Mitä aiot tehdä?

Hihhihhii! :-)

Ei se haittaa ❤️

No ei!!!!

hahahahahhahaha

Näin. Mutta koska siinä tilanteessa häntä miltei mahdoton lukea, emme tee mitään tahoillamme kumpikaan. Ylen kohteliasta.. Vaikka toinen ehkä haluaisi halata ja toinen paeta - minua - oikeasti.

musiikillamennään kirjoitti:

Näin. Mutta koska siinä tilanteessa häntä miltei mahdoton lukea, emme tee mitään tahoillamme kumpikaan. Ylen kohteliasta.. Vaikka toinen ehkä haluaisi halata ja toinen paeta - minua - oikeasti.

Mistä päättelet, että tahtoisi paeta sinua?

päättelisinjotain kirjoitti:

Mistä päättelet, että tahtoisi paeta sinua?

Olen tainnut riittävän monta kertaa jo tuijotella ja kysellä ihastukseni perään. Turhaan.

Älä sano, että turhaan. Hän on ihastunut sinuun aivan varmasti. Et vain huomaa sitä.

eimennämihinkään kirjoitti:

Olen tainnut riittävän monta kertaa jo tuijotella ja kysellä ihastukseni perään. Turhaan.

Jaahas

Ehkä teidän pitäisi kohdata toisenne, uskon asioiden selviävän parhaiten puhumalla asianomaisten kesken. ;)

Halaus :*)

päättelisinjotain kirjoitti:

Jaahas

Ehkä teidän pitäisi kohdata toisenne, uskon asioiden selviävän parhaiten puhumalla asianomaisten kesken. ;)

Halaus :*)

Kiitos halista vaikken ihan nyt tiedä miksi sen sain... Kannustusta en nyt tarvitse sillä en usko sen olevan oleellista tässä tilanteessa jossa olen itseni jo "paljastanut" enkä saanut vastakaikua. Odotan silti itsekkäistä syistä näkemistä enemmän kuin mitään muuta - minä tyhmä.

hihiihhihihiihhihhihi

justjooooo kirjoitti:

hihiihhihihiihhihhihi

Olet kyllä niin säälittävä, ettet ansaitse edes sitäkään :))

ymmärrä kateus se on joka puhuu, ämmät jotka on kateellisia tahtoo mustamaallata kaiken paremman ympärilltä, yritä kestää

Petelle...jospa ei johdukaan Sinusta. Eletty elämä ja ihmissuhteet tekevät joskus varovaisiksi : )

Pete on melko söde.

älä matki!
Ja ei se o tuohtumista vaan päättäväisyyttä.

Ihana vastaus

Niinhän sä teit.

Tuleeko jo maitoa? Jos ei tule, niin harjoitukset on hyvä aloittaa.

Suloisen rehelliseltä kuulostava vastaus. Kunpa sinäkin löytäisit rohkeutta tehdä niin kuin oikeasti haluaisit.

Minä miehenä olen aina tulkinnut tuollaisen käyttäytymisen niin, että ei kiinnosta pätkän vertaa ja voit painua sinne mistä oot tullutkin. Ja sitten kääntynyt kantapäillä ja yrittänyt unohtaa koko jutun..

No sepäs onkin se ongelma. Niin hänkin varmaan sen on tulkinnut, jos nyt edes oli kiinnostunut koskaan. Mutta niin se vaan menee, että kun toinen on OIKEASTI niin ihana, niin menen lukkoon.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

No sepäs onkin se ongelma. Niin hänkin varmaan sen on tulkinnut, jos nyt edes oli kiinnostunut koskaan. Mutta niin se vaan menee, että kun toinen on OIKEASTI niin ihana, niin menen lukkoon.

Ainakin minulla se on kirpaissut aika kovasti kun on luullut, että toinen voisi olla jollain tavalla kiinnostunut ja sitten yhtäkkiä käyttäytyy niin kuin sinä. Aika vaikea sitä on käsittää niinkuin kerrot. Useimmiten ihmiset esittää välinpitämätöntä kun eivät ole kiinnostuneita. Niinpä olenkin päätellyt, että oma ihastus oli vain yksipuolista ja kierinyt pitkiä aikoja harmissani. Vaikka itsellenikin on paljon helpompi lähestyä henkilöitä joita kohtaan ei tunne mitään. Minäkin olen sen yhden naisen edessä aivan solmussa ja sydän hakkaa jo valmiiksi miehen maitohapoille..

