Auerin ja Kukan oikeusmurha purettavaksi

KUN POLIISILLE SYNTYY EPÄILY lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, se tekee virka-apupyynnön oikeuspsykiatriseen yksikköön, jollaisia on yliopistosairaaloissa. Oikeuspsykologinen haastattelu tehdään THL:n suositusten mukaan käyttämällä strukturoitua haastattelumenetelmää, jossa vältetään lasten johdattelua. Lasten todistelua on vaikea arvioida, sillä etenkin pienten lasten muisti on epävarma ja he sotkevat helposti todellisiin tapahtumiin kuvitelmia. Haastattelijat tekevät lasten kertomuksesta luotettavuusarvion, ja he laativat vaihtoehtoisia hypoteeseja kertomuksen synnystä. Auerin ja Kukan tapauksessa hypoteesit olivat seuraavat: 1) lapset ovat joutuneet Auerin ja Kukan hyväksikäyttämiksi, 2) lapset ovat joutuneet jonkun muun hyväksikäyttämiksi ja 3) lapset eivät ole joutuneet lainkaan hyväksikäytetyiksi vaan ovat kehittäneet valemuistoja tai heidän kertomuksensa ovat mielikuvituksen tuotetta.

Tutkimusten tekijöiden mukaan hypoteesi 1) ”sai tukea” ja hypoteesi 3) ”jonkin verran tukea”; hypoteesi 2) ”ei saanut tukea”.

Kukan ja Auerin kannalta raskauttavinta on, että lasten kertomukset edellyttävät heidän ikäänsä nähden melko laajaa tietoa seksuaalisesta kanssakäymisestä. Syyttäjät huomauttivat myös, että vaikka lapset on haastateltu erikseen, heidän kertomuksensa sisältävät melko paljon samankaltaisia yksityiskohtia.

Toisaalta lasten kertomuksissa on paljon seikkoja, jotka ovat oikeudenkin mielestä hyvin epäilyttäviä. Yksi lapsista kertoi, että Kukka ja Auer juoksentelivat alasti ulkona tekopeniksistä tehdyt sarvet päässään. Käräjäoikeus toteaa: ”Lasten kertomukset kuulostavat tältä osin hyvin epäuskottavilta jo niihin sisältyvän huomattavan kiinnijäämisriskin vuoksi.”

Tuttavaperheiden lapsia Kukan väitettiin käyttäneen hyväksi taloyhtiön kuntosalissa. Mitään näyttöä tästä ei koskaan löytynyt, ja käräjäoikeus hylkäsi syytteet tuttavalasten osalta – yhtä syytekohtaa lukuun ottamatta. Tuomion mukaan Kukka valokuvasi kerran tuttavaperheen lapsen alastomana. Lapsi kiisti tämän kuten kaiken muunkin seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn. Ainoa näyttö valokuvaamisesta on Auerin lapsen kertomus.

Tuomioista laadituista julkisista selosteista ei käy ilmi, että Kukka tuomittiin myös tästä teosta, eikä asiasta ole ennen kerrottu julkisuudessa.

Auerin nuorimmat lapset ovat kertoneet myös, että äiti järjesti aina Jukka S. Lahden kuoleman vuosipäivänä kuolinjuhlan. Sellaisen yhteydessä Auerin väitetään seisottaneen rangaistukseksi yhtä lapsista alusvaatteisillaan pakkasessa ja heitelleen tätä jääpuikoilla ja lumipalloilla. Rivitaloasunnon naapureilla ei ollut tällaisesta havaintoja.

Lasten kertomusten luotettavuuteen liittyy myös syytteiden erikoisin yksityiskohta: syyttäjät vaativat Auerille rangaistusta eläinsuojelurikoksesta. Syytteen mukaan Auer on ”yksin ja yhdessä” vanhimman lapsensa kanssa ”useita kertoja viillellyt veitsellä hiirille viiltohaavoja, jättänyt ne kitumaan ja myöhemmin tappanut ne veitsellä viiltelemällä”. Yhdessä vanhimman lapsensa kanssa Auer on myös suihkuttanut hiiriä muurahaismyrkyllä ja useita kertoja tappanut lintuja viiltämällä veitsellä niiden päät katki. Tämä liittyy syyttäjän mukaan Anneli Auerin harjoittamaan saatananpalvontaan, josta lapset ovat kertoneet.

