Haussa kerrostaloasunto Rantakylästä. Olisi ostoskeskus lähellä ja työmatka lyhyt, kerrostalo rakennettu v.1976 josta saisi asunnon (kaksio). Onko noissa rantiksen kerrostaloissa millainen tuo äänieristyspuoli? Vuokraaja sanoi että ei ole kukaan valitellut metelistä, mutta ei sitä nyt päivällä arkena paljoa kuulekaan kun pikaisesti käy asuntoa katsomassa. Oli talo vaan päälle päin semmoinen nuhjuinen eli jotakin vihreää sammalta kasvaa maanpinnasta nousevassa kivijalassa, käytävässä vielä sellainen 70-luvun räikeävärisyys jne...
Rantakylän kerrostalojen äänieristys?
asukiksi_vai_ei
499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainahan noissa jotain ääniä kuuluu. Se on sitten itsestään kiinni, minkä kokee häiritseväksi. Paljon on myös toki merkitystä mimmoista porukkaa naapureissa.
Ei se ääni, vaan mikä tulee äänen jälkeen.
Ei joensuussa mitään ääniä juuri kuulu,mitä sitä jos niin hienossa kaupungissa joku pena ja rane vähän seinän takan örnää niin on paljon kotoisempaa.
Ne on joensuun luxus asuntoja,pena ja rane vaan juhlii toisinaan ilosta ja että saavat asua joensuussa.
Jos äänet kuuluvat niin ne vaan juhlii,rauhoittuvat kyllä ajallaan kun aamu valkenee ja niin kuin kerroit ettei päivällä kuulunut juuri mitään ,niin ei kuulu koska pena ja rane lepää.
Esim:Entinen puolustusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund muuttaa Espoosta Helsinkiin. Omakotitalo vaihtuu kantakaupungin arvoasuntoon. Syinä työmatkojen merkittävä lyhentyminen ja lasten koulunkäynti. Haglund ei myöskään tahdo tehdä lumi ja muita töitä joita ok-talossa joutuu tekemään.
Toisaalta
Monessako vuokralähiössä soi Mogadishu-blues ?
Aikamoista alakuloa on liikkeellä. Vuokriaiset ei innostu joraamaan etelän rytmien tahdissa, vaikka Mogadishu-bluesin rytmi vie vuokralähiöt mukaansa. Suomalaisten geeniperimä saa mukavan ruiskeen, elinikä pitenee, kun itäsuomalainen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus vähenee Mogadishu-bluesin tahdissa.
Jee, jee nyt joraamaan vuokriaiset........
Heh tää on hauska! Olet taitava kynäilijä.
Ja asiaan: rantiksen slummitalosta on kokemusta Pursite 9:stä, omistusasunto -yksiö- ja rakvuosi 1977. Oli yhtä helvettiä 11 vuotta. Yläpuolinen yksiö olikin kaupungin sosiaalitoimen omistama ja siihen asutettiin vankilasta vapautuneita vankeja. Eka huudatti stereoitaan (Irwin Goodmania) niin kovaa parvekkeensa ovi auki yöllä, että musa kuului liki 100 metrin päähän parkkipaikalle kuin rock-konsertissa. Se jätkä sai häädön, tilalle tuli skinijätkä jonka skinikaverit majaili isolla poppoolla asunnossa, keittivät kiljua ja pontikkaa ja vieraat särkivät usein ulko-ovesta lasin tullessaan kätevästi ilman avainta käytävään. Meteli oli helvetillinen läpi yön. Kun skini häipyi reilun vuoden asumisen jälkeen, tuli tilalle vajakin oloinen iso mies, joka mm. valutti lämpöpatterin ilmauksen aikana sangollisen vettä ja vesi valui lattiasauman läpi asuntooni pitkin ikkunaani! Menin sanomaan asiasta ja mies vaan hidasälyisenä totesi että yritti ilmata patteria ja moppaa nyt lattiaa. Kaveri oli muuten aika hiljaa mutta joskus iltamyöhällä katsoi lätkää tv:stä ja huusi karjumalla kannustusta tai maalintekoa, siihen pompsahdin hereille. Seinän takana taas oli kaksio jossa asui keski-ikäinen nainen. Luonaan vieraili monta kertaa viikossa mieskaveri, ja he riitelivät lähes aika sitten tuossa 23-24 maissa. Nainen huusi ja tiuski ja ukko mutisi. Piti kivasti hereillä. Tavallinen puhekin kuului kevyesti läpi, esim naisen puhuminen lankapuhelimessa alkovini seinän takana (silloin ei ollut kännyköitä).
Oli paska talo. Putkiremonttikin tuli siihen jo 20 v iässä, onneksi pääsin moisesta pskasta eroon jo 90-luvulla eikä tartte enää pelätä ostajan kiukkua.