Tokihan se kirpaisee, ymmärrän sen ja itseäkin kirpaisee kun miettii, että pahoittaako jonkun mielen typerällä käytöksellä. Voihan myös olla, että kiinnostuneen oloinen on varattu ja ihailee sinua vaan kauempaa :)
En kuitenkaan tahallaan ketään kiusaa, en vain voi itselleni mitään. Aikuinen pitäisi olla, mutta kun on ihastunut ja ujostuttaa eikä oikein tiedä mitä toinen ajattelee, siinä se resepti minulla miten asiat saa sekaisin.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Tokihan se kirpaisee, ymmärrän sen ja itseäkin kirpaisee kun miettii, että pahoittaako jonkun mielen typerällä käytöksellä. Voihan myös olla, että kiinnostuneen oloinen on varattu ja ihailee sinua vaan kauempaa :)
En kuitenkaan tahallaan ketään kiusaa, en vain voi itselleni mitään. Aikuinen pitäisi olla, mutta kun on ihastunut ja ujostuttaa eikä oikein tiedä mitä toinen ajattelee, siinä se resepti minulla miten asiat saa sekaisin.

Noin se on minullakin. Ihastunut ja ujostuttaa, enkä tiedä mitä toinen ajattelee.. Monta kertaa olen jäänyt kiinni hänen katseeseensa ja olen ihastunut hänen olemukseensa. Olen häntä vanhempi ja miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että jos hän kuitenkin miettii nähdessämme, että mitähän tuo äijä oikein tuijottaa.. Siitä on sitten tullut aikamoinen kynnys tehdä yhtään mitään. En vaan saa häntä mielestäni. En tiedä onko hän varattu kun en tunne häntä niin hyvin. Luulisin, että ehkä ei. Muutaman sanan olen hänen kanssaan joskus vaihtanut sellaisessa normaalista poikkeavassa paikassa.

Itse ihailen rohkeita tyyppejä, jotka uskaltaa lähestyä toista, ihmisiähän sitä vaan ollaan, se pitäisi aina pitää mielessä.
Mutta eihän sitä tiedä miten toinen kokee asiat. Jos joku on minua kunnolla lähestynyt, olen aina yrittänyt olla mahdollisimman ystävällinen/hienotunteinen, jotta tilanteesta jäisi molemmille mahdollisimman hyvä fiilis. Silti sitä jotenkin pelkää, että jos itse lähestyisi jotain niin miten hän sitten reagoi. Huono kokemus kun on taustalla.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Itse ihailen rohkeita tyyppejä, jotka uskaltaa lähestyä toista, ihmisiähän sitä vaan ollaan, se pitäisi aina pitää mielessä.
Mutta eihän sitä tiedä miten toinen kokee asiat. Jos joku on minua kunnolla lähestynyt, olen aina yrittänyt olla mahdollisimman ystävällinen/hienotunteinen, jotta tilanteesta jäisi molemmille mahdollisimman hyvä fiilis. Silti sitä jotenkin pelkää, että jos itse lähestyisi jotain niin miten hän sitten reagoi. Huono kokemus kun on taustalla.

Noin minäkin asioista ajattelen. Toisille tuo lähestyminen on niin helppoa. Jotkut sitten käyttävät tuota rohkeuttaan väärinkin. Itselläkin on huonoja kokemuksia jo ennestään ja kun on luonteeltaan sellainen, että ei haluaisi niitä lisää niin on tullut hirmu varovaiseksi. Kunpa sitä osaisi lukea toisen ajatuksia..

Toivottavasti voitte tavata jossain vähän paremmassa paikassa ja tehdä tuttavuutta, jos kerran jotenkin olette jo alkuun päässeet. Voihan sitä vaikka tervehtiä, jos ei muuta. Itse yrittäisin kyllä siinä vaiheessa hymyillä jne. jos olisin kiinnostunut, vaikka miten ujostuttaisi. Itse en ole ihastukseni kanssa puheisiin päässyt, vaikka oli sellainen hetki, että jotain olisi voinut tapahtuakin. Ehkä mokasin tai ehkä hän ei sitten vaan ollut tarpeeksi kiinnostunut. Vaikutat tosi symppikseltä ja ihanasti ajattelevalta. Tuskin ikäero haittaa, jos sitä ei ole huomattavasti.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Toivottavasti voitte tavata jossain vähän paremmassa paikassa ja tehdä tuttavuutta, jos kerran jotenkin olette jo alkuun päässeet. Voihan sitä vaikka tervehtiä, jos ei muuta. Itse yrittäisin kyllä siinä vaiheessa hymyillä jne. jos olisin kiinnostunut, vaikka miten ujostuttaisi. Itse en ole ihastukseni kanssa puheisiin päässyt, vaikka oli sellainen hetki, että jotain olisi voinut tapahtuakin. Ehkä mokasin tai ehkä hän ei sitten vaan ollut tarpeeksi kiinnostunut. Vaikutat tosi symppikseltä ja ihanasti ajattelevalta. Tuskin ikäero haittaa, jos sitä ei ole huomattavasti.

