toiselle lapselleen, että tämä saa kaiken kiinteän ja muun omaisuuden, toinen ei mitään, niin kuuluuko toisellekin kuitenkin lakiosa?
Jos leskiäiti on tehnyt testamentin
hempppax
22153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tietysti kuuluu, sekä isältään jäänyt perintöosuus.
ookkos varma kuitenkaan?
Ei kuulu automaattisesti lakiosaa äidin puolelta, koska se pitää vaatia.
Leskiäiti ei voi vastata kuin oman omaisuutensa jaosta, ei edesmenneen miehensä perinnöstä. Siinä lapset perivät osuutensa suhteessa 1/2.
Lakiosaa voivat vaatia rintaperilliset eli perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa olevat jälkeläiset.
mutta kai leskiäiti voi jollain keinolla tehdä toisen rintaperillisensä täysin perinnöttömäksi, vaikkei tämä olisi mitään äidilleen tai kellekään pahaa tehnyt?
No ei voi.
> ... mutta kai leskiäiti voi jollain keinolla tehdä toisen rintaperillisensä täysin perinnöttömäksi, vaikkei tämä olisi mitään äidilleen tai kellekään pahaa tehnyt?
Toinen rintaperillinen saa automaattisesti 1/2 menehtyneen isänsä perinnöstä, jos ko. leski on leski juuri tämän lapsen avioliitosta (vrt. esim. yhteinen asunto).
Leskiäiti voi testamentata koko oman omaisuutensa toiselle rintaperillisistä. Testamentissa ohitettu rintaperillinen voi erikseen vaatia lakiosaansa, joka on puolet perintöosasta eli 1/2 x 1/2 = 1/4 leskiäidin osuudesta.
Lakiosa ei ole automaatti, vaan sitä tulee vaatia erikseen todisteellisesti. Lakiosan vaatimisessa rintaperillinen merkitsee testamentin tiedoksiannon yhteydessä testamenttitiedoksiantoon tiedoksisaantoilmoituksen lisäksi, että hän vaatii lakiosaa.
Tarvittaessa lakiosavaatimus on tehtävä haastemiehen välityksellä. Vaatimus on esitettävä kuuden kuukauden sisällä tiedoksisaannista.
Lakiosan poistaminen rintaperilliseltä edellyttää perinnöttömäksi tekemistä testamentissa testamentin muotoa noudattaen ja lisäksi asia perustellen. Perittävän, tämän sukulaisen tmv. syvä loukkaaminen tahallisella rikoksella sekä jatkuva kunniaton elämä ovat perusteita perinnöttömäksi tekemiseen.
Jos testamentin tahallaan unohtaa, polttaa tai hävittää, salannut henkilö voi menettää oikeutensa perintöön tai testamenttiin.
Leskiäiti voi vielä eläessään lahjoittaa omaisuuttaan ilman veroseuraamusta 4000 euroa per kolme vuotta per lahjansaaja. Jos lahjasummat muodostuvat kohtuuttomiksi ja yhtä rintaperillistä "sorsiviksi", tällä "sorsitulla" on oikeus hakea jälkikäteen summien tasauttamista eli lakiosan täydennystä tai lahjojen ja ennakkoperinnön peräyttämistä.
Leskiäiti voi ottaa raskaasti hinnoitellun henkivakuutuksen, jossa edunsaajaksi määritellään joku muu kuin ei-toivottu perijä.
//Leskiäiti voi vielä eläessään lahjoittaa omaisuuttaan ilman veroseuraamusta 4000 euroa per kolme vuotta per lahjansaaja.//
Tarkemmin: < 4000 euroa
//"sorsitulla" on oikeus hakea jälkikäteen summien tasauttamista eli lakiosan täydennystä tai lahjojen ja ennakkoperinnön peräyttämistä. //
Tarkemmin: Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään. Sen sijaan lahjan saaja voidaan velvoittaa vastaamaan sen täyttämisestä, mitä "sorsitun" lakiosasta puuttuu. Mihinkään "summien tasauttamiseen" tämä siten ei johda, sillä "sorsittu" joutuu tyytymään lakiosaansa, mikä on puolet perintöosasta.