Lapset kertoivat, että äiti viilteli heitä useasti. Syyttäjän mukaan ”ainakin kaksi kertaa” kyse oli saatananpalvonnasta. Ensimmäisellä kerralla uhrin olkapäähän viillettiin veitsellä vinon ristin malliset viiltohaavat. Haavasta vuodatetulla verellä piirrettiin kuva pirusta. Toisen kerran haavasta otettiin verta, jolla piirrettiin numero 666.

Lapsi kertoi, että Anneli Auer säilytti ”kaapeissa ihan ylhäällä” Mustaa raamattua. Kun haastattelija kysyi, miltä kirja näytti, lapsi sanoi sen olevan ”Aku Ankan minitaskarin” kokoinen ja musta. Auer kertoi, että hänellä oli mustakantinen muistikirja.

Syyttäjä kutsui oikeuteen ”saatananpalvonnan asiantuntijatodistajaksi” uskovaisen erityisopettajan Keijo Ahorinnan, joka on kirjoittanut saatananpalvonnasta kaksi kirjaa: vuonna 1997 ilmestyneen Saatananpalvonnan monet kasvot ja kuusi vuotta myöhemmin ilmestyneen teoksen Vihan evankeliumi, Ajan ilmiöitä Raamatun valossa. Ahorinta uskoo persoonallisen Saatanan olemassaoloon. Oikeudessa hän kertoi, että hänen näkemänsä Mustan raamatun kannet olivat ”kiiltäviä, täysin mustia”. Syyttäjä esitti vielä todisteena internetsivujen tulosteita Mustien raamattujen kansista. Tästä oikeus toteaa: ”Edellä esitellystä todistelusta on pääteltävissä, että Musta Raamattu -nimisen kirjan kannet voivat olla erilaisia. Kirjan kansien ulkoasua koskevan todistelun todistusarvo on heikko.”

Saatananpalvonta kuului lasten mukaan vahvasti perheen elämään. Auer ja hänen vanhin lapsensa viiltelivät ”tosi usein” hiiriä, antoivat niiden kitua ja tappoivat niitä uhriksi paholaiselle. Myös kissoja ja undulaatteja tapettiin. Sunnuntaisin keittiön pöydän ääressä pidettiin rukoushetkiä, joissa lapsen mukaan lausuttiin ”Isä meidän -rukouksen irvikuva”. Pöydässä oli myös kuolleita eläimiä. Mitään tukea väitteille ei ole saatu edes lähialueen eläinkaupoissa käymällä.

KÄRÄJÄOIKEUDESSA KUULTIIN todistajina kolmea Suomen johtavaa lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimisen asiantuntijaa. Puolustuksen todistajina olivat Åbo Akademin psykologian professori ja oikeuspsykologian dosentti Pekka Santtila sekä psykologian tohtori Katarina Finnilä-Tuohimaa, joka on väitellyt lasten hyväksikäyttöepäilyjen tutkimisesta. He laativat Auerin puolustuksen pyynnöstä yli satasivuisen arvion lasten kertomusten luotettavuudesta. Syyttäjän asiantuntijatodistajana oli lasten haastatteluista seksuaalirikostutkinnassa väitellyt psykologian tohtori Julia Korkman. Kaikki kolme pitivät lasten kertomuksia keksittyinä.

Oikeus kuitenkin katsoi merkittävämmäksi oikeuspsykologiset tutkimukset tehneiden psykologien lausunnot, jotka tukivat hyväksikäyttöepäilyä.

Käräjäoikeus arvioi myös lapsista tehtyjä lääkärinlausuntoja. Niiden rooli tuomioissa on keskeinen. Yhden lapsen peräaukossa oli arpi, jonka syntytavasta syyttäjät ja puolustus väittelivät. Muitakin vammoja oli.

Lasten oikeuslääketieteellisestä tutkimuksesta vastasi lääketieteen lisensiaatti, gynekologi Minna Joki-Erkkilä, joka työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten oikeuspsykiatrisen yksikön somaattisella vastuualueella.

