Elää, vaikka periaatteessa kaikki ok.
Tavallaan en jaksa enää...
Kukaan_ei_voi_ym
983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ootko vaan niin laiska vai väsyny?
En oikein tunne mitään...
Eli ihan turta. Liikaa kait sulla ollu tapahtunut. Risteys tullut vastaan. Masennus suojaa aivoja ylikuormittumiselta. Huomena meet lääkäriin ja hommaat avun itsellesi vaikket jaksaiskaan.
Mikä on periaatteessa ok, ei sellaista ole.
Olet masentunut.
Kannattaa yrittää olla tyytyväinen siitä mitä on saanut elämässään aikaan, eikä miettiä mitä puuttuu. Voisiko se auttaa? Minä olin nuorempana liikaa huolehtija, mutta ikä on auttanut ja nyt elän päivän kerrallaan.
Ehkäpä on elämässään jo liikaa saanut.
Ei ole masennusta. Se on realismia monelle.
Minä voin, usko mua. Olin tekemässä samanlaista aloitusta. En vain löytänyt sopivaa palstaa. Ja mietin ettei mun kurjuus kuulukaan muille. Huonot lähtökuopat elämälle, vaikeita vuosiakausia, itsearvostuksen menettäminen, raakoja repäisyjä viimeisillä voimilla. Ja just kun kaikki päällisin puolin ok, onneton ihastuminen täydellä sydämellä. Tuntuu ettei ole mitään syytä jatkaa vaikka voimia on ja kykyä ja usko itseen kasvanut takaisin. Muttei syytä eikä saavutettavissa olevaa tavoitetta millään saralla. Helppoa ei ole edessäkään luvassa, sellainen on luonne. Enkä kestä ajatusta yksin elämisestä loppuikääni. Olen tainnut syntyä onnettomien tähtien alla. Ja mietin miksi taistelisin enää yhtään, minkä vuoksi. Pelkät haaveet paremmasta eivät riitä motivaatioksi kun on nähnyt ettei maailmassa hyvä aina toteudu oikeudenmukaisesti.
En tiedä tilannettasi mutta uskon ymmärtäväni vähän jotain, ehkä. Olen täällä, ajattelen sinuakin, hengessä mukana.