PK 7:8.1
"Jollei perillinen siitä huolimatta, että testamentti ja lahjanlupaus on jätetty huomioon ottamatta, voi saada =>lakiosaansa<=, on se, jolle perittävä eläessään on antanut 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, tai se, joka on saanut 4 §: ssä sanotun vakuutusmäärän, velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu, enintään sillä määrällä, mikä perintöosaa määrättäessä on luettava pesän varojen lisäykseksi."
// Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään. //
Tarkemmin: Tästä pois lukien kuolipesien konkurssit, joissa peräyttämisen edellytyksenä on yleensä ollut oikeustoimen vastapuolen mala fide. Vastikkeettomia oikeustoimia, kuten lahjoitus, tehtäessä velallisen tulee olla ylivelkainen tai tulla ylivelkaiseksi, jotta oikeustoimi on peräyttämiskelpoinen. Juttu etenee takisinsaantikanteella.
// Mihinkään "summien tasauttamiseen" tämä siten ei johda, sillä "sorsittu" joutuu tyytymään lakiosaansa, mikä on puolet perintöosasta. //
Tarkemmin: Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan pesän varoihin on lakiosaa määrättäessä lisättävä muun ohessa perittävän jälkeläiselleen tai tämän puolisolle antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi.
"Tarkemmin: Tästä pois lukien kuolipesien konkurssit ..."
"Tarkennus" ei liittynyt aiheeseen eli lakiosan täydennykseen (PK 7:3). Nyt oli kysymys siitä, että lahjoilla oli loukattu perillisen lakiosaa, ei siitä, että niillä olisi loukattu perittävän velkojien oikeutta, mikä ei kuulu lakiosan täydennykseen.
"Tarkemmin: Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan ..."
Tuo ei ollut "tarkemmin", vaan hämärämmin.
Olet ilmeisesti ymmärtänyt väärin tuon "pesän varoihin on lisättävä". Se on laskennallinen lisäys (vain) lakiosan laskemiseksi. Annettuja lahjoja siten ei palauteta pesään jaettavaksi, ne ovat ja pysyvät lahjansaajalla. Lahjansaajan vastuu lakiosan täydentämisestä on euromääräinen, minkä hän voi suorittaa rahassa.
// "Tarkennus" ei liittynyt aiheeseen eli lakiosan täydennykseen. //
Tarkennus liittyi lauseeseen "Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään". Lahja tai ennkkoperintö peräytyvät kuolipesien konkursseissa, joissa peräyttämisen edellytyksenä on yleensä ollut oikeustoimen vastapuolen mala fide.
(Asia kuvataan takaisinsaantilaissa. Velkojien oikeudet menevät lakiosaperillisten oikeuksien edelle.)
// Olet ilmeisesti ymmärtänyt väärin tuon "pesän varoihin on lisättävä". //
Lakiosalaskelmassa on otettava huomioon reaalinen jäämistö laskennalliset lisäykset. Laskennallisia lisäyksiä ovat ennakkoperintö, suosiolahja, testamenttiin rinnastuva lahja sekä ylisuuret henkivakuutusmaksut.
Lakiosalaskelma ei siis ole puolet reaalisesta jäämistöstä, vaan myös puolet laskennallisista lisäyksistä. Lisäykset tehdään täydestä arvosta, ja vähennykset tehdään laskennallisen lakiosan määrittämisen jälkeen.
Lakiosan täydennyksen, joilla ko. summia pyritään tasauttamaan, saa suorittaa rahana. Itse lahja ei peräydy.
//Tarkennus liittyi lauseeseen "Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään".//
Edelleenkään "tarkennus" EI liittynyt aiheeseen, missä oli kysymys lakiosan täydennyksestä, ei velkojien oikeudesta kuolinpesän konkurssissa. Lakiosaa täydennettäessä lahja EI peräydy pesään.
//Lakiosalaskelma ei siis ole puolet reaalisesta jäämistöstä, vaan myös puolet laskennallisista lisäyksistä.//
Tietysti, sitähän se "laskennallinen lisääminen" juuri tarkoittaa, ei reaalista pesään lisäämistä ("palautumista"), kuten esityksesi tarkennuksessa kerroin.
"Lakiosan täydennyksen, joilla ko. summia pyritään tasauttamaan, saa suorittaa rahana. Itse lahja ei peräydy."
No tulihan se sieltä lopuksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Summia ei kuitenkaan tasata (ei edes "tasauteta"), koska menettely tuottaa "sorsitulle" ainoastaan lakiosan eli puolet perintöosasta, kun taas lahjan/ennakkoperinnön saanut on voinut saada tuon jälkeenkin enemmän kuin perintöosansa.
Aloitetaanpa alusta... Asia ei ollutkaan lopulta aivan yksinkertainen.
Keskustelu lähti tästä: "...tällä "sorsitulla" on oikeus hakea jälkikäteen summien tasauttamista eli lakiosan täydennystä tai lahjojen ja ennakkoperinnön peräyttämistä."
// Tarkemmin: Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään. Sen sijaan lahjan saaja voidaan velvoittaa vastaamaan sen täyttämisestä, mitä "sorsitun" lakiosasta puuttuu. Mihinkään "summien tasauttamiseen" tämä siten ei johda, sillä "sorsittu" joutuu tyytymään lakiosaansa, mikä on puolet perintöosasta. //
// Lakiosaa täydennettäessä lahja EI peräydy pesään. //
Alkuperäinen väite ei ottanut kantaa siihen, peräytyvätkö lahja tai ennakkoperintö sellaisinaan fyysisinä pesään, lakiosan täydennystä hakevalle vaiko puhtaasti arvomääräisinä.
Lahjan tai ennakkoperinnön takaisinsaanti l. peräyttäminen vaateena tulee kyseeseen ensisijaisesti silloin, kun puhutaan varattomasta pesästä. Summien tasauttaminen ei puolestaan tarkoita sitä, että summat tasataan tasan 50/50, vaan sitä, että ennakkoperinnön, suosiolahjan tai vastaavan saanut joutuu luopumaan jo saamastaan - tai lahjanlupauksesta - ja antamaan tarvittaessa lakiosan täydennystä.
Toinen osapuoli joutuu antamaan tai luopumaan ja toinen osapuoli saa, joten summat tasautuvat ja saatetaan lain edellyttämään tasapainoon. Lakiosa ei siis ole vain puolet puolet pelkästään reaalisesta jäämistöstä, vaan myös puolet laskennallisista lisäyksistä.
Lahjansaaja SAA AINA maksaa lakiosan täydennyksen rahana eli täydennys-vastuu on velvoiteoikeudellinen, siis pelkästään arvomäärän saantiin tähtäävä oikeus. Perittävän lahjoittamien omaisuusesineiden luontaispalautusta ei lakiosaperillinen voi vaatia.
Lakikirjallisuuden mukaan (ainakin Martti Rautiala, 1967, s. 156) lahjansaaja voi kuitenkin vapautua täydennykseen liittyvästä vastuustaan palauttamalla omaisuuden pesään.
Lahjansaajan oikeus on siis aina täyttää lakiosan täydennys rahalla, mutta laki ei tunne estettä, jossa lahja tai ennakkoperintö peräytetään pesään. Ap. "sorsitulla" ei siis ole oikeutta vaatia peräyttämistä, korkeintaan keskustella asiasta, vaan hänellä on oikeus vaatia vain arvomäärällistä tasauttamista, tarkemmin täydennystä. Lahjansaaja kuitenkin voi täyttää velvollisuutensa peräyttämällä lahjat tai ennakkoperinnön pesään. Valintavalta on täydennysvelvollisella (ainakin Aarnio ja Kangas 2009, s. 958).
Tarkemmin: Lahja ja ennakkoperintö voivat siis lopultakin peräytyä pesään, eivät kuitenkaan "sorsitun" vaateesta, vaan lahjansaajan valintavallan mukaan.
//Alkuperäinen väite ei ottanut kantaa siihen, peräytyvätkö lahja tai ennakkoperintö sellaisinaan fyysisinä pesään, lakiosan täydennystä hakevalle vaiko puhtaasti arvomääräisinä.//
Kun puhutaan "lahjojen peräyttämisestä", sillä kyllä vakiintuneesti tarkoitetaan sitä, että lahjat mitätöidään ja palautetaan pesään. Tarkensin, että näin ei tehdä, vaan lahjat otetaan huomioon lisäämällä niiden arvo laskennallisesti reaaliseen jäämistöön. Tarkennus oli paikallaan, ja tarkennuksen "tarkennus" sivussa aiheesta (johon velkojien etu ja konkurssi eivät kuuluneet).
//Summien tasauttaminen ei puolestaan tarkoita sitä, että summat tasataan tasan 50/50, vaan sitä, että ennakkoperinnön, suosiolahjan tai vastaavan saanut joutuu luopumaan jo saamastaan - tai lahjanlupauksesta - ja antamaan tarvittaessa lakiosan täydennystä. //
Tasauttamisen kantasana on tasata
Kielitoimiston sanakirja:
tasata73 vrt. tasoittaa.
5. jakaa, panna tasan. Tasata omena. Omaisuuden tasaaminen perillisten kesken. Joukkueet tasasivat mestaruudet saivat yhtä monta mestaruutta.
Jos tarkoitetaan muuta kuin mikä sanan merkitys yleiskielessä on, se on syytä kertoa. Jos muuta tarkoitettiin, mutta kertomatta jätettiin, tarkennus oli paikallaan.
//Tarkemmin: Lahja ja ennakkoperintö voivat siis lopultakin peräytyä pesään, eivät kuitenkaan "sorsitun" vaateesta, vaan lahjansaajan valintavallan mukaan.//
Jos lahjansaaja suorittaa lakiosan täydennyksen luovuttamalla "sorsitulle" (mihinkään yleiseen jakoon ko. omaisuutta ei mene) lahjaksi saamaansa omaisuutta, kysymys ei ole lahjan peräyttämisestä siinä merkityksessä, mitä peräyttämisellä esimerkiksi konkurssissa tarkoitetaan. Lakiosaan on turha sotkea konkurssin käsitteitä.
"...tällä "sorsitulla" on oikeus hakea jälkikäteen summien tasauttamista eli lakiosan täydennystä tai lahjojen ja ennakkoperinnön peräyttämistä."
// Kun puhutaan "lahjojen peräyttämisestä", sillä kyllä vakiintuneesti tarkoitetaan sitä, että lahjat mitätöidään ja palautetaan pesään. //
Peräyttämisen synonyymi on takaisinsaanti, peruuttaminen ja osittain myös palauttaminen ja siten myös palautusvastuu. Kuten sanottua, ap. "sorsitulla" ei ole oikeutta vaatia peräyttämistä, viranomaisella sen sijaan tämä oikeus olisi. Ap. lahjansaajalla on oikeus lahjan tai ennakkoperinnön palauttamiseen, mutta usea viranomainen puhuu sujuvasti mm. sekä (perinnönjaon) peräyttämisestä että palautusvastuusta täysin samassa yhteydessä.
// Tasauttamisen kantasana on tasata //
Kantasanaan en ole tutustunut, sillä suomi ei ole vahva kieleni. Tasauttamisen synonyyminä voitaneen käyttää verbejä täsmäyttää, tasapainottaa, saattaa tasapainoon, hyvittää, kompensoida jne. Vrt. tasauttaa sydämenlyöntejä, tasauttaa hengitystään, tasauttaa painetta, tasauttaa tietulleja, tasauttaa valtiontaloutta, tasauttaa happohyökkäystä, tasapainottaa olosuhteita, saattaa tilanne tasapainoon, täsmäyttää kellonajat jne.
Tasauttaa ei siis todellakaan ole sama kuin jako fifty-fifty, enkä edes uskonut, että tänne kirjoittaakseen tulee aluksi tarkastuttaa tekstinsä äidinkielen opettajalla.
