Kertokaapa

Hyvin ilmaistu! Laillasi olen hyvin kiitollinen kyvystäni tunnistaa hyvät, pahat ja rumat.

Kirjoituksesi oli kuin minun suustani. En elä oman näköistä elämääni mutta en myöskään pysty luomaan elämääni itseni näköiseksi. Taidat olla sielunkumppani, minä ikäinen olet? Itse 40 ja tuntuu että ihan ympyrää pyörin vuodesta toiseen.

Tämän koen eri tavalla :)
Olisin tehnyt suurimman osan elämäni "valinnoista" toisin, jos ne olisivat omia, eikä äidin manipuloimia.
Päälle puetuista vaatteista, tuttavista jne. lähtien kaikki olisi ollut eri.

Olin vuosia juuri vastaavanlaisessa työyhteisössä. Luottamus elämään ja ihmisiin meni lähes kokonaan. Jatkuvaa varuillaoloa minkälaista draamaa narsku milloinkin alkaa vetämään, eihän silloin voi tehdä levollisin mielin töitä kun joutuu olemaan varuillaan millainen miina milloinkin räjähtää. Narsku sai kovuudellaan ja oveluudellaan kiedottua esimiehen toimitusjohtajaa myöten sormensa ympärille, esimies oli selkärangaton pelkuri. Todella pienisieluisia tyyppejä, murrosiälle jääneitä vammareita, jotka saivat vastenmielisyyttä toisissa aikaan. Johtamisen puutteen vuoksi pääsee koheltava vihapommi räjäyttämään rauhallisen työmaan taistelutantereeksi. Työhaastattelijoille toivon syvällistä ihmistuntemusta ja kykyä erottaa nämä myrkyn kylväjät portin taakse.

Opin sen noista ajoista ettei omia voimavarojaan kannata tuhlata vihan tappamissa työyhteisöissä, ja ehkä nämä törmäämiset pikkuterroristeihin opettavat vastaisuudessa nopeampaa selviytymistä uppotukeista.

Ihmiselämässä tapahtuu asioita, joko ilman narsistien myötävaikutusta tai joskus ehkäpä juuri siitä syystä.

Aikoinaan tutustuin erääseen voimakastahtoiselta vaikuttaneen ihmisen. En tiennyt silloin mitään narsismia olevankaan, mutta jälkeenpäin ajattelen, että ilmiö voisi selittää asioita, joita tuolloin vähän ihmettelin. Tuttavani lapset olivat reippaasti alle kouluikäisiä, kun hän lateli, että toisella heistä ei ole mitään lahjoja koulunkäyntiin ja että hänet pitää ohjata tiettyyn ammattiin ja varhain naimisiin. Muksu oli ruipelo, kuten lapset ovat, mutta äiti jo osasi kertoa, että hänestä tulee varmasti lihava. Parikymmentä vuotta myöhemmin kuulin, että tuo lapsi oli valmistunut äitinsä kauan sitten mainitsemaan ammattiin. Samalla selvisi, että muutkin ennustukset olivat käyneet toteen. Hän saattaa olla hyvinkin onnellinen ihminen, mutta tarina panee miettimään, kuinka suuri merkitys on niillä olosuhteilla, joihin synnymme.

No aivan niinkuin Wqertti kirjoitti minulle on käynyt.
Minun äiti on kirjaimellisesti onnistunut saamaan minut aikaisemmin huomaamattani käyttämään seitsemän numeroa liian suuria farkkuja. Nyt kun huomasin, niin olen kyllä nätimpi näissä seitsemän numeroa pienemmissä.
Ja minun äitini minun nuoruudessani onnistui päättämään siitäkin kenen kanssa menen treffeille, elikkä täysin minulle sopimattomille treffeille. Sumpli asioita muutenkin salasi puheluja jne.
Ja koko elämän ihmiset minulta kyselivät epäluuloisina että mihin minä oikein pyrin näillä valinnoillani, ja aina vastasin, että en minä ole pyrkinyt mihinkään, muttei minua uskottu tai ymmärretty. Mutta se on totuus, minä en ole niillä pyrkinyt mihinkään.

Minun äidillä on aivan uskomattomat manipuloijan kyvyt. Hän itsekin on alkanut kokemaan, että hänellä on yliluonnollisia kykyjä. Ja luulen hänen nyt vanhuudenpäivillään innostuneen löydöstään, että hänellä on tällaisia kykyjä, joita läheskään kaikilla ei ole.

Mutta kummalista tässä on ollut, että mitä vanhemmaksi olemme tulleet, sitä tehokkaammin äitini on osannut minua manipuloida, kunnes tultiin tähän pisteeseen, että manipuulaatiot ovat alkaneet mennä niin järjettömäksi, että huomasin, kun oli pakko alkaa selvittää mitä oikeen tapahtuu.

vähännuorempitytär kirjoitti:

Mutta kummalista tässä on ollut, että mitä vanhemmaksi olemme tulleet, sitä tehokkaammin äitini on osannut minua manipuloida, kunnes tultiin tähän pisteeseen, että manipuulaatiot ovat alkaneet mennä niin järjettömäksi, että huomasin, kun oli pakko alkaa selvittää mitä oikeen tapahtuu.

Lue lisää

Lapsena ja nuorena ei huomaa, kuinka mamma ohjailee asioita. Helposti voi luulla, että niin muidenkin äidit tekevät. On vaikea erottaa tukea manipuloinnista.

Keski-iässä kiltimpikin ihminen alkaa ihmetellä, miksi pitää pelätä mamman reaktioita normaaliin elämänmenoon? Miksi häneltä pitää salata asioita, joissa ei ole salattavaa? Miksi ei uskalla näyttäytyä äidilleen juuri ostamassaan uudessa vaatteessa (ja vastaa itselleen, että kun muori nuhtelee rahankäytöstä/väärästä tyylistä).

Voi olla niinkin, että vanhemmiten äidillä on entistäkin enemmän aikaa uppoutua aikuisten lastensa elämän sorkkimiseen.

vähännuorempitytär kirjoitti:

Mutta kummalista tässä on ollut, että mitä vanhemmaksi olemme tulleet, sitä tehokkaammin äitini on osannut minua manipuloida, kunnes tultiin tähän pisteeseen, että manipuulaatiot ovat alkaneet mennä niin järjettömäksi, että huomasin, kun oli pakko alkaa selvittää mitä oikeen tapahtuu.

Lue lisää

Manipulaatio on narsistien erikoisalaa. Uskon että narsistit "erikoistuvat" tekemään tiettyjä asioita aina enemmän kuin joitakin toisia. Siksi narsisteissakin tuntuu olevan eroja. Jokin narsistinen lähipersoona saa tavoitteensa läpi manipuloimalla uhria ja hänen lähipiiriä, joku toinen puuttuu asioihin suoraan, tapoja on varmaan yhtä monta kuin narsistejakin, periaate taustalla on vain aina sama. Hienovaraista tai röyhkeää, ja siltä väliltä.

Uhri kasvatetaan siihen että narsisti saa aina määrätä asiat mieleisekseen. Pienetkin poikkeamat oman päätöksen tekemiseen narsisti torjuu syyllistämällä uhrin johonkin pahaan, ja mitätöimällä samalla uhrin oman kyvyn ajatella. Narsistilla on oikeasti kiire aina siinä asiassa, siksi hän sanoo että "hän voi hoitaa asian", silloin narsisti saa hoitaa asian niillä keinoilla että lopputulos olisi hänelle mahdollisimman edullinen.

Siksi narsistin uhmaaminen on jopa aikuisenakin vaikeata, varsinkin ensimmäinen kerta, se tuntuu kuin pettäisi oman maansa, silloin juuri jos ajattelet asioita itsesi kannalta. Syyllisyys siitä kuinka narsistille nyt käy, kuinka vakavasti hän asian ottaa, sairastuuko hän, tuliko hän surulliseksi, kuoleeko hän, olenko noihin minä syyllinen, minunko takia hänelle käy noin?

On kuin uhrin teoilla olisi suora vaikutus narsistin terveydentilaan. Uhri voisi aiheuttaa narsistin kuoleman pelkästään tekemällä toisin kuin miten narsisti sanoi. Nämä kysymykset minullakin pyöri ajatuksissa kun ensimmäisen kerran tein vasten narsistin tahtoa ja ajattelin itseäni. Ei kuollut silloin siihen narsisti, mutta sen ensimmäisen kerran jälkeen alkaa vasta näkyä mikä narsistivanhempi oikein on. Narsisti on siinä tilanteessa kuin hylätty lapsi ja sinä olet vanhempi joka hänet hylkää.

zzzxccvczx kirjoitti:

Lapsena ja nuorena ei huomaa, kuinka mamma ohjailee asioita. Helposti voi luulla, että niin muidenkin äidit tekevät. On vaikea erottaa tukea manipuloinnista.

Keski-iässä kiltimpikin ihminen alkaa ihmetellä, miksi pitää pelätä mamman reaktioita normaaliin elämänmenoon? Miksi häneltä pitää salata asioita, joissa ei ole salattavaa? Miksi ei uskalla näyttäytyä äidilleen juuri ostamassaan uudessa vaatteessa (ja vastaa itselleen, että kun muori nuhtelee rahankäytöstä/väärästä tyylistä).

Voi olla niinkin, että vanhemmiten äidillä on entistäkin enemmän aikaa uppoutua aikuisten lastensa elämän sorkkimiseen.

Lue lisää

No niinpä, ei sitä keski-iässä oikein uskalla äidilleen näyttäytyä elävänä.

>>Ei kuollut silloin siihen narsisti, mutta sen ensimmäisen kerran jälkeen alkaa vasta näkyä, mikä narsistivanhempi oikein todella on. <<

Tätähän se on, ja tuon jälkeen *uhri* ottaa vastaan kaiken mahdollisen kamaluuden. Pahinta tässä on ehkä se, että hyvin harva uskoo sen todellisen hirveyden, mitä kaikkea tuo *kamaluus* pitää sisällään.

Minä otin jopa seuraavankin askeleen ja vedin rajat itselleni. En suostunut enää hyväksymään ja salailemaan narsistin hirviökäytöstä ja ikuista valehtelua.

Siitä seurasi hirveä *sotatila* ja yleettömän pilkan ja mitätöinnin jälkeen, narsistivanhempi *poistui* elämästäni. Hengissä hän on edelleen, mutta jatkaa todella törkeää mustamaalauskampanjaa selkäni takana.

Hei hän on isäni. Minä ainoastaan kyseenalaistin hänen pahat ylilyöntinsä ja puolustin väärin kohdeltua ihmistä. Siis taisin astua Jumalasta seuraavan varpaille ja näytti tekevän tosi *kipeää*.

"Tätähän se on, ja tuon jälkeen *uhri* ottaa vastaan kaiken mahdollisen kamaluuden. Pahinta tässä on ehkä se, että hyvin harva uskoo sen todellisen hirveyden, mitä kaikkea tuo *kamaluus* pitää sisällään.

Minä otin jopa seuraavankin askeleen ja vedin rajat itselleni. En suostunut enää hyväksymään ja salailemaan narsistin hirviökäytöstä ja ikuista valehtelua"

No niinpä kun tuo "kamaluus" pitää sisällään tosi kummallisiakin asioita, omassa tapauksessani melkoisen omapäräisiäkin ilmiöitä.

Itse joudun narsistin käytöstä salailemaan, mutta edes näin anonyymisti voin käsitellä asiaa, niin parempi kuin asian peitteleminen itseltäänkin.

tytär- kirjoitti:

>>Ei kuollut silloin siihen narsisti, mutta sen ensimmäisen kerran jälkeen alkaa vasta näkyä, mikä narsistivanhempi oikein todella on. <<

Tätähän se on, ja tuon jälkeen *uhri* ottaa vastaan kaiken mahdollisen kamaluuden. Pahinta tässä on ehkä se, että hyvin harva uskoo sen todellisen hirveyden, mitä kaikkea tuo *kamaluus* pitää sisällään.

Minä otin jopa seuraavankin askeleen ja vedin rajat itselleni. En suostunut enää hyväksymään ja salailemaan narsistin hirviökäytöstä ja ikuista valehtelua.

Siitä seurasi hirveä *sotatila* ja yleettömän pilkan ja mitätöinnin jälkeen, narsistivanhempi *poistui* elämästäni. Hengissä hän on edelleen, mutta jatkaa todella törkeää mustamaalauskampanjaa selkäni takana.

Hei hän on isäni. Minä ainoastaan kyseenalaistin hänen pahat ylilyöntinsä ja puolustin väärin kohdeltua ihmistä. Siis taisin astua Jumalasta seuraavan varpaille ja näytti tekevän tosi *kipeää*.

Lue lisää

Hyvä, älkää antako narskuille periksi!

"Siis onko kyse myös siitä että kun narsisti on pakotellen aikaansaanut uhrinsa valitsemaan aina sen vaihtoehdon jonka narsisti itse on halunnut, olette olleet muiden silmissä jotenkin outoja. "

Niin kahlasin lävitse nuo vuoden vanhatkin ketjut suosikista ja syntipukista ja viime aikoina muutenkin tuo vanhemman narsistisuus on ollut enemmänkin tapeetilla...

Niin tuohon Wqerttin lainaukseen liittyen niin kyllä mun täytyy toki pikkusen ihmetellä miten suuri valta sillä narsistivanhemmalla näyttää olevan ihan konkreettisestikin aikuisten lastensa elämään, puhumattakaan siitä miten se ne lapsuudessa koetut kamaluudet, hyljeksintä ja rakkaudettomuus ovat vaikuttaneet siihen millaisia aikuisia narsistin lapsista itsestään kasvaa...

Mulla on itselläkin ns. rankka lapsuus, lastensuojelutaustaa, mutta tavallaan se elämä ja äiti taakse, kun ns. maailmalle lähdin, eikä vanhempani ongelmistaan huolimatta ollut sellainen, että olisi sen kummemmin juonitellut, pyrkinyt määräämään tai muutenkaan sekaantunut elämääni lähtöni jälkeen, että tavallaan tulin hylätyksi/hylkäisin vanhempani. Tapasimme kyllä muutaman kerran vuodessa mutta välimme olivat aika muodolliset...

Minä itse kyllä kannoin sitä äitiä mukanani tiedostamattani, yrittäen olla "kaikessa parempi" kuin hän, koittaen unohtaa lapsuuteni, mihin sitten jouduin kuitenkin palaamaan kun ymmärsin, että jokin vika mussa oli ku annoin kohdella itseäni huonosti vielä aikuisenakin...

Mutta nää narsistivanhempi vs. lapset tuntuu olevan toisentyyppisiä, vanhempi huseeraa ja määrää aikuisten lastensa elämässä konkreettisestikin ja aikuiset lapsetkin tuntuvat olevan kovin tietoisia vanhempiensa elämästä silloinkin kun vanhempi ei ole konkreettisesti läsnä/häntä ei useinkaan tavata, ilm. tietoja vanhemman sanomisista kuljettavat sitte sisarukset/muut ihmiset, mutta jäin miettimään janoavatko nää aikuiset itsekin näitä tietoja, mitä se vanhempi sanoi/teki, puhuiko se minusta, mitä se sanoi minusta, jääkö se "peli" päälle lapsillekkin, ei osata olla ja elää ilman sitä narsistia...

Paljon on puhetta vanhemmasta, vähemmän näissä keskusteluissa pohditaan, mitä se kaikki on vaikuttanut kirjoittajaan itseensä, siihen millainen aikuinen hänestä kasvoi, vaikka yleisesti hyväksytään ajatus että nimenomaan narsistin lapsesta voi tulla itsestäänkin narsisti, tiedetään että narsisti itsekin on usein nimenomaan omien vanhempiensa uhri...

"Narsisti ei ole kasvanut aikuiseksi, eikä hän ole irtautunut vanhemmistaan, kertoo Salomaa. Hänen mukaansa narsismin tausta löytyy varhaislapsuuden vuorovaikutuksesta."

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

vähännuorempitytärr kirjoitti:

"Tätähän se on, ja tuon jälkeen *uhri* ottaa vastaan kaiken mahdollisen kamaluuden. Pahinta tässä on ehkä se, että hyvin harva uskoo sen todellisen hirveyden, mitä kaikkea tuo *kamaluus* pitää sisällään.

Minä otin jopa seuraavankin askeleen ja vedin rajat itselleni. En suostunut enää hyväksymään ja salailemaan narsistin hirviökäytöstä ja ikuista valehtelua"

No niinpä kun tuo "kamaluus" pitää sisällään tosi kummallisiakin asioita, omassa tapauksessani melkoisen omapäräisiäkin ilmiöitä.

Itse joudun narsistin käytöstä salailemaan, mutta edes näin anonyymisti voin käsitellä asiaa, niin parempi kuin asian peitteleminen itseltäänkin.

Lue lisää

Hei, tosiasiassa sekin jo helpottaa suuresti, kun todella kummalliselle käytökselle alkaa löytymään, jokin järjellinen selitys.
Koska narsistihan kiusaa uhriaan suoranaisesti *hulluuteen* saakka.

Vaikka vain, käsittelet asiaa anonyymisti keskustelupalstalla. Se on varmasti se ensimmäinen askel, hakea tietoa ja jonkinlaista selitystä todella kummalliselle elämälle. Ja tiedostuksen jälkeen ihmisellä on jo jotenkin paremmat valmiudet, käsitellä tapahtuneita asioita, itsensä kanssa.
Sille asialle, että MIKSI narsisti käyttääntyy näin? Ei kuitenkaan tunnu koskaan löytyvän mitään selitystä.
No mutta, narsistin lapsi on tottunut tavallaan elämään koko lapsuutensa ja nuoruutensa näiden *kummallisuuksien*varjossa. Joten *topuminen* ei varmasti tähän kompastu.

Muistutan jälleen kirjasta : Sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus kirj. Liisa Kelttikangas-Järvinen. Tämä kirja ainakin auttoi minua suuresti ymmärtämään omaa elämääni ja sen erikoista alkutaivalta.

tytär- kirjoitti:

Hei, tosiasiassa sekin jo helpottaa suuresti, kun todella kummalliselle käytökselle alkaa löytymään, jokin järjellinen selitys.
Koska narsistihan kiusaa uhriaan suoranaisesti *hulluuteen* saakka.

Vaikka vain, käsittelet asiaa anonyymisti keskustelupalstalla. Se on varmasti se ensimmäinen askel, hakea tietoa ja jonkinlaista selitystä todella kummalliselle elämälle. Ja tiedostuksen jälkeen ihmisellä on jo jotenkin paremmat valmiudet, käsitellä tapahtuneita asioita, itsensä kanssa.
Sille asialle, että MIKSI narsisti käyttääntyy näin? Ei kuitenkaan tunnu koskaan löytyvän mitään selitystä.
No mutta, narsistin lapsi on tottunut tavallaan elämään koko lapsuutensa ja nuoruutensa näiden *kummallisuuksien*varjossa. Joten *topuminen* ei varmasti tähän kompastu.

Muistutan jälleen kirjasta : Sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus kirj. Liisa Kelttikangas-Järvinen. Tämä kirja ainakin auttoi minua suuresti ymmärtämään omaa elämääni ja sen erikoista alkutaivalta.

Lue lisää

"Sille asialle, että MIKSI narsisti käyttääntyy näin? Ei kuitenkaan tunnu koskaan löytyvän mitään selitystä. "

Hieman ristiriitaisuutta ny olen näkevinäni tuossa, yhtäältä olet helpottanut kun on löytynyt jokin järjellinen selitys, mutta seuraavassa toteatkin ettei mitään selitystä narsistin käytökselle tunnu löytyvän...

Edelleen jäin miettimään tuota

"No mutta, narsistin lapsi on tottunut tavallaan elämään koko lapsuutensa ja nuoruutensa näiden *kummallisuuksien*varjossa. Joten *topuminen* ei varmasti tähän kompastu."

Että tarkoitatko että kun on tottunut elämään narsistin lapsena kummallisuuksien varjossa niin toipuminen ei ole vaikeaa, mikä mun käsityskyvyn mukaan kuullostaa sekin ristiriitaiselta jos miettii noita narsistin syntyteoriota, sitä että narsimin tausta löytyy juurkin varhaislapsuuden vuorovaikutuksesta, sinun sanojani lainatakseni noista kummallisuuksista...

"Periytyykö äidin ongelma uhrille?

– Narsisti on kyvytön rakastamaan muita, hän vain käyttää ihmisiä hyväkseen. On vaara, että lapsi ottaa mallia äidin negatiivisesta itsekeskeisyydestä ja narsistiset ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Riitta Hyrck on käyttänyt käsitteitä paksunahkainen ja ohutnahkainen narsisti. Yksinkertaistettuna voisi tiivistää, että ensin mainittu perii äidiltään uhmakkaan itsekkyyden, ohutnahkainen masentuu ja hakee huomiota heittäytymällä marttyyriksi."

Mitä tulee mainitsemaasi kirjaan ja sosiaalisiin taitoihin liittyen niin on varmasti hyväksi, että jos vanhemmat ovat joiltain osin puutteellisia, että lapsella on ympärillään muita ihmisiä. Itse olen sen ajan lapsi jolloin ei vielä ollut pitkiä äityislomia, vanhempien vapaita, joten vietin varhaisimmat vuoteni lastentarhassa jolloin noita sosiaalisia taitoja joutui opettelemaan, ottamaan toiset huomioon...

