Kaikille mielensä pahoittajille oikein hyvää Joulua, METSÄSTÄ SALVOKSEKSI- JOULUSATU
Kaukana, kaukana keskustasta, pieni ekaluokkalainen kuuli, että ensi vuonna hän pääsee uuteen hirsikouluun, joka on ihan siinä matkalla, kun mennään jouluostoksille Kuusamon tietä Ouluun. Eräänä iltana pojalle ei tullut uni silmään. Hän puki hiljaa haalarit päälle. Pihaan oli satanut lunta. Poika alkoi huhkimaan ja puhkimaan ja kuinka ollakaan aamun valjetessa oli lumiukko valmis, kainalossaan pätkä Kontion hirttä, joita isä oli völjännyt muka saunapuiksi, vaikka niitä ei saa edes polttaa. "Tämä viedään sitten kesällä sinne uuteen kouluun", ajatteli poika ja nukahti lumiukon viereen.
Äiti heräsi aikaisin ja matkalla aamulypsylle iski lumiukko hänelle silmää ja hän huomasi poikansa nukkuvan ukon vieressä maassa. Hän nosti pojan käsivarsilleen ja peitteli hellästi porstuan vieraspetille. Isän saapuessa yövuorosta, hieroi poika unisia silmiään ja alkoi innoissaan selvittämään isälleen, mitä oli yöllä tehnyt. Isä katsoi hölmistyneenä, nyökkäsi ymmärtäväisesti ja meni nukkumaan. Poika oli täpinöissään, ja päästyään kouluun, kutsui kaikki pihalleen katsomaan hienoa veistostaan. Naapurin Mauno keljuili osaavansa tehdä lohen puusta ja keittäjät Hilkka ja Marja nauroivat hysteerisenä, kuinka pikkupoika oli seonnut. "Se on taas tietenkin katsellut tietokoneelta sen Tykkyläisen Juutuupeja koko yön, kun ne ei saa konetta kiinni. Se puskee sataa megaa niin lujaa. Ukko kulkee yöt töissä tai missä lie Persujen kokouksissa ja emäntä touhuaa yötäpäivää navetassa. Tietäähän, mitä siitä tulee".
" Ne on kuule höpöhommia tuommoiset veistokset", sanoi naapurin vanha kommunisti, ne on höpöhommia tuommoiset. Yhteiskunnan varoja tuhlataan ja sivukylien vanhukset jää ilman kaikkea, höpöhommia, sanon minä". Pihan ohi kulkee myös entinen rehtori nakaten niskojaan, " Mitä sitä tyhjää, mitä sitä tyhjää", totesi myös entinen etnisten maahanmuuttajien kotouttaja. Persut pilasivat senkin työpaikan, kun rupesivat ajamaan paikkakunnalta parasta jalkapalloilijaa, joka osasi potkimisen lisäksi vielä kalastaa, ainakin kehitysjohtaja kehui televisiossa. Ei täältä ole muut telkkariin päässeetkään, paitsi tietenkin se Tykkyläinen. Pojan mielestä varmaan sosiaalidemokraattinen opettaja ymmärtää, mutta hän sanoi lumiukon sulavan kesään mennessä.
Poika katsoi ukkoa kyynel silmässä ja kosketti veistoksen porkkana nenää ja huomasi kuin kyynel olisi tipahtanut myöskin lumiukon hiilisilmästä. Navetan radiosta kuului Jore Marjarannan biisi: " Haaveet kaatuu...." Äiti tulee navetasta ja lohduttaa poikaansa: " Älä välitä, kohta on joulu ja lapsille valmistuu ensi syksyksi uusi koulu. Kyllä siellä varmaan saa ensi talvena tehdä lumiukkoja, mutta ilman hirsiä kainaloissaan, ettei lapset loukkaa itseään". Poika pyyhki kyyneleet silmäkulmastaan ja kirjoitti kaverilleen Tykkyläiselle Facebookkiin, " Hyvää Joulua".