// Jos lahjansaaja suorittaa lakiosan täydennyksen luovuttamalla "sorsitulle" (mihinkään yleiseen jakoon ko. omaisuutta ei mene) lahjaksi saamaansa omaisuutta, kysymys ei ole lahjan peräyttämisestä siinä merkityksessä, mitä peräyttämisellä esimerkiksi konkurssissa tarkoitetaan. Lakiosaan on turha sotkea konkurssin käsitteitä. //
Ellei lahjan tai ennakkoperinnön palauttaminen pesään ole sama kuin lahjan tai ennakkoperinnön peräyttäminen pesään, palautusvastuu pesään tai takaisinsaanti pesään ole sama asia, niin asiaa ei voi kuin valittaa.
// Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään.... Annettuja lahjoja siten ei palauteta pesään jaettavaksi, ne ovat ja pysyvät lahjansaajalla. Lahjansaajan vastuu lakiosan täydentämisestä on euromääräinen, minkä hän voi suorittaa rahassa. //
Haluaisitko täsmentää, mitä tämä tarkoittaa suomeksi, kun käytät itse termiä "peräydy eli siirry takaisin pesään", vaikka edellä kuvaat termiä "konkurssin käsitteeksi"?
Kuten sanottua, lakikirjallisuuden mukaan (ainakin Martti Rautiala, 1967, s. 156) lahjansaaja voi vapautua täydennykseen liittyvästä vastuustaan palauttamalla omaisuuden pesään. Lahjansaajalla on siis oikeus peräyttää tai palauttaa eli siirtää lahja tai ennakkoperintö takaisin pesään.
Kun suomen kieli ei ole - kuten kerrot - vahvinta aluettasi, minusta on turha jatkaa pitempään kiistelyä siitä, mitä tarkalleen ottaen jollain termillä tai suomen sanalla tarkoitetaan. Tartun vain yhteen, tuohon "tasauttamiseen".
//Tasauttamisen synonyyminä voitaneen käyttää verbejä täsmäyttää, tasapainottaa, saattaa tasapainoon, hyvittää, kompensoida jne.//
Noista synonyymiksi kelpaa ainoastaan "saattaa tasapainoon", lähelle menee "tasapainottaa". Lähtökohtahan on "tasa" eli, "tasan" (- / -). Mitään yhteistä ei ole täsmäyttämisellä, hyvittämisellä, kompensoimisella.
//lahjansaaja voi vapautua täydennykseen liittyvästä vastuustaan palauttamalla omaisuuden pesään//
Tokihan hän halutessaan näin voi tehdä eli palauttaa koko lahjan pesään otettavaksi osaksi jaettavaa reaalista jäämistöä (jolloin se menee jakoon samalla tavoin kuin muukin jäämistö). Kun hän tällä tavoin luopuu lahjastaan häneen ei lakiosan täydennysvaatimusta tietenkään enää voida kohdistaa.
Mutta lakiosan täydennyksen takia hänen ei tarvitse luopua koko lahjasta, lakiosan täydennysvastuuhan koskee VAIN lakiosasta puuttuvaa osaa. Hän voi luovuttaa (ei peräyttää) "sorsitulle" joko rahaa tai lahjaomaisuutta sen verran, mitä lakiosan täydentämiseen tarvitaan. Ja vain "sorsitulle", ei pesälle! Lakiosan täydennystä kanteellakin vaatii nimenomaan "sorsittu" itselleen, ei pesä.
// Mitään yhteistä ei ole täsmäyttämisellä, hyvittämisellä, kompensoimisella.//
Itse olisin voinut ennen tätä keskustelua vakuuttaa, että tasauttamisella ja täsmäyttämisellä tai täsmäämään-saamisella on tässä yhteydessä paljonkin tekemistä keskenään. Toinen kun antaa ja toinen saa... Mutta aina sitä oppii uusia asioita.
Voinemme kuitenkin sopia, että peräydy-sanan synonyymi on siirtyä takaisin, koska olet itse sitä termiä käyttänyt. Voimme siis sinun luvallasi käyttää lahjan sekä ennakkoperinnön vs. pesä yhteydessä konkurssin käsitettä "peräyttää", koska sinä olet sen hyväksynyt. Emme kuitenkaan käytä niitä termejä, joita sinä et hyväksy. Se on reilua.