Uskoisinkin että pahin tilanne varmaan on lapsella perheessä jossa muita ihmiskontakteja on vähän ja oman perheen tavat toimia on lähestulkoon ainut malli tavasta toimia ja lukemani perusteella olen käsittänyt, että narsistin perheet saattavat olla hyvinkin suljettuja vaikkakin ulospäin näytetään ns. hyvää julkisivua

Puhutaan myös ns. sosiaalisesta perimästä, jolla tarkoitetaan jotain sellaista, että vanhempien käyttäytymimallit ja arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle, pohdinnan alla on miten sitä voisi ehkäistä ja millaisia tukitoimia lapset tarvitsisivat ettei nuo mallit perityisi sukupolvelta toiselle...

http://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/sosiaalinen_perima.pdf

Omalta osaltani voi todeta, että ehkä 60 luvulla vielä ns. lastensuojelulapsia oli niin vähän, että minulla on ollut onni saada apua. Toisaalta myös oma sosiaalisuuteni vaikutti siihen, että hakeuduin jo lapsena kaikenlaisiin kerhoihin ja toimintoihin, ettei siellä kotona tarvinnut kovin paljon olla.

Näin jälkiviisaana voin toki ajatella, että ehkä jonkinlaista jämäkkyyttä olisi pitänyt jonkun minulle opettaa. Hyvin paljon sain kehuja ja kannustusta nimenomaan kiltteydestä ja epäitsekkyydestä...

Tässä ny kun näitä pohdin niin jos hetkeksi jätettäisiinkin se narsisti sivuun ja heitämpä kysymyksen, miten narsistin lasta voisi tukea/auttaa, aihe josta käsittääkseni täällä harvemmin puhutaan...

Wqertti kirjoitti:

Manipulaatio on narsistien erikoisalaa. Uskon että narsistit "erikoistuvat" tekemään tiettyjä asioita aina enemmän kuin joitakin toisia. Siksi narsisteissakin tuntuu olevan eroja. Jokin narsistinen lähipersoona saa tavoitteensa läpi manipuloimalla uhria ja hänen lähipiiriä, joku toinen puuttuu asioihin suoraan, tapoja on varmaan yhtä monta kuin narsistejakin, periaate taustalla on vain aina sama. Hienovaraista tai röyhkeää, ja siltä väliltä.

Uhri kasvatetaan siihen että narsisti saa aina määrätä asiat mieleisekseen. Pienetkin poikkeamat oman päätöksen tekemiseen narsisti torjuu syyllistämällä uhrin johonkin pahaan, ja mitätöimällä samalla uhrin oman kyvyn ajatella. Narsistilla on oikeasti kiire aina siinä asiassa, siksi hän sanoo että "hän voi hoitaa asian", silloin narsisti saa hoitaa asian niillä keinoilla että lopputulos olisi hänelle mahdollisimman edullinen.

Siksi narsistin uhmaaminen on jopa aikuisenakin vaikeata, varsinkin ensimmäinen kerta, se tuntuu kuin pettäisi oman maansa, silloin juuri jos ajattelet asioita itsesi kannalta. Syyllisyys siitä kuinka narsistille nyt käy, kuinka vakavasti hän asian ottaa, sairastuuko hän, tuliko hän surulliseksi, kuoleeko hän, olenko noihin minä syyllinen, minunko takia hänelle käy noin?

On kuin uhrin teoilla olisi suora vaikutus narsistin terveydentilaan. Uhri voisi aiheuttaa narsistin kuoleman pelkästään tekemällä toisin kuin miten narsisti sanoi. Nämä kysymykset minullakin pyöri ajatuksissa kun ensimmäisen kerran tein vasten narsistin tahtoa ja ajattelin itseäni. Ei kuollut silloin siihen narsisti, mutta sen ensimmäisen kerran jälkeen alkaa vasta näkyä mikä narsistivanhempi oikein on. Narsisti on siinä tilanteessa kuin hylätty lapsi ja sinä olet vanhempi joka hänet hylkää.

Lue lisää

Kerro lisää wgertti. Just olen miettinyt että uskallanko olla eri mieltä isäni kanssa. Käykö niin että hänestä tulee pikkulapsi joka loukkaantuu.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Sille asialle, että MIKSI narsisti käyttääntyy näin? Ei kuitenkaan tunnu koskaan löytyvän mitään selitystä. "

Hieman ristiriitaisuutta ny olen näkevinäni tuossa, yhtäältä olet helpottanut kun on löytynyt jokin järjellinen selitys, mutta seuraavassa toteatkin ettei mitään selitystä narsistin käytökselle tunnu löytyvän...

Edelleen jäin miettimään tuota

"No mutta, narsistin lapsi on tottunut tavallaan elämään koko lapsuutensa ja nuoruutensa näiden *kummallisuuksien*varjossa. Joten *topuminen* ei varmasti tähän kompastu."

Että tarkoitatko että kun on tottunut elämään narsistin lapsena kummallisuuksien varjossa niin toipuminen ei ole vaikeaa, mikä mun käsityskyvyn mukaan kuullostaa sekin ristiriitaiselta jos miettii noita narsistin syntyteoriota, sitä että narsimin tausta löytyy juurkin varhaislapsuuden vuorovaikutuksesta, sinun sanojani lainatakseni noista kummallisuuksista...

"Periytyykö äidin ongelma uhrille?

– Narsisti on kyvytön rakastamaan muita, hän vain käyttää ihmisiä hyväkseen. On vaara, että lapsi ottaa mallia äidin negatiivisesta itsekeskeisyydestä ja narsistiset ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Riitta Hyrck on käyttänyt käsitteitä paksunahkainen ja ohutnahkainen narsisti. Yksinkertaistettuna voisi tiivistää, että ensin mainittu perii äidiltään uhmakkaan itsekkyyden, ohutnahkainen masentuu ja hakee huomiota heittäytymällä marttyyriksi."

Mitä tulee mainitsemaasi kirjaan ja sosiaalisiin taitoihin liittyen niin on varmasti hyväksi, että jos vanhemmat ovat joiltain osin puutteellisia, että lapsella on ympärillään muita ihmisiä. Itse olen sen ajan lapsi jolloin ei vielä ollut pitkiä äityislomia, vanhempien vapaita, joten vietin varhaisimmat vuoteni lastentarhassa jolloin noita sosiaalisia taitoja joutui opettelemaan, ottamaan toiset huomioon...

Uskoisinkin että pahin tilanne varmaan on lapsella perheessä jossa muita ihmiskontakteja on vähän ja oman perheen tavat toimia on lähestulkoon ainut malli tavasta toimia ja lukemani perusteella olen käsittänyt, että narsistin perheet saattavat olla hyvinkin suljettuja vaikkakin ulospäin näytetään ns. hyvää julkisivua

Puhutaan myös ns. sosiaalisesta perimästä, jolla tarkoitetaan jotain sellaista, että vanhempien käyttäytymimallit ja arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle, pohdinnan alla on miten sitä voisi ehkäistä ja millaisia tukitoimia lapset tarvitsisivat ettei nuo mallit perityisi sukupolvelta toiselle...

http://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/sosiaalinen_perima.pdf

Omalta osaltani voi todeta, että ehkä 60 luvulla vielä ns. lastensuojelulapsia oli niin vähän, että minulla on ollut onni saada apua. Toisaalta myös oma sosiaalisuuteni vaikutti siihen, että hakeuduin jo lapsena kaikenlaisiin kerhoihin ja toimintoihin, ettei siellä kotona tarvinnut kovin paljon olla.

Näin jälkiviisaana voin toki ajatella, että ehkä jonkinlaista jämäkkyyttä olisi pitänyt jonkun minulle opettaa. Hyvin paljon sain kehuja ja kannustusta nimenomaan kiltteydestä ja epäitsekkyydestä...

Tässä ny kun näitä pohdin niin jos hetkeksi jätettäisiinkin se narsisti sivuun ja heitämpä kysymyksen, miten narsistin lasta voisi tukea/auttaa, aihe josta käsittääkseni täällä harvemmin puhutaan...

Lue lisää

En ehkä kuitenkaan heittäisi syytä sivuun ja yrittäisi hoitaa vaan oiretta, kun se tahtoo olla niin, että jos ei syytä tai aiheuttajaa eliminoi, niin parantua ei voi koskaan, vaan lääkitä vain uusia ja uusia oireita uusilla lääkeillä ja taas niiden haittavaikutuksia uusilla lääkkeillä. Jos näin vertauskuvallisesti sanoisi.

Et sitten ole ajatellut vaihtaa ihan fyysisesti olinympäristöä?

No joo, koko nuoruuteni haaveilin pois muutosta ja tein myös joitakin puoliksi omia elämänvalintoja "pakohaaveineen", mutta "pako" epäonnistui. Nyt on terveys romahtanut, niin ei ole mahdollista.

Kun olin vahvistumassa yhdessä vaiheessa, vanhempi ilmaisikin minulle, että on ymmärtänyt minut täysin väärin ja vihdoin oivaltanut. Olin tosi onnellinen, että olen yli 30 vuotiaana vihdoin saanut äidin. Minun maailmasta tuli "rakas äiti, rakas äiti", mutta äiti petti ilkeämmin kuin olisi ikinä voinut kuvitella.

Ensimmäinen "pakoyritys" alle 18-vuotiaana meni näin:
Järkkäydyin mukaan vähän erikoisemman yhteisön keskelle, ja valittelin siellä ahdinkoani vanhempieni kanssa. Jonkin verran se auttoi ja aloin voida paremmin, itseasiassa huomattavasti paremmin.
Sitten kohtasin yhteisössä henkilön, joka halusi tavata vanhempani. Vanhempani hurmasivat hänet, ja hän alkoi puhua minulle ja muille yhteisössä, että vanhempani ovat harvinaisen ystävällisiä ihmisiä ja varmasti rakastavat minua yli kaiken ja hän halusi uudelleen ihanien vanhempieni luo kylään jne. Selostus upposi, enkä voinut enää olla sielläkään yhteisössä aito minä. Yritin mennä muualle...(tarina on pelkistetty, oikeasti paljon monimutkaisempi)

Mutta en pysty näitä enempää muistelemaan, koska alan voida huonosti, siksikään ei tule kauheasti ylipäätään selitettyä...

Uudet ystäväni yhteisössä olivat keskimäärin minua ainakin 15 vuotta vanhempia, joten heillä oli siinä mielessä henkinen yliote minuun, kun itse vielä ihan elämääkokematon. Siis olin aika kuuliainen miten minua ohjattiin.
Ja ihan hämmentynyt silmät pyöreänä, kun alettiin väittää, että minua rakastetaan.

Lapsuuden elin käyttäytyen mallikelpoisesti ja raittiissa kodissa.
Monimutkiseksi tämän tekee juuri se, että ulkopuoliselle on täysin käsittämätöntä mistä kaikki tämä valitus ja mistä ihmeestä "pakeneminen". Siitä seuraa sisäinen yksinäisyys, kun ei kenenkään kanssa voi jakaa mitään todellista kokemusta.
Sen pituinen se. Muuten tämä olisi 1000 sivun mittainen tarina ja pääni ei kestä sitä.

vähännuorempitytär kirjoitti:

Lapsuuden elin käyttäytyen mallikelpoisesti ja raittiissa kodissa.
Monimutkiseksi tämän tekee juuri se, että ulkopuoliselle on täysin käsittämätöntä mistä kaikki tämä valitus ja mistä ihmeestä "pakeneminen". Siitä seuraa sisäinen yksinäisyys, kun ei kenenkään kanssa voi jakaa mitään todellista kokemusta.
Sen pituinen se. Muuten tämä olisi 1000 sivun mittainen tarina ja pääni ei kestä sitä.

Lue lisää

Miten minä ajattelen:
(minulla kokemus narsistin kanssa "seurustelusta")
En usko, että tulet koskaan löytämään ketään, kuka jaksaisi kuunnella sinun, tai kenenkään muunkaan elämäntarinaa valtavan pitkänä kertomuksena.
Päätyö kannattaa sinun siinä, miten kilpistät tarinasi mahdollisimman lyhyeksi. Se olisi sinulle saavutus.
Koita myös, vaikka ei vääristellä totuutta, mutta ottaa huomioon se toinen, kenelle kerrot tarinasi siten, että hän ei ymmärrä välttämättä narsismista yhtään mitään, vaan on täysin sinisilmäinen ummikko sinuun verrattuna.
Eli kannattaa muokata tarinastasi jotenkin mahdollisimman säädyllinen, teidän kaikkien vuoksi.
Sinä olet jäänyt tilanteeseesi, ok. Kysymys on vain: kuka olet?
Tuohon joku voi tahtoa lyhyen vastauksen, kaikki muu on yleensä aivan liikaa.

Vaikka minulla on myös elämäntarina, josta saisi sen samat 1000 sivua helposti, ja vaikka meillä kaikilla ihmisillä on elämäntarinat, joista saisi ne samat 1000 sivua yhtä helposti, tuskin kukaan vapaaehtoisesti haluaa kuulla niitä. Se on eri asia, jos ottaa jonkun panttivangiksi ja pakottaa kuuntelemaan, mutta kidutustahan sellainen jo olisi.

Jos alkaa puhumaan narsistista ja narsisteista tuosta vain, käy siinä näin:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
"Mene ystäviesi luokse. Mene. Katso mihin se johtaa. Naurunalaisuuteen. Minä olen heille sitä mitä olin alun perin sinulle. He uskovat sen minkä he näkevät ja he näkevät minut, ja he näkevät myös sen sekavan ihmisen joksi sinä olet tullut. Mitä enemmän pyydät ymmärrystä, sitä enemmän he vakuuttuvat siitä että olet hullu, sitä eristyneemmäksi koet itsesi, ja sitä enemmän yrität saada asiat taas kuntoon, hyväksymällä minun kritiikkini ja yrittämällä parantaa itseäsi. Voisiko olla että olit väärässä minun suhteeni alusta alkaen? Niin pahasti väärässä? Ei helppo pala nieltäväksi, eihän? Miten luulet ystäviesi reagoivan jos todella yrittäisit saada heidät uskomaan? Sinähän se olet joka olet uhannut minun etenemistäni, pilannut minun maineeni ja saanut minut poikkeamaan kurssistani. Mutta on olemassa pakotie niistä turhautumista joita sinä aiheutat minulle, ja onneksi minun maineeni antaa minulle tarpeeksi suojaa "

Tee palvelus itsellesi ja tee kaikesta mahdollisimman yksinkertaista. Joinhan täytyy sanoa että on mennyt vikaan, mutta miten saisit sen mahdollisimman tavalliselta, eikä niin tavattomalta?
Täällä palstalla voi kirjoittaa mitä tahtoo ja purkaa mieltään, mutta ne ihmiset, jotka eivät narsistista tiedä, ovat ihan toinen juttu.
Eikö sitäpaitsi kannattaisi keskittyä lähinnä elämään niillä voimilla mitä on, eikä kertomaan elämäntarinaansa ihmisille jotka sitä eivät usko eivätkä jaksaisi edes teoriassa kuunnella, vaikka uskoisivatkin.

Tuota...jos minulla olisi esimerkiksi rakastettu, niin varmasti haluaisin kuunnella hänen tuhatsivuisen elämäntarinansa, jos se tuntuisi hänelle sisäisesti ookoolle kertoa tai kirjoittaa se minulle. Vaikka 3000 tai 10000 sivuakin. Se olisi minusta mielettömän mielenkiintoista. Ja olisin siitä kiitollinen.

Nuorempana kun voin itse paremmin, koin sen aina ikäänkuin minulle suotuna kunniana, jos joku halusi kertoa minulle itsestään. Mutta tietenkin jokaisen voimavarat ovat rajalliset ja nyt en ole kykenevä siihen samalla tapaa, koska eläydyn liian voimakkaasti ja on pakko nyt ratkoa omia vaikeuksia.

Mutta tosiaan, mitä järkeä puhua ihmisille, joita ei oikeasti kiinnosta ?
Olen opettelemassa itsekunnioitusta sen verran, etten puhu enää ihmisille, jotka eivät usko kertomaani. Mitä järkeä kuluttaa aikaa puhumalla niin, että kyseessä luullaan olevan hölynpöly ? Siinä menee puhujan ja kuulijan aika hukkaan, ja sillätavoin olen jo hukannut aikaa yllinkyllin.

Kuinka kukaan voisi vastata kenellekään lyhyesti ja paikkansapitävästi kuka hän on ? Ellei nyt sitten vastaa vaikka että: ihminen.

Ja jos asioista ei puhuta tarkasti pikkansapitävästi, vaan vaan sinnepäin tai ei sinnepäinkään, niin mitä järkeä puhua ollenkaan ?

Tämä netti on siitäkin kivempi, ettei sillä oikeastaan ole väliä uskooko lukija näitä kirjoituksia vai ei.

vähännuorempitytärj kirjoitti:

Tämä netti on siitäkin kivempi, ettei sillä oikeastaan ole väliä uskooko lukija näitä kirjoituksia vai ei.

Tsau! Olen neljävitonen palomies ja etsin naista tositarkoituksella. Elämää olen nähnyt ja kokenut, monia tulipaloja sammuttanut. Ota yhteyttä ja kerro jos kiinnostuit.
ps.letkussa kyllä riittää...

palomiesvm.70 kirjoitti:

Tsau! Olen neljävitonen palomies ja etsin naista tositarkoituksella. Elämää olen nähnyt ja kokenut, monia tulipaloja sammuttanut. Ota yhteyttä ja kerro jos kiinnostuit.
ps.letkussa kyllä riittää...

Lue lisää

Heh heh :D

Juurikin näin. Oma tarinani ei koskaan tule myymään epäuskottavuuden takia. Eihän sellaista ole edes saduissa kaikkine käänteineen ja ilman että paha saisi palkkaansa! Joudun jatkuvasti miettimään mitä ja millä sanoilla ja kenellekin kerron, mutta toden kertominen on ilmeisesti pakottava tarve, koska jostain kummallisesta syystä monilla on kyky tai taipumus paikata aukot ymmärryksessään omilla jutuillaan ja ehyen loogisen tarinan tarpeillaan joita saa sitten jatkuvasti olla oikomassa ja purkamassa. Onko asia niin vai näin kun ei ole minulle itsellenikään aina niin kristallinkirkasta. Haluan tulla oikein ymmärretyksi. Se on todella harvinaista herkkua ja usein hirveästi ensin energiaa vievää työtä.

Niinpä "badroman"
Samantapaisia kokemuksia minullakin.
Niin kauan kuin kuutelin ihmisten valituksia: "Miksi sinulla on tarve sinun totuuttasi puhua ?"jne. voin koko ajan huonommin.

Nyt kun tajusin, että ihmiselle on todella tärkeää pyrkiä pysyttelemään totuudessa maailman tappiin, olen alkanut voida hiljalleen paremmin.

Minä kannustaisin teitä kaikkia totuudesta tykkääjiä pysyttelemään totuudessa maailman tappiin, vaikkei kukaan uskoisi.

Totuus on taruakin ihmeellisempää, niinhän se sanontakin menee ja tuo sanonta mielestäni on totta. Siksi on täysin luonnollista, että totuus kuulostaa vielä ihmeellisemmältä kuin sadut.

Saduthan ovat vain ihmisten keksimiä tarinoita, eihän siellä luonnollisestikaan voi olla mitään niin ihmeellistä kuin tässä suuremmassa ihmeellisessä maailmankaikkeudessa, eikö se ole kutakuinkin itsestään selvää ?

Miksi ihmiset kuitenkin odottavat satujen olevan ihmeellisempiä ?
Taas kerran kummallinen epäloogisuus.

Vielä yksi kommentti. Koittakaa kestää.
Otsikossa sanotaan "Kertokaapa" , niin tulee vähän kertoiltua.

Mutta siis minun "psykopaattini" valttikortti on nimenomaan ilmentyminen hyvin tavallisena hahmona, puhuen vain tavallisia käytännön asioita, joita suurinpiirtein jokainen pystyy ymmärtämään. Ei MITÄÄN "ihmeellistä". Niin se on vakuuttavaa se.

Tähän vielä muutama lause Arthur Schopenhauerilta:

"Kaikki totuus kulkee kolmen vaiheen lävitse.
Ensimmäiseksi sitä pilkataan.
Toiseksi sitä vastustetaan väkivaltaisesti.
Kolmanneksi se hyväksytään itsestään selvänä."

No tässä nyt aluksi muistuttaisin, että tämä lapsen elämä narsistiperhessä, ei ole suinkaan lapsen oma valinta. Tuolla ylempänä kirjoitettiin asiasta, ikään kuin, lapsi *valitsee* narsitin määräämän tien. Ymmärtämättä kuitenkaan sitä tosiasiaa, että muuta vaihtoehtoa ei narsistin lapsen elämässä ollut tuolloin.

Ja nyt, kun olemme aikuisia, tuo omien rajojen veto on äärimmäisen hankalaa. Koska kukaan ei todella tunnu kunnioittavan noita vedettyjä rajoja. Jopa kirkko painostaa/syyllistää meitä kunnioittamaan omia vanhempia ja pyytämään heiltä anteeksi *rikkomuksiamme* heitä vastaan. Tähän samaan syyllistyy myös ympärillä oleva yhteinen suku ja ystäväpiiri. He usein puhuvat *narsistin suulla* ja tuovat julki sen, miten *syytetty* on toiminut jälleen väärin. Vaikka todellinen vääryydentekijä on ihan muualla.
Tässähän on kysymyksessä narsistin lapsen puolustautumisesta häneen kohdistuvaa pahuutta vastaan. Suoranaisesta *selviytymisleikistä*.
Joskus todella tuntuu siltä, että narsistin sairasta käytöstä ja kaltoinkohtelua jopa puolletaan. Sehän on todella helppo tehdä silloin, kun se ei kohdistu itseensä.