Kaukana, kaukana keskustasta, pieni ekaluokkalainen kuuli, että ensi vuonna hän pääsee uuteen hirsikouluun, joka on ihan siinä matkalla, kun mennään jouluostoksille Kuusamon tietä Ouluun. Eräänä iltana pojalle ei tullut uni silmään. Hän puki hiljaa haalarit päälle. Pihaan oli satanut lunta. Poika alkoi huhkimaan ja puhkimaan ja kuinka ollakaan aamun valjetessa oli lumiukko valmis, kainalossaan pätkä Kontion hirttä, joita isä oli völjännyt muka saunapuiksi, vaikka niitä ei saa edes polttaa. "Tämä viedään sitten kesällä sinne uuteen kouluun", ajatteli poika ja nukahti lumiukon viereen.
Äiti heräsi aikaisin ja matkalla aamulypsylle iski lumiukko hänelle silmää ja hän huomasi poikansa nukkuvan ukon vieressä maassa. Hän nosti pojan käsivarsilleen ja peitteli hellästi porstuan vieraspetille. Isän saapuessa yövuorosta, hieroi poika unisia silmiään ja alkoi innoissaan selvittämään isälleen, mitä oli yöllä tehnyt. Isä katsoi hölmistyneenä, nyökkäsi ymmärtäväisesti ja meni nukkumaan. Poika oli täpinöissään, ja päästyään kouluun, kutsui kaikki pihalleen katsomaan hienoa veistostaan. Naapurin Mauno keljuili osaavansa tehdä lohen puusta ja keittäjät Hilkka ja Marja nauroivat hysteerisenä, kuinka pikkupoika oli seonnut. "Se on taas tietenkin katsellut tietokoneelta sen Tykkyläisen Juutuupeja koko yön, kun ne ei saa konetta kiinni. Se puskee sataa megaa niin lujaa. Ukko kulkee yöt töissä tai missä lie Persujen kokouksissa ja emäntä touhuaa yötäpäivää navetassa. Tietäähän, mitä siitä tulee".
" Ne on kuule höpöhommia tuommoiset veistokset", sanoi naapurin vanha kommunisti, ne on höpöhommia tuommoiset. Yhteiskunnan varoja tuhlataan ja sivukylien vanhukset jää ilman kaikkea, höpöhommia, sanon minä". Pihan ohi kulkee myös entinen rehtori nakaten niskojaan, " Mitä sitä tyhjää, mitä sitä tyhjää", totesi myös entinen etnisten maahanmuuttajien kotouttaja. Persut pilasivat senkin työpaikan, kun rupesivat ajamaan paikkakunnalta parasta jalkapalloilijaa, joka osasi potkimisen lisäksi vielä kalastaa, ainakin kehitysjohtaja kehui televisiossa. Ei täältä ole muut telkkariin päässeetkään, paitsi tietenkin se Tykkyläinen. Pojan mielestä varmaan sosiaalidemokraattinen opettaja ymmärtää, mutta hän sanoi lumiukon sulavan kesään mennessä.
Poika katsoi ukkoa kyynel silmässä ja kosketti veistoksen porkkana nenää ja huomasi kuin kyynel olisi tipahtanut myöskin lumiukon hiilisilmästä. Navetan radiosta kuului Jore Marjarannan biisi: " Haaveet kaatuu...." Äiti tulee navetasta ja lohduttaa poikaansa: " Älä välitä, kohta on joulu ja lapsille valmistuu ensi syksyksi uusi koulu. Kyllä siellä varmaan saa ensi talvena tehdä lumiukkoja, mutta ilman hirsiä kainaloissaan, ettei lapset loukkaa itseään". Poika pyyhki kyyneleet silmäkulmastaan ja kirjoitti kaverilleen Tykkyläiselle Facebookkiin, " Hyvää Joulua".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.