Sanot: // Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään (1) .... Annettuja lahjoja siten ei palauteta pesään jaettavaksi, ne ovat ja pysyvät lahjansaajalla. Lahjansaajan vastuu lakiosan täydentämisestä on euromääräinen, minkä hän voi suorittaa rahassa. //
Sanot: // Tokihan hän halutessaan voi palauttaa koko lahjan pesään otettavaksi osaksi (2) jaettavaa reaalista jäämistöä (jolloin se menee jakoon samalla tavoin kuin muukin jäämistö)..... Hän voi luovuttaa (ei peräyttää) "sorsitulle" joko rahaa tai lahjaomaisuutta sen verran, mitä lakiosan täydentämiseen tarvitaan. Ja vain "sorsitulle", ei pesälle! //
Sanot aluksi, että (1) lahjat tai ennakkoperintö eivät peräydy eli ne eivät siirry takaisin pesään, niitä ei palauteta pesään ja ne pysyvät lahjansaajalla. Jatkat kuitenkin, että (2) lahjansaaja voi palauttaa koko lahjan pesään otettavaksi osaksi.
Eikö lahja siis tapauksessa (2) siirry takaisin pesään eli peräydy?
Rautialan mukaa lahjansaaja voi vapautua täydennykseen liittyvästä vastuustaan palauttamalla omaisuuden pesään. Sinä sanot yllä, että lahjansaaja ei voi luovuttaa lahjaomaisuutta pesälle, ainoastaan "sorsitulle". Miksi ei? Jos "sorsittuja" on useita ts. on annettu vaikkapa suosiolahja, eikö ainoa oikea tapa ole siirtää lahja tai osa ennakkoperinnöstä takaisin pesään, jolloin lahja sinun sanojasi käyttääkseni peräytyy?
Jos minä tulkitsen lainkirjainta oikein, lahjansaajalla on halutessaan oikeus palauttaa, peräyttää eli siirtää omaisuus tai osa siitä soveltuvilta osin takaisin pesään. Valintavalta on täydennysvelvollisella, ja oleellista on se, että lainkirjain ja mm. lakiosa tulee kaikilta osin täytetyksi. Laki ei näin ollen voi tuntea tapausta, jossa omaisuuden palauttaminen pesään on lakiosan täydentämiseksi estetty, ja vain lakiosan täydentäminen "sorsitulle" on sallittu.
//Sinä sanot yllä, että lahjansaaja ei voi luovuttaa lahjaomaisuutta pesälle, ainoastaan "sorsitulle". Miksi ei? Jos "sorsittuja" on useita ts. on annettu vaikkapa suosiolahja, eikö ainoa oikea tapa ole siirtää lahja tai osa ennakkoperinnöstä takaisin pesään, jolloin lahja sinun sanojasi käyttääkseni peräytyy?//
Jos ymmärryskykysi on tuota tasoa, vänkäily jatkuu loputtomiin (jos siihen mukaan lähden).
En ole sanonut, että lahjansaaja ei voi luovuttaa lahjaomaisuutta pesälle. Sanoin: "Tokihan hän halutessaan näin voi tehdä eli =>palauttaa koko lahjan pesään<= otettavaksi osaksi jaettavaa reaalista jäämistöä (jolloin se menee jakoon samalla tavoin kuin muukin jäämistö). Kun hän tällä tavoin luopuu lahjastaan häneen ei lakiosan täydennysvaatimusta tietenkään enää voida kohdistaa."
Jos lahjansaaja noin menettelee, hän LUOPUU lahjastaan vapaaehtoisesti, omatoimisesti ja siis palauttaa lahjan sen antajan kuoltua tämän kuolinpesälle. Peräytyminen taas tapahtuu lain säännöksen tai oikeuden määräyksen johdosta.