Mukava huomata, että joku ajattelee asioista niin samalla tavalla. Kyllä se omakin juttu on ihan vaan ihailun tasolla. Eipä ole kyllä varsinaisesti ikinä juteltu. Siellä missä häntä joskus näen on aina jotain häiriötekijöitä, että ei oikein juttusille pääse. Tuollainen hetki oli joskus meilläkin ja jälkeenpäin on harmittanut, että en sitten hänen kanssaan enempää jutellut. Nyt en ole häntä pitkään aikaan nähnyt, mutta mieleen hän on vaan jäänyt. Tuo ikäero haittaa ainakin sillä tavalla, että kun ei tiedä mitä toinen siitä ajattelee. Minä ajattelen asioita monesti vähän liikaakin muiden kannalta enkä niinkuin saattaisi muuten olla parempi. No, onneksi tuota haaveilemista ei ole kielletty.

Onko teillä sitten ikäeroa enemmänkin, jos pelkäät sen olevan este?
Itse en oikein osaa tarkemmin hahmottaa ihastukseni ikää, mikä vähän häiritsee. Välillä hän vaikuttaa siltä, että saattaisi jopa olla minua nuorempi ja välillä taas tulee mieleen, että kyllä hän varmaan on vähän vanhempi, mutta vain nuorekkaan oloinen. Ei niin, että sillä iällä olisi väliä kuitenkaan lopulta kauheasti.
Minulla myös on pahasti jäänyt tämä mies kummittelemaan päähän, joka päivä olen häntä miettinyt (ja haaveillut) jo puolen vuoden ajan. Olemuksessaan vaan on jotain, mikä puhuttelee, jotain niin tuttua, että se on vähän kummallistakin. Ihan kuin tuntisin hänet ennestään, vaikka en tunne. Tietynlainen samanhenkisyys kiehtoo, mikä tietysti voi olla vain kuviteltua.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Onko teillä sitten ikäeroa enemmänkin, jos pelkäät sen olevan este?
Itse en oikein osaa tarkemmin hahmottaa ihastukseni ikää, mikä vähän häiritsee. Välillä hän vaikuttaa siltä, että saattaisi jopa olla minua nuorempi ja välillä taas tulee mieleen, että kyllä hän varmaan on vähän vanhempi, mutta vain nuorekkaan oloinen. Ei niin, että sillä iällä olisi väliä kuitenkaan lopulta kauheasti.
Minulla myös on pahasti jäänyt tämä mies kummittelemaan päähän, joka päivä olen häntä miettinyt (ja haaveillut) jo puolen vuoden ajan. Olemuksessaan vaan on jotain, mikä puhuttelee, jotain niin tuttua, että se on vähän kummallistakin. Ihan kuin tuntisin hänet ennestään, vaikka en tunne. Tietynlainen samanhenkisyys kiehtoo, mikä tietysti voi olla vain kuviteltua.

Tuo samanhenkisyys minuakin hänessä kiehtoo hänen olemuksensa lisäksi. Olen monesti ajatellut kuinka samanlaisia loppujen lopuksi olemme vaikka en ole hänen kanssaan edes keskustellut. Minulle tämä on jo pidempi juttu, vaikka siitä viime näkemisestä taitaa olla muutamaa päivää vaille puoli vuotta. Muistan sen hetken kyllä aika tarkkaan. Eikä siitä seuraavasta näkemisestä ole mitään tietoa. Ehkäpä ensi kesänä, jos hyvin käy..

On se aika mielenkiintoista, miten joku ihminen voi valloittaa toisen mielen niin täysin, että se pahimmillaan haittaa jopa muuta päivittäistä tekemistä. Ainakin minulla tulee välillä jonkinlaista hajamielisyyttä sen takia.

Sitä ikäeroa meillä on aika paljon. Minulle sillä ei olisi loppujen lopuksi merkitystä, mutta niinkuin tuossa jo kerroin ajattelen noita asioita vähän liikaakin muiden kannalta.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Onko teillä sitten ikäeroa enemmänkin, jos pelkäät sen olevan este?
Itse en oikein osaa tarkemmin hahmottaa ihastukseni ikää, mikä vähän häiritsee. Välillä hän vaikuttaa siltä, että saattaisi jopa olla minua nuorempi ja välillä taas tulee mieleen, että kyllä hän varmaan on vähän vanhempi, mutta vain nuorekkaan oloinen. Ei niin, että sillä iällä olisi väliä kuitenkaan lopulta kauheasti.
Minulla myös on pahasti jäänyt tämä mies kummittelemaan päähän, joka päivä olen häntä miettinyt (ja haaveillut) jo puolen vuoden ajan. Olemuksessaan vaan on jotain, mikä puhuttelee, jotain niin tuttua, että se on vähän kummallistakin. Ihan kuin tuntisin hänet ennestään, vaikka en tunne. Tietynlainen samanhenkisyys kiehtoo, mikä tietysti voi olla vain kuviteltua.

Oletko tumma vai vaalea nainen? Anteeksi että tulin väliin, mutta pakko kysyä kun osuu niin hyvin!

Kyllä, harvoin sitä ihastuu, mutta sitten kun niin käy, niin se on menoa.

No mitä sitten aiot tehdä, jos näet hänet vielä? Onko hän vaikuttanut yhtään kiinnostuneelta?

Kiinnostunutmieskysyy kirjoitti:

Oletko tumma vai vaalea nainen? Anteeksi että tulin väliin, mutta pakko kysyä kun osuu niin hyvin!

Tumma olen.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Kyllä, harvoin sitä ihastuu, mutta sitten kun niin käy, niin se on menoa.

No mitä sitten aiot tehdä, jos näet hänet vielä? Onko hän vaikuttanut yhtään kiinnostuneelta?

Muutamia kertoja ollaan jääty kiinni toistemme katseisiin ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi. En tiedä miten se pitäisi tulkita. Välillä hän käyttäytyy niin kuin sinäkin kerroit tekeväsi tuossa ensimmäisessä viestissäsi.

En osaa sanoa mitä tekisin. Toivottavasti tilanne olisi sellainen, että edes jotain voisi tehdä.

Miten sinä aiot toimia? Näytellä vieläkin välinpitämätöntä?

tulkintaa kirjoitti:

Muutamia kertoja ollaan jääty kiinni toistemme katseisiin ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi. En tiedä miten se pitäisi tulkita. Välillä hän käyttäytyy niin kuin sinäkin kerroit tekeväsi tuossa ensimmäisessä viestissäsi.

En osaa sanoa mitä tekisin. Toivottavasti tilanne olisi sellainen, että edes jotain voisi tehdä.

Miten sinä aiot toimia? Näytellä vieläkin välinpitämätöntä?

Sitähän mielessään miettii kaikenlaisia lähestymiskeinoja ja rohkeita tekoja, mutta kun tilanne tulee eteen, niin menee ns. pupu pöksyyn. Kroppa ei suostu toimimaan. Se paikka ja tilanne on ehkä vähän haastava. Jos oltaisi saatu tutustua jossain luontevammassa paikassa, niin asiat olisivat voineet mennä toisin.
Hymyilyttää tuo katseiden jumittuminen, samanlailla on käynyt ja kaduttaa kun ei tullut tehtyä muuta, kuin tuijotettua hölmönä! Aika pysähtyi, enkä nähnyt muuta kuin ne silmät. Ihmisetkin katosivat ympäriltä, kuin suoraan romanttisesta elokuvasta. En tiedä kauanko siinä meni, mutta sitten jotenkin "heräsin". Olo oli vähän pöllähtänyt, maailman ihanin mies katsoi minua syvälle silmiin, hyvä että en pyörtynyt siihen paikkaan. Ihailen häntä myös sen rohkeuden vuoksi.
Mutta sen jälkeen kaikki oli jotenkin toisin ja kynnys on ollut korkeampi jokaisella kerralla kun olen hänet nähnyt. Ehkä hän vain leikki kanssani. Tuntuu, että asiat on niin solmussa, että ehkä niitä ei saa enää auki.
Jotenkin kuitenkin toivoisin, että voisin olla hänen kanssaan tekemisissä, edes ystävänä. Ei mitenkään epätoivoisesti, vaan sen vuoksi, että hän on jotenkin koskettanut niin syvältä olemuksellaan ja olisi ihana kuulla miten hän ajattelee asioista ja elämästä yleensä.

Luultavasti kuitenkin tyydyn polvet notkuen katsomaan, että tuossa hän menee.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Sitähän mielessään miettii kaikenlaisia lähestymiskeinoja ja rohkeita tekoja, mutta kun tilanne tulee eteen, niin menee ns. pupu pöksyyn. Kroppa ei suostu toimimaan. Se paikka ja tilanne on ehkä vähän haastava. Jos oltaisi saatu tutustua jossain luontevammassa paikassa, niin asiat olisivat voineet mennä toisin.
Hymyilyttää tuo katseiden jumittuminen, samanlailla on käynyt ja kaduttaa kun ei tullut tehtyä muuta, kuin tuijotettua hölmönä! Aika pysähtyi, enkä nähnyt muuta kuin ne silmät. Ihmisetkin katosivat ympäriltä, kuin suoraan romanttisesta elokuvasta. En tiedä kauanko siinä meni, mutta sitten jotenkin "heräsin". Olo oli vähän pöllähtänyt, maailman ihanin mies katsoi minua syvälle silmiin, hyvä että en pyörtynyt siihen paikkaan. Ihailen häntä myös sen rohkeuden vuoksi.
Mutta sen jälkeen kaikki oli jotenkin toisin ja kynnys on ollut korkeampi jokaisella kerralla kun olen hänet nähnyt. Ehkä hän vain leikki kanssani. Tuntuu, että asiat on niin solmussa, että ehkä niitä ei saa enää auki.
Jotenkin kuitenkin toivoisin, että voisin olla hänen kanssaan tekemisissä, edes ystävänä. Ei mitenkään epätoivoisesti, vaan sen vuoksi, että hän on jotenkin koskettanut niin syvältä olemuksellaan ja olisi ihana kuulla miten hän ajattelee asioista ja elämästä yleensä.

