luen kirjasta ensin viimeiset pari sivua, jos sivut ovat ok, luen koko kirjan. miten vierasta tämä on muille lukeville?
kirjan viimeinen sivu
bookmark0
1797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itselle täysin vierasta. Loppuratkaisuahan siinä yleensä odotetaan lukiessa kait. Varsinkin dekkareissa.
näinkin, silti kirjakaupasta ostaessa kirjaa on luettava välistä muutama sivullinen, jos kovin monisivuinen teos. palsta ei ole säännössä poikkeus :)
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Dekkareissa tietää sitten heti kuka se murhaaja oli ja rakkausromaaneissa vaikkapa että se Aulis sitten saikin sen Gunillan.
Ei taida toimia elämässä- oppia kulkematta koko tietä. Tavoitteita toki pitää olla, mutta toisin kuin valmiissa kirjassa, ei matka välttämättä kuitenkaan päädy niille sivuille jotka luki ensin toivorikkaana. Olisi silti kiva jos jostain saisi vinkkiä kannattaako ensimmäistä lukua avatakaan, onko luvassa hyvä vai huono matka, riittääkö rahkeet lukea koko kirja kannesta kanteen (vilkaisen romaaneissa aina sivumäärän).
("Ura"valintaa tässä mietin.)
Yliälykkäät kirjat jäävät tiskille. Lukunautinnon on ensisijaisesti kyettävä rentouttamaan , viemään ajatukset pois arjesta ja stimuloimaan mielikuvitusta yhtä aikaisesti. älykkökirjat ovat usein ainoastaan ärsyttäviä :)
Kiva piilovittuilu..? Älykkö älykön tunnistaa. Kaikella :)
Siis oikeesti, luetko jtkn kirjaa rentoutuneena, jonka teksti on monimutkaisuudessaan, henkilölkm ja juonenkäänteiden sekavuudessa niin syvältä jostakin, että saat lukunautinnosta ainoastaan migreeniä. lukija kirjansa tunnistaa :)
No nyt täytyy tunnustaa että ehkä juuri SE tässä palstassa niin kiehtookin. Että se jättää todellakin sijaa mielikuvitukselle. Aivot kaipaa työtä, yhteyksien miettimistä, silloinkin kun niitä ei ole tai löydä. Sitähän tekee dekkaria lukiessaankin, kehittelee eri teorioitta juonesta lukiessaan. Mitään oikeaa kirjaahan tästä palstasta ei synny eikä ole tarpeenkaan. Enkä saa migreeniä vaan pikemminkin päinvastoin; tämän jälkeen helpompi aivotyö ei enää niin kuormita.
Joskus asioista pitää tehdä vaikeita jotta ne sen jälkeen tuntuvat helpoilta suorittaa.
Minusta aivot kaipaavat ennen muuta ongelmanratkaisun jälkeistä onnistumisen tunnetta. Asioiden vaikeaksi tekeminen pönkittää lähinnä tekijöiden egoa ja samalla heikentää suorittajien kykyä toimia sekä estää luovuutta.
Olen itse ulkoistanut onnistumisen tunteen pois palstalta;) Yks toinen homma käynnissä joka aiemmin tuntunut mahdottomalta lankasykkyrältä mutta palstan jälkeen hyvinkin rationaaliselta. Harmi kun ulkoistus ei ulotu muuhun elämään - siellähän niitä solmuja riittää, ihan itse kirjoitettuja...
Tylsästi kirjoista: dekkarit joiden loppuratkaisu ei ole yksiselitteinen ovat todella rasittavia.
lukekaa runokirjoa imbesillit, taide nääs se kasvattaa jos ymmärtää
mä en arvosta dekkareiden lukijoita
Jaa-a. Luen yleensä takakannen ensin ja sitten kirjan.
netistä löytyy referaatteja sekä ensiarvosteluja myös juonet saattavat paljastua. tämä jos ei kirjakauppaa lähitienoolla..
jos sivistystä haette, taide kasvattaa ja sivistää
ei dekkarit
Haiku runot ovat hauskoja lukea. Täälläkin sellainen ketju,jonne kirjoitin minäkin runosen.the end.