Mutta jos on kysymys lakiosan täydennyksestä, täydennys (rahamääräinen tai vastaava osa lahjasta) tehdään suoraan "sorsitulle", olipa näitä yksi tai useampia, ei pesälle. Se, että lahjansaaja luopuu kokonaan lahjastaan ja palauttaa sen antajan kuolinpesälle, ei ole lakiosan täydentämistä. Mutta saahan hän tietysti halutessaan näinkin tehdä!
// Jos ymmärryskykysi on tuota tasoa, vänkäily jatkuu loputtomiin (jos siihen mukaan lähden). //
Kiitos kannanotosta.
Sanoit: // En ole sanonut, että lahjansaaja ei voi luovuttaa lahjaomaisuutta pesälle. //
Sanoit: // Lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään (1) .... Annettuja lahjoja siten ei palauteta pesään jaettavaksi, ne ovat ja pysyvät lahjansaajalla. //
Sanoit aluksi, että annetut lahjat ovat ja pysyvät lahjansaajalla, eikä niitä palauteta. Seuraavaksi sanot, että lahjansaaja voi luovuttaa lahjaomaisuutta pesälle. Näistä jälkimmäinen lause on oikea, ja täysin lahjansaajan harkinnassa.
// Jos lahjansaaja noin menettelee, hän LUOPUU lahjastaan vapaaehtoisesti, omatoimisesti ja siis palauttaa lahjan sen antajan kuoltua tämän kuolinpesälle. //
Lahjansaajan ei tarvitse luopua lahjastaan vapaaehtoisesti, vaan hän voi olla todellisen pakon edessä, sillä saatu omaisuus voi olla hänen ainoansa.
Lakikirjallisuudessa todetaan pelkästään, että lahjansaaja voi vapautua täydennykseen liittyvästä vastuustaan palauttamalla omaisuuden pesään. Tämä voi tapahtua missä vaiheessa tahansa ennen lakiosan täydennystä - edunsaajalla on vain velvollisuus täydentää lakiosasta puuttuva määrä joko rahana tai omaisuutena. Valintavalta on täydennysvelvollisella.
// Peräytyminen taas tapahtuu lain säännöksen tai oikeuden määräyksen johdosta. //
Sanot edellä, että "lahja tai ennakkoperintö ei peräydy eli siirry takaisin pesään". Lakikirjallisuuden mukaan lahja voi lahjansaajan valinnasta siirtyä takaisin pesään (antamasi synonyymi on peräytyä).
// Se, että lahjansaaja luopuu kokonaan lahjastaan ja palauttaa sen antajan kuolinpesälle, ei ole lakiosan täydentämistä. //
Jos lahjansaaja tai ennakkoperinnön saaja palauttaa luontaisobjektit, reaaliobjektit, omaisuusobjektit, koko omaisuuden tai sopivan osan objekteista tai reaaliomaisuudesta vapautuakseen rahallisesta täydennysvastuusta, se on täysin hänen asiansa. Palautus pesään lisää jäämistön arvoa ja voi siten omaisuuden arvosta riippuen estää täydennysvelvollisuuden tai ainakin vähentää sen määrää.
Ketjun vastauksista asia sinänsä käy selväksi, mutta ole sitten tarkkana jos lesken kuoltua tuollainen testamentti toimitetaan sinulle tiedoksi esim. perunkirjoituskutsun mukana. Tiedoksi saamisen voit kuitata asian edistymiseksi ilman haastemiestä, mutta katso ettet samalla allekirjoita itse testamentin hyväksymistä.
Ja sitten tiedoksi annosta 6kk kuluessa vaadit kirjallisesti/todisteellisesti lakiosaasi, joka on puolet siitä mitä olisit saanut ilman testamenttia. Lakiosaa vaaditaan testamentin saajalta. Mene perunkirjoitukseen ja jos epäilet tilannetietojasi, niin pyydä mukaasi asiasta perillä oleva avustaja. Valitettavan monelta rintaperilliseltä lipsahtaa tuo 6kk aika umpeen ja "lellikki" vie koko perinnön.
saat puolet, joten jatka vaan rauhassa ryyppäämistäs tenukeppi.