Minustako lääkäriksi?

Oon siis abi ja kohta on edessä yhteishaku. Pärjään hyvin fy, ke ja bi, kaikki kymppejä. Pitkä matikka on 9. Oon kirjottanu jo ruotsin (E) ja bilsan (L).
Lääkärin opinnot kiinnostaa paljon ja todennäköisesti oon sinne hakemassa. Mulla on kuitenkin pieni verikammo ja mua inhottaa katkenneet luut tai ruumiinavaukset ihan suunnattomasti. Varmaan pyörryn jos nään hirveesti verta tai suolenpätkiä tai muuta vastaavaa. Ja kuolevan/kuolleen ihmisen kohtaaminen ahdistaa kauheesti. Toisaalta mua kiehtoo hirveesti sairauksien diagnosointi ja hoito. Vapaa-ajalla etin paljon tietoa netistä eri sairauksista ja perehdyn niihin, se on musta ihan superkiinnostavaa. Mutta en tiedä pystyisinkö katsomaan leikkauksia tai sellaista.
Onkohan lääkis sittenkään mulle oikea paikka? Mulla ei vaan oo mitään muuta alaa, joka ees vähänkään kiinnostais. Haluaisin tietää onko muita, joita ahdistaa tuollaiset asiat, mutta jotka silti ovat menneet lääkikseen. Tottuuko tollasiin asioihin?

Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata!
7779
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

No jos et voi kuvitellakaan mitään muuta alaa, niin hae lääkikseen, sillä parempihan se on kuin jättäytyä työttömäksi.

"Mulla ei vaan oo mitään muuta alaa, joka ees vähänkään kiinnostais." Toisaalta tämä väittämä kyllä sinänsä kuulostaa aika ristiriitaiselta sen kanssa, että pärjäät kuitenkin hyvin esimerkiksi mainitsemissasi fysiikassa, kemiassa ja biologiassa ja toisaalta pitkä matikkakin on 9. Yleensä tuollainen osaaminen vaatii kyllä jo ainakin jonkin verran kiinnostustakin. Etkö voisi harkita vaikkapa biologian, biokemian, kemian, fysiikan tai matematiikan lukemista yliopistolla? Ihan kelvollisia vaihtoehtoja nekin ovat, jos työllistymistä mietit. :)

Äänestä

Vaikeuksia on tiedossa jo opiskeluaikana, et ehkä pysty valmistumaan lääkäriksi noilla ominaisuuksilla.

Voisitko harkita farmasiaa? Se varmaan sopisi juuri sinulle.

Äänestä

En haluaisi lukea vain yhtä ainetta, haluaisin hyödyntää noita kaikkia jotenkin. Pidän käytännöllisistä töistä ja siksi sellainen lääkärin työ olisi kiva, kun pystyy soveltamaan tietoa käytäntöön.

Farmasia kuulostaa ihan ok:lta, mutta kun tykkään niin paljon olla sairauksien ja diagnoosien kanssa tekemisissä. Käsittääkseni farmasia on vain lääkkeiden kanssa työskentelyä ja se kuulostaa aika yksipuoliselta. Voin toki olla väärässäkin.

Lisää mielipiteitä?

Äänestä
  • Niin, sinä tykkäät olla sairauksien ja diagnoosien kanssa tekemisissä niin kauan kuin ne ovat pelkkää teoriaa. Veren näkeminen jo saa sinut pyörtymään. Lääkärinä saat potilaan verta omalle valkoiselle takillesikin joskus, mitä silloin tapahtuu? Entä ruhjoutuneet jäsenet, kuolevan tuska, naama punaisena kirkuvat lapset, suu auki toljottavat rusinaakin ryppyisemmät vanhukset, joista et saa mitään tolkkua?

    Ehkä ajattelet toimivasi etälääkärinä, jonka ei tarvitse olla tekemissä potilaan kanssa ihan kasvokkain?

    Miten ruumiinavaukset voivat inhottaa sinua, oletko ollut mukana ruumiinavauksessa? Näitä ja anatomian leikkelyharjoituksia tulee opiskelijan eteen varmuudella. Jos kammottaa, älä yritäkään lääkikseen, sinun paikkasi on jossain muualla.

    Äänestä

Uskoisin, että erilaiset kammot menevät ohi kun totut esim. veren näkemiseen. Ei lääkärin työ tarkoita, että pitäisi olla luontaisesti viehtynyt kuolemisesta tai silpoutuneista raajoista.

Äänestä

Mun kaveri pääs lääkiksessä eroon verikammostaan joka oli aika paha kun sinne lähti. Että kaikki on mahdollista. Jos oikeesti tuntuu, että haluut olla lääkäri, niin sinne vaan! Aina voi sitten vaihtaa koulua, jos tuntuu ettei nappaa.

Äänestä

Yritä nyt ensiksi päästä sinne. Ei oo läpihuuto juttu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tulevalääkäri kirjoitti:

Oon siis abi ja kohta on edessä yhteishaku. Pärjään hyvin fy, ke ja bi, kaikki kymppejä. Pitkä matikka on 9. Oon kirjottanu jo ruotsin (E) ja bilsan (L).
Lääkärin opinnot kiinnostaa paljon ja todennäköisesti oon sinne hakemassa. Mulla on kuitenkin pieni verikammo ja mua inhottaa katkenneet luut tai ruumiinavaukset ihan suunnattomasti. Varmaan pyörryn jos nään hirveesti verta tai suolenpätkiä tai muuta vastaavaa. Ja kuolevan/kuolleen ihmisen kohtaaminen ahdistaa kauheesti. Toisaalta mua kiehtoo hirveesti sairauksien diagnosointi ja hoito. Vapaa-ajalla etin paljon tietoa netistä eri sairauksista ja perehdyn niihin, se on musta ihan superkiinnostavaa. Mutta en tiedä pystyisinkö katsomaan leikkauksia tai sellaista.
Onkohan lääkis sittenkään mulle oikea paikka? Mulla ei vaan oo mitään muuta alaa, joka ees vähänkään kiinnostais. Haluaisin tietää onko muita, joita ahdistaa tuollaiset asiat, mutta jotka silti ovat menneet lääkikseen. Tottuuko tollasiin asioihin?

Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu