kommunikoitavan. Enkö niin ole tehnyt, miksi annat vihjettä ymmärtää, vai enkö ymmärrä vihjeiden kokonaisuutta. Ei ole varallisia kapasiteetteja loputtomiin. Vai
romahtaisiko kaikki liian selkeästä, eikä sitä askelta uskalla ottaa
Tiedän, tunnetta ei saisi loukata, joskus suunta kuitenkin vaihtui, miksi
Et sinä ole ainoa loukattu
romahtaisiko kaikki liian selkeästä, eikä sitä askelta uskalla ottaa
Tiedän, tunnetta ei saisi loukata, joskus suunta kuitenkin vaihtui, miksi
Et sinä ole ainoa loukattu
Vastaukset 11
Vanhimmat
Erikoinen kirjoitus sulla. Mä pidän kosketuksesta. Yksi pitkä halaus kertoo monesti enemmän kuin tuhat sanaa. Ja mä näen sun katseestasi kyllä paljon, liikaakin. Sellaistakin mitä en välttämättä haluaisi nähdä.
Mulla on silti kova ikävä sua. Voithan aina koittaa ihan perinteistä puhumistakin. Tai kirjoittaa. Laula vaikka. Kunhan teet sen pian.
Mä toivon jotain tunnistettavaa. Toisaalta hyvä jos sitä ei tule, se jouduttaa sitä, että tulee tehtyä muita asioita ja poistuttua täältä.
Ei tarvitse kommunikoida enää ollenkaan. Kun ei etene niin ei etene ja sillä siisti. Eteenpäin mars. Tää on turhauttanut jo niin pitkään, että lähes viimeisetkin tunnerippeet ovat hävinneet pois. Ei ole oikein tunteita jäljellä sinulle mies.
Haluan, että sanotaan suoraan, mutta loukkaamatta. Kestän sen kyllä. Tiedän, että olen omanlaiseni ihminen.
että pakkohan joku merkittävä ja ratkaiseva paljastuminen/selkeys tässä on tultava jos kerran halua on oikeasti lähentyä. tavallaan erikoista että pelkää kaiken romahtavan.. johtuneeko siitä että tätä on jatkunut täällä niin pitkään ja siksi se on ikäänkuin turvallista? kyse on mukavuus alueelta poistumista. itse tahdon sitä kyllä. en vain tiedä miten..
Ei ole kyse mukavuusalueelta poistumisesta. Kun on joutunu mukaan sellaiseen mitä ei todellakaan olis halunnu (liikaa ihmisiä) niin voimat ovat ihan lopussa. Ei kertakaikkiaan ole jaksamista aloittaa mitään muuta uutta kuin työn. En osaa sanoa kuinka kauan toipuminen kestää, mutta kuukausia siinä ainakin menee. Riippuu siitäkin mitä työpaikalla tapahtuu.
Kahden aikuisen ihmisen ihan tavallista kommunikointia, vastausta viestiin, kysymystä mitä kuuluu, hiljalleen etenevää yhteyttä. Mutta se jäi toiveeksi.
Että ihmiset ei osaa enään edes kommunikoida/ puhua / keskustella, että sekin asia on hukassa. Pitää täällä kysellä että MITEN.
Hankalaahan se tuntuu olevan..jostain kumman syystä.
Suoraan irl. Näin toivon aivan kaikkien kommunikoivan, en vain jonkun tietyn. En ole tahallani epäselvä tai piilossa. Tämä täällä on mielikuvitusmaailmani jossa voi jättää tulkinnanvaraa. Irl sellainen aiheuttaa vain ahdistusta ja umpikujia. Irl olen puhunut ja kirjoittanut suoria viestejä itsekin sille ketä kaipaan. Muu on ylitulkintaa.
Olen tainnut sen useasti kertoakin eli irl,mieluiten että nähtäisiin,tuntuu,että meidän välillä kirjoittelusta tulee ainakin välillä väärin käsityksiä,mutta irl kirjoittelukin hyvä.