perinnöttä jättäminen2

Kuules nyt Kalle Lehtinen. Taidat olla itse avuton selviämään yksin, etkä päästä vaimoasi hoitamaan omaa/omia lastenlastanne/lapsianne, oliko niitä useampikin, ...muistaakseni, kun kirjoittelit täällä muutama kuukausi sitten?

Kun minun lapseni pyysi apua toisen lapsen syntymän jälkeen, niin minä lähdin heti ja valvoin yötäpäivää heillä, mutta tosin vuokrasin heti omankin asunnon läheltä (pikku yksiö) johon sain tavarani.

Mieheni jätin siltä seisomalta kysymättä edes häneltä lupaa, joten pärjätköön ja hyvin on pärjännyt nyt 10 vuotta. Toki me tapaamme, koska hän käy katsomassa lapsenlapsiaan ja minulla on tämä "luukku, johon jo alunperinkin hankin "leveän patjan", joten voimme yöpyä täällä yhdessä.

Muistaakseni sait "moninaisia" neuvoja tuolta 60 palstalta, joten kaivele ne itse esiin sieltä. Äidit tunsi vastuunsa, vaikka taisi siellä olla joku, joka oli puolellasi, että isovanhemmille ei kuulu lastenlastensa, saati edes omien lastensa hyvinvointi ja pärjääminen mitenkään?

ps. tuo "avuttomat-ukot" olkoon myös viitteenä itsekkäille, jotka eivät pärjää ilman naisen huolenpitoa, vaan alistavat hänet omaksi "kotiorjakseen".

Kuinka suuresta perinnöstä mahtaa olla kysymys?
Irtain menee sadalla eurolla kirpputorin pitäjälle, joka hakee sen pakettiautolla ja lupaa siivota asunnon.
Eipä liene suurta iloa perilliselle, pelkkää vaivaa ja vastusta. Perillinen voi myös itse kieltäytyä perinnöstä. Sitä ei ole pakko vaivoikseen ottaa. Kun ajattelee, että 1000 km päässä on remonttia vailla oleva asunto, joka pitää tyhjentää ja myydä olemattomalle ostajalle, niin perinnöttömäksi jättäminen on tyttärellesi siunaus.

Ärsyttävän inhottava ukkopahanen olet. En jaksa sinun kanssa enempää!