Joki-Erkkilä on poliisin usein käyttämä asiantuntija, joka on esiintynyt julkisuudessa uskoontulonsa vuoksi. Äärikristillisen Mahdollisuus muutokseen -ryhmän Youtube-videossa hän kertoo teini-ikäisen tyttärensä joutuneen raa’an henkirikoksen uhriksi alkuvuodesta 2011. Joki-Erkkilä kärsi sen jälkeen univaikeuksista ja lyhyestä työkyvyttömyydestä. Samana vuonna hän selvitti poliisin pyynnöstä Kukan ja Auerin saatananpalvontavaikutteisia seksuaali- ja väkivaltarikoksia. (Long Play ei tavoittanut tutkimusvapaalla olevaa Joki-Erkkilää puhelimitse eikä sähköpostitse.)

Joki-Erkkilä löysi lapsista useita viiltojälkiä ultraviolettivalolla. Paljain silmin jäljet eivät ole nähtävissä. Joki-Erkkilän mukaan arpien synnyinaikaa ei voi päätellä, mutta oikeuden enemmistön mielestä niillä ei voi olla muutakaan syntytapaa kuin syytteessä kuvattu. Samanlaisia viiltojälkiä Joki-Erkkilä löysi ultraviolettivalolla tosin myös tuttavaperheiden lapsista, joihin kohdistuneet syytteet oikeus kuitenkin hylkäsi.

Joki-Erkkilän lausunnon mukaan rikoksen uhriksi epäiltyjen tyttöjen immenkalvot olivat ehjät, vaikka syytteen mukaan heidän emättimiinsä oli useita kertoja työnnetty penis ja esineitä. Vanhempi tyttö oli syytteen mukaan emätinyhdynnässä Kukan kanssa useasti. Tässä ei Joki-Erkkilän mukaan ole ristiriitaa. Hän siteerasi tutkimuksia, joiden mukaan immenkalvon repeytymä voi parantua.

Puolustus kyseenalaisti Joki-Erkkilän lähteet ja syytti hänen lääkärinlausuntojaan asenteellisiksi: Tehdessään tutkimusta hän piti puolustuksen mukaan lähtökohtanaan sitä, että rikokset olivat tapahtuneet. Hän korjaili jälkikäteen lääkärinlausuntojaan ja poisti niistä joitain johtopäätöksiään. Myös käräjäoikeus oli sitä mieltä, että Joki-Erkkilä oli asenteellinen.

Puolustus pyrki näyttämään, ettei lasten pahoinpitelystä ollut näyttöä.

Viiltelyjälkiä ei ollut huomattu, vaikka lapset olivat käyneet muista syistä lääkärintarkastuksissa, joissa heidän ihoaankin oli tutkittu. Jälkiä ei havainnut myöskään peitepoliisi Seppo, joka kävi lasten ja Anneli Auerin kanssa pari kertaa kylpylässä ja uintiretkellä.

Vaikka lasten päähän oli syytteen mukaan kohdistettu rajuakin väkivaltaa, magneettikuvauksissa ei löytynyt jälkiä sellaisesta. Naapurit olivat usein nähneet lapset vähissä vaatteissa pihalla mutta eivät koskaan huomanneet näillä vammoja. Lapset eivät juuri olleet poissa koulusta.

Käräjäoikeus tuomitsi 29. kesäkuuta 2012 Kukan kymmenen vuoden ja Auerin seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen äänin 2–1. Käräjäoikeuden enemmistö katsoi, että lasten arvet ja yhden lapsen peräaukolta löytynyt arpi yhdessä lasten kertomusten uskottavampien osien kanssa osoittivat Kukan ja Auerin syyllistyneen seksuaalirikoksiin ja pahoinpitelyihin. Kertomusten epäluotettavat seikat eivät sulkeneet pois hyväksikäytön mahdollisuutta.

Oikeuden mukaan lapset eivät myöskään ole voineet altistua esimerkiksi internetpornolle siten, että olisivat kyenneet kuvailemaan seksuaaliakteja sillä tarkkuudella, jolla niistä kertoivat.

Myös Auerin vanhin lapsi oli oikeuden mukaan joutunut seksuaalirikosten uhriksi, vaikka tämä itse kiisti sen. Oikeus päätteli, että lapsi ei kertonut tapahtumista äitiinsä kohdistuvien kielteisten seurausten pelossa.