Luultavasti kuitenkin tyydyn polvet notkuen katsomaan, että tuossa hän menee.

Sekin on aika mielenkiintoista kun sen toisen katseen löytää suurestakin ihmisjoukosta. Todellakin ne muut ihmiset häviävät sillä hetkellä olemasta paikalla ja aika tuntuu pysähtyvän. Ne hetket jotenkin syöpyvät tuonne mieleen todella vahvasti. Sitten kun on alkanut miettimään niin aika hyvin muistaa kaikki kohtaamiset missä joskus on hänet nähnyt edes vilaukselta ihan ensimmäisestä kerrasta alkaen. Muista paikalla olleista ei tietenkään ole mitään käsitystä.

Ympäristö missä aina kohdataan on aika haasteellinen. Jossain pitäisi päästä keskustelemaan rauhassa ihan kahdestaan hänen kanssaan. Jos se keskustelu ei oikein onnistuisi niin voitaisiin varmaan vaikka vaan tuijotella toisiamme silmiin kun se ainakin onnistuu. Luulen, että meillä olisi hänen kanssaan paljon yhteistä jutunjuurta kun vaan jotenkin alkuun päästäisiin.

tulkintaa kirjoitti:

Sekin on aika mielenkiintoista kun sen toisen katseen löytää suurestakin ihmisjoukosta. Todellakin ne muut ihmiset häviävät sillä hetkellä olemasta paikalla ja aika tuntuu pysähtyvän. Ne hetket jotenkin syöpyvät tuonne mieleen todella vahvasti. Sitten kun on alkanut miettimään niin aika hyvin muistaa kaikki kohtaamiset missä joskus on hänet nähnyt edes vilaukselta ihan ensimmäisestä kerrasta alkaen. Muista paikalla olleista ei tietenkään ole mitään käsitystä.

Ympäristö missä aina kohdataan on aika haasteellinen. Jossain pitäisi päästä keskustelemaan rauhassa ihan kahdestaan hänen kanssaan. Jos se keskustelu ei oikein onnistuisi niin voitaisiin varmaan vaikka vaan tuijotella toisiamme silmiin kun se ainakin onnistuu. Luulen, että meillä olisi hänen kanssaan paljon yhteistä jutunjuurta kun vaan jotenkin alkuun päästäisiin.

Niin, se jään murtaminen on ongelma. Muistan myös monet kohtaamiset, ilmeet, miltä hän näytti, ne on kaikki tallentuneet kuin tärkeät tiedostot kiintolevylle.

Olen myös varma, että voitaisi jutella kuin vanhat tutut. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, meinasin heilauttaa kättä ja tervehtiä, sitten tajusin, että enhän minä tunnekaan tuota ihmistä, vaikka hän on niin tutun oloinen. Jotenkin nielaisin sen tervehdyksen katsoin vain.

Kyllähän tässä jo tuntee itsensä vähän hölmöksikin, kun tuntemattoman ihmisen perään haikailee. Mutta minkäs teet. Jos tietäisin tämän ihmisen nimen edes, yrittäisin selvittää yhteystiedot ja lähestyä sähköpostilla tms.

Toivon todella, että pääsette joskus tutustumaan tämän naisen kanssa.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Niin, se jään murtaminen on ongelma. Muistan myös monet kohtaamiset, ilmeet, miltä hän näytti, ne on kaikki tallentuneet kuin tärkeät tiedostot kiintolevylle.

Olen myös varma, että voitaisi jutella kuin vanhat tutut. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, meinasin heilauttaa kättä ja tervehtiä, sitten tajusin, että enhän minä tunnekaan tuota ihmistä, vaikka hän on niin tutun oloinen. Jotenkin nielaisin sen tervehdyksen katsoin vain.

Kyllähän tässä jo tuntee itsensä vähän hölmöksikin, kun tuntemattoman ihmisen perään haikailee. Mutta minkäs teet. Jos tietäisin tämän ihmisen nimen edes, yrittäisin selvittää yhteystiedot ja lähestyä sähköpostilla tms.

Toivon todella, että pääsette joskus tutustumaan tämän naisen kanssa.