Ja nuoremmalle tyttärelle, muista aina, että narsistilla on *naamiona tervemieli*, jota hän näyttelee ulkopuoleisille ihmisille. Saadakseen sinun näyttämään huonolta ihmiseltä. Se kuuluu osana tähän narsismiin.

Mielestäni kirjoitat "tytär" niinkuin asia on. Kiitos "tytär".

Joten jatkan vielä viimeisen pätkän.
Jopa organisaatiot, yhteisöt, yhdistykset, asiantuntijat tms. voivat asettua puoltamaan narsistin käytöstä, vielä vanhanakin. Siksi käytännössä asia on monimutkaisempi kuin narsistin ja hänen lapsensa psykologinen irtautuminen toisistaan. Kun eihän sille irtautumiselle edes välttämättä löydä mitään tukea edes pyytämälläkään. Voidaan vaikka vastata: "Ei kun mun mielestä sun vanhempi on oikein mukava. Sun pitää hyväksyä, ettei kaikki jaa sinun näkemyksiäsi. Miksi sä odotat muiden ihmisten jakavan sun näkemysiä ?" Näin voidaan sanoa, vaikkei vanhempaa olisi ikinä nähtykään edes.
Noh, onneksi tämä vanhempani on suurimmaksi osin jakanut näkemykseni kanssani väittämättä olevansa mikään mukava. Jotain rehellisyyttä edes.

Kerran käytimme hänen "kykyään" edukseni. Eräs ihminen suhtautui minuun ennakkoluuloisesti. Kutsuin vanhempani pitämään hänelle seuraa. No vanhempani sai aikaiseksi oikein mukavahenkisen henkilön kokemusmaailmaa vastaavan keskustelun. Kun henkilö poistui, vanhempani kääntyi puoleeni: "Katso, enkö osaakin aika hyvin keskustella ihmisten kanssa !!!???!!" Sanoin, että: "No joo kyllä". Mutta ei vanhempani minun kanssani osaa keskustella, kieltäytyy siitä täysin koko loppuelämäksi.
Nyt kyseinen henkilö varmaan ihan pitää minustakin, kun vanhempani "sädekehä" loistaa varmaan minunkin ylleni. Mutta valitettavasti tämä toimii myös päinvastoin aina vanhempani niin halutessa.

Eli näin vanhanakin tämä vanhempani voi hyvin pitkälle määritellä mitä mieltä muut ihmiset minusta ovat. Jos ihmettelen ilmiötä ihmisille, minulle vastataan jotain, että: "No joo, en osaa selittää miksi asia menee niin, jostain syystä se vain menee niin".

Vanhempani voi ikäänkuin päättää pitääkö joku muu minusta vai ei, uskooko joku puheitani vai ei jne. Kieltämättä minustakin aika erikoinen kyky. Kyky on joskus hyväkin, jos vanhempani käyttää sitä totuuden asialla, kyllä hän halutessaan käyttää sitä totuuden asialla. Mutta se on hänen vallassaan käyttääkö vai ei, eikä hän taida loppuenlopuksi olla reilu. Siltä pahasti vaikuttaa.

Ja aivan kuten "tytär" kirjoittaa, varsinkin uskonnolliselle henkilölle asia on vaikea, koska usein uskonto neuvoo kunnioittamaan vanhempaa ihan vanhaksi asti ja pitää välien katkaisemista vanhempaan yhtenä pahimmista asioista minkä voi tehdä. Joten uskonnolliselle henkilölle se on hyvin hyvin kivuliasta siksi tehdä vanhanakaan ja sitä eivät ehkä ei uskonnolliset psykologitkaan ymmärrä. Ja vanhempani tietysti tietää tämän. Asemani ei helpostikaan juuri missään uskonnollisessa yhteisössä olisi hyvä, jos olen henkilö joka on katkaissut yhteyden vanhempaansa. Kaikki ovat sitten ennakkoluuloisia. Kaikki yrittävät saada sitä yhteyttä luoduksi uudelleen, ja koko elämä menee vain siihen vanhempaan, ei puolisoa ei mitään. Ja se vanhempihan voi tehdä loputtomasti uutta ja uutta temppua, niin ettei oikeasti mitään yhteyttä voi luoda.
Jos minulla olisi kiltti vanhempi, olisin automaattisesti uskonnollisessakin yhteisössä parempana pidetty henkilö itsestäni riippumatta.

Täten vanhempi voi kiltteydellään tai ilkeydellään hyvin pitkälti saada muut ihmiset pitämään minusta tai vihaamaan minua jne. niinkuin haluaa, eikä hän läheskään aina halua minun parastani niinkuin vanhempien yleensä oletetaan haluavan . siinä se ero on narsistivanhemmassa ja ei -narsistivanhemmassa.
Ja tästä tulee varmaan vanhemmalleni vähän vallan hurmosta. Hän voi "pelata" minulle aiheuttamallaan vahingolla, johon hän voi itse ilmestyä ainoaksi järkeväksi auttajaksi.

Enkä minä halua Jumalasta vanhempani takia luopua. Sitä moni "auttajakin" varmasti yrittäisi: "Katso nyt uskonnosta tulee vaan ongelmaa !!!"
Ei se Jumalasta tule se ongelma, vaan ihmisestä.
Ja minusta on jo aivan kohtuutonta, että vanhemman takia pitäisi vielä Jumalastakin luopua. Siinä se vanhempi vasta silmittömän kohtuuttoman vallan olisi saanut. Luulisin, että hän on itsekin jopa ei uskonnollisena sitä mieltä, että hölmö nyt hänen takiaan Jumalasta luopuisi, että se olisi jo ihan omaa hölmöyttä.


Sen pituinen se.

tytär- kirjoitti:

No tässä nyt aluksi muistuttaisin, että tämä lapsen elämä narsistiperhessä, ei ole suinkaan lapsen oma valinta. Tuolla ylempänä kirjoitettiin asiasta, ikään kuin, lapsi *valitsee* narsitin määräämän tien. Ymmärtämättä kuitenkaan sitä tosiasiaa, että muuta vaihtoehtoa ei narsistin lapsen elämässä ollut tuolloin.

Ja nyt, kun olemme aikuisia, tuo omien rajojen veto on äärimmäisen hankalaa. Koska kukaan ei todella tunnu kunnioittavan noita vedettyjä rajoja. Jopa kirkko painostaa/syyllistää meitä kunnioittamaan omia vanhempia ja pyytämään heiltä anteeksi *rikkomuksiamme* heitä vastaan. Tähän samaan syyllistyy myös ympärillä oleva yhteinen suku ja ystäväpiiri. He usein puhuvat *narsistin suulla* ja tuovat julki sen, miten *syytetty* on toiminut jälleen väärin. Vaikka todellinen vääryydentekijä on ihan muualla.
Tässähän on kysymyksessä narsistin lapsen puolustautumisesta häneen kohdistuvaa pahuutta vastaan. Suoranaisesta *selviytymisleikistä*.
Joskus todella tuntuu siltä, että narsistin sairasta käytöstä ja kaltoinkohtelua jopa puolletaan. Sehän on todella helppo tehdä silloin, kun se ei kohdistu itseensä.

Ja nuoremmalle tyttärelle, muista aina, että narsistilla on *naamiona tervemieli*, jota hän näyttelee ulkopuoleisille ihmisille. Saadakseen sinun näyttämään huonolta ihmiseltä. Se kuuluu osana tähän narsismiin.

Lue lisää

En usko, että kukaan lapsia syyllistäkkään, koska tosiasiahan on ettei lapsi voi valita vanhempiaan, mutta lapsetkin kasvavat aikuisiksi ja tietynlainen henkinen irtautuminen kuuluu nuoren aikuistumiseen normaalina kehitystehtävänä.

Silloin voi jo puhua aikuisen valinnan mahdollisuudesta jos ny ei ole kyse siitä että on riippuvainen vanhemmistaan tavalla tai toisella, jäänyt lapsen asemaan suhteessa vanhempaan...

Tuossa kun viitattiin uskontoonkin niin kyllä raamattukin tukee tuota vanhemmista irtautumista, evankeliumin mukaan "mies luopukoon isästään ja äidistään, - Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone" sanotaan psalmissakin, muutamia kohtia lainatakseni.

Tiedä sitten moniko aikuisena alistuu vanhempansa valtaan nimenomaan uskonnollisista syistä ja sen vuoksi ns. huonostakin vanhemmasta irtautuminen koetaan synniksi, jos niin on, niin näillä maalllisilla jutuilla ei varmaan pysty auttamaan jos ihminen itse kokee tekevänsä vastoin Jumalan tahtoa tai sen vuoksi tulee karkoitutetuksi yhteisöstään...

Mutta onneksi nykyään ainakin maallisemmissa piireissä näistäkin asioista uskalletaan jo julkisesti puhua, ettei kaikkia vanhempia voi eikä tarvitsekkaan kunnoittaa niin sitä kautta ehkä voi irtautua henkisesti siitä vanhemman vallasta.

Mikä henkinen irtautuminen ei aina tarkoita vanhemman totaalista hylkäämistä vaan enemmänkin jotain sellaista ettei enää suostu syyllistymään, saati pelaamaan jonkinlaisia pelejä, mikä varmasti on lapsuudessa opittu tapa sekin...

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/irti_aidin_vallasta_nain_parannat_aitisuhdettasi

http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/77753-onko-pakko-kunnioittaa-aitia-ja-isaa

Anteeksi, mutta minusta nuo kuullostavat teoreettisilta ihanteilta ja elämän tilanteiden ja ihmisten käytöksen yksinkertaistamiselta. Kaikki on minusta oikeasti paljon monimutkaisempaa. ja aina on lukemattomia tekijöitä vaikuttamassa yhtä aikaa. Esim. jossain narsismikuviossa voi olla samaan aikaan jotakin muita narsismiin liittymättömiä poikkeusolosuhteita jne.
mitkä ovat taas aivan eriä jossakin toisessa narsismikuviossa jne.
Ei sitä lapsen ja vanhemman juttua voi mitenkään irtaannuttaa kaikesta muusta ympäristöstä.

Mutta minulle nyt yleensäkin psykologia usein kuulostaa elämän todellisista olosuhteista etääntyneeltä teorialta.
Ei elämä mene aina niin, että tietyssä vaiheessa tehdään tiettyjä juttuja. Esim. itselläni jäi tavallisen teini-iän kuviot väliin kokonaan, koska vakavoiduin teini-iässä niin, että menin ikäänkuin suoraan lapsuudesta aikuisten maailmaan ja vältin teini-ikäisen seuran kutakuinkin kokonaan.

Oikeastaan minusta ei edes mitään kauheita irtautumisdraamoja tarvita. Sen osoittaa jo sekin, ettei niitä kaikissa kulttuureissa edes ihan sellaisina ole.
Riittäisi ihan, että vanhemmat osaisivat käyttätyä fiksusti ja empaattisesti. Ei siinä minusta muuta tarvita.

Satuin juuri lukemaan, että maailman seitsemästä biljoonasta ihmisesta kuusi biljoonaa uskoo henkimaailmaan. Tämä todellisuus oli ihan itseltänikin täällä Suomessa unohtunut. Että tällainen ajatusmaailma, jossa ei paljon uskonnolla jne. ole merkitystä, on kuitenkin kertakaikkinen vähemmistö maailmassa.

Olenhan minäkin omasta puolestani ollut oman tien kulkija. Jo ennen täysi-ikäisyyttä valitsin aika radikaalistikin vanhemmistani poikkeavan tien, kun he kasvattivat minut ateistiksi, mutta aloin uskovaiseksi ilman yhtäkään uskovaista ystävää. Niin olen minä siinäkin mielestäni oman eriytymistieni tehnyt ihan kiitettävästi, enkä mitenkään vapaaehtoisesti seurannut vanhempieni osoittamaa tietä. Mitä vielä siihen riittävään henkiseen irtautumiseen puoleltani olisi tarvittu ?

En vaan voi sille mitään, jos esim. vanhempani on päättänyt, että hän on ylämäiseni mummoksi asti, eikä suostu tasavertaisena ihmisenä minulle puhumaan, tai jos hän manipuloi tms.

No niin josko nyt olisi sen pituinen se :)

Niin ja ennen kaikkea aiheuttaa käytöksellään kaaosta ja sekasotkua ja sen takia etäisyyden otto olisi tärkeää.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

En usko, että kukaan lapsia syyllistäkkään, koska tosiasiahan on ettei lapsi voi valita vanhempiaan, mutta lapsetkin kasvavat aikuisiksi ja tietynlainen henkinen irtautuminen kuuluu nuoren aikuistumiseen normaalina kehitystehtävänä.

Silloin voi jo puhua aikuisen valinnan mahdollisuudesta jos ny ei ole kyse siitä että on riippuvainen vanhemmistaan tavalla tai toisella, jäänyt lapsen asemaan suhteessa vanhempaan...

Tuossa kun viitattiin uskontoonkin niin kyllä raamattukin tukee tuota vanhemmista irtautumista, evankeliumin mukaan "mies luopukoon isästään ja äidistään, - Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone" sanotaan psalmissakin, muutamia kohtia lainatakseni.

Tiedä sitten moniko aikuisena alistuu vanhempansa valtaan nimenomaan uskonnollisista syistä ja sen vuoksi ns. huonostakin vanhemmasta irtautuminen koetaan synniksi, jos niin on, niin näillä maalllisilla jutuilla ei varmaan pysty auttamaan jos ihminen itse kokee tekevänsä vastoin Jumalan tahtoa tai sen vuoksi tulee karkoitutetuksi yhteisöstään...

Mutta onneksi nykyään ainakin maallisemmissa piireissä näistäkin asioista uskalletaan jo julkisesti puhua, ettei kaikkia vanhempia voi eikä tarvitsekkaan kunnoittaa niin sitä kautta ehkä voi irtautua henkisesti siitä vanhemman vallasta.

Mikä henkinen irtautuminen ei aina tarkoita vanhemman totaalista hylkäämistä vaan enemmänkin jotain sellaista ettei enää suostu syyllistymään, saati pelaamaan jonkinlaisia pelejä, mikä varmasti on lapsuudessa opittu tapa sekin...

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/irti_aidin_vallasta_nain_parannat_aitisuhdettasi

http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/77753-onko-pakko-kunnioittaa-aitia-ja-isaa

Lue lisää

No näinhän se on. Tuntuu hieman kummalliselta se, että pidät meitä jotenkin *läheisriippuvaisena* henkilöinä, kun olemme narsistinlapsia. Ja hänen kanssaan jonkin verran tekemisissä. Vaikka omassa kirjoituksessasi lopuksi toteatkin, että "välejä vanhempaan ei tarvitse totaalisesti katkaista".
Kun näinhän olen juuri useamman kerran kertonut sinulle tehneeni. Siis tapaan narsistivanhempaani jonkun kerran vuodessa (en koskaan yksin), sekä pidämme yhteyttä jonkin verran toisiimme puhelimitse.

Kun mietippä nyt. Tapailen omia aikuisia lapsiani melko usein vuoden mittaan. Koska en asu heidän kanssaan. Puhelimitse olemme yhteyksissä lähes viikottain. Enkä koe, että tämä olisi *läheisriippuvuutta* lapsen ja vanhemman välillä. Vaan kysymyksessä on silkka välittäminen omasta lapsesta.

Esitän nyt mikä minulle olisi normaalia noin periaatteessa, jos ihmiset olisivat sisäisesti ei-narsisteja.
Minusta vanhemman ja aikuisen lapsen on normaalia pitää yhteyttä ainakin viikottain. Riippuu olosuhteista, esim. onko heillä puolisoita tai ei. Jos on jotain kiireistä ja kaikki hyvin, ehkä sitten harvemmin, jos jostain syystä kaipaa omaa rauhaa. Mutta jos vaikka vakavaa sairautta tms., niin päivittäin tietenkin varmistaakseen, että kaikki on hyvin ja olisiko jotain mitä asioiden eteen pitäisi tehdä. Näin toimisin puolin ja toisin, jos olisin empaattisten ja tasapuolisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja tietenkin kaikki kommunikaatio olisi ystävällismielistä, tietenkin. Miksi ei ?

Mutta minusta se on kummallista kun monetkin ihmiset sanovat kummallisesti: "Että oletko sinä itse jotenkin riippuvainen vanhemmastasi???", jos olisin toivonut, että puhuisimme toisillemme ystävällisesti ja toisistamme välittäen noin ylipäätään. Minusta tämä kulttuuri on mennyt tosi kummalliseksi, jos ihmisiä pidetään jotenkin "riippuvaisina", jos he toivoisivat ylipäätään minkäänlaisia siedettäviä välejä sukulaisiinsa. Ihanko tosissaan kaikki pitäisi olla johonkin koppeihinsa eristettyjä ja täysin riippumattomia toisistaan ? Noh, siihen tässä on nyt narsistien kanssa pakko pyrkiä, täysin riippumattomaksi, koska he muutoin tuhoavat. Mutta minusta se ei ole normaalia milläänlailla.
Ja vaikka se onkin hyvä mahdollisesti pysyä 100% narsisteista sukulaisista erossa, niin tuntuu se minustakin kummalliselta, jos ihmistä nimitellään riippuvaiseksi tai läheisriippuvaiseksi tai joksikin sellaiseksi, jos joskus soittaa tai koittaa soittaa hirveälle vanhemmalleen, jota ei esim. vuoteen olisi nähnytkään ja silloinkin vain niin, että hän katsoo toiseen suuntaan.

Omassa tapauksessani se, että kärsin siitä, että vanhempani on kiusannut minua, niin koen myöskin sen loukkaavaksi, kun sitä nimitetään riippuvuudeksi, enhän minä sitä kiusaamista mihinkään tarvitse. Se on vähän sama kuin joku olisi vienyt käsilaukkuni ja sitten jos itsepintaisesti kävisin useita kertoja yrittämässä saada käsilaukkuni takaisin (mutta ovea ei avattaisi), niin kaikki nälvisivät: "Oletko itse jotenkin riippuvainen kun koko aika siellä oven takana käyt ?"

Ja jos sitten päättää, ettei ole yhtään missään tekemisissä (jääkööt "käsilaukkukin"), kun mistään ei tule mikään, eikä mikään kenellekään kelpaa, niin sitten saa kuulla: "Noh on tuo kyllä aikamoista, että hylkäät omat vanhempasi!!!!!!!!!!"


Tässä on hankalaa juuri se, että mikään ei kelpaa kenellekään, joka päin on väärin päin.

"Minusta tämä kulttuuri on mennyt tosi kummalliseksi, jos ihmisiä pidetään jotenkin "riippuvaisina", jos he toivoisivat ylipäätään minkäänlaisia siedettäviä välejä sukulaisiinsa. Ihanko tosissaan kaikki pitäisi olla johonkin koppeihinsa eristettyjä ja täysin riippumattomia toisistaan ? "
Ei tietenkään pitäisi olla koppeihinsa eristettynä ja siedettävät välit sukulaisiin on kohtuullinen toive.
Mutta jotenkin sen vain normikorva kuulee, koska jokin ei natsaa ollenkaan. Elo tavoitteena ei ole "normaalit välit", vaan jotain enemmän.
Tietenkin koko NPH vanhempi tekee siitä toiveesta mahdottoman... Olen tavallani pahoillani sinun puolestasi.
Siinä on sekin ongelma, jos lähisukulainen alkuaan ydinperheestä on jotenkin pahasti poikkeava, että ne muut lähtevät etsimään siitä selitystä tai sille selitystä... Itse ei ehkä edes niine normaaline omine ongelmineen saa sitten edes vierailta sitä normaalia huomiota.

" eikä mikään kenellekään kelpaa, niin sitten saa kuulla: "Noh on tuo kyllä aikamoista, että hylkäät omat vanhempasi!!!!!!!!!!""
Totta tuokin. Edes aika läheiset ystävät eivät ymmärrä tuota liikettä. Se mikä siinä ystäviä painaa, on ainakin minun mielestäni kysymys, että onko se ystävä ihan liian herkkä, jotenkin elämän raadollisuutta ymmärtämätön... joka ei kestä normaalin elämän normaaleja erimielisyyksiä, ja että ehkä ymmärryksessä puutteita.
Tietenkin yksi mahdollisuus niiden vieraidenkin mielestä on, että jokin on sieltä vanhemman taholta todella paljon pielessä. Hylkääminen kannattaisi tietenkin tehdä ajoissa, koska mitä vanhemmaksi vanhemmat tulevat, sitä enemmän ne narsistiset piirteet sekoittuvat normaaleihin vanhenemisen ilmöihin, kuten lääkkeiden aiheuttamaan sekavuuteen, erilaisten vanhuudenpelkojen ja höperyyden sekoittumaan....
Hylkääjän olisi oltava niin varma ja vakaalla pohjalla hylkäyksessään, että häntä ei enää horjuttaisi mikään ympäristön epävarmuus, jota sillä ympäristöllä tulee olemaan. Eli ainakin siinä yhdessä asiassa pitäisi olla hyvin kestävä. Asia kannattaisi jossain vaiheessa ihan puida vaikka terapiassa ja käydä sitten vielä vastaanotolla, jos tuntuu vaikealta myöhemminkin.
Vanhempansa hylkääjiä on olemassa, kuten huomaat, minäkin tunnen... En kuitenkaan anna sen vaikuttaa minun ja ystäväni väleihin. Esitän hänelle joskus kysymyksiä. Hänenkin täytyy ymmärtää minua, huomaa.

