Olen pitkästä aikaa ihan korviani myöten ihastunut, silleen kun joskus teininä :D
Ongelma vaan on ikäero, olen 30 ja mies liki 10v nuorempi. Haluaisin niin kertoo sille ajatuksistani, mutta pelkään että olen ikäloppu...en tosin tunne olevani mitenkään vanha ja papereitakin kysellään usein. Mutta silti.
Mitä mieltä ootte, kuulostaako ihan mahdottomalta? Etenkin jos saisin nuorten miesten mielipiteitä, voisitteko kuvitella olevanne vanhemman muijan kanssa?
Ongelma vaan on ikäero, olen 30 ja mies liki 10v nuorempi. Haluaisin niin kertoo sille ajatuksistani, mutta pelkään että olen ikäloppu...en tosin tunne olevani mitenkään vanha ja papereitakin kysellään usein. Mutta silti.
Mitä mieltä ootte, kuulostaako ihan mahdottomalta? Etenkin jos saisin nuorten miesten mielipiteitä, voisitteko kuvitella olevanne vanhemman muijan kanssa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riippuu täysin naisen ulkonäöstä, ei tuollainen 20v 30v asetelma ole kauhean paha vielä.
Jos mies olisi 30 ja nainen 40 niin sitten todennäköisyys miehen kiinnostukseen on vähäisempi..
Samoilla linjoilla. Itse 40 naisena (suht hyvin säilyneenä, jos saan sanoa) minua hiukan huvittaa kun joskus 25-30 v miehet tulevat kehumaan tai muuta. Onhan se tietysti kiva kuunnella, mutta tuskin pidemmän päälle jaksaisivat minua. Riippuu elämäntilanteista. Onko toisella jo lapset tehtynä, rankat avioero/huoltajuuskriisit mahdollisesti taustalla, toisen ollessa vielä nuori kundi jolla kaikki on edessä. Tällainen yhdistelmä ei toimi esimerkiksi.
Btw, jos joku oleellisesti nuorempi kovin liimautuu ja sulla on rahaa/omaisuutta, nuoremman ollessa vähävarainen, pidä lompakostasi kiinni. Tämä koskee niin suomalaisia kuin muitakin, miehiä ja naisia. Onhan näitä nähty kun nuori tulee ja putsaa vanhemman miehen/naisen ja lähtee kun rahat on tuhlattu.
Ei ole liikaa rahaa eikä ihmeempää omaisuutta, jonka houkutuksesta minuun voisi kukaan liimautua..rahatilanne taitaa olla suunnilleen sama. Ja nuoresta iästään huolimatta miehelläkin on ollut kriisiä ja kiistaa, jonkun verran jo elettyä elämää takana. Silti jännittää esim vanhempiensa reaktiot, jos tästä nyt ikinä tulee mitään. Ikäero voi jostain näkökulmasta tuntua siltä että on kuitenkin jotain taka-ajatuksia, mutta toisaalta ei ole mun ongelma mitä joku toinen ajattelee.... ;)
Itse olen aina pitänyt hieman vanhemmista naisista. Toisaalta olen hieman outo omalla tavallani ja ulkoiselta habitukseltani. Meikkaan jne. Ikää tosin on itselläni lähemmäs kolmekymmentä. Jo teininä ajattelin, että haluan vanhemman puolison. Ei vaan ole vielä tähän päivään mennessäkään sattunut kohdalle. Vanhemmat naiset, muutamankin vuoden vanhemamt tahtovat automaattisesti hakeutua kymmenen vuotta vanhemman partneriksi. Sinänsä jännää... :)
Olin itse 30v., kun tapailin seksin merkeissä 23v.miestä. Vietimme myös jonkin verran muutenkin aikaa keskenämme, juttelimme kaikesta yms. Minä ihastuin. Mieskin myönsi tykkäävänsä, mutta koki ikäeromme liian suureksi ja sanoi suoraan että haluaa suhteeseen mielummin lapsettoman naisen kanssa. Itse en tätä siis ole. Tapailimme edelleen puolisen vuotta tämän "tunnustuksen" jälkeen, mutta koska oma ihastukseni vain syveni, oli pakko lopettaa tapaamiset koska tiesin ettei mikään johda mihinkään.
Itseäni ikäeromme ei haitannut eikä haittaa suurempikaan! Tärkeämpää on se henkinen yhteys mikä välillämme on, silloin kun sitä siis on. Omalla kohdallani lapset saattavat silti olla suurempi "este" kuin ikäero. Minkä kyllä ymmärrän hyvin varsinkin lapsettomien miesten kohdalla.
En tiedä, oliko tästä mitään apua sulle mutta ei kannata kuitenkaan menettää toivoasi. :) Jos kaksi ihmistä on toisilleen tarkoitettu, he toisensa myös saavat. Ikäerostaan huolimatta. Ainakin jossain muodossa. Näin uskon. :)