Olen nähnyt palstalla joskus vihaisen kirjoituksen, että miksi joku kirjoittelee vaikka ei ole ihan konkreettisesti yksin: saattaa olla jopa parisuhteessa, tai sitten omistaa joukon ihmissuhteita.
Kun palsta käsittelee yksinäisyyttä, niin mielestäni aiheesta voi ja saa keskustella monipuolisesti ja myös nekin, jotka eivät ole enää ihan yksin. Itse saan iloa ja yhteyttä ihmisiin tämän palstan kautta. Koen myös että saan olla jollekin ystävä ja kertoa, miten itse olen selättänyt ongelman, etten koe elämääni yksinäiseksi. Yritän olla uskollinen seurata ja palstaa, vaikka olisi kiireitäkin ja en olisi niin yksinäinen. Ihmisuhteita pitää hoitaa ja pitää yllä silloinkin "kun tuntuu, että onhan minulla nyt seuraa". Ei pidä jättää silloinkaan niitä toisia ystäviä yksin.
Kun palsta käsittelee yksinäisyyttä, niin mielestäni aiheesta voi ja saa keskustella monipuolisesti ja myös nekin, jotka eivät ole enää ihan yksin. Itse saan iloa ja yhteyttä ihmisiin tämän palstan kautta. Koen myös että saan olla jollekin ystävä ja kertoa, miten itse olen selättänyt ongelman, etten koe elämääni yksinäiseksi. Yritän olla uskollinen seurata ja palstaa, vaikka olisi kiireitäkin ja en olisi niin yksinäinen. Ihmisuhteita pitää hoitaa ja pitää yllä silloinkin "kun tuntuu, että onhan minulla nyt seuraa". Ei pidä jättää silloinkaan niitä toisia ystäviä yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinunkin viestistäsi näkyy kovin yksipuolinen käsitys yksinäisyydestä. Yksinäisyys on ensisijaisesti pään sisäinen tunne, ja yksinäisyyttä on monenlaista. Miksi monen ihmissuhteettoman on niin vaikea käsittää, ettei yksinäisyys välttämättä häviä mihinkään vaikka saisi kumppanin, yhden hyvän ystävän tai laajan kaveripiirin?
Mutta joo... Palstan nimi on tosiaan Yksinäisyys eikä Yksinäiset, joten kyllä tänne saa kirjoittaa kuka tahansa. Myös ne harvinaiset poikkeukset, jotka ei ole koskaan kokenut yksinäisyyttä.
Yksinäisyys on vaikeaa määritellä. Jollekin voi jo pari päivää yksin oloa tuntua tosi kurjalta ja joku toinen taas saattaa viihtyä parikin kuukautta yksin. Ihmiset on tosi erilaisia ja osa on enemmän ihmisten seuraa kaipaavia, sitten taas introvertit viihtyvät paremmin yksistään. Parisuhteessa oleva yksinäinen voi kaivata niitä juttuja joita saman sukupuolen edustajan kanssa voi tehdä. Esim. miesystävää ei välttämättä saa shoppailemaan naisten hömpötyksiä, ei häntä ehkä kiinnosta lähteä jonkin poikabändin konserttiin tai katsomaan balettia.. Tai nainen taas ei halua mennä jääkiekkomatsiin tai kaljalle lähibaariin :) Sitä se parisuhdeyksinäisyys on. Mutta lähinnä ihmetyttää miksi ihmiset joilla on satoja facebook kavereita valitelevat yksinäisyyttä. Tai sitten joku valittaa ettei ole kavereita ja sitten kun hänelle lähettää kuvansa lopettaa yhteydenpidon tai mikäli ehdottaa kasvotusten näkemistä niin tyrmää ajatuksen.
"Mutta lähinnä ihmetyttää miksi ihmiset joilla on satoja facebook kavereita valitelevat yksinäisyyttä."
Mulla on yli 200 facebook-"kaveria". Ne on sukulaisia, vanhoja koulukavereita, opiskelututtuja ja vielä sitäkin kaukaisempia tuttavuuksia... Joukossa ei ole ketään jota voisin sanoa kaverikseni. Muutamaa sukulaista lukuunottamatta yhteydenpito rajoittuu lyhyisiin fb-kommentteihin (no joitain tapaan tietysti opiskelupaikalla yms., mutta olen sielläkin aina se ylimääräinen "kolmas pyörä" jos ängen muiden seuraan). Muut on aina (olevinaan?) liian kiireisiä jos ehdotan tapaamista, joten se siitä sosiaalisesta elämästä sitten. Fb-"kaverien" määrästä huolimatta.
>> Miksi monen ihmissuhteettoman on niin vaikea käsittää, ettei yksinäisyys välttämättä häviä mihinkään vaikka saisi kumppanin, yhden hyvän ystävän tai laajan kaveripiirin? <<
Kysypäs niiltä jotka sanovat että he kärsivät yksinäisyydestä että mitä he sillä tarkoittavat niin 99% sanoo että he tarkoittavat sitä että heillä ei ole sosiaalisia kontakteja. Siis ei ole ketään joka tulisi kylään, ei ole ketään jonka kanssa rupatella, ei ole ketään jonka kanssa voisi käydä kahvilla jne.
Se päänsisäisestä yksinäisyydestä kärsivien joukko on aika pieni.