Vähän vielä jatkan ja sitte luultavasti lopetan koko palstakirjoittamisenkin koska siitä tosiaan rasittuu liikaa. Vaikka tämä onkin parhaita paikkoja asialle.

Kummallisimmilta tuntuu ne, jotka eivät edes myönnä vanhemman tehneen mitään vääryyttä, mutta silti ihmettelevät miksi henkilö pitää mitään yhteyttä vanhempaansa ja epäilee sitä joksikin riippuvuudeksi.
Jos vanhempi ei ole tehnyt mitään vääryyttä, niin johan se on aivan kummallista odottaa henkilön olevan olematta missään yhteydessä vanhempaansa.

Kyllä se yhteyden katkaiseminen minulla edellyttää sitä, että minulla on varmuus vääryyden tapahtumisesta muussa tapauksessa. Eli ikäänkuin turvatoimenpide se yhteyden katkaiseminen. En kai minä nyt muuten yhteyttä vanhempaan katkaise ihan jo pelkästään uskonnonkin vuoksi.

Kaikkien epäloogisten juttujen kuunteleminen tekee tosi pahaa aivosoluille. Siksi ajattelen että pääosin minun pitäisi lähteä linjalle, etten lainkaan puhu asiasta.

Enkä ymmärrä noitakaan kommentteja, että mitä ihmeen "jotain enemmän".
Mutta tottakai minä kannatan sitä, että lasten ja vanhempien(ja muidenkin) välillä olisi aidon lämpimät rakkaudelliset välit, eikä pelkästään "normaalit välit".
Kyllä olen aidon rakkaudellisten välien kannattaja. Jos se on jotain enemmän. Niin ehkä sitten kannatan jotain enemmän. Käytännön maailma ehkä sitten on jotain muuta.

Jos jonkun mielestä "normaalit välit" on "normaalimpaa" kuin rakkaudelliset välit, niin hmm...koen siinä ehkä hieman rakkauden kammoa..., hitusen henkäystä narsismiin päin.

Käytännössä en elä rakkaudellista elämää, mutta ilman muuta kannatan rakkautta, ja mahdollisimman sydämellistä, empaattista, aina välittävää rakkautta, jos voisin asioista päättää. Jos se on "epänormaali" sisin, joka näin toivoo, niin sitten olen aivan häpeilemättä "epänormaali".
Elämäni valitttavasti on jotain aivan muuta.

Koitan oikeasti lopettaa palstakirjoittamisen, vaikka minusta tämä on parhaita löytämiäni suomenkielisiä nettipalstoja, mutta silti.

Ja vaikken ikinä löytäisikään rakkautta maailmasta, niin kyllä minä silti toivon, että te kaikki muut löydätte, ettekä vain alistu raadolliseen maailmaan...

"Mutta tottakai minä kannatan sitä, että lasten ja vanhempien(ja muidenkin) välillä olisi aidon lämpimät rakkaudelliset välit, eikä pelkästään "normaalit välit"."
Mitä kukakin tarkoittaa normaaleilla väleillä, mitä kenellekin normaalit välit tarkoittavat... Sinulle luultavasti normaalit olisivat puhuttua ja koskettua rakkautta, jollekin toiselle sinusta ehkä vain jossain sisimmässä rakkaudeksi tunnistettua elämää, jonka suurin ilmentymä pääsee valloilleen ehkä vanhemman kuolemassa.
Elämällä on hintansa, ja se hinta on ehkä henkäys narsistiseenkin suuntaan, ainakin toisinaan. No, itse en ole koskaan pitänyt kylmästä suhtautumisesta, kyllä kylmän suhtautumisen erottaa siitä normaalista. Aidosti tuntevat ihmiset tunnistavat helposti erilaiset tunnetilat, vaikka ne ulkopuolisista vaikutavatkin aivan arkiselta toiminnalta.
Täällä palstalla on tätä ilmiötä, että yksi ja toinen välillä toivoo voivansa lopettaa palstakirjoittamisen. No, minä olen sanonut palstan trollille, että minä kirjoitan täällä maailman tappiin tai ainakin niin kauvan kuin minussa henki pihisee. Tosiasiassa huomaan, että toisinaan ote on alkanut herpaantumaan ja tulee kirjoitettua enää harvemmin kuin ennen. Joskus pitkiäkin taukoja.
Minusta on näyttänyt hyvältä, että olet löytänyt keskustelukumppanin, jolla myös narsistivanhempi. Nämä on niin special-ongelmia, on aika eri asia sen mukaan missä roolissa narsisti on kunkin elämässä. Narsisti voi olla sama tai samanlainen, mutta se käyttäytyy eri rooleissa hyvin eri tavoin.

Kyllä joo "tyttären" kirjoituksista tulee minulle järkevä olo, ja niitä on minusta helppo ymmärtää.

Mutta näin tunneherkkänä ihmisenä on liian rankkaa eläytyä näihin kaikkiin kirjoituksiin, niin siksi haluan lopettaa.

Ei minusta sinun kannata pohtia mitä minulle rakkaus on, et sinä sitä voi tietää.
Sitä minä en ymmärrä ylipäätään missään nettipalstoilla ja missään muuallakaan, kun muka niin kauheasti tiedetään aina toisesta ihan jo muutaman rivin perusteella kaikkia sielun sopukoita myöden, ei se ole mitenkää mahdollista.

vähännuorempitytärt kirjoitti:

Kyllä joo "tyttären" kirjoituksista tulee minulle järkevä olo, ja niitä on minusta helppo ymmärtää.

Mutta näin tunneherkkänä ihmisenä on liian rankkaa eläytyä näihin kaikkiin kirjoituksiin, niin siksi haluan lopettaa.

Ei minusta sinun kannata pohtia mitä minulle rakkaus on, et sinä sitä voi tietää.
Sitä minä en ymmärrä ylipäätään missään nettipalstoilla ja missään muuallakaan, kun muka niin kauheasti tiedetään aina toisesta ihan jo muutaman rivin perusteella kaikkia sielun sopukoita myöden, ei se ole mitenkää mahdollista.

Lue lisää

En minä ainakaan ymmärrä sielun sopukoita myöden, älä pelkää, en ollenkaan. Mutta olen lukenut jossain vaiheessa joitakin kirjoituksiasi.
Keskustelusta ei vain oikein tule mitään, jos ei tee edes oletuksia.
Minulla oli joskus kausi, jolloin etsin itseäni todella paljon, ja juuri rakkaus tuntui aiheelta, josta en edes halunnut kenenkään vieraan kanssa puhua mitään, koska kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt siitä mitään sellaisena kuin minä sen kussakin tapauksessa ja tilanteessa koin ja tunsin...
Ehkä ne ihmiset eivät edelleenkään ymmärrä mistä minä puhun, joiden kanssa keskustelen kulloinkin, mutta sillä ei ole minulle enää niin väliä.
Ihmisellä on luontaisia ikäkausia aikuisenakin, ja niihin ikäkausiin sisältyy luontaisesti ristiriitoja ja itsen etsintää. Aikuiset murkkuina... aika usein.

Mietin tässä vielä, että omalle tielleni kaipaisin enemmän elämän realiteetteja, vähemmän psykologiaa, mutta kuitenkin niin, että Jumalaa ei vaihdeta raadollisuususkoon.

vähännuorempitytärt kirjoitti:

Kyllä joo "tyttären" kirjoituksista tulee minulle järkevä olo, ja niitä on minusta helppo ymmärtää.

Mutta näin tunneherkkänä ihmisenä on liian rankkaa eläytyä näihin kaikkiin kirjoituksiin, niin siksi haluan lopettaa.

Ei minusta sinun kannata pohtia mitä minulle rakkaus on, et sinä sitä voi tietää.
Sitä minä en ymmärrä ylipäätään missään nettipalstoilla ja missään muuallakaan, kun muka niin kauheasti tiedetään aina toisesta ihan jo muutaman rivin perusteella kaikkia sielun sopukoita myöden, ei se ole mitenkää mahdollista.

Lue lisää

Narsisti toimii hyvin kaavamaisesti. Hän on ikään kuin prototyyppi psykologian oppikirjasta. Ja ehkä nämä meidän kokemuksemme ovat niin samankaltaisia, että on helppo ymmärtää toiselle tapahtuneet asiat, pelkän osittaisen kertoman perusteella.

Tiedän, että on *sanahelinää* se, kun sanon sinulle, älä syyllisty syyllistettäissä, sillä syytön sinä olet vanhempiesi käytökseen. Jotenkin se kuitenkin helpottaa, kun sen asian sisäistää itselleen.
Ja ehkä se suurin murhe on tässä se, että et tule hyväksytyksi omassa perheyhteisössä, teit sitten niin, tai näin. Todennäköisesti olet liian kiltti ja erilailla ajatteleva ihminen, heidän maailmaansa. Mutta hyväksy itsesi sellaisena kun olet.

Omasta mielestäni vanhemmilla ei ole oikeutta käyttääntyä lastaan kohtaan näin. Ja sitä meidän ei myöskään tarvitse hyväksyä.
Itselläni on omiin lapsiini erittäin lämpimät ja rakastavat välit. Ja sitä usein suren, että kypsymättömät narsistivanhempani, eivät koskaan pystyneet kokemaan tätä yhteenkuuluvaisuuden ja arvostamisen tunnetta, omassa perheessään.

En tiedä, oletko mies vai nainen, mutta ihan tavisnainenkin kietoo miehen oman lapsensa elättäjäksi melkein keinolla kuin kenolla... Moni ei edes arvaa kuinka monetta viulua soittelee kun on naisen omasta lapsesta kyse.

No yleensä tuommoiset on niitä todellakin tavisnaisia. Erityinen se, kuka lapsentekovaiheessa katselee lapselleen vastuullisen vanhemman ilman muita kepulikonsteja, taka-ajatuksia ja omia etuja. Erityinen on huolissaan erityisesti ja muustakin kuin pelkästä kukkarosta. Itse en ikinä huolisi naisen lapsensa hyvinvoinnin edelle laittavaa tavismiestä. Hyh.

Minusta taas nainen ja lapsi eivät pelaa samassa kaukalossa... enkä ikinä huolisi miestä, joka pelaa lapsen kanssa samassa sarjassa. Parisuhde on parisuhde ja lapset siinä sitten edustavat jotain muuta.

Kiitoksia. Ongelma on siinä, kun haitat jäävät kuitenkin huomattavasti suuremmiksi kuin hyödyt. Kun nämä hyödyt ovat yleensä riippuvaisia siitä, että narsistilla pitää olla omakin lehmä ojassa. Kerran hän sanoi minulle: "Yhden asian voisin vielä eteesi tehdä". :) (kyseessä rehellinen asia, saapi nähdä)

Väsyn erittäinkin. Mutta asia on käytännössä monimutkainen.

Vielä yhteenlaskutoimituksen kommenttiin, etteihän varmaan kukaan syyllistäkään narsistin lasta. Mielestäni käsitys on täysin virheellinen. Lähes kaikki syyllistävät narsistin lapsen osaamatta edes selittää, että mistä, ja siitä se aiheutuu se "riippuvuus" narsistivanhemmasta, joka voi edes "lohduttaa", että ihmiset eivät vaan tajua mitään.
Lähinnä vain jotkut valveutuneimmat narsistipalstalaiset eivät syytä, ja siinähän tänne kirjoittamisenkin idea voi olla.

Mutta olen tosiaankin liian väsynyt selostamaan asiaa enempää. Joku muu voi selostaa.

Ja kuten tuolta muista ketjuista ilmenee...narsistit pystyvät pitämään otteessa aivan aikuisia ihmisiä, niin kuinka lapset voisivat irtautua heistä ihan vain tavallisilla kasvuprosesseilla ?
Minä en edes usko että narsistin uhrius edellyttää mitään erityistä traumatisoituneisuutta. Minusta riittää, että erittäin ei manipuloiva ihminen kohtaa itselleen vieraan ilmiön, hyvin manipulatiivisen ihmisen, ja se voi kestää, että tajuaa mikä ilmiö oikein on.

vähännuorempitytär kirjoitti:

Ja kuten tuolta muista ketjuista ilmenee...narsistit pystyvät pitämään otteessa aivan aikuisia ihmisiä, niin kuinka lapset voisivat irtautua heistä ihan vain tavallisilla kasvuprosesseilla ?
Minä en edes usko että narsistin uhrius edellyttää mitään erityistä traumatisoituneisuutta. Minusta riittää, että erittäin ei manipuloiva ihminen kohtaa itselleen vieraan ilmiön, hyvin manipulatiivisen ihmisen, ja se voi kestää, että tajuaa mikä ilmiö oikein on.

Lue lisää

Niin. Yleensä he ovat hyvin puoleensa vetäviä, valloittavia ja rakastavia persoonia. Aluksi.

Ok. Nyt ymmärrän.
Siis lyhyesti: äitisi on ollut niin ahdistava, että sinusta on tullut hyvin ahdistunut.

Et ehkä kuitenkaan ymmärtänyt.

Tai sitten sinä vain haluat että en ymmärtänyt...
https://vastaamo.fi/ahdistus/
Lukaisepa tuosta.

Anteeksi mutta ei kiinnosta kun on kiinnostavampaakin luettavaa

vähännuorempitytärr kirjoitti:

Anteeksi mutta ei kiinnosta kun on kiinnostavampaakin luettavaa

Hyvä kun vaivauduit ylhäisyydestäsi kuitenkin vastaamaan...

Hyvä_kun kirjoitti:

Hyvä kun vaivauduit ylhäisyydestäsi kuitenkin vastaamaan...

Heh, on kyllä omaa viihdettä lukea aina kuinka vedät hernettä nenukkiin. Herkkähipiäinen olet.

ffggjbcc kirjoitti:

Heh, on kyllä omaa viihdettä lukea aina kuinka vedät hernettä nenukkiin. Herkkähipiäinen olet.

Tässä nyt ihan sivuseikka mitä minä vedän nenääni...
Mutta pakko sanoa, että vähän ärsyttäviä ovat niin ylimieliset ihmiset, jotka katsovat olevansa niiiiin ääärettömän erikoisia joka tavalla, etteivät mitenkään voi kuulua mihinkään samaan kategoriaan missään asiassa kenenkään muun elävän ihmisen kanssa...
Melkein tulee mieleen että kyseessä ihan erityisen valtava huomionhakuisuus...
No, uskon että tuo tytär nyt tuossa on tavallaan vilpitön, ettei millään pahalla. Ehkä hänelle on lukemattomia kertoja tarjottu ahdistusdiagnoosia, eikä hän tahdo siitä enempää puhua.

Tässä_nyt kirjoitti:

Tässä nyt ihan sivuseikka mitä minä vedän nenääni...
Mutta pakko sanoa, että vähän ärsyttäviä ovat niin ylimieliset ihmiset, jotka katsovat olevansa niiiiin ääärettömän erikoisia joka tavalla, etteivät mitenkään voi kuulua mihinkään samaan kategoriaan missään asiassa kenenkään muun elävän ihmisen kanssa...
Melkein tulee mieleen että kyseessä ihan erityisen valtava huomionhakuisuus...
No, uskon että tuo tytär nyt tuossa on tavallaan vilpitön, ettei millään pahalla. Ehkä hänelle on lukemattomia kertoja tarjottu ahdistusdiagnoosia, eikä hän tahdo siitä enempää puhua.

Lue lisää

Mutta miksi sun tarvii antaa toiselle diagnoosia, lokeroida toista? Sehän on ihan älytöntä.

En koskaa kiroile, mutta nyt tekisi jo mieli joku pikku kirosana sanoa, joten kiitän kehitykseni edistämisestä, koska niitäkin voisi olla tarpeen osata.
Kerron hemputti teille nyt oikean totuuden noiden hemputin tulkintojen paikalle.
Olin hyvällä mielellä, hymyilin täällä itsekseni, joten tuskin olo oli kovinkaan ahdistunut, mutta oikeasti ahdistuin tuosta ahdistus-sanasta (koska eläydyn lukemaani niin voimakkaasti) ja minulla meni päivä piloille. Ja anteeksi on jo annettu.
Ei ole tarkoitus valittaa, kerroin tämän vaan, jotta voitte selkiyttää miten tekstin tulkinnat kuten puheenkin, voivat mennä aivan pieleen.

vähännuorempitytärjj kirjoitti:

En koskaa kiroile, mutta nyt tekisi jo mieli joku pikku kirosana sanoa, joten kiitän kehitykseni edistämisestä, koska niitäkin voisi olla tarpeen osata.
Kerron hemputti teille nyt oikean totuuden noiden hemputin tulkintojen paikalle.
Olin hyvällä mielellä, hymyilin täällä itsekseni, joten tuskin olo oli kovinkaan ahdistunut, mutta oikeasti ahdistuin tuosta ahdistus-sanasta (koska eläydyn lukemaani niin voimakkaasti) ja minulla meni päivä piloille. Ja anteeksi on jo annettu.
Ei ole tarkoitus valittaa, kerroin tämän vaan, jotta voitte selkiyttää miten tekstin tulkinnat kuten puheenkin, voivat mennä aivan pieleen.

Lue lisää

jos ihmiset laitetaan meditoimaan sanaa "ahdistus", niin saadaan kohta kaikille ahdistusdiagnoosi, niin kukaan ei ole sitten poikkeava, tai vielä paremmin, jos suggeroidaan heidät lausumalla hypnoottisesti "sinulla on ahdistus", ja hoetaan 5842 kertaa, niin katotaan kuinka monella on ahdistus sen jälkeen...

Tuo oli pieni muunnos tuntemani narsistin manipulaatiotaktiikoista

vähännuorempitytärjj kirjoitti:

Tuo oli pieni muunnos tuntemani narsistin manipulaatiotaktiikoista

Samasta syystä ei ole hyvä antaa ihmisille vääriä diagnooseja, koska väärästä ahdistusdiagnoosista voi seurata ahdistus. Jostain luin muistaakseni jonkin tieteellisen tutkimuksenkin että ihminen usein alkaa muokkaantua hänelle annetun diagnoosin suuntaan. En ole varma muistanko oikein oliko se ihan tieteellinen tutkimus.

"Olin hyvällä mielellä, hymyilin täällä itsekseni, joten tuskin olo oli kovinkaan ahdistunut,"
Voi niin tuttua, täällä palstallakin.
Ja täällä palstalla voi valittaakin. Täällä ei aina olla niin kauhean sivistyneitä ollenkaan.
Jos ahdistussanasta menee päivä piloille, niin kyllä siinä takana jotain voi olla.
Voimia sinulle asioidesi selvittämiseen. Voimia niin paljon, että voit lukea ahdistusoireista ahdistumatta siitä ollenkaan.
Ei täällä palstalla tehdä välttämättä mitään oikeaoppisesti. Kunhan heitin vain luettavaksi. Itse olen aikoinani hämmästynyt kun olen lukenut ahdistuksesta, olin kuvitellut ahdistuksen ihan toisenlaiseksi.
Itse olen yleisesti ottaen lievästi ahdistunut nykyään. Sitähän mitataan pidemmältä ajanjaksolta. Ei sinun tarvitse olla ahdistunut lainkaan, mutta tuli vain kuvauksestasi mieleen.
Kuten itsekin olet kirjoittanut, kirjoittaminen on raskastakin. Enkä edelleenkään usko, että kukaan haluaa kuulla sinun elämäntarinaasi 1000-sivuisena. Minulle noin niinkuin kaveripiiressä riittäisi tieto sinusta, että sinulla on narsistivanhempi ja se on aiheuttanut sinussa ahdistusta.
Mutta kunhan vain ehdotin.

hhcxx kirjoitti:

Mutta miksi sun tarvii antaa toiselle diagnoosia, lokeroida toista? Sehän on ihan älytöntä.

kiitoksia, samaa mieltä

Voi_niin_ kirjoitti:

"Olin hyvällä mielellä, hymyilin täällä itsekseni, joten tuskin olo oli kovinkaan ahdistunut,"
Voi niin tuttua, täällä palstallakin.
Ja täällä palstalla voi valittaakin. Täällä ei aina olla niin kauhean sivistyneitä ollenkaan.
Jos ahdistussanasta menee päivä piloille, niin kyllä siinä takana jotain voi olla.
Voimia sinulle asioidesi selvittämiseen. Voimia niin paljon, että voit lukea ahdistusoireista ahdistumatta siitä ollenkaan.
Ei täällä palstalla tehdä välttämättä mitään oikeaoppisesti. Kunhan heitin vain luettavaksi. Itse olen aikoinani hämmästynyt kun olen lukenut ahdistuksesta, olin kuvitellut ahdistuksen ihan toisenlaiseksi.
Itse olen yleisesti ottaen lievästi ahdistunut nykyään. Sitähän mitataan pidemmältä ajanjaksolta. Ei sinun tarvitse olla ahdistunut lainkaan, mutta tuli vain kuvauksestasi mieleen.
Kuten itsekin olet kirjoittanut, kirjoittaminen on raskastakin. Enkä edelleenkään usko, että kukaan haluaa kuulla sinun elämäntarinaasi 1000-sivuisena. Minulle noin niinkuin kaveripiiressä riittäisi tieto sinusta, että sinulla on narsistivanhempi ja se on aiheuttanut sinussa ahdistusta.
Mutta kunhan vain ehdotin.

