Äänesi nuotti soi yhteen sieluni kanssa. Liikkeesi, kaaresi - harmonia, kuin olisin oppinut yht'äkkiä tanssimaan balettia. Olin kuin tyhjä nuottiasteikko, mykkä, halvaantunut patsas, kunnes sinä aloit kirjoittaa minuun nuottejasi, opettaa koreografiaasi.
Ja nyt, minä rakennan soittimia, jotka soittaisivat noita sointuja. Harjoittelen, jotta ruumiini taipuisi rytmiisi, jotta oppisin kielesi - voidakseni elää musiikkisi. Toiveeni vain kahden askeleet, ikuisesti.
Ja nyt, minä rakennan soittimia, jotka soittaisivat noita sointuja. Harjoittelen, jotta ruumiini taipuisi rytmiisi, jotta oppisin kielesi - voidakseni elää musiikkisi. Toiveeni vain kahden askeleet, ikuisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun askeleitasi sovitat,
niitä rytmität hänen jalkojensa välissä,
älä milloinkaan kuulemasta lakkaa
vaikka tanssi soljuisikin.
Kuule hänen soinnut,
tunne hänen syke
ja saat kylliksesi tanssia, limittäin sovitella,
- eikä sävel lakkaa milloinkaan.
Viisaasti ajateltu. Tuota on elämä ja rakkaus. Ensin täytyy aistia ja kokea, nähdä ja kuunnella. Vasta sitten voi ymmärtää toisen ja itsensä. Silti parhaimmillaankin, tämä on vain harjoittelua - varovaista, mutta niin kiehtovaa.
On oltava avoin ja valmis oppimaan ja silloin voi saada rytmistä kiinni, tarttua hetkiin. On antauduttava, jotta askeleet soljuisivat ja sävelet soisivat. Kun kumpikaan ei vie vaan molemmat yhdessä, ei tarvitse pitää kiinni. Toinen pysyy, pakottamatta, omasta tahdostaan lähellä. Kuullen saman musiikin, tuntien saman rytmin. Kaksi ihmistä, sielua, yhteen sävellettynä, toisiinsa kirjoitettuna.