Mo! Mä olen 12-vuotias poika. Mun elämä on päin persettä. Mä olen mielisairas, koulukiusattu ja mun faija on masentunut. Mä oon itekkin masentunut paska ja sairas. Mä olen agressiivinen, vihainen ja surullinen. Mä olen ravannut kaikilla koulukuraattoreilla ja psykologeilla sekä ollut kaksi kertaa psykiatrisella osastolla, kolmas kerta on todennäköisesti edessä (kolmas kerta on viimeinen kerta, sen mä VITTU TAKAAN!) Oon asperger-ihminen ja mä olen sen takia erikoinen. Mun kiusaamiseen ei kukaan puuttunut, sanottiin vain, että mä oon ite jokin vitun sairas. Ne on ite aivan helvetin sairaita, jos ne ei kerran puutu KOULUKIUSAAMISEEN (ei vittu...) Mun kummisetä teki itsemurhan kun se oli niin masentunut. Mun toinenkin kummisetä oli pahasti koulukiusattu, ollut nyt aikuisena vakavasti masentunut ja psykiatrisella osastolla, nyt työttömänä ja masentuneena. Mua on käsketty monta kertaa tappamaan itseni, koska oon niin "paska ihminen". Mutta mä en tee sitä. Mä oon viaton ihminen, jonka sielua on raiskattu ja murhattu jo useita vuosia. SE SAA VITTU LOPPUA TÄHÄN!! Tänä syksynä mä aloitin psykoterapian (2x viikossa) ja se jatkuu luultavasti lukion loppuun asti (oon nyt kutosella). Toivoisin itsekin, että parantuisin. Täytyy varmaan koettaa pinnistellä ja yrittää. Vanhemmat on ainakin sata miljoona biljoonaa triljoonaa tsiljoonaa kertaa vakuuttanut, että ne EI AIO antaa mua huostaan. Jotenkin mä en usko niitä. Pitäiskö mun luottaa niihin vai ei?? Koulussa mulla ei ole ollut mitään ongelmia, se on mennyt hyvin. Kirjottakaa vaan tänne omia kokemuksia, otan niitä mielelläni vastaan. Kiitän kaikista vastauksista! :)
Vittu tää elämä OTTAA PÄÄHÄN!!!
KoitanParantua
7241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Kirjoitat 12-vuotiaaksi tilanteestasi hyvin, ja kuulostaa että olet joutunut kärsimään paljon. Olen tosi pahoillani, ettei kukaan voi täällä netis varmaksi sanoa mikä olisi parasta ja voiko vanhempiesi sanaan luottaa tuossa huostaanotto asiassa. Varmasti vanhemmatkin on kovilla, ja välillä neuvottomia eli tuntevat itsensä huonoiksi vanhemmiksi kun eivät voi auttaa pahaa oloasi. Kehoittaisin keskittymään hyvien välien säilyttämiseen, eli vaikka olis mikä huutoriita niin silti puhua asioista, vaikka rauhoittumisen jälkeen. Elämässä yleensä varmaan kannattaa keskittyä, tehdä ja nauttia vain niistä asioita mistä pitää. Hyvä että olet päättäväinen kuten kiusaamisen loppumisen suhteen, se pitäisi saada loppumaan! Hyvä että joulu menee hyvin, muista sielläkin vaikeina hetkinä että koulutus on tärkeä asia hoitaa kunnolla tulevaisuutta silmällä pitäen :)
Siis *koulu menee hyvin.. :)
Kiitos, kyllä mulla joulu ja koulu menee hyvin :)
Kertoo paljon sinusta, että koulusi menee hyvin. Minulla on autisminkirjon omaava poika, enkä ainakaan itse luopuisi hänestä mistään hinnasta, vaikka hänkin on käynyt hoidoissa ym. Muista, ettet ole syypää isäsi masennukseen. Koulukiusaamiseen olisi kyllä pakko aikuisten puuttua. Psykologilla käyminen on hyvä asia, saat häneltä apua. Minun poikani on rauhoittunut huomattavasti hoidossa käymisen alettua. Toivon, että sinäkin saat rauhan.
Kiitoksia! :)
Sulla sentään on molemmat vanhemmat olemassa. Eli toivoa on, ja paljon. Elämä ottaa yleensä kaikkia ihmisiä jossain vaiheessa päähän. Oma taistelutahto on tärkein. Ei siinä muuta paljoa tarvita. Muut ovat ympärillä vain auttamassa ja tukemassa ja hyväksymässä ja rakastamassa.
Mutta itse pitää rakastaa itseään niin paljon, että haluaa tehdä omasta elämästään huippuhyvää, parasta mahdollista. Niinkuin legendaarinen Matti Nykänen, moninkertainen maailmanmestari on sanonut: Elämä on ihmisen parasta aikaa!
Paljon zemppiä tulevaisuudellesi ja Onnittelut siitä, että olet huipputyyppi. Löydä se tyyppi, niin olet voittaja!
Oi, kiitoksia noista kauniista sanoista! :D