Lue lisää

narsistivanhempi ja ahdistusta...taitaa olla enemmän omaa sanastoasi tai kokemustasi eikä siinä mielessä kauhean empaattista.

kyllä itse tiedän mitä minulla on takana, mutta diagnoosisi on väärä

vähännuorempitytärj kirjoitti:

narsistivanhempi ja ahdistusta...taitaa olla enemmän omaa sanastoasi tai kokemustasi eikä siinä mielessä kauhean empaattista.

kyllä itse tiedän mitä minulla on takana, mutta diagnoosisi on väärä

Lue lisää

Ok. Narsistivanhempi ei siis aiheuta ahdistusta lapsiinsa. Uskokoon ken tahtoo.
Kuten kirjoitin, olen nykyään lievästi ahdistunut, eikä se tarkoita, ettenkö olisi iloinen, elämänhaluinen ja nauraisi.
Silloin, kun olin vahvasti ahdistunut ---ajoittain--- , olin hyvin raskaissa ajatuksissa pitkään. Silloinkin tosin aina tilaisuuden tullen olin iloinen ja elämänhaluinen.
Kyllä valehtelen ja käytän suuria defenssejä, jos väitän että narsisti-psykopaattini ei olisi aiheuttanut minulle ahdistusta.

Ok. Ehkä sinulla ei ole edes narsistivanhempaa... Ihan omaa sanastoahan nämä... ahdistus... olen keksinyt senkin sanan itse.
"taitaa olla enemmän omaa sanastoasi tai kokemustasi eikä siinä mielessä kauhean empaattista."
En väitä olevani empaattinen 100 lasissa aamusta iltaan, mutta ehkä sinäkin nyt vähän ylireagoit.

Lopuksi.
Että älä sitten kommentoi minua enempää, jos et halua 1000 sivun selostusta.
Hyvää illanjatkoa. saa nähdä maltanko pysyä poissa

Jollainlailla liikuttavan söpöä nahistelua täällä taas meneillään :)

hhcxx kirjoitti:

Mutta miksi sun tarvii antaa toiselle diagnoosia, lokeroida toista? Sehän on ihan älytöntä.

Olen ennenkin kirjoittanut täällä palstalla, että kun jos joku löytää minun allekirjoittamani virallisen diagnoosin jostain, niin johan on kumma. Olen varmaan jakomielitautinen jonka toinen persoona on psykiatrina jossain eikä tämä toinen maallikkokirjoittaja tiedä siitä toisesta mitään...
Kunhan vain kysyin. Mutta jos joku nyt loukkaantuu kysymyksestä/ehdotuksesta, niin en minä sitten sille voi mitään.
Onhan se tietenkin rohkeaa kysyä, aiheuttaako narsisti ahdistusta.
Olen itse vain ehkä iloinenkin siitä, että olen löytänyt itsestäni edes yhden psyykkisen oireen jolla on oikein nimikin, että kuvittelin sen voivan auttaa jotakuta muutakin edes hitusen.

vähännuorempitytärk kirjoitti:

Lopuksi.
Että älä sitten kommentoi minua enempää, jos et halua 1000 sivun selostusta.
Hyvää illanjatkoa. saa nähdä maltanko pysyä poissa

En lue sitä tuhatta sivua jokatapauksessa :).
Miksi tottelisin sinua?

Hassu keskustelu

ei tarvi totella, senkun kommentoit, mutta ehkä minä en kommentoi oli mitä oli

Olin_ennenkin kirjoitti:

Olen ennenkin kirjoittanut täällä palstalla, että kun jos joku löytää minun allekirjoittamani virallisen diagnoosin jostain, niin johan on kumma. Olen varmaan jakomielitautinen jonka toinen persoona on psykiatrina jossain eikä tämä toinen maallikkokirjoittaja tiedä siitä toisesta mitään...
Kunhan vain kysyin. Mutta jos joku nyt loukkaantuu kysymyksestä/ehdotuksesta, niin en minä sitten sille voi mitään.
Onhan se tietenkin rohkeaa kysyä, aiheuttaako narsisti ahdistusta.
Olen itse vain ehkä iloinenkin siitä, että olen löytänyt itsestäni edes yhden psyykkisen oireen jolla on oikein nimikin, että kuvittelin sen voivan auttaa jotakuta muutakin edes hitusen.

Lue lisää

Aivan oikein. Ymmärrän sinua nyt paremmin.
Kuitenkaan minua ei auta ahdistusinformaatio.
Sepä se onkin kun ihmisiä voi auttaa niin eri asiat.

Hieno osuva kuvaus :).
Minäkeittoon pääsi narsisti tyhjentämään mausteseosta, mutta onneksi huomasin nopeasti virheellisen maun.

Narsistini käyttämä mausteseos olisi voinut olla pikantti ripaus, mutta vähäkin liikaa pilaa keiton, ja vielä vähän enemmän, syömäkelvotonta.

hyvä tuo Oscarin kuvaus

Onko tässä Oscarin kuvauksessa ajatusta, kun pohtii sukupolvien ketjuja? Aika vanhaksi pitää ihmisen kuitenkin elää ymmärtääkseen kuvion ellei se ole ollut jollakin tavalla avoimesti pohdinnan ja keskustelun alla perheessä.

Minustaki narsismi on paljon vakavampi asia kuin koskaan olisin voinut kuvitella, vasta vuosikymmenien kuluessa näyttäytyi koko hirveydessään.

Ja tähän kommettiin lisäksi se tosiasia, että tämä *narsistivanemmuusprojekti* päättyy vasta sitten, kun on *arkulle heitetty multaa*.

Vaikka olisit kuinka vetänyt rajat omassa elämässä narsistivanhemmalle. Niin narsisti ylittää ne rajat aina, niin kauan, kuin hän kynnelle kykenee (rajattomuus).
Häntä ei omatunto soimaa pahoistakaan teoista. Eikä hän opi koskaan tekemistään virheistä mitään, koska narsistilla on tapana siirtää omat huonot luonteenpiirteensä ja pahat tekonsa *uhriinsa*, ja syyttää tätä kaikesta tapahtuneesta.
Näin kieroa peliä on narsismi. Siinä ei paljon sympatioita tunneta.

Janne Viljamaa kirjoitti osuvasti, että narsistivanhemman omatunto on aina puhdas, koska se on täysin käyttämätön.

Pahin asia on mielestäni se, että kuulija usein mitätöi nämä narsistin pahat teot, jopa puolustaen niitä. Eiköhän narsistinlasta ole jo ihan riittävästi mitätöity hänen lapsuudessaan. Siitä on narsistivanhempi pitänyt jo runsain mitoin huolen.

Juuri tuota minäkin ihmettelen kuinka luullaan, että minä voisin laittaa rajattomalle ihmiselle rajat, kun toisaalta hoetaan samaan aikaan, ettei toiseen ihmiseen voi vaikuttaa.
Itselleni voin laittaa jotakin rajoja, esim. voin kieltäytyä puhumasta jollekin, jos niin kertakaikkiaan päätän.

Juuri kaikki loogisesti ristiriitaiset odotukset ovat raskaita.
Esim. samaan hengenvetoon todetaan: "Et voi vaikuttaa toiseen ihmiseen, voit vaikuttaa vain itseesi. Laita toiselle rajat !!!!"

Onko tuo yleisesti käytössä oleva sanonta itseasiassa vähän epätarkka, pitäisikö enemmänkin sanoa: "Laita itsellesi ne rajat mitä on mahdollista laittaa."

Miten kukaan voi edes kuvitella, että kukaan olisi niin tyhmä, ettei nyt tuosta vaan laittaisi rajoja ja akrabadabra asia olisi ratkaistu, jos asia olisi luonteeltaan sellainen, että sen niin voisi ratkaista, että piirtää maahan viivan ja sanoo: "Tässä menee raja".
Siihenhän voi aina vastata: "Miksi minä sinua tottelisin ?"

Ja kaikki äidit eivät ole äitimäisiä tai vanhukset vahusmaisia. Jotkut hankkii 80-vuotiaana ensimmisen tietokoneensa ja alkaa surffaamaan internetissä ja tanssimaan sitä täälläkin usein mainostettua rockia. (tämä ei ollut ihan kirjaimellista.)

vähännuorempitytärj kirjoitti:

Juuri tuota minäkin ihmettelen kuinka luullaan, että minä voisin laittaa rajattomalle ihmiselle rajat, kun toisaalta hoetaan samaan aikaan, ettei toiseen ihmiseen voi vaikuttaa.
Itselleni voin laittaa jotakin rajoja, esim. voin kieltäytyä puhumasta jollekin, jos niin kertakaikkiaan päätän.

Juuri kaikki loogisesti ristiriitaiset odotukset ovat raskaita.
Esim. samaan hengenvetoon todetaan: "Et voi vaikuttaa toiseen ihmiseen, voit vaikuttaa vain itseesi. Laita toiselle rajat !!!!"

Onko tuo yleisesti käytössä oleva sanonta itseasiassa vähän epätarkka, pitäisikö enemmänkin sanoa: "Laita itsellesi ne rajat mitä on mahdollista laittaa."

Miten kukaan voi edes kuvitella, että kukaan olisi niin tyhmä, ettei nyt tuosta vaan laittaisi rajoja ja akrabadabra asia olisi ratkaistu, jos asia olisi luonteeltaan sellainen, että sen niin voisi ratkaista, että piirtää maahan viivan ja sanoo: "Tässä menee raja".
Siihenhän voi aina vastata: "Miksi minä sinua tottelisin ?"

Lue lisää

"Juuri tuota minäkin ihmettelen kuinka luullaan, että minä voisin laittaa rajattomalle ihmiselle rajat, kun toisaalta hoetaan samaan aikaan, ettei toiseen ihmiseen voi vaikuttaa."
Narsistista kun on kyse, niin tuo tarkoittaa sitä, että sinä laitat ne rajat hänelle, mitä sinä häneltä siedät. Teet ne selväksi ja jos hän rikkoo niitä, niin tietenkin siitä täytyy seurata jotain. Asiasta riippuen, et suostu, et hyväksy, muutat pois... et ole missään tekemisissä, jos ei suostu noudattamaan sinun asettamia rajoja. Rajat laitetaan tietenkin itselle sillä tavoin, että mitä suostuu hyäksymään ja mitä ei. Mutta reiluuden nimissä ne kerrotaan narsistille, niin hänkin sitten tietää minkälaisten edellytysten vallitessa toimitaan.

Sam Vaknin kirjoittaa, että rajat on narsistin kanssa yleensä laitettava niin tiukoiksi, että käytännössä välit tulevat katkeamaan.
Mutta onko vaihtoehtoja?
Minä olen laittanut narsistilleni rajat, hän oppi noudattamaan niitä lyötyään psykopaatinpäänsä ensin monia monia kertoja kivirajoilleni. Lopulta laitoin välit poikki häneen, vaikka hän noudattikin asettamiani rajoja. En vain ollut siltikään tyytyväinen. Mutta tietenkin seurustelukumppani on eri asia kuin vanhemmat.
Rajat on asetettava selkeästi ja niitä pitää aina noudattaa. Se voi olla ensin kovaa narsistille, mutta oppii kyllä.
Ei mutkikkaita keskusteluja, ei sopimista, vain se, mitä sinä heiltä et salli.

Ja kun he ensin niitä koittavat rikkoa ja rikkovatkin, ei selittelyjä, ei osoitteluja, ei selitysten kuuntelua, ei nauramisen katselemista, ei yhtään mitään----vain jyrkkä EI. Säännöt voi toistaa, mutta ei selitysten kera, älä puhu miltä sinusta tuntuu, vain jyrkkä EI.
Äärettömän selkeät ja yksinkertaiset säännöt, joista sinä et tingi. Et ikinä.

Narsistista_kun kirjoitti:

"Juuri tuota minäkin ihmettelen kuinka luullaan, että minä voisin laittaa rajattomalle ihmiselle rajat, kun toisaalta hoetaan samaan aikaan, ettei toiseen ihmiseen voi vaikuttaa."
Narsistista kun on kyse, niin tuo tarkoittaa sitä, että sinä laitat ne rajat hänelle, mitä sinä häneltä siedät. Teet ne selväksi ja jos hän rikkoo niitä, niin tietenkin siitä täytyy seurata jotain. Asiasta riippuen, et suostu, et hyväksy, muutat pois... et ole missään tekemisissä, jos ei suostu noudattamaan sinun asettamia rajoja. Rajat laitetaan tietenkin itselle sillä tavoin, että mitä suostuu hyäksymään ja mitä ei. Mutta reiluuden nimissä ne kerrotaan narsistille, niin hänkin sitten tietää minkälaisten edellytysten vallitessa toimitaan.

Lue lisää

No ehkä asiaa voisi vaikka pilkkoa pienempiin osiin ja miettiä mikä milloinkin on ongelma ja miten sen yhden ongelman voisi ratkaista, edetä pienin askelin

Esim. toisaalla 60 vuotias tytär kertoo, ettei iäkäs narsistivanhempi kunnioita hänen kotiaan vaan käy varastelemassa sieltä tavaroita jotka sitten lahjoittaa hovilleen...

Ratkaisu voisi olla se, että jos ettei narsistivanhempi enää vierailisi tyttärensä luona vaan tytär kävisi vanhempansa luona, mikä muutenkin voisi olla tuossa tapauksessa parempi ratkaisu, tytär saisi enemmän osviittaa iäkkään vanhempansa pärjäämisestä kotona ja siten vähentäisi syyllisyyden tunnetta...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No ehkä asiaa voisi vaikka pilkkoa pienempiin osiin ja miettiä mikä milloinkin on ongelma ja miten sen yhden ongelman voisi ratkaista, edetä pienin askelin

Esim. toisaalla 60 vuotias tytär kertoo, ettei iäkäs narsistivanhempi kunnioita hänen kotiaan vaan käy varastelemassa sieltä tavaroita jotka sitten lahjoittaa hovilleen...

Ratkaisu voisi olla se, että jos ettei narsistivanhempi enää vierailisi tyttärensä luona vaan tytär kävisi vanhempansa luona, mikä muutenkin voisi olla tuossa tapauksessa parempi ratkaisu, tytär saisi enemmän osviittaa iäkkään vanhempansa pärjäämisestä kotona ja siten vähentäisi syyllisyyden tunnetta...

Lue lisää

"No ehkä asiaa voisi vaikka pilkkoa pienempiin osiin ja miettiä mikä milloinkin on ongelma ja miten sen yhden ongelman voisi ratkaista, edetä pienin askelin"
Minun pointtini neuvossani oli se, että tytär ihan itse lähtee ajattelemaan, mitkä asiat hän haluaa kieltää.

Mutta jos asia menee liian piperrykseksi perusteluineen niin peli jatkunee entisenlaisena narsistien johtaessa sen kuuluisat 6-0.
"edetä pienin askelin"
Tavallaan, mutta jahnailu entiseen tapaan edelleen johtaa narsistien voittoon.

Ihan vain se tyyli. Hänen täytyisi kyetä tekemään selkeitä ratkaisuja, jotkä hän kykenee pitämään.
Narsisti on todella nopea velmu rikkomaan kaikki rajat ja vielä enemmänkin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No ehkä asiaa voisi vaikka pilkkoa pienempiin osiin ja miettiä mikä milloinkin on ongelma ja miten sen yhden ongelman voisi ratkaista, edetä pienin askelin

Esim. toisaalla 60 vuotias tytär kertoo, ettei iäkäs narsistivanhempi kunnioita hänen kotiaan vaan käy varastelemassa sieltä tavaroita jotka sitten lahjoittaa hovilleen...

Ratkaisu voisi olla se, että jos ettei narsistivanhempi enää vierailisi tyttärensä luona vaan tytär kävisi vanhempansa luona, mikä muutenkin voisi olla tuossa tapauksessa parempi ratkaisu, tytär saisi enemmän osviittaa iäkkään vanhempansa pärjäämisestä kotona ja siten vähentäisi syyllisyyden tunnetta...

Lue lisää

Mutta todella. Jos hän pystyisi kieltämään narsistin vierailun kotonaan, niin se olisi selkeä ratkaisu ja estäisi rikollisen varastelemisen, mikä nyt on tietenkin hyvin kärjessä tärkeysjärjestyksessä.

Narsistista_kun kirjoitti:

"Juuri tuota minäkin ihmettelen kuinka luullaan, että minä voisin laittaa rajattomalle ihmiselle rajat, kun toisaalta hoetaan samaan aikaan, ettei toiseen ihmiseen voi vaikuttaa."
Narsistista kun on kyse, niin tuo tarkoittaa sitä, että sinä laitat ne rajat hänelle, mitä sinä häneltä siedät. Teet ne selväksi ja jos hän rikkoo niitä, niin tietenkin siitä täytyy seurata jotain. Asiasta riippuen, et suostu, et hyväksy, muutat pois... et ole missään tekemisissä, jos ei suostu noudattamaan sinun asettamia rajoja. Rajat laitetaan tietenkin itselle sillä tavoin, että mitä suostuu hyäksymään ja mitä ei. Mutta reiluuden nimissä ne kerrotaan narsistille, niin hänkin sitten tietää minkälaisten edellytysten vallitessa toimitaan.

Lue lisää

Anteeksi, mutta mielestäni edelleenkään en tule ymmärretyksi. Ei kai narsisti nyt ala kuuntelemaan jotain puheenvuoroa, jossa minä selostan jotain rajoja, kyllä hän on siinä vaiheessa jo häipynyt paikalta tai sulkenut luurin. En minä saa sanoa mitään pientä ystävällistä kehotustakaan.
He vaan yksinkertaisesti eivät kommunikoi yhtään, jos en 100% miellytä.
Narsisti voi vaikka hurruttaa pölynimuria sen sijaan, että kuuntelisi mitään minun selostuksiani tai yksinkertaisi ajaisi minut pihalle.
Ei niitä rajoja voi laittaa hänelle, niitä voi laittaa vain itselle, väitän edelleen.

vähännuorempitytär kirjoitti:

Anteeksi, mutta mielestäni edelleenkään en tule ymmärretyksi. Ei kai narsisti nyt ala kuuntelemaan jotain puheenvuoroa, jossa minä selostan jotain rajoja, kyllä hän on siinä vaiheessa jo häipynyt paikalta tai sulkenut luurin. En minä saa sanoa mitään pientä ystävällistä kehotustakaan.
He vaan yksinkertaisesti eivät kommunikoi yhtään, jos en 100% miellytä.
Narsisti voi vaikka hurruttaa pölynimuria sen sijaan, että kuuntelisi mitään minun selostuksiani tai yksinkertaisi ajaisi minut pihalle.
Ei niitä rajoja voi laittaa hänelle, niitä voi laittaa vain itselle, väitän edelleen.

Lue lisää

Ainoa minkä voin laittaa ehdoksi on etten puhu enää ikinä tms. ja hän vähät siitä välittää.

vähännuorempitytärt kirjoitti:

Ainoa minkä voin laittaa ehdoksi on etten puhu enää ikinä tms. ja hän vähät siitä välittää.

Aivan juurikin, kyllä minäkin niitä rajoja seurustelukumppanille osaisin laittaa, aika hankalallekin, mutta tuo vanhempi on aika paljon vaikeampi juttu todellakin. Kun sitten vielä löytyy niitä ymmärtäjiä, että vanhempi luonnollisesti haluaa olla ylämäisessä asemassa lapseensa aina ja ikuisesti ja minun pitäisi se ymmärtä jne. Niin miten siinä sitten jotain rajoja laittaa ?

vähännuorempitytär kirjoitti:

Anteeksi, mutta mielestäni edelleenkään en tule ymmärretyksi. Ei kai narsisti nyt ala kuuntelemaan jotain puheenvuoroa, jossa minä selostan jotain rajoja, kyllä hän on siinä vaiheessa jo häipynyt paikalta tai sulkenut luurin. En minä saa sanoa mitään pientä ystävällistä kehotustakaan.
He vaan yksinkertaisesti eivät kommunikoi yhtään, jos en 100% miellytä.
Narsisti voi vaikka hurruttaa pölynimuria sen sijaan, että kuuntelisi mitään minun selostuksiani tai yksinkertaisi ajaisi minut pihalle.
Ei niitä rajoja voi laittaa hänelle, niitä voi laittaa vain itselle, väitän edelleen.

Lue lisää

" Ei kai narsisti nyt ala kuuntelemaan jotain puheenvuoroa, jossa minä selostan jotain rajoja"
Ei alakaan. Ei todellakaan ala. Hän ei kuuntele sinua, eikä tule kuuntelemaan sinua, jos ei ole aivan pakko, että hän voisi jatkaa sinun hyväksikäyttämistään.

Eli sen vuoksi kiellät häntä tulemasta kotiisi.

Et pidä yhtään puheenvuoroa etkä selitä mitään. Vain jyrkkä EI.

Ja jos hän yrittää tunkea väkisin, uhkaat soittaa poliisit. Jos uhkaus ei auta, soitat 112 ja sanot, että kotiisi tunkeudutaan väkisin. Et puhu hölkäsen pöläystä vanemmastasi. Jos siitäkin huolimatta, että poliisipartio ei luo uskottavuutta, tapahtuma toistuu, hankit lähestymiskiellon.
Sinun pitää olla vakuuttava ja uskottava, muu ei auta.