Jännä nähdä miten samalla tavalla ajattelet näistä jutuista. Sinä olet ihan kuin minäkin. Varmaan joku jo luulee, että täällä joku kirjoittelee itsekseen. Ikävää on se, että ollaan molemmat ihan samassa tilanteessa.

Kyllä sen saa nykyisin aika helposti selvitettyä kuka joku on jos niin vaan haluaa. Minä tiedän hänen nimensä ja olen miettinyt josko lähettäisin jotain viestiä jotenkin tai vaikka vaan joulukortin. Mietin, että uskaltaisiko laittaa korttiin nimeään vai laittaisiko vaan jotain tyyliin "ihailijalta". Mutta en sitten ole rohjennut tekemään mitään kun ei oikein tiedä miten hän siihen suhtautuisi. Pitäisikö hän minua hölmönä vai jonain pervona ahdistelijana. Sellaista minä en halua tehdä hänelle.

Minä luulen, että sinunkaan rohkeus ei riittäisi tuohon yhteydenottoon vaikka saisit hänen yhteystietonsa selville. Vai riittääkö?

tulkintaa kirjoitti:

Jännä nähdä miten samalla tavalla ajattelet näistä jutuista. Sinä olet ihan kuin minäkin. Varmaan joku jo luulee, että täällä joku kirjoittelee itsekseen. Ikävää on se, että ollaan molemmat ihan samassa tilanteessa.

Kyllä sen saa nykyisin aika helposti selvitettyä kuka joku on jos niin vaan haluaa. Minä tiedän hänen nimensä ja olen miettinyt josko lähettäisin jotain viestiä jotenkin tai vaikka vaan joulukortin. Mietin, että uskaltaisiko laittaa korttiin nimeään vai laittaisiko vaan jotain tyyliin "ihailijalta". Mutta en sitten ole rohjennut tekemään mitään kun ei oikein tiedä miten hän siihen suhtautuisi. Pitäisikö hän minua hölmönä vai jonain pervona ahdistelijana. Sellaista minä en halua tehdä hänelle.

Minä luulen, että sinunkaan rohkeus ei riittäisi tuohon yhteydenottoon vaikka saisit hänen yhteystietonsa selville. Vai riittääkö?

Kyllä sitä viestin lähettämistä joutuisi pohtimaan hyvin tarkkaan, jos ne yhteystiedot olisi hallussa. Ainakin se lähestyminen olisi kuitenkin paljon todennäköisempää kuin kasvotusten.

Mitä nyt itseäni tunnen, niin luultavasti kirjoittaisin kymmeniä erilaisia kirjeitä/viestejä ja lopulta poistaisin ne. Miettisin sanamuotoja, mikä olisi sopivan kiinnostunut mutta ei ahdisteleva tyyli lähestyä. Ehkä en mitään nimetöntä laittaisi, koska sitten tämä vastaanottaja mahdollisesti jäisi sitä mielessään pyörittelemään, että keneltä tämä nyt on ja se ehkä vaivaisi hänen mieltään, vaikka olisi toki varmasti samalla myös imartelevaa. Ehkä jonain hetkenä saisin niin paljon rohkeutta, että painaisin lähetä-nappia ja sitten katuisin sitä heti perään. Jos asiat menisivät huonosti, niin ehkä välttelisin sitten paikkaa, jossa häneen voisin törmätä.

Jos lähestyy asiallisesti, niin mielestäni ei voi heti pervoksi syytellä. Ehkä hänkin pitää sinusta (katseiden perusteella), mutta miettii myös sitä ikäeroa ja sen mahdollisesti tuomia ongelmia.

Itsestä tuntuu kyllä ihan mahdottomalta saada selville tämän miehen henkilöllisyys muuten kuin kysymällä suoraan. Tietenkin jotkut ihan äärimmäiset keinot, kuten joku yksityisetsivän palkkaaminen tai seurailu voisi tuottaa tulosta, mutta sellaiseen en halua ruveta.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Kyllä sitä viestin lähettämistä joutuisi pohtimaan hyvin tarkkaan, jos ne yhteystiedot olisi hallussa. Ainakin se lähestyminen olisi kuitenkin paljon todennäköisempää kuin kasvotusten.

Mitä nyt itseäni tunnen, niin luultavasti kirjoittaisin kymmeniä erilaisia kirjeitä/viestejä ja lopulta poistaisin ne. Miettisin sanamuotoja, mikä olisi sopivan kiinnostunut mutta ei ahdisteleva tyyli lähestyä. Ehkä en mitään nimetöntä laittaisi, koska sitten tämä vastaanottaja mahdollisesti jäisi sitä mielessään pyörittelemään, että keneltä tämä nyt on ja se ehkä vaivaisi hänen mieltään, vaikka olisi toki varmasti samalla myös imartelevaa. Ehkä jonain hetkenä saisin niin paljon rohkeutta, että painaisin lähetä-nappia ja sitten katuisin sitä heti perään. Jos asiat menisivät huonosti, niin ehkä välttelisin sitten paikkaa, jossa häneen voisin törmätä.

