Ollaan oltu miehen kanssa kimpassa kuusitoista vuotta. Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin perityn omaisuuden osalta. Mies kuluttaa rahansa elämiseen ja harrastuksiin, itse elän kitsaammin, koska olen aina haaveillut metsän omistamisesta. Nyt kun pesämuna alkaa olla haalittuna, aloin kuitenkin miettiä, että eron kohdatessahan mies saisi puolet metsästä itselleen!
Eroa ei ole näköpiirissä, mutta en silti pidä tuosta ajatuksesta. Onko mitään keinoa, millä tuon voisi kiertää? Tai mahdollisessa erossa osoittaa miehen tuhlanneen rahansa elämiseen ja minä saman verran tähän metsään? Palkkamme ovat kuitenkin saman suuruiset. Avioehtoa en halua tässä kohtaa alkaa enää laatimaan, eikä mieskään siihen varmaan enää suostuisi.
Minulla on lapsi ja ajattelin jo sitäkin, että voisin ostaa metsän lapsen nimiin - siinä on tosin se riski, että hän päättää heti 18-vuotiaaksi tullessaan myydä sen. Toisaalta en halua myöskään sitä, että tuollainen omaisuus estäisi häntä saamasta tukia esim. opiskeluiden aikana tai pisempi aikaisen työttömyyden kohdatessa.
Eroa ei ole näköpiirissä, mutta en silti pidä tuosta ajatuksesta. Onko mitään keinoa, millä tuon voisi kiertää? Tai mahdollisessa erossa osoittaa miehen tuhlanneen rahansa elämiseen ja minä saman verran tähän metsään? Palkkamme ovat kuitenkin saman suuruiset. Avioehtoa en halua tässä kohtaa alkaa enää laatimaan, eikä mieskään siihen varmaan enää suostuisi.
Minulla on lapsi ja ajattelin jo sitäkin, että voisin ostaa metsän lapsen nimiin - siinä on tosin se riski, että hän päättää heti 18-vuotiaaksi tullessaan myydä sen. Toisaalta en halua myöskään sitä, että tuollainen omaisuus estäisi häntä saamasta tukia esim. opiskeluiden aikana tai pisempi aikaisen työttömyyden kohdatessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä siinä muuta keinoa ole kuin tuo avioehto. Sovitte siinä tasapuolisesti, että teillä kumpaisellakaan ei ole avio-oikeutta toistenne mihinkään omaisuuteen. Avioehto saatetaan myös rajoittaa siten, että se on voimassa vain, jos liitto purkautuu avioeroon, mutta ei, jos purkautumisperuste on kuolema.
Ilman avioehtoa metsäsi kuuluisi ositettavaan varallisuuteesi, mistä mies ilmeisesti köyhempänä saisi sinulta tasinkoa niin, että puntit sen jälkeen olisivat tasan. (Varakkaamman lesken ei kuitenkaan ole pakko antaa omaisuuttaan tasinkoa köyhemmän puolison perillisille.)
Mutta niin kuin metsä, niin myös se sinun pesämunasi on ositettavaa varallisuutta. Ilman avioehtoa sekään ei ole turvassa, jos avioero koittaisi
Jos ostat metsän alaikäisen nimiin, hän tästä lahjastaan maksaa lahjaveron, mikäli lahjan arvo on vähintään 4.000 euroa (perintövero alkaa vasta 20.000 eurosta).
Voisitko antaa palstan lapsesi omistukseen lahjana, mutta pitää hallintaoikeuden? Silloinhan sinä päättäisit, mitä töitä palstalla tehdään, maksaisit kulut ja saisit mahdollisen tuoton (vuotuista kasvua vastaavan), eikä lapsesi saisi palstaa myydä ilman lupaasi.
Jos siis hallinta olisi sinulla, ei lapsellasi olisi siitä tuloja, joita voitaisiin ottaa missään huomioon. Jos kaadetaan enemmän, niin että tuloa tulee enemmän kuin hallinta-aikasi vuotuinen kasvu, ylimääräinen tuotto kuuluu lapsellesi, mutta sen (puun)myynnin voi suunnitella lapsesi tilanteen mukaan.
Hallintaoikeutesi laskee myös lahjaveroa, mutta se on kuitenkin maksettava, joten varaa siihenkin käteistä, ellei lapsellasi ole (lahjan arvo = palsta veroraha).
Lahjakirjaat voit halutessasi merkitä, ettei lapsesi puolisolla ole siihen ja sen sijaan tulevaan avio-oikeutta, samoin siltä varalta, että hänellä ei ole rintaperillisiä, kuka palstan perii (muuten perijä on joko aviopuolisonsa tai isänsä.)
Verottajalta ja Kelasta saa lisää tietoa, varaa vaikka aika käyntiin.