Tulinko minä nyt ymmärretyksi?

Laki on puolellasi.
Missään seurakunnissa ja ryhmittymissä ei saa toimia millään verukkeilla lainvastaisesti.
Mikään vanhemmuus ei oikeuta rikkomaan lakia.

Minä edelleenkin jotenkin luotan vain minua vanhemman "tyttären" näkemykseen, että hän tietää millainen narsistivanhempi voi olla :)

Olihan minullakin tuo, että kun vanhempi vielä kyläili streessaannuin selittämättömästä tavaroiden katoamisesta paikoiltaan. Mutta minulle vain yritettiin selittää, että tavaroiden katoaminen on normaalia, että heiltäkin katoaa jatkuvasti ja minun pitää vain tottua normaaliin maailmaan. Siitä tehtiin minun ongelma, että minussa on vika, että stressaannun tavaroiden selittämättömästä katoamisesta.

Mutta nyt kun ei ole enää vierailuja, mitään ei katoa ja pysyy aika hyvin paikoillaankin. Olin minä sittenkin oikeassa, ettei tavarat normaalisti katoa savuna ilmaan, eikä edes juurikaan vaihda itsestään paikkaa. Minusta tuo oli eräänlaista gaslightingia yrittää uskotella minut uskomaan, että se on luonnollinen elämän ilmiö, että tavarat katoavat savuna ilmaan.

Voihan tämmöisiä pikkuongelmia vuosien kuluessa ratkoa, mutta ne on aika pieniä koko kokonaisuuteen.

vähännuorempitytär kirjoitti:

Minä edelleenkin jotenkin luotan vain minua vanhemman "tyttären" näkemykseen, että hän tietää millainen narsistivanhempi voi olla :)

Olihan minullakin tuo, että kun vanhempi vielä kyläili streessaannuin selittämättömästä tavaroiden katoamisesta paikoiltaan. Mutta minulle vain yritettiin selittää, että tavaroiden katoaminen on normaalia, että heiltäkin katoaa jatkuvasti ja minun pitää vain tottua normaaliin maailmaan. Siitä tehtiin minun ongelma, että minussa on vika, että stressaannun tavaroiden selittämättömästä katoamisesta.

Mutta nyt kun ei ole enää vierailuja, mitään ei katoa ja pysyy aika hyvin paikoillaankin. Olin minä sittenkin oikeassa, ettei tavarat normaalisti katoa savuna ilmaan, eikä edes juurikaan vaihda itsestään paikkaa. Minusta tuo oli eräänlaista gaslightingia yrittää uskotella minut uskomaan, että se on luonnollinen elämän ilmiö, että tavarat katoavat savuna ilmaan.

Voihan tämmöisiä pikkuongelmia vuosien kuluessa ratkoa, mutta ne on aika pieniä koko kokonaisuuteen.

Lue lisää

No, mutta edelleen jos rikkovat lakia jollakin lailla, niin tee itsellesi selväksi, että turvaudut virkavaltaan, jopa vanhempiasi vastaan. Vanhemmat voivat harjoittaa vaikka insestiä pikkulapsiaan kohtaan, ihan mitä vain.
Vanhemmuus ei tee kenestäkään virheetöntä. Vanhemmuus ei tee rikoksesta oikeutettua.

Ja vielä yksi,
että mikään virkavalta ei ole nähdäkseni tämäntyyppiseen ongelmaan sopiva ratkaisu, kun kyseessä on kuitenkin tietyillä tapaa ikäänkuin fiksu ihminen.
Jos kyseessä psykopaatti, niin olisikohan kohtalaisen "menestynyt" sellainen, älyllinen narsisti ja yhteiskunnan raameissa pysyvä. Kun eihän tämä yhteiskunta mikään kovin eettinen ole muutenkaan.

Mutta "hui" sitä katsetta, kun kukaan ei ole näkemässä. Ja manipulaatiota, joka saa pään "pesukoneeseen". Se on suurin ongelma, joka kukaan oikeen ei tajua.

vähännuorempitytärjjg kirjoitti:

Ja vielä yksi,
että mikään virkavalta ei ole nähdäkseni tämäntyyppiseen ongelmaan sopiva ratkaisu, kun kyseessä on kuitenkin tietyillä tapaa ikäänkuin fiksu ihminen.
Jos kyseessä psykopaatti, niin olisikohan kohtalaisen "menestynyt" sellainen, älyllinen narsisti ja yhteiskunnan raameissa pysyvä. Kun eihän tämä yhteiskunta mikään kovin eettinen ole muutenkaan.

Mutta "hui" sitä katsetta, kun kukaan ei ole näkemässä. Ja manipulaatiota, joka saa pään "pesukoneeseen". Se on suurin ongelma, joka kukaan oikeen ei tajua.

Lue lisää

Useille narsisteille tyypillistä pysytellä tavallaan rikkeettömänä lain silmissä. Ei kiinijäämistä, ikuinen vapaus lähteen metsästykseen ja hyväksikäyttöön. Tuomituthan joutuvat tekemään kumarruksen ja voivat menettää jopa vapauttaan...
Niin narsistille tyypillistä toimia siinä ja siinä, lain rajamailla kiusaten ja rääkäten.
Mitä vastaa kun huomautat että katsoo kummasti kun kukaan muu ei ole näkemässä... että voisi säästää katseensa muualle, ei sinulle, että sinä et tarviste sellaisia katseita?

vähännuorempitytärjjg kirjoitti:

Ja vielä yksi,
että mikään virkavalta ei ole nähdäkseni tämäntyyppiseen ongelmaan sopiva ratkaisu, kun kyseessä on kuitenkin tietyillä tapaa ikäänkuin fiksu ihminen.
Jos kyseessä psykopaatti, niin olisikohan kohtalaisen "menestynyt" sellainen, älyllinen narsisti ja yhteiskunnan raameissa pysyvä. Kun eihän tämä yhteiskunta mikään kovin eettinen ole muutenkaan.

Mutta "hui" sitä katsetta, kun kukaan ei ole näkemässä. Ja manipulaatiota, joka saa pään "pesukoneeseen". Se on suurin ongelma, joka kukaan oikeen ei tajua.

Lue lisää

Ja millä hän kaiken vallan sai:
Kieltäytymällä koko elämän ajan yhdestäkään tunteellisesta myötätunnon ilmauksesta tai ystävällisistä sanoista, tai ystävällisestä katseesta tai mistään vastaavasta tunteenilmauksesta, ehdottomasti .
Ja minä hänen lapsenaan alistuin vuosikymmeniksi niitä anelemaan...turhaan...
Se on koko jutun pointti.
Tuota "anelua" jotkut sitten kai nimittää riippuvuudeksi,
no oikeastaan lopetin kun tajusin, että varmaankin psykopaatti ja mahdotonta hänelle...

Useille_narsis kirjoitti:

Useille narsisteille tyypillistä pysytellä tavallaan rikkeettömänä lain silmissä. Ei kiinijäämistä, ikuinen vapaus lähteen metsästykseen ja hyväksikäyttöön. Tuomituthan joutuvat tekemään kumarruksen ja voivat menettää jopa vapauttaan...
Niin narsistille tyypillistä toimia siinä ja siinä, lain rajamailla kiusaten ja rääkäten.
Mitä vastaa kun huomautat että katsoo kummasti kun kukaan muu ei ole näkemässä... että voisi säästää katseensa muualle, ei sinulle, että sinä et tarviste sellaisia katseita?

Lue lisää

Kattoo vielä pahemmin, niin että sitä tulee lähteneeksi tutisten pihalle, kun alkaa pyörryttää.

Kun kerroin hänelle, että psykopaatit rakastaa elämäänsä, niin tuntui olevan samaa mieltä.

Ok. Aika hirveää varmaan. Toivottavasti saat empatiaa edes muilta tahoilta.
Jos minä haluaisin auttaa, niin varmaan moni muukin. Mutta eiväthän ns. normaalit ihmiset voi tuollaista ymmärtää. Sellainen, joka on sisäistänyt oikein kunnolla mitä on narsismi ja pyskopatia, voi ymmärtää.

No näinhän se on, että tämä nettipalsta on osoittautunut asiassa ainakin toistaiseksi ymmärtäväisemmäksi kuin juurikaan kukaan muu tai mikään muu paikka tms., siksi tänne tulee kirjoiteltua, vaikken oikein tiedä onko tässä mitään järkeä. On kai, että edes salaa voi olla niinkuin jotenkin oma ittensä tietyiltä osin, niin se on selkeyttävää tavallaan.

Onhan täällä välillä aika hassuja trolleja yms, mutta ehkä sekin kuitenkin kuuluu paikan luonteeseen tavallaan.

Enhän minkään tiennyt narsismista ja psykopatiasta oikein mitään vuosikymmeniin, ja otti se muutaman vuoden asia kunnolla sisäistää siitä kun alkoi lukemaan.

Siinä mielessähän se on ymmärrettävää ettei ihmiset ensipuheelta asiaa ymmärrä, kun onhan tämäkin vähän oma maailmansa...
Mutta oikeastaan minusta aika tärkeää ymmärtää tätäkin maailmaa...

Hmm...minusta on muuten valiteltu elämän varrella...että minulta voi tulla järjettömät määrät tekstiä...pitäisiköhän vähän hillitä...

Katsokaas kun minun psykopaattini puhututti minua yksinään 40 vuotta, niin se vähän muodostui tavaksi. Sitten hän sanoi lopuksi: "Puhuit 40 vuotta turhaan".

vähännuorempitytärk kirjoitti:

No näinhän se on, että tämä nettipalsta on osoittautunut asiassa ainakin toistaiseksi ymmärtäväisemmäksi kuin juurikaan kukaan muu tai mikään muu paikka tms., siksi tänne tulee kirjoiteltua, vaikken oikein tiedä onko tässä mitään järkeä. On kai, että edes salaa voi olla niinkuin jotenkin oma ittensä tietyiltä osin, niin se on selkeyttävää tavallaan.

Onhan täällä välillä aika hassuja trolleja yms, mutta ehkä sekin kuitenkin kuuluu paikan luonteeseen tavallaan.

Enhän minkään tiennyt narsismista ja psykopatiasta oikein mitään vuosikymmeniin, ja otti se muutaman vuoden asia kunnolla sisäistää siitä kun alkoi lukemaan.

Siinä mielessähän se on ymmärrettävää ettei ihmiset ensipuheelta asiaa ymmärrä, kun onhan tämäkin vähän oma maailmansa...
Mutta oikeastaan minusta aika tärkeää ymmärtää tätäkin maailmaa...

Hmm...minusta on muuten valiteltu elämän varrella...että minulta voi tulla järjettömät määrät tekstiä...pitäisiköhän vähän hillitä...

Katsokaas kun minun psykopaattini puhututti minua yksinään 40 vuotta, niin se vähän muodostui tavaksi. Sitten hän sanoi lopuksi: "Puhuit 40 vuotta turhaan".

Lue lisää

"Siinä mielessähän se on ymmärrettävää ettei ihmiset ensipuheelta asiaa ymmärrä, kun onhan tämäkin vähän oma maailmansa..."
Kyllä, tämä on oma maailmansa. Ei näitä kannata kaikelle kansalle selittää.
Minusta on jopa hyvä, että harvemmalla on näitä kauheita kokemuksia, vaikka se sitten johtaakin tietynlaiseen erityisyyteen muiden keskellä.
Moni uhri kokee kuitenkin asiaa kunnolla, todellakin vuosikausia, setvittyään kokemuksensa myös jollain tavoin rikkaudeksi. On oppinut kuin vahingossa ihmisen sisimmästä asioita, joihin vain harvoilla ja valituilla on pääsy.
Narsismi paljastaa todellisen luonteensa vain aivan kaikkein lähimmille. Muut eivät asiaa samoin näe ja koe.
Minulla on pari mieliviisautta, jotka ainakin minun tapauksessani sopivat tähänkin ongelmaan: "yksinkertaisuus on usein totuuden tunnus" ja "lyhyestä virsi kaunis".
Vaikka pyrin tuohon, niin totuuden nimessä tännekin palstalle olen yhteensä kirjoittanut varmaan satoja sivuja, jollen sitten sitä maagista tuhatrajaa jo lähentele :).

vähännuorempitytärk kirjoitti:

No näinhän se on, että tämä nettipalsta on osoittautunut asiassa ainakin toistaiseksi ymmärtäväisemmäksi kuin juurikaan kukaan muu tai mikään muu paikka tms., siksi tänne tulee kirjoiteltua, vaikken oikein tiedä onko tässä mitään järkeä. On kai, että edes salaa voi olla niinkuin jotenkin oma ittensä tietyiltä osin, niin se on selkeyttävää tavallaan.

Onhan täällä välillä aika hassuja trolleja yms, mutta ehkä sekin kuitenkin kuuluu paikan luonteeseen tavallaan.

Enhän minkään tiennyt narsismista ja psykopatiasta oikein mitään vuosikymmeniin, ja otti se muutaman vuoden asia kunnolla sisäistää siitä kun alkoi lukemaan.

Siinä mielessähän se on ymmärrettävää ettei ihmiset ensipuheelta asiaa ymmärrä, kun onhan tämäkin vähän oma maailmansa...
Mutta oikeastaan minusta aika tärkeää ymmärtää tätäkin maailmaa...

Hmm...minusta on muuten valiteltu elämän varrella...että minulta voi tulla järjettömät määrät tekstiä...pitäisiköhän vähän hillitä...

Katsokaas kun minun psykopaattini puhututti minua yksinään 40 vuotta, niin se vähän muodostui tavaksi. Sitten hän sanoi lopuksi: "Puhuit 40 vuotta turhaan".

Lue lisää

Kommentoin tässä vielä itseäni, että onhan "psykopaatintapainen" ylivoimaisesti minun pisin ja eniten tiivis "ihmissuhteeni". Oli tiivistä yksinpuhelua hänelle jne.

Hän koki olevansa vielä lähempänä minua, niin lähellä, ettei pystynyt edes näkemään miltä näytän ja monesti hänen mielestään hänen elämänsä oli sama kuin minun. Sama kuin minun vaikkei oikein ikinä ollut kiinnostunut edes tapaamaan minua, eikä ikinä edes kysynyt mitä kuuluu ?

Kyllä_tämä kirjoitti:

"Siinä mielessähän se on ymmärrettävää ettei ihmiset ensipuheelta asiaa ymmärrä, kun onhan tämäkin vähän oma maailmansa..."
Kyllä, tämä on oma maailmansa. Ei näitä kannata kaikelle kansalle selittää.
Minusta on jopa hyvä, että harvemmalla on näitä kauheita kokemuksia, vaikka se sitten johtaakin tietynlaiseen erityisyyteen muiden keskellä.
Moni uhri kokee kuitenkin asiaa kunnolla, todellakin vuosikausia, setvittyään kokemuksensa myös jollain tavoin rikkaudeksi. On oppinut kuin vahingossa ihmisen sisimmästä asioita, joihin vain harvoilla ja valituilla on pääsy.
Narsismi paljastaa todellisen luonteensa vain aivan kaikkein lähimmille. Muut eivät asiaa samoin näe ja koe.
Minulla on pari mieliviisautta, jotka ainakin minun tapauksessani sopivat tähänkin ongelmaan: "yksinkertaisuus on usein totuuden tunnus" ja "lyhyestä virsi kaunis".
Vaikka pyrin tuohon, niin totuuden nimessä tännekin palstalle olen yhteensä kirjoittanut varmaan satoja sivuja, jollen sitten sitä maagista tuhatrajaa jo lähentele :).

Lue lisää

On totta, ettei yleensä ihmisille tästä aiheesta kannata puhua, koska siitä tulee usein vaan turhaan "ahdistunut" olo, vaikkei kärsisikään ahdistuksesta muuten, eikä se johda mihinkään.
Paljon parempi näin esim. nettipalstalla vaan.

Ja tosiaan, jos ei katso todellisuutta sellaisenaan, ei siitä jää sitten edes kokemuksesta kertynyttä tietoa rikkaudeksi.

Mielikuvitusäiti minulla oli ihan riittävän kauan.
Nuorena tyttönä psykopaatit olisi olleet liian pelottavia.

Joskohan nyt tulisi vähän vähennettyä tätä tekstiä ettei minullakin se tuhat raja tule.

Kääk vielä tuli yksi ajatus mieleen...

Pitkälti elämä oli yhtä yksinpuhelua egolle, tosin ego ei ollut omani.

vähännuorempitytär kirjoitti:

On totta, ettei yleensä ihmisille tästä aiheesta kannata puhua, koska siitä tulee usein vaan turhaan "ahdistunut" olo, vaikkei kärsisikään ahdistuksesta muuten, eikä se johda mihinkään.
Paljon parempi näin esim. nettipalstalla vaan.

Ja tosiaan, jos ei katso todellisuutta sellaisenaan, ei siitä jää sitten edes kokemuksesta kertynyttä tietoa rikkaudeksi.

Mielikuvitusäiti minulla oli ihan riittävän kauan.
Nuorena tyttönä psykopaatit olisi olleet liian pelottavia.

Lue lisää

"Ja tosiaan, jos ei katso todellisuutta sellaisenaan, ei siitä jää sitten edes kokemuksesta kertynyttä tietoa rikkaudeksi."
Minä henk koht olen pyrkinyt perkaamaan olennaisen kokemuksestani ja jalostamaan sen muistoina, jotka olen koonnut päiväkirjaani, joko ihan suoraan sinne kirjoitettuna, että olen myös kopioinut omia tärkeänä pitämiäni kommentteja täältä palstalta.
Olen pyrkinyt samanaikaisesti vertaamaan kokemuksiani ja narsistini tekemisiä yleiseen narsismitietouteen. Noin saan olennaisen esiin. Toisaalta, tuntuu siltä, että kaikki mitä narsisti on ja tekee on olennaista ja kuuluu nimenomaan vain narsismiin, muut eivät toimi eivätkä edes ole olemassa samoin.
Joku kerran täällä palstalla kysyi, että lentääkö se minun narsisti-psykopaattini niinkuin muutkin satuolennot :). Oikeasti! Oli hetkiä, kun aloin epäillä itsekin, että onko se todellinen ollenkaan ja kuuntelin sitten hänen askeliaan kun hän tuli luokseni. Huokaisin helpotuksesta kun kuulin askelten äänen. Askelten ääni teki hänestä jotenkin luonnollisemman, edes hiukan inhimillisemmän kuin se pelkkä kokemus, mikä minulla hänestä muuten oli.

minun on aloitettava vanhempien mielestä poissulkemisprosessi nyt tosissaan.
olo sen verran huonovointinen. tuntuu, että heidän synkeät egot paisuu kaikkialle. He ovat ihan tyytytyväisiä jos minun elämässä ei olisi mitään muuta kuin he. Minusta se on ällöttävää.

Luulen, että minulla on selitys sille, miksi psykopaatista tulee helposti "satuolennon" kokemus. He projisoi niin voimakkaasti itseään toisen päähän, niin, että se on niinkuin sen psykopaatin henki lentäisi kohteensa päässä, vähän sama kuin se "pesukone" -vaikutus, tavallaan manipulaation tulosta.

Vanhempani juuri ilmoitti minulle: "Ei pohdita miksi on ongelmia, eletään vaan "
Mitäs järkeä siinäkin on ? Varmasti se, että varmistetaan ettei tule mitään muutoksia
ja minua saa käyttää entiseen menoon "lähteenä" elämän loppuun asti.

Minä_henk_koht kirjoitti:

"Ja tosiaan, jos ei katso todellisuutta sellaisenaan, ei siitä jää sitten edes kokemuksesta kertynyttä tietoa rikkaudeksi."
Minä henk koht olen pyrkinyt perkaamaan olennaisen kokemuksestani ja jalostamaan sen muistoina, jotka olen koonnut päiväkirjaani, joko ihan suoraan sinne kirjoitettuna, että olen myös kopioinut omia tärkeänä pitämiäni kommentteja täältä palstalta.
Olen pyrkinyt samanaikaisesti vertaamaan kokemuksiani ja narsistini tekemisiä yleiseen narsismitietouteen. Noin saan olennaisen esiin. Toisaalta, tuntuu siltä, että kaikki mitä narsisti on ja tekee on olennaista ja kuuluu nimenomaan vain narsismiin, muut eivät toimi eivätkä edes ole olemassa samoin.
Joku kerran täällä palstalla kysyi, että lentääkö se minun narsisti-psykopaattini niinkuin muutkin satuolennot :). Oikeasti! Oli hetkiä, kun aloin epäillä itsekin, että onko se todellinen ollenkaan ja kuuntelin sitten hänen askeliaan kun hän tuli luokseni. Huokaisin helpotuksesta kun kuulin askelten äänen. Askelten ääni teki hänestä jotenkin luonnollisemman, edes hiukan inhimillisemmän kuin se pelkkä kokemus, mikä minulla hänestä muuten oli.

Lue lisää

Luulen, että jos on jostain muusta suhteesta kuin vanhemmista kyse, niin tuo on varmaan hyvä juttu, mutta vanhemmistani on liian tympeää alkaa edes mitään kirjaamaan. Kokemus ei ollut muutenkaan mikään sävähdyttävä, niitä on paljon sävähdyttävämpiäkin psykopaatteja olemassa kuin tämä minun. Jos kyseessä olisi ollut joku mies, niin ehkä siitä sitten olisi voinutkin laittaa merkinnät päiväkirjaan

vähännuorempitytärk kirjoitti:

minun on aloitettava vanhempien mielestä poissulkemisprosessi nyt tosissaan.
olo sen verran huonovointinen. tuntuu, että heidän synkeät egot paisuu kaikkialle. He ovat ihan tyytytyväisiä jos minun elämässä ei olisi mitään muuta kuin he. Minusta se on ällöttävää.