Jos lähestyy asiallisesti, niin mielestäni ei voi heti pervoksi syytellä. Ehkä hänkin pitää sinusta (katseiden perusteella), mutta miettii myös sitä ikäeroa ja sen mahdollisesti tuomia ongelmia.

Itsestä tuntuu kyllä ihan mahdottomalta saada selville tämän miehen henkilöllisyys muuten kuin kysymällä suoraan. Tietenkin jotkut ihan äärimmäiset keinot, kuten joku yksityisetsivän palkkaaminen tai seurailu voisi tuottaa tulosta, mutta sellaiseen en halua ruveta.

Aika kurjaahan se olisi jos joutuisi välttelemään myöhemmin toista jonkin tuollaisen lähestymisyrityksen takia. Minusta vielä pahempi olisi jos hän ei voisi enää tulla jonnekin sen takia, että yrittää vältellä minua.

Jos henkilöstä tietää jotain niin aika helposti jostain googlesta löytyy ihmisestä tietoa. Tosin ei kyllä kaikista. Itsellänikin on niin yleinen nimi, että ihan kokonimi kaimojakin löytyy useita kymmeniä. En minäkään haluaisi miksikään stalkkaajaksi leimaantua, mutta jotain olisi kyllä kiva tietää.

Joskus olen miettinyt, että jokin ulkopuolinen apu voisi joillekin olla ihan paikallaan. Tarkoitan niitä ennen vanhaan käytettyjä puhemiehiä/-naisia. Joku hyvä ystävä voisi joskus auttaa ujostelevaa kaveriaan. Kunhan ei tietysti nappaa ihastuksen kohdetta itselleen..

tulkintaa kirjoitti:

Aika kurjaahan se olisi jos joutuisi välttelemään myöhemmin toista jonkin tuollaisen lähestymisyrityksen takia. Minusta vielä pahempi olisi jos hän ei voisi enää tulla jonnekin sen takia, että yrittää vältellä minua.

Jos henkilöstä tietää jotain niin aika helposti jostain googlesta löytyy ihmisestä tietoa. Tosin ei kyllä kaikista. Itsellänikin on niin yleinen nimi, että ihan kokonimi kaimojakin löytyy useita kymmeniä. En minäkään haluaisi miksikään stalkkaajaksi leimaantua, mutta jotain olisi kyllä kiva tietää.

Joskus olen miettinyt, että jokin ulkopuolinen apu voisi joillekin olla ihan paikallaan. Tarkoitan niitä ennen vanhaan käytettyjä puhemiehiä/-naisia. Joku hyvä ystävä voisi joskus auttaa ujostelevaa kaveriaan. Kunhan ei tietysti nappaa ihastuksen kohdetta itselleen..

Minustakin tuo välttely olisi ikävää, sillä eihän siinä ole mitään pahaa, jos pitää toisesta ihmisestä. Itse ainakin olen mielissäni, jos joku minusta pitää, vaikka en pystyisikään vastakaikua antamaan. Tietysti sitten jos menee jotenkin ahdistelun puolelle, niin ei ole enää mukavaa, jos toinen ei suostu ymmärtämään, että ei ole mitään romanttisia tunteita/kiinnostusta.

Sinulla on kuitenkin se mahdollisuus ottaa yhteyttä jos haluat, vaikka et enää sattuisi törmäämään häneen. Itse en tiedä saanko mitään yhteyttä enää koskaan häneen. Sydämeen hän jää kuitenkin.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Minustakin tuo välttely olisi ikävää, sillä eihän siinä ole mitään pahaa, jos pitää toisesta ihmisestä. Itse ainakin olen mielissäni, jos joku minusta pitää, vaikka en pystyisikään vastakaikua antamaan. Tietysti sitten jos menee jotenkin ahdistelun puolelle, niin ei ole enää mukavaa, jos toinen ei suostu ymmärtämään, että ei ole mitään romanttisia tunteita/kiinnostusta.

Sinulla on kuitenkin se mahdollisuus ottaa yhteyttä jos haluat, vaikka et enää sattuisi törmäämään häneen. Itse en tiedä saanko mitään yhteyttä enää koskaan häneen. Sydämeen hän jää kuitenkin.

Misssä olet tavannut kyseisen miehen? Tarinasi kuulostaa täysin vastaavalta kuin tarinani. Sillä erolla, että viimeinen näkeminen tapahtui seuraavasti: Hän ovella hymyili, mentiin samalla oven avauksella ulos ja sitten katosi kuin tuhka tuuleen. Viime näkemisestä noin kk ellei enemmän, jos oikein muistan.