Käräjäoikeus arvioi myös, että todistajien kuvaukset Kukan ja Auerin luonteista antavat viitteitä siitä, että he yhdessä voisivat syyllistyä tällaisiin rikoksiin.

Oikeus hylkäsi Auerin syytteet eläinsuojelurikoksesta sekä niistä pahoinpitelyistä, joihin syyttäjät väittivät liittyneen saatananpalvontaa.

Eriävän mielipiteen jätti käräjäoikeuden puheenjohtaja Tapio Katajamäki. Hän suhtautui lasten kertomusten luotettavuuteen varsin epäilevästi. Auerin lapset olivat alkaneet kertoa tapahtumista vasta äitinsä vankilasta vapautumisen aikoihin, siis kevätkesällä 2011. He olivat kiintyneet sijaisvanhempiinsa, ja kertomuksista ilmenee pelko ja viha Anneli Aueria kohtaan.

”Voidaan pitää varsin ilmeisenä, että he ovat kokeneet tarvetta pyrkiä välttämään sijoituksen pois [sijaisvanhempiensa luota]”, Katajamäki kirjoitti eriävään mielipiteeseensä.

Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että lapset alkoivat kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä veneillessään sijaisvanhempiensa kanssa. ”Tämä seikka yhdistettynä lasten penseään suhtautumiseen Anneli Aueriin on luonut varsin otollisen tilaisuuden vuorovaikutukseen, joka on voinut vaikuttaa lasten kertomusten syntyyn.”

Oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa löydetyille vammoille voi hänestä olla myös muita syntytapoja kuin syytteessä mainitut.

Lapset kertoivat usein, että Jens Kukka oli ottanut heistä alastonkuvia. Kukan takavarikoidulta tietokoneelta sellaisia ei löytynyt. Sen sijaan koneella oli kuvia, joissa hän poseerasi Auerin ja tämän lasten kanssa arkisissa tilanteissa. Koneen poistetuista tiedostoista löytyi internetistä peräisin olleita pornografisia kuvia, mutta ei mitään pedofiliaan viittaavaa eikä yhtään kuvaa Auerin lapsista. Se puhui Katajamäen mielestä alastonkuvaväitteitä vastaan.

Tuomitsemiskynnys ei Katajamäen mukaan useimpien tekojen kohdalla ylittynyt, koska Kukan ja Auerin syyllisyydestä jää järkevä epäily. Hän olisi kuitenkin tuominnut Jens Kukan kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska tämä oli sohinut nuorimpia lapsia löylykauhalla saunassa pakaroille ja sukuelimen kohdalle. Lisäksi hän katsoi Kukan ja Auerin pahoinpidelleen yhtä lapsista yhdessä vyöllä. Auerin hän olisi tuominnut kahdesta pahoinpitelystä. (Auer myönsi kuulusteluissa kerran lyöneensä yhtä lapsista niin, että tälle tuli mustelma kasvoihin.) Katajamäki olisi päästänyt Kukan ja Auerin vapaiksi, sillä vajaan kymmenen kuukauden tutkintavankeusaika riitti rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMAREILTA Kukka ja Auer eivät saaneet enää lainkaan ymmärrystä: se oli tuomiossaan yksimielinen. Hovioikeus tuomitsi Auerin myös saatananpalvonnan yhteydessä väitetyiksi tapahtuneista viiltelyistä. Oikeus ei pitänyt merkityksellisenä sitä, liittyikö niihin saatananpalvontaa vai ei.

Hovioikeudessa puolustuksen todistaja lastenkirurgian dosentti Harry Gustav Lindahl esitti, että lääkärinlausunnossa todettu arpi oli tyypillinen seuraus kroonisesta ummetuksesta. Syyttäjä hankki todistajaksi norjalaisen professorin Arne Kristian Myhren, jonka mielestä arpi on hyvin todennäköisesti syntynyt penetraatiosta. Oikeus hyväksyi myös Minna Joki-Erkkilän todistelun siitä, ettei ehjä immenkalvo sulkenut pois penetraatiota.

