Moikka! Toivoisin löytäväni tarinoita, joiden avulla jaksaa päästä ongelmastani eroon. Jouduin asumaan ludeasunnossa, josta muutin pois kun toinen myrkytyskerta oli tehty eikä luteita ollut näkynyt kahteen viikkoon (ei puremia eikä itse luteita). Muuttaessani pois ajattelin, että olisin heti päässyt normaaliin elämään kiinni, mutta ei. Ludeongelman lisäksi elämässäni oli ollut pitkään muutakin stressiä ja veikkaan, että se kaikki stressi purkautui muuttaessani pois tuosta ongelma-asunnosta, sillä tulin kipeäksi (pitkäkestoinen lämpöily) ja minulle tuli nokkosihottumaa. Sen myötä myös irrationaalinen ludepelko, että olen ne tuonut mukanani uuteen asuntoon. Se kamala ahdistus- ja pelkotila kesti pari viikkoa ja pyysin jopa rauhoittavia, koska mieleni oli aivan sekaisin ja hallitsematon. Nyt muutosta on kulunut viitisen viikkoa ja minulla on ollut ludeansat kolmisen viikkoa (tyhjillään, onneksi), mutta pieni pelkotila silti vaanii minua. En tunnu pääsevän eroon siitä ajatuksesta, että olisin oikeasti päässyt eroon niistä p*****een luteista. Tänään kädessä on yksi punainen jälki, joka ei varsinaisesti näytä luteen puremalta, mutta se sai taas mieleni aivan sekaisin. Söin nokkosihottumaan kolme viikkoa antihistamiinia ja olin nyt pari päivää ilman ja eilen näkyi yksi paukama, joka kylläkin katosi muutaman tunnin kuluessa. Ihoni on ollut herkkä ja se pistää myös päätä sekaisin.
Onko täällä siis muita ongelman kokeneita ja oliko teillä ludeongelman jälkeen pelkotiloja? Kauanko teillä meni, että pääsitte niistä eroon (ja miten)? Olen niin väsynyt tähän ahdistukseen ja pelkoon. Ludeongelma asunnossani ei ilmeisesti ollut iso ja olin pessyt ja pakastanut vaatteeni useasti ennen muuttoa. Huonekaluja en tuonut mukanani. Järjellä ajateltuna olen päässyt ongelmasta, mutta pelko ei anna periksi.
Onko täällä siis muita ongelman kokeneita ja oliko teillä ludeongelman jälkeen pelkotiloja? Kauanko teillä meni, että pääsitte niistä eroon (ja miten)? Olen niin väsynyt tähän ahdistukseen ja pelkoon. Ludeongelma asunnossani ei ilmeisesti ollut iso ja olin pessyt ja pakastanut vaatteeni useasti ennen muuttoa. Huonekaluja en tuonut mukanani. Järjellä ajateltuna olen päässyt ongelmasta, mutta pelko ei anna periksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Terve. Itselläni ei ole samaa luteiden, vaan turkiskuoriaisten kanssa. Ollessani lapsi äitini ei jaksanut huolehtia siisteydestä, talostamme tai minustakaan ja meille tuli valtava turkiskuoriaisongelma. Siis tuhansia toukkia ja satoja kuoriaisia. Niitä oli joka puolella. Vaatteissa, kaapeissa, leluissa ja nukuin lattialla niiden keskellä tosi pitkään. Sen verran että ehdin tottua siihen että ympärilläni ja päälläni vilisee ötököitä.
Tästä on yli 10v aikaa ja edelleen kärsin ahdistuksesta ja pelosta asunnossani ja menen ihan paniikkiin jos näen niitä jossain. Näen joskus myös painajaisia niistä. Pelko on seurannut minua jokaiseen uuteen asuntoon, joita on yli 6.
Pelkoani on helpottanut siivoaminen ja eteeriset öljyt joiden pitäisi karkoittaa ötököitä. Monta kertaa vuodessa sivelen vaatekaappini ja asuntoni reuna-alueet punaseetriöljyllä koska sen sanotaan auttavan. Ja en olekaan nähnyt asunnossani turkiskuoriaisia kuin muutaman (vanhoissa kerrostaloissa niitä asustaa usein). Lisäksi minulla on punaseetrirenkaita vaatekaapissa, sänkyni alla, pöydän alla jne. Eli jonkinnäköinen uskomus siitä että jokin auttaa taitaa helpottaa.
Toivotaan että pääset pelostasi nopeammin irti kuin minä :D. En tiedä auttaako punaseetri myös luteisiin. Tilanteessasi yrittäisin etsiä jonkun jutun mikä niitä karkoittaa ja levittelisin sitä ympäri kämppääni.