Fitti juttu hei!
Kohta ollaan kohmeessa kuin pakastimessa lojuva maissihernepaprikaseospussi.
Pakkanen kiristyy tuntuvasti, tuuli yltyy ja lumimassat kaatuvat niskaamme.
Tuliko tämä kesällä edes hetkeksi ajatuksiin, häh?
Pian se taas nähdään, mistä on suomalaiset tehty ja miksi tämä umpimielinen ja uhmakas pieni kansa on aina selvinnyt voittajana historian kurimuksessa.
Vaikka sähköt katkeavat, mökki menee umpijäähän, puhelinyhteydet eivät toimi ja autolla ei pääse minnekään, niin kuuluuko yhtään pientäkään valituksen sanaa?
No ei!
Hammasta purren, ähkien, puhkien, ilmaa päästellen ja itsekseen kiroillen mennään pahastakin paikasta läpi, hymyillään jurosti alta synkkien kulmien ja luimistellaan naapurin suuntaan:
"Perkeles!On tässä pahemmissa paikoissakin oltu! Ei vaan muistu kyllä heti mieleen..."
Kun lopulta tämä kosminen tappotalvi on ohitse, näkyy pientä liikettä tienvarsien lumikasojen alta.
Naama jäätyneenä, kylmissään ja nälissään oleva suomalainen junttiniskahan se sieltä kaivautuu ihmisten ilmoille.
Pudistaen pahimmat lumet niskastaan hän kohottaa nyrkkinsä korkeuksiin, karjaisten päättäväisellä äänensävyllä taivasta kohti:
"Hähähää! Etpäs tälläkään kerralla saanut meikäläiseltä luuloja pois!"
Kohta ollaan kohmeessa kuin pakastimessa lojuva maissihernepaprikaseospussi.
Pakkanen kiristyy tuntuvasti, tuuli yltyy ja lumimassat kaatuvat niskaamme.
Tuliko tämä kesällä edes hetkeksi ajatuksiin, häh?
Pian se taas nähdään, mistä on suomalaiset tehty ja miksi tämä umpimielinen ja uhmakas pieni kansa on aina selvinnyt voittajana historian kurimuksessa.
Vaikka sähköt katkeavat, mökki menee umpijäähän, puhelinyhteydet eivät toimi ja autolla ei pääse minnekään, niin kuuluuko yhtään pientäkään valituksen sanaa?
No ei!
Hammasta purren, ähkien, puhkien, ilmaa päästellen ja itsekseen kiroillen mennään pahastakin paikasta läpi, hymyillään jurosti alta synkkien kulmien ja luimistellaan naapurin suuntaan:
"Perkeles!On tässä pahemmissa paikoissakin oltu! Ei vaan muistu kyllä heti mieleen..."
Kun lopulta tämä kosminen tappotalvi on ohitse, näkyy pientä liikettä tienvarsien lumikasojen alta.
Naama jäätyneenä, kylmissään ja nälissään oleva suomalainen junttiniskahan se sieltä kaivautuu ihmisten ilmoille.
Pudistaen pahimmat lumet niskastaan hän kohottaa nyrkkinsä korkeuksiin, karjaisten päättäväisellä äänensävyllä taivasta kohti:
"Hähähää! Etpäs tälläkään kerralla saanut meikäläiseltä luuloja pois!"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua tää kylmyys ei kiusaa. Tykkään enempi viileistä kuin lämpöisistä keleistä.
No johan tässä on talvea odoteltukin.
iiiks, et kai höpiä puhele, pitääpä kiireesti laitella tuplia ikkunoihin ja tyhjennellä räystäspönttöjä, ihan ensimmäiteks kaivan kuitenkin tumput ja pipot naftaliinista ja missähän mun karvareuhka ja karvarukkaset oikein lymyää, voi, voi, nyt tulee kiire. Mökin nurkille pitää lunta lapioida, jaa mistäs mä sen lumen nyt tähän hätään hommaan, ajattelin maakunta viestiäkin mennä katselemaan, pitäisiköhän luopua koko reissusta vai selviäisikö siellä tupla töppösillä, ja tiedätkö, puita pitää vielä kantaa sisälle niin paljon kun sielu ja selkä sietää, niin sitten voin huokaista. Peittäköön tämän mökkeröisen savupiippuja myöten mummoineen päivineen lumeen ja unohtakoon vaikka sinne. Täällä vain hiljaa hiiviskelen ja kuuntelen kuinka Siperia ulkona riehuu ja räiskää, ihan itekseen se siellä saa touhuta, en kyllä mene apuun vaikka kuinka ulvoisi.
Ihanaa jos tulee edes yhdeksi vuorokaudeksi paukkupakkanen, lunta ja kuutamoyö.