei hän luo minun tuntemuksiani,minä luon omani.
Mutta jos oikein ajattelen, niin meidän suhteessa ei ole mitään vakavia ongelmia. En vaan jaksa huomioida miestä, en jaksa tehdä mitään yhteistä saati suunnitella mitään, olen kriittinen, jopa ilkeä. Välttelen fyysistä kosketusta. Onko ihme että meidän suhde tuntuu huonolta? Sen verran tajusin eroaikeiden jälkeen, että jos mulla on näin paskat fiilikset itsellä, niin totta kai projisoin niitä puolisooni. Kun itsellä ei ole hyvä olla, niin ei mikään ole hyvin.
Mietin että jos nyt tuntuu ikävältä, kuinka pahalta tuntuu erotessa? En haluaisi katua, nää on niin raskaita nämä erot.
Vanha totuus on, että et voi muuttaa toista, voit vain muuttaa itseäsi. Ja kyllä taitaa olla meikäläisessä huomaamatta hiljalleen kehittynyt ongelma poikineen. Yritän hoitaa itseäni parempaan kuntoon ennenkuin teen suuria päätöksiä.
On todella vaikea erottaa omia masennusten ja tunneongelmien kanssa painimisia läheisessä ihmissuhteessa syntyvistä vastaavista. Ehkä jonkun ulkopuolisen, luotettavan ihmisen kanssa puhuminen voi auttaa. Tai vaikka kirjoittaminen. Muuten ja ylipäätään on aika paljon kyse itsetuntemuksesta: siitä miten erottaa luonteenomaisen itsensä siitä, mitä jokin ulkoinen tai tilannekohtainen, ehkä pitkään jatkunutkin itsessä herättää...
.. ei mikään vitsi; itse kärsin vakavasta masennuksesta ja tämä setti pitää elämässä kiinni;
aamulla
berocca tabletti (ei pore)
kalaöljy ( jossa 10-20 mikrog D-vit, tai erikseen)
bioteekin maitohappobakteeri (tuottaa serotoniinia)
illalla
300 - 400 mg magnesiumsitraattia (miel kahdessa osassa illan mittaan, ruoan yhteydessä)
oikessa olet....!!! toiminut mullakin!! ja liikunta päälle!!!!!! :) (tuutta serotoniiniä) hyvän olon eliksiiriä..!