Halu_löytää kirjoitti:

Misssä olet tavannut kyseisen miehen? Tarinasi kuulostaa täysin vastaavalta kuin tarinani. Sillä erolla, että viimeinen näkeminen tapahtui seuraavasti: Hän ovella hymyili, mentiin samalla oven avauksella ulos ja sitten katosi kuin tuhka tuuleen. Viime näkemisestä noin kk ellei enemmän, jos oikein muistan.

Moni muukin on varmaan samassa tilanteessa, eli kohdannut jonkun ihanan ihmisen, katseita on vaihdettu ja hän on sitten jäänyt mieleen.
En haluaisi täällä kertoa kovin tarkkoja yksityiskohtia, monestakin syystä ja olen jo mielestäni liikaakin paljastanut.
Ehkä voit itse kertoa tästä omasta tapauksestasi, esim. kuvailla vähän ulkonäköä, pukeutumista tms.

SilleIhanalleMiehelle kirjoitti:

Minustakin tuo välttely olisi ikävää, sillä eihän siinä ole mitään pahaa, jos pitää toisesta ihmisestä. Itse ainakin olen mielissäni, jos joku minusta pitää, vaikka en pystyisikään vastakaikua antamaan. Tietysti sitten jos menee jotenkin ahdistelun puolelle, niin ei ole enää mukavaa, jos toinen ei suostu ymmärtämään, että ei ole mitään romanttisia tunteita/kiinnostusta.

Sinulla on kuitenkin se mahdollisuus ottaa yhteyttä jos haluat, vaikka et enää sattuisi törmäämään häneen. Itse en tiedä saanko mitään yhteyttä enää koskaan häneen. Sydämeen hän jää kuitenkin.

Välttely muuttuu ymmärrettäväksi siinä tilanteessa kun joutuu esittämään että on ihan ok olla pelkästään kaveri, vaikka oikeasti haluaisi olla paljon enemmän.

Samalla runkatessa heiluttelen sitten kieltäni irstaasti ja heiluttelen pyllyäni niin että pallini heiluvat rytmikkäästi.

Miksi tervetuloa?

Jos on kutsuttuna saapunut paikalle,
toki silloin toivotetaan tervetulleeksi.

Daaa?

Kyllä hymyilen, jos saan vielä kerran tilaisuuden nähdä sinut. Olettaen, että sä olet minun naisihastukseni. Siellä yhdessä tärkeässä paikassa.

Siellä kaupassako nähdään?

Et varmasti uskalla sanoa noin.. ! :P

Lääkärissä ei oo joni käyny kahteen vuoteen. Paljaalla nait ja sit meet Elinan luokse visvasyylän takia niin ellu ottaa vartes kätösiinsä

Miksi olet tällä palstalla?

Kyllä nää nuoremmat sukupolvet on paljon itsevarmempia ja rohkeempia tekemään aloitteita ja kysymään jos on oikeasti kiinnostusta, niin miehet kuin naiset. Ujokin rohkastuu, jos tosissaan on johonkin tykästynyt. Niin se menee.

Hän teki joskus noin.

Ostin tuollaisen joululahjan mutta en nähnyt häntä vielä annan sen hänelle kun näen :) Itseni on vaikea muuttaa mielessäni itse tekemiäni päätöksiä joskus, tulipahan sitten tehtyä... hän saa sen, joka on aivan sattumasta kiinni jos satun näkemään hänet.

Tai ehkä "viivästynyt" voi venyä jo juhannuslahjaksi...

Kuin toiveeni.... Pimeällä tulenkajossa käsikädessä vain istua lähellä, tuntea se lämpö joka hänestä ja nuotiosta lähtee ja hymyillä silmillä. Anteeksi kun lainasin ideaasi.

Enpä usko tapaavani häntä ensi viikolla. Työpaikaikka on rauhoitettu vain työnteolle!

eiyksityisasioille kirjoitti:

Enpä usko tapaavani häntä ensi viikolla. Työpaikaikka on rauhoitettu vain työnteolle!

En näe töissä, ihan muualla :) kun ei ole työtuttu.

teette molemmat samaa koska toinen tekee samaa koska kumpikaan ei tee muuta jotta toinen tietäisi uskaltaa olla tekemättä samaa

Niin minäkin! On vaikeaa antaa anteeksi pitkään jatkunutta ei toivottua esitystä.

enhaluakuulla kirjoitti:

Niin minäkin! On vaikeaa antaa anteeksi pitkään jatkunutta ei toivottua esitystä.

minä myös vilautan keskisormeani

Minäpä näytän etusormea.

Ai että leivoksella yrität saada huomiota. Senkin mokoma jurottaja tuppisuu!

Kättelemme?! Meneepäs viralliseksi :-( Missä intohimoinen suuteluosuus?!

Hauska :D

Jäykistyessään hän muuttuu Teräsmieheksi.