Hovioikeus otti huomioon psykologien ristiriitaiset näkemykset ja päätyi sitten itse arvioimaan lasten kertomusten luotettavuutta videotallenteiden perusteella. Oikeus totesi, että niistä voi ”yleisen elämänkokemuksen perusteella jättää huomiotta epärealistiset ja epätodennäköiset osat”. Jäljelle jäi oikeuden mukaan niin paljon luotettavia osia, että se päätyi pitämään niitä näyttönä rikoksista.

Hovioikeus luki Kukan ja Auerin syyksi samat rikokset kuin käräjäoikeuskin, mutta koska se tuomitsi Auerin vielä kolmesta pahoinpitelystä, joiden syytteet käräjäoikeus oli hylännyt, se pidensi Auerin vankeustuomion seitsemään ja puoleen vuoteen. Korkein oikeus ei myöntänyt Kukalle ja Auerille valituslupaa, joten tuomiot ovat lainvoimaiset.

Törkeä oikeusmurha. Naurettavilla perusteilla vuosikausia linnaa.

Joki Erkkilän arvovalta lääkärinä pitää suhteuttaa hänen sinisilmäisyyteensä lapsien kuuntelijana.
Sinisilmäisyys hyvin toteennäytetty, koska hänen piti tulla paikkaamaan sanomisiaan Lahden hovioikeuden käsittelyssä kakkoskierroksella. Onhan todella omituista että gynekologi tarvitaan salaiseen todisteluun miehen murhaoikeudenkäynnissä. Ilmeisesti uskonsota oli jo syyttäjille tärkeämpi kuin totuuden esiin kaivaminen.

Arvovalta perustuu lääkäriopintojen sinnikkääseen suorittamistarpeeseen. Kyllä kympin tytöt aina tohtoriksi väittelevät kunhan taloudelliset resurssit on kunnossa, ei se todista älykkyydestä mitään vaan olosuhteiden suomista mahdollisuuksista.

Jos saadaan tuomittujen puolelle pari huippujuristia, niin näyttää todennäköiseltä, että myös nämä kaksi tuomiota puretaan.

Vastapuoli tietysti käyttää resurssejaan estääkseen tuomioiden purkamiset, mutta taitaa kuitenkin hävitä .....

Ja ajatelkaapas, kuinka suuria korvauksia valtio joutuu maksamaan? Niillä voi ostaa vaikka monta omakotitaloa ...

Näin voi käydä, kun selvästi keksityiltä näyttäville tarinoille annetaan painoarvoa. Siinä oikeuslaitos on aiheuttanut jättimäisiä menoja valtiolle. Myös sellaiset henkilöt, joilla on korkeita oppiarvoja, voivat puhua palturia. Viilata linssiin. Vetää höplästä. Puhua muunnettua totuutta. Valehdella. Tulkita väärin. Uskotella. Oikeus on astunut miinaan - mennyt ansaan - tullut vedetyksi höplästä! ... Näin se taitaa mennä!

Minna Joki Erkkilä uskoo vahvasti omaan viisauteensa, siksi hän on ollut arvostettu ja kuunneltu todistaja.
Samoin Satu Kivimäki, sossupoliisina pitää itseään erehtymättömänä, siinä hänenkin uskottavuutensa rajat.

Kaksi asiantuntijaa joiden yhdistetty energia riitti nostamaan pikkulasten valheet Kukan ja Auerin uskottavuuden yli tuomarien mielissä, mistä höynäytyksestä tuomareiden on nyt syytä oppia olemaan häpeissään.

En ymmärrä, miksi lasten kertomukset pitää heti asettaa kyseenalaisiksi ja saduiksi.
En usko, että kukaan lapsi kertoisi tuollaisia juttuja, jos ei olisi niitä kokenut.
Liian monta asiaa osuu yhteen. Tämä ei voi olla sattumaa.

Kannatan tuomioiden purkua!

Mitenkähän tuo on jos annelin arvostelijat itse tuomittaisiin moisellä tekaistuilla hölyn pölyllä linnaan ja kaikeen mitä siitä seuraa. minnekähän mahataisivat valittelunsa suunnata? poliisille ja syyttäjällehän ei kannata mitään kertoa tai sanoa koska se johtaa vain vääriin tuomioihin ja muuhun ikävyyksiin.

Hevoskauppa, hevoskasvattajat, 2011, kyllä hyväveli auttaa, erityisesti hevospuolella.
Järkyttävä suunnitelma on tullut päivänvaloon.