Luulen, että minulla on selitys sille, miksi psykopaatista tulee helposti "satuolennon" kokemus. He projisoi niin voimakkaasti itseään toisen päähän, niin, että se on niinkuin sen psykopaatin henki lentäisi kohteensa päässä, vähän sama kuin se "pesukone" -vaikutus, tavallaan manipulaation tulosta.

Vanhempani juuri ilmoitti minulle: "Ei pohdita miksi on ongelmia, eletään vaan "
Mitäs järkeä siinäkin on ? Varmasti se, että varmistetaan ettei tule mitään muutoksia
ja minua saa käyttää entiseen menoon "lähteenä" elämän loppuun asti.

Lue lisää

"Mitäs järkeä siinäkin on ? Varmasti se, että varmistetaan ettei tule mitään muutoksia"
Niin se on varmaan niin että heillä on vaihtoehdot vähissä. Luonto on muovannut heistä sellaiset kuin ovat.
Periaatteessa siitä omasta narsisti-psykopaatistani ajattelen samoin. Silloin kun asetin ne rajat hänelle ja kun hän kovan yrittämisen kautta viimein tajusi, että minä en tule antamaan periksi, niin suhteemme muuttui vähän tympeäksi. Lopetin suhteen ennenkuin se alkoi tulla vieläkin tympeämmäksi. En voi koskaan sanoa, että olisi lopettanut hyvän sään aikana, mutta lopetin sen verran ajoissa, että suht terveenä selvisin siitä. Lyhyt terapia ja muutama käynti vielä toisella terapeutilla... plus tämä palstakirjoittaminen ja pari uutta harrastusta.
Mielestäni tärkeää on tehdä uudelleensuuntautuminen.
Siinä uudessa mitä tekee, ei saisi sitä narsistia olla mukana missään roolissa.

vähännuorempitytärk kirjoitti:

No näinhän se on, että tämä nettipalsta on osoittautunut asiassa ainakin toistaiseksi ymmärtäväisemmäksi kuin juurikaan kukaan muu tai mikään muu paikka tms., siksi tänne tulee kirjoiteltua, vaikken oikein tiedä onko tässä mitään järkeä. On kai, että edes salaa voi olla niinkuin jotenkin oma ittensä tietyiltä osin, niin se on selkeyttävää tavallaan.

Onhan täällä välillä aika hassuja trolleja yms, mutta ehkä sekin kuitenkin kuuluu paikan luonteeseen tavallaan.

Enhän minkään tiennyt narsismista ja psykopatiasta oikein mitään vuosikymmeniin, ja otti se muutaman vuoden asia kunnolla sisäistää siitä kun alkoi lukemaan.

Siinä mielessähän se on ymmärrettävää ettei ihmiset ensipuheelta asiaa ymmärrä, kun onhan tämäkin vähän oma maailmansa...
Mutta oikeastaan minusta aika tärkeää ymmärtää tätäkin maailmaa...

Hmm...minusta on muuten valiteltu elämän varrella...että minulta voi tulla järjettömät määrät tekstiä...pitäisiköhän vähän hillitä...

Katsokaas kun minun psykopaattini puhututti minua yksinään 40 vuotta, niin se vähän muodostui tavaksi. Sitten hän sanoi lopuksi: "Puhuit 40 vuotta turhaan".

Lue lisää

Liputan myös nettikirjoittelun puolesta, vaikka trollit rollivatkin täällä joukossa.

Kuitenkin aitojen kokemusten vaihtaminen on parasta tukea. Olen kokenut psykologit teorioineen aika heppoisiksi auttajiksi, kun sekopaattialtistuksesta on kyse.

Hyvä sana "sekopaattialtistus",
sopiiko jos lisään sanavarastooni ? :)

En myöskään oikein usko että ongelma ratkeaisi psykologisella teorialla.

Mietiskelin täällä, että jospa sitten olisin ollut riittävän hyvä vanhempiani kohtaan, jos jotenkin onnistuisin irtautumaan kuviosta niin, että heidän ei toivomuksensa mukaisesti koskaan loppuelämässään tarvitsisi miettiä mistä ongelmat johtuivat. Josko se olisi riittävää "armollisuutta" heitä kohtaan...

Ei ole helppoa toteuttaa, mutta teoriassa tommonen vois olla yksi ratkaisu ehkä...

Kirjoitit pitkän listan siitä, mitä todellinen narsisti KUVITTELEE/HALUAA olla. Totuus on kuitenkin toinen. Ja tämä on se narsistin akilleenkantapää. Keinotekoinen valheeseen perustuva*minäkuva*, joka on täysin hänen todellisen luonteensa vastakohta.
Uhri on yleensä se henkilö, joka näkee näiden narsistin luomien kuvitelmien läpi. Ja siinä on se syy, miksi narsistilla on pakonomainen tarve *tuhota* uhrinsa.

Suuri pelko paljastumisesta, naamion lopullisesta putoamisesta.

Niin toiset ei edes tiedä mistä puhuvat,mutta kuitenkin olettavat tietävänsä kaiken.
Monella todellisuuden kuva hämärtyy ja kompastuu omaan viisauteen.

"Tuntuu että kyseessä olisi jokin defenssi, oman syyllisyyden kieltäminen."

Niin sanalla syyllisyys on paha kaiku jos mainitseekin sanan, niin tuntee het olevansa syytettyjen penkillä, aina mua syytetään, vaikka minulla itselläni, omilla tekemisilläni ja tekemättä jättämisilläni ei ole ollut mitään vaikutusta siihen millä tolalla asiat ovat nyt...

No joo, tämmöstä ny tuli tähän kohtaan, kun näin vuoden alkuun tuos siivoskelin vanhoja papereita pois ja käteen sattui vihko johon olen kerännyt vuosien varrella mietelauseita, aforismeja yms. jotka jollain tavalla ovat kolahtaneet ja lukaisin siittä tämmösen, mikä sopinee näin vuoden alkuunkin.

"On houkuttelevaa ja helppoa syyttää toista, mutta loppujen lopuksi joudumme nöyrtyen toteamaan, että me itse teemme nykyiset ratkaisut jotka vahvistavat entisiä kuvoita."

Valitettavasti en ole kirjannut kenen ajatelma tämä on,
mutta laitoin ny vähän sillä ajatuksella, että josko sittenkin ongelmiin löytyisi niitä ratkaisuja, joilla sen narsistin toimintaa voisi rajoittaa, olisko mahdollista aikuisen ihmisen olla oman kotinsa valtias...

tyhmyydenperikuva kirjoitti:

Niin toiset ei edes tiedä mistä puhuvat,mutta kuitenkin olettavat tietävänsä kaiken.
Monella todellisuuden kuva hämärtyy ja kompastuu omaan viisauteen.

Olen seurannut tätä huikaisevaa sanojen kieputusta jo pidempään. Löysin palstan jo viisi vuotta sitten etsiessäni kokemuksia, jotka sopisivat elämän tilanteeseeni ja en siis etsinyt narsismista tietoa lainkaan, ihmeellistä onkin miten oikein tulin lukeneeksi ko. palstaa. Kiinnostavaa huomata vihdoin, että puheeksi tulee myös valehteleminen ja totuus. Onko kirjoitusten taustalla kuitenkin juuri tuo oman syyllisyyden kieltäminen, ikäänkuin naamioiminen johonkin kudelmaan, jonka itse on suunnitellut, jotta se paremmin peittäisi jotakin, minkä ei haluta näkyvän tai mikä näkyy toisaalla? Ehkä tarve olla parempi, luoda illuusio, että olisi parempi ja viisain kaikista, kun kuvittelee kudelmansa todeksi siitäkin huolimatta, että se oli vain valhetta oman pään sisällä.

kurkistinhämärään kirjoitti:

Olen seurannut tätä huikaisevaa sanojen kieputusta jo pidempään. Löysin palstan jo viisi vuotta sitten etsiessäni kokemuksia, jotka sopisivat elämän tilanteeseeni ja en siis etsinyt narsismista tietoa lainkaan, ihmeellistä onkin miten oikein tulin lukeneeksi ko. palstaa. Kiinnostavaa huomata vihdoin, että puheeksi tulee myös valehteleminen ja totuus. Onko kirjoitusten taustalla kuitenkin juuri tuo oman syyllisyyden kieltäminen, ikäänkuin naamioiminen johonkin kudelmaan, jonka itse on suunnitellut, jotta se paremmin peittäisi jotakin, minkä ei haluta näkyvän tai mikä näkyy toisaalla? Ehkä tarve olla parempi, luoda illuusio, että olisi parempi ja viisain kaikista, kun kuvittelee kudelmansa todeksi siitäkin huolimatta, että se oli vain valhetta oman pään sisällä.

Lue lisää

Mene trolli tiehesi samaa asiaa jankuttamasta.
Tämä on terveysaiheinen palsta ja täällä keskustellaan narsismista, kun et näköjään huomaa.

On se jännää, aina olen trolli. Kuule, mä olen se himolissu...vaikka kertoisin nimeni, niin silti olisin trolli.

Tämä on erikoinen palsta, kun täällä saa kirjoitella vain tietyllä tavalla ja tiettyä hyminänää pitäen.

Trollitrollitrolli kirjoitti:

On se jännää, aina olen trolli. Kuule, mä olen se himolissu...vaikka kertoisin nimeni, niin silti olisin trolli.

Tämä on erikoinen palsta, kun täällä saa kirjoitella vain tietyllä tavalla ja tiettyä hyminänää pitäen.

Lue lisää

Kumma että et peiliin ollenkaan ikinä katso, jos peräti aina olet trolliksi sanottu.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Tuntuu että kyseessä olisi jokin defenssi, oman syyllisyyden kieltäminen."

Niin sanalla syyllisyys on paha kaiku jos mainitseekin sanan, niin tuntee het olevansa syytettyjen penkillä, aina mua syytetään, vaikka minulla itselläni, omilla tekemisilläni ja tekemättä jättämisilläni ei ole ollut mitään vaikutusta siihen millä tolalla asiat ovat nyt...

No joo, tämmöstä ny tuli tähän kohtaan, kun näin vuoden alkuun tuos siivoskelin vanhoja papereita pois ja käteen sattui vihko johon olen kerännyt vuosien varrella mietelauseita, aforismeja yms. jotka jollain tavalla ovat kolahtaneet ja lukaisin siittä tämmösen, mikä sopinee näin vuoden alkuunkin.

"On houkuttelevaa ja helppoa syyttää toista, mutta loppujen lopuksi joudumme nöyrtyen toteamaan, että me itse teemme nykyiset ratkaisut jotka vahvistavat entisiä kuvoita."

Valitettavasti en ole kirjannut kenen ajatelma tämä on,
mutta laitoin ny vähän sillä ajatuksella, että josko sittenkin ongelmiin löytyisi niitä ratkaisuja, joilla sen narsistin toimintaa voisi rajoittaa, olisko mahdollista aikuisen ihmisen olla oman kotinsa valtias...

Lue lisää

""On houkuttelevaa ja helppoa syyttää toista, mutta loppujen lopuksi joudumme nöyrtyen toteamaan, että me itse teemme nykyiset ratkaisut jotka vahvistavat entisiä kuvoita.""
Minä kääntelisin tuota vielä kun on narsistista kyse.
Narsistin kanssahan ongema on siinä, että hän ei ole todellinen.
Narsisti luo itsestään illuusiokuvan, jota näyttelee uhrilleen ja muille.
Uhrihan on ainoa, joka näkee edes kuukausien kuluessa minkälainen narsisti oikeasti on... tai ainakin näkee viitteitä siitä.
Täällä palstalla kirjoittavien ansioksi lukisin sen, että jokainen täällä kirjoittava uhri on herännyt hälytykseen... narsisti on TODELLA OUTO.
On totta, että uhrit mahdollistavat narsisti pelin, mutta varmaan jokainen narsistin urhi yrittää ainakin hetken katkaista sen pelin.
Narsisti ja alkoholisti eroavat toisistaan siinä, että periaatteessa alkoholisti voi jopa lopettaa juomisen (mikä muuten on hyvin selvästi näkyvä tapa, toisin kuin narsismi, joka narsismi luo siis valheen). Narsisti ei koskaan lakkaa olemasta narsisti. Narsisti hakee valheelleen aina uusia uhreja ja lähteitä. Yksilön on mahdotonta lopettaa narsistin keekailua, vaikka alkaakin tekemään mitä ratkaisuja. Se, että tekee ne toisenlaiset ratkaisut, aieuttaa vain että narsisti muuttaa toimintatapojaan -jos muutaa. Tai hakee niitä uusia uhreja.
Minunkin on edelleen pakko todeta, että vähän pihalla olet narsismi olemuksesta verrattuna sellaisiin jotka sitä ovat lähemmin kokeneet...

Palasin nyt vielä tähän keskusteluun, mutta minun pääni sekoittaa joku sellainen abstrakti syyllisyys (onko se se kristitty perisynti, joka on myös minulle mahdoton ymmärtää ?) mistä joka paikassa hoetaan.

Esim. jos minun pitää kohdata oma syyllisyys, minulle pitäisi mieluummin sitten numeroidusti luetteloida ne asiat, joihin olen syyllistynyt, muuten minulla menee pää sekaisin epämääräisestä syyllisyydestä, jota ei pysty hahmottamaan, eikä siitä mielestäni ole mitään hyötyä.

Pitää kunnolla loogisesti nimetä mihin olen syyllistynyt, jotta pystyn tietämään mihin olen syyllistynyt ja prhaani mukaan korjaamaan tapani. Ei myöskään auta, jos minulle annetaan luettelo mihin joku muu narsistin uhri tai joku muu on syyllistynyt. Pitää tarkasti selostaa ne asiat, joihon juuri minä tosiasiallisesti olen syyllistynyt, jotta voin pyrkiä korjaamaan tapani.

Kun minusta juuri se on narsistien taktiikka, että syyllistetään, mutta ei yhtään suostuta kertomaan että mistä.

vähännuorempitytäri kirjoitti:

Palasin nyt vielä tähän keskusteluun, mutta minun pääni sekoittaa joku sellainen abstrakti syyllisyys (onko se se kristitty perisynti, joka on myös minulle mahdoton ymmärtää ?) mistä joka paikassa hoetaan.

Esim. jos minun pitää kohdata oma syyllisyys, minulle pitäisi mieluummin sitten numeroidusti luetteloida ne asiat, joihin olen syyllistynyt, muuten minulla menee pää sekaisin epämääräisestä syyllisyydestä, jota ei pysty hahmottamaan, eikä siitä mielestäni ole mitään hyötyä.

Pitää kunnolla loogisesti nimetä mihin olen syyllistynyt, jotta pystyn tietämään mihin olen syyllistynyt ja prhaani mukaan korjaamaan tapani. Ei myöskään auta, jos minulle annetaan luettelo mihin joku muu narsistin uhri tai joku muu on syyllistynyt. Pitää tarkasti selostaa ne asiat, joihon juuri minä tosiasiallisesti olen syyllistynyt, jotta voin pyrkiä korjaamaan tapani.

Kun minusta juuri se on narsistien taktiikka, että syyllistetään, mutta ei yhtään suostuta kertomaan että mistä.

Lue lisää

"pääni sekoittaa joku sellainen abstrakti syyllisyys"
Olen samaa mieltä, että silloin kun puhutaan syyllisyydestä, pitisi yksilöidä kunkin henkilön kohdalla erittäin tarkkaan mistä kyse.
Raamatullinen syyllisyys voisi jäädä uskonoppineiden syntinikkareiden päänvaivaksi kokonaan.

Alunperin sekin syyllisyys, mistä puhutaan uhrien kohdalla, perustuu ehkä aa:n käyttämään ja siitä al-anoniin periytyvään juutalaissävyiseen vanhatestamentilliseen perinteeseen.
Kristitylle itsensä ruoskiminen yleisessä mielessä ei ole oikein tuttua.
Ja koska sitä tehdään jossain yleisessä mielessä, niin se lienee yheismitallista narsistien kanssa eikä noin muuta tasapainoasetelmaa edelleenkään ainakaan narsistin hyväksi.

"Ja koska sitä tehdään jossain yleisessä mielessä, niin se lienee yheismitallista narsistien kanssa"

Toi oli hyvä.
Lisään ton omiinkin mielestäni loogisiin asioiden perusteluihin, jos sopii

Tarkennan näin:
Abstrakti syyllisyys on yhteismitallista, jos ei mitään yksilöidympää perustella

No nih...
tätä on tullut mietittyä vuosikausia enkä noin yksinkertaista vastausta hokannut...

"Alunperin sekin syyllisyys, mistä puhutaan uhrien kohdalla, perustuu ehkä aa:n käyttämään ja siitä al-anoniin periytyvään juutalaissävyiseen vanhatestamentilliseen perinteeseen."

Sekin mielenkiitoista mikäli ilmiöltä löytyisi tällaisia syy-seuraussuhteita.
Mutta olisiko tuo periytyminen sitten juutalaissävytteisestä kristinuskosta vaiko juutalaisuudesta ? En tunne asiaa niiltä osin.

PS
Tosin se abstrakti syyllisyys vaikuttaa minusta joltakin "astraalikuonalta" mitä siirrellään ihmisten välillä miten sattuu...

PS.
Mutta mielestäni kannattaa enemmin lukea hyviä kirjoja kuin esim. minun sepustuksiani nettipalstoilta, jos niinkuin haluaa laadukasta luettavaa. Itselläni on kauan ollut päämääränä kirjojen lukemiseen siirtyminen.

Yhtälailla ns.uhrit yrittävät peittää totuuden monimutkaistamalla psykoloogisilla kuvioilla varsinaista ongelmaa. Ehkä narsisti on hajoittanut uhrin psyykeen? Uhri tietämättään vääristelee totuutta koska on niin sekaisin, hakee totuutta? mitä jos uhri onkin itse sitä mistä toista syyttää ja sen kohtaaminen itsessään ahdistaa niin paljon että totuutta on muokattava?
Pitkään jos tällainen jatkuu, ihminen sairastuu vakavasti tai jo sairastamansa psyykkinen sairaus menee huonompaan...

mikäontotta kirjoitti:

Yhtälailla ns.uhrit yrittävät peittää totuuden monimutkaistamalla psykoloogisilla kuvioilla varsinaista ongelmaa. Ehkä narsisti on hajoittanut uhrin psyykeen? Uhri tietämättään vääristelee totuutta koska on niin sekaisin, hakee totuutta? mitä jos uhri onkin itse sitä mistä toista syyttää ja sen kohtaaminen itsessään ahdistaa niin paljon että totuutta on muokattava?
Pitkään jos tällainen jatkuu, ihminen sairastuu vakavasti tai jo sairastamansa psyykkinen sairaus menee huonompaan...

Lue lisää

"mitä jos uhri onkin itse sitä mistä toista syyttää ja sen kohtaaminen itsessään ahdistaa niin paljon että totuutta on muokattava? "
Lämmittelepä vällyjen alla ja juo vaikka kupponen kuumaa.
Kyllä nämä pakkaset tästä taas hellittävät.

KuppiKuumaa_ kirjoitti:

"mitä jos uhri onkin itse sitä mistä toista syyttää ja sen kohtaaminen itsessään ahdistaa niin paljon että totuutta on muokattava? "
Lämmittelepä vällyjen alla ja juo vaikka kupponen kuumaa.
Kyllä nämä pakkaset tästä taas hellittävät.

Lue lisää

Klassinen esimerkki defenssistä.

klassinen_olet kirjoitti:

Klassinen esimerkki defenssistä.

Niin oletkin.

"Narsistit aina jaksaa yrittää laittaa toisten päät sumuun."

Joo se on sitä maipuloimista ja hämmärryttämistä

Ja kyllä narsisti voi esiintyä myös uhrina

" Myös sympatian kerääminen, säälipisteet, kuuluvat tähän työkalupakkiin. On hyvin tavallista, että narsisti tai muu manipuloija esiintyy uhrina. Normaaleilla ihmisillä herää sympatiat uhria kohtaan ja usein halu auttaa ja tukea uhria. "

http://narskulandia.blogspot.fi/2014/03/manipulointia-ja-hamarryttamista.html

Toisaalta voi myös kädä niinkin, että

"Uhrin itsetunto romuttuu, kun tilaa henkiseen kasvuun ei ole. Jatkuva varpaillaanolo, syyllisyydentunne ja narsistin ”pelin” lukeminen aiheuttavat sen, että narsistin uhri kokee narsistin ”omistavan” hänet.

"Narsisti saa uhrinsa uskomaan, ettei tällä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin elää hänen kanssaan. Uhri joutuu elämään umpikujassa, joka on todellisuudessa vain narsistin luoma illuusio; kuplan voi puhkaista, mutta se ei välttämättä onnistu ilman ulkopuolista apua."

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/väkivalta/naimisissa-narsistin-kanssa

Tuossa ny puhutaa parisuhteesta, mutta jotain samaa "narsistin kuplassa" elämistä olen havaitsevinani tuon tyttärenkin puheissa, pitkä kivinen kärsimystaival, eikä rajoja kykene laittamaan.

Hyvin on vanhemman oppi narsistin mahtavuudesta/kukaan ei voi narsistille mitään menny perille...

Empaattinen ihminen kuuntelee narsistia aikansa, mutta jos on tervettä järkeä, lopettaa kyllä kuuntelemisen ja lisäksi voi alkaa jopa raivota. Koska se mitä narsisti harrastaa se alkaa syömään ihmistä sisältäpäin. Se ilkeys, jonka narsisti saa tungettua sinun sisääsi ,alkaa tulla silloin ulospäin. Itse sille ei mahda mitään. Sellaista ihmistä ei vain olisi pitänyt koskaan tavatakaan.

Mutta se on vähän eri, jos samanaikaisesti itseäkään ei olisi olemassa ilman että olisi ollut psykopaatti. Ei voi oikein todeta, ettei olisi koskaan pitänyt tavatakaan.
:)

vähännuorempitytärk kirjoitti:

Mutta se on vähän eri, jos samanaikaisesti itseäkään ei olisi olemassa ilman että olisi ollut psykopaatti. Ei voi oikein todeta, ettei olisi koskaan pitänyt tavatakaan.
:)

Lue lisää

Kyllä voi todeta. Jos lapsi on otettu narsistivanhemmalta synnytyksen jälkeen pois ja adoptoitu johonkin toiseen perheeseen, se olisi oikea lottovoitto lapselle. Lapsi ei tapaisi vanhempaansa ja olisi kuitenkin olemassa. :)

sxasxs kirjoitti:

Empaattinen ihminen kuuntelee narsistia aikansa, mutta jos on tervettä järkeä, lopettaa kyllä kuuntelemisen ja lisäksi voi alkaa jopa raivota. Koska se mitä narsisti harrastaa se alkaa syömään ihmistä sisältäpäin. Se ilkeys, jonka narsisti saa tungettua sinun sisääsi ,alkaa tulla silloin ulospäin. Itse sille ei mahda mitään. Sellaista ihmistä ei vain olisi pitänyt koskaan tavatakaan.

Lue lisää

Totta tuo raivoaminen. Oli silmitöntä, onneksi olimme vahvoja ja kestimme. Hänestä tuli aivan käsittämättömän ilkeä, jopa omille lapsilleen. Jossain kohtaa ajattelin, että hän on niin kiltti, ettei uskalla olla erimieltä, piti näytellä kilttiä, mutta jäljestäpäin on selvää, että hän voi niin pahoin uhrina, että oksensi kaiken kuvainnollisesti oman perheensä niskaan. Muistan niitä lausahduksia, kun hän tuli salasuhteensa luota kotiin ja myöhemmin suoranaista raivoamista, sitä pahoinvoinnin määrää, jonka toinen oli häneen lastannut ei voinut ymmärtää, miten se on mahdollista. Ja miten kaikki tuo loppui, kun suhde loppui ja hän palautui siksi mukavaksi ja ihanaksi ihmiseksi, joka oli ollut ennen tuota naista. Paljolta olisi säästytty, jos tuota ei olisi tapahtunut, toisaalta tapaus opetti myös lapsille, millaisia ihmisiä on olemassa, jotka rakkaudellaan ovat parantavinaan kaikenlaista, mutta todellisuudessa lisäävät vain tuskaa ja pahoinvointia.

Niin, ainahan siihen palataan, taitaa kuulua asiaan.

Noh minun "psykopaattini" ei tietenkään uskoisi mitään nettipalstakirjoituksia minusta, koska hän tietää paremmin..., koska HÄN on se joka TIETÄÄ...

Aivan, no niin, se siitä.

Täällä on mielenkiitoisia kirjoituksia ollut lukea, mutta asiat tosiaan sitten joiltain osin tuntuvat pyörivän samaa kehää yhä uudestaan ja uudestaan, ja se tosiaan ei taida loppua, jos siitä ei itse astu ulos.

"Psykopaattini" sanoisi (sääliketjuun viitaten): "Voi ku mä säälin sua ! Vieläkinkö sä yrität niille ihmisille puhua??? Voi sua raukkaa !!!"

"narsistin uhri onkin syyllinen omaan tilaansa, tai jopa peräti narsisti."

Niin, itse ny voisin jättää ton syyllisyys sanan pois narsistin lapsen kohdalla, ja olla enemmänkin sitä mieltä ettei narsistinlapsi aikuistu vaan jää elämään siinä narsistin lapsena hänelle asettamassa roolissa/sinne kuplaan sillain ettei uskalla narsistivanhemmalle asettaa rajoja aikuisenkaan...

Varsinainen syyllinen tottakai on vanhempi

Se on ihan sama uskaltaako vai ei kuten tuolla ylempänä joku muukin kirjoitti, ei narsisti semmoisia puheenvuoroja edes kuuntelisi, sulkisi nopeasti luurin tai häipyisi paikalta. Kyllä niitä yksinään voi puhua puhelimeen, jonka toisessa päässä ei ole ketään.

Olen minä mielestäni aika uskaliaskin tässä asiassa. Sanon vaan mitä todeksi katson, enkä välitä, vaikkei kukaan uskoisi mitään.
Oikeastaan laitan rajoja sitä kautta, että psykopaattini tietää, ettei voi sulkea suutani, joten ihan mikä vain ei ole salaisesti mahdollista.
Siinä on hänelle rajoja.

Mutta olen aika kiltti kumminkin, pidän suuni aika kiltisti supussa, jos ei ole aivan välttämätöntä avata.

Sanoin minä viimeisen kerran kun hänen kanssa puhuin puhelimessa: "Oletan, että tässä menossa on joku raja kuitenkin ?!" Ei vastannut mitään.

No niin, se siitä, en ehkä kerro mitään enempää

Minun elämänmottoni on tämä:
Minua ei kiinnosta kuka on syyllinen, minua kiinnostaa mitä tosiasiallisesti on tapahtunut.
Syyt ja seuraukset maailmassa ovat niin monimutkaiset, että en luota siihen, että perimmäinen syyllinen pystytään varmuudella oikeudenmukaisesti erottamaan. Ja väärin syyllistäminen on minusta erittäin vakava asia.

Siksi minusta on tärkeämpää selvittää mistä on kyse kuin että kuka on syyllinen. Minusta niin asiat menisivät todennäköisesti oikeudenmukaisemmin.



Kokoaikanen syyllisyysteema ei tee ihmisen psyykelle hyvää, ei ainakaan minun, se on nähty ja koettu. Siksi minua ehkä vähän tympii aiheesta jankkaaminen. Olen kiinnostunut sen tyyppisestä psyyken huoltamisestakin, jossa ei keskitytä siihen kenen pitäisi tuntea syyllisyyttä lisää, itsenkö, eikun toisten, eikun itsen eikun toisen...
Kaikkiko elämä pitää ollaa vaan jotain syyllisyydenjakoa, minulle tulee siitä huono vointi ja siksi olen tullut aika kriittiseksi sen tyyppisen suomalaisen psykologisoinnen suhteen.

Eikö se ollut niin, että syyllisyydentunne ei edes narsistin omaatuntoa kasvata, eikä lisää vastuullista käytöstä, vaan häpeä on enemmänkin kaiken pahan takana ?
Ja mitä hyötyä syyllisyydestä on sen enempää uhrillekaan ?
Eikö tämän kammottavan syyllisyyskasaamisen voisi lopettaa ????

vähännuorempitytäri kirjoitti:

Eikö se ollut niin, että syyllisyydentunne ei edes narsistin omaatuntoa kasvata, eikä lisää vastuullista käytöstä, vaan häpeä on enemmänkin kaiken pahan takana ?
Ja mitä hyötyä syyllisyydestä on sen enempää uhrillekaan ?
Eikö tämän kammottavan syyllisyyskasaamisen voisi lopettaa ????

Lue lisää

Syyllistäminen on luonnollista silloin kun asioille ei enää mahda mitään eikä uutta mahdollisuutta ole näkyvissä. Homma jotenkin kuristuu kasaan ja alkaa vian etsintä. Periaatteessa hyvää ja opettavaa toimintaa. Mutta aina parempi ettei mitään sellaista olisi tapahtunut. Uhri on aina se joka menettää eniten....

vähännuorempitytärr kirjoitti:

Minun elämänmottoni on tämä:
Minua ei kiinnosta kuka on syyllinen, minua kiinnostaa mitä tosiasiallisesti on tapahtunut.
Syyt ja seuraukset maailmassa ovat niin monimutkaiset, että en luota siihen, että perimmäinen syyllinen pystytään varmuudella oikeudenmukaisesti erottamaan. Ja väärin syyllistäminen on minusta erittäin vakava asia.

Siksi minusta on tärkeämpää selvittää mistä on kyse kuin että kuka on syyllinen. Minusta niin asiat menisivät todennäköisesti oikeudenmukaisemmin.



Kokoaikanen syyllisyysteema ei tee ihmisen psyykelle hyvää, ei ainakaan minun, se on nähty ja koettu. Siksi minua ehkä vähän tympii aiheesta jankkaaminen. Olen kiinnostunut sen tyyppisestä psyyken huoltamisestakin, jossa ei keskitytä siihen kenen pitäisi tuntea syyllisyyttä lisää, itsenkö, eikun toisten, eikun itsen eikun toisen...
Kaikkiko elämä pitää ollaa vaan jotain syyllisyydenjakoa, minulle tulee siitä huono vointi ja siksi olen tullut aika kriittiseksi sen tyyppisen suomalaisen psykologisoinnen suhteen.

Lue lisää

Vaikka en mitenkään erityisesti ole uskovainen niin kuin jotkut täällä hehkuttavat, niin minun mielestäni raamatun syntiopit ovat kaikkein mielenkiintoisinta luettavaa kun on kyse ihmisen pahuudesta...
http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/perisynti-raamattu.htm
"Vapaiden suuntien kristittyjen oppineiden parissa on melko yleistä sellainen tulkinta, että ihminen perii vanhemmiltaan automaattisesti "taipumuksen tehdä syntiä". Tätä taipumusta ei lueta kuitenkaan syyksi sikiöille ja vauvoille. Syyllisyys ja syyksi lukeminen tulevat lasten osaksi vasta kielellisen kehityksen myötä, kun he ymmärtävät eron hyvän ja pahan välillä, ja valitsevat tietoisesti pahan, eli tekevät tahallaan syntiä: ovat tottelemattomia vanhempiaan tai muita kasvattajiaan kohtaan. "
http://www.goarto.com/2011/12/lista-raamatussa-esiintyvista-synneista.html
Tässä lista raamatussa esiintyvistä synneistä. Mielestäni hyvä kooste narsistin piirteistä tuokin.
https://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/kysymyksiä/mitä-on-synti/
Vaikka synti kuuluukin jokaiseen ihmiseen, ovat toiset synnit pahempia kuin toiset. Toiset synnit ovat raskaampia kuin toiset. Narsistit tekevät raskaampia syntejä kuin muut yleensä.
"Toistuvuus. Raamatussa tehdään ero myös sen välillä, että joku tekee yksittäisen synnin tai harjoittaa syntiä pidemmän aikaa (1. Johanneksen kirje 3:4–8). Jumala tuomitsee ne, jotka ”tahallaan harjoittavat syntiä”, vaikka ovat saaneet tietoa siitä, mikä on oikein (Heprealaisille 10:26, 27)."
http://www.koprat.info/raamatun_oppi_synnista.html
"Raamattu kertoo, että synti sai alkunsa enkeleiden maailmassa. Eräs enkeliruhtinaista lankesi ylpeyden syntiin ja sai mukaansa joukon muitakin enkeleitä. Nämä olennot olivat asetettu vapaaseen suhteeseen Luojaansa ja heillä oli mahdollisuus torjua yhteys Jumalaan. Synti syntyi, kun kiittämättömät enkeliolennot luopuivat asemastaan ja käyttivät vapauttaan väärin. Tämä ensimmäinen olento maailmankaikkeudessa on saatana ja hän on tehnyt syntiä alusta asti. "

sxasx kirjoitti:

Syyllistäminen on luonnollista silloin kun asioille ei enää mahda mitään eikä uutta mahdollisuutta ole näkyvissä. Homma jotenkin kuristuu kasaan ja alkaa vian etsintä. Periaatteessa hyvää ja opettavaa toimintaa. Mutta aina parempi ettei mitään sellaista olisi tapahtunut. Uhri on aina se joka menettää eniten....

Lue lisää

Mutta asiassa on vielä se ongelma, että kun jonkin asian uhri syyttää siihen asiaan aitoa syyllistä, uhri saattaakin joutua massiivisen epämääräisen syyllistyksen kohteeksi, vaikkei kukaan osaa sanoa mitä hän olisi tehnyt.

vähännuorempitytärl kirjoitti:

Mutta asiassa on vielä se ongelma, että kun jonkin asian uhri syyttää siihen asiaan aitoa syyllistä, uhri saattaakin joutua massiivisen epämääräisen syyllistyksen kohteeksi, vaikkei kukaan osaa sanoa mitä hän olisi tehnyt.

Lue lisää

Niinpä. Silloin on ilmeisesti tullut puhuneeksi ihmisille, joita ei itse henkilökohtaisesti tunne riittävästi tai nämä eivät tunne "uhria".
Siksi että voisi sanoiksi ajatuksiaan pitäisi jokaisella olla henkilökohtaisia luotettavia ystäviä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että suomaisten ystävätaidot eivät ole parhaita mahdollisia. Ystävyyttä ei arvosteta, vaan kaikki muu menee edelle. On tietenkin ymmärrettävää, että oma perhe vie ihmisten aikaa, mutta se ei ole enää ymmärrettävää, että sitä aikaa ei riitä mihinkään muualle.

Haluan jo lopettaa tämän kirjoittamisen mutta täytyy nyt tämä vielä kommemtoida.

"Vapaiden suuntien kristittyjen oppineiden parissa on melko yleistä sellainen tulkinta, että ihminen perii vanhemmiltaan automaattisesti "taipumuksen tehdä syntiä". Tätä taipumusta ei lueta kuitenkaan syyksi sikiöille ja vauvoille. Syyllisyys ja syyksi lukeminen tulevat lasten osaksi vasta kielellisen kehityksen myötä, kun he ymmärtävät eron hyvän ja pahan välillä, ja valitsevat tietoisesti pahan, eli tekevät tahallaan syntiä: ovat tottelemattomia vanhempiaan tai muita kasvattajiaan kohtaan. "


Tuo "opinkappale" vasta eriskummallinen on . Jos lapsi olisi perinyt vanhemmiltaan taipumuksen syntiin, kuinka hänestä tulisi synnittömämpi syntisiä, joilta on synnit jopa perinyt, tottelemalla ?

Ensinnäkään en usko lainkaan tuollaiseen perimiseen, ja toisekseen, jos sellaista perimistä olisi, niin sittenhän nimenomaan vanhempia ei pitäisi totella, ettei se syntisyys jatku.

Jumalako määräisi elämään niiden ohjeilla, joilta perii syntiä ?

Tämä on minun korvissa yksi oudoimpia mitä olen ikinä kuullut.

Toiseen aiheeseen.
Monissa uskonnoissa on myös mainintoja niistä, jotka kääntävät asioita ikäänkuin ylösalaisin. Harmittelin juuri kun en ole laittanut ylös missä kirjoissa ja missä kohtaa, enkä nyt ehdi lukemaan kaikkia pyhiä kirjoja läpi, vaikka voisi olla ihan kehittävää, jos olisi mahdollista.

Jäin oikein miettimään,
vanhempia pitäisi totella pelastuakseen heiltä perityiltä synneiltä ?
Aika ahdistavaa ajatus

vähännuorempitytärry kirjoitti:

Haluan jo lopettaa tämän kirjoittamisen mutta täytyy nyt tämä vielä kommemtoida.

"Vapaiden suuntien kristittyjen oppineiden parissa on melko yleistä sellainen tulkinta, että ihminen perii vanhemmiltaan automaattisesti "taipumuksen tehdä syntiä". Tätä taipumusta ei lueta kuitenkaan syyksi sikiöille ja vauvoille. Syyllisyys ja syyksi lukeminen tulevat lasten osaksi vasta kielellisen kehityksen myötä, kun he ymmärtävät eron hyvän ja pahan välillä, ja valitsevat tietoisesti pahan, eli tekevät tahallaan syntiä: ovat tottelemattomia vanhempiaan tai muita kasvattajiaan kohtaan. "


Tuo "opinkappale" vasta eriskummallinen on . Jos lapsi olisi perinyt vanhemmiltaan taipumuksen syntiin, kuinka hänestä tulisi synnittömämpi syntisiä, joilta on synnit jopa perinyt, tottelemalla ?

Ensinnäkään en usko lainkaan tuollaiseen perimiseen, ja toisekseen, jos sellaista perimistä olisi, niin sittenhän nimenomaan vanhempia ei pitäisi totella, ettei se syntisyys jatku.

Jumalako määräisi elämään niiden ohjeilla, joilta perii syntiä ?

Tämä on minun korvissa yksi oudoimpia mitä olen ikinä kuullut.

Toiseen aiheeseen.
Monissa uskonnoissa on myös mainintoja niistä, jotka kääntävät asioita ikäänkuin ylösalaisin. Harmittelin juuri kun en ole laittanut ylös missä kirjoissa ja missä kohtaa, enkä nyt ehdi lukemaan kaikkia pyhiä kirjoja läpi, vaikka voisi olla ihan kehittävää, jos olisi mahdollista.

Lue lisää

Opinkappale on osoitus siitä, miten narsistin kohtaaminen kääntää ihmisen mieltä. Uudestaan uudella tarkkuudella kaikki asiat läpi, mitkä on luullut jo narsistia edeltävässä elämässä ymmärtäneensä.

Niinpä_ kirjoitti:

Niinpä. Silloin on ilmeisesti tullut puhuneeksi ihmisille, joita ei itse henkilökohtaisesti tunne riittävästi tai nämä eivät tunne "uhria".
Siksi että voisi sanoiksi ajatuksiaan pitäisi jokaisella olla henkilökohtaisia luotettavia ystäviä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että suomaisten ystävätaidot eivät ole parhaita mahdollisia. Ystävyyttä ei arvosteta, vaan kaikki muu menee edelle. On tietenkin ymmärrettävää, että oma perhe vie ihmisten aikaa, mutta se ei ole enää ymmärrettävää, että sitä aikaa ei riitä mihinkään muualle.

Lue lisää

"Olen aina ollut sitä mieltä, että suomaisten ystävätaidot eivät ole parhaita mahdollisia. Ystävyyttä ei arvosteta, vaan kaikki muu menee edelle. On tietenkin ymmärrettävää, että oma perhe vie ihmisten aikaa, mutta se ei ole enää ymmärrettävää, että sitä aikaa ei riitä mihinkään muualle."

Minä olen ihmetellyt samaa. Katselen välillä amerikkalaisia tv-dokkareita, joissa halaillaan ja ollaan niin läheisiä. Ihmettelen, onko tuo ihan totta vai näytelmää. Siksi varmaan olinkin narsistille niin helppo uhri. Kaksi ystävääni oli juuri häipyneet elämästäni, ihan tuosta noin vaan, ilman selityksiä. Olin heikoilla, ja narsisti haistoi sen. Tuli tarjoamaan "ystävyyttään".

Myöhemmin ymmärsin sen koko kuvion. Narsisti yritti hienovaraisesti tunkeutua tärkeäksi ihmiseksi. Halusi mukamas tutustua sukuuni, halusi tietää elämästäni kaikki. Mutta ei jaksanut kovin kauaa näytellä, juoni säröili koko ajan. Silloin en tiennyt narsismista mitään, mutta ymmärsin toki pahasta olosta, ettei kaikki ole kohdallaan. Olin heikko, tyhmä, kiltti ja tietämätön. Toivottavasti en ole enää kuin tyhmä :)

Luin yhdestä kirjasta jos se pitää paikkansa, että lähes 90% Amerikkalaisista uskoo Taivaaseen ja Skandinavialaisista 10-20%.
Jos se on totta niin aikamoinen ero.

Sit oli jotain maita joissa suurempi prosentti uskoi Helvettiin kuin Paratiisiin.
Aika hassua, jos se on totta.

vähännuorempitytäry kirjoitti:

Jäin oikein miettimään,
vanhempia pitäisi totella pelastuakseen heiltä perityiltä synneiltä ?
Aika ahdistavaa ajatus

Teille vapautus, syntiä ei ole olemassakaan. Synti on jos et kunnioita vanhempiasi. Minusta se ei ole syntiä jos ei kunnioita sellaisia vanhempiaan, jotka eivät sitä ansaitse.

dddddddq kirjoitti:

Teille vapautus, syntiä ei ole olemassakaan. Synti on jos et kunnioita vanhempiasi. Minusta se ei ole syntiä jos ei kunnioita sellaisia vanhempiaan, jotka eivät sitä ansaitse.

Lue lisää

Onpa sekainen kommentti.

päivänmietelause kirjoitti:

"Olen aina ollut sitä mieltä, että suomaisten ystävätaidot eivät ole parhaita mahdollisia. Ystävyyttä ei arvosteta, vaan kaikki muu menee edelle. On tietenkin ymmärrettävää, että oma perhe vie ihmisten aikaa, mutta se ei ole enää ymmärrettävää, että sitä aikaa ei riitä mihinkään muualle."

Minä olen ihmetellyt samaa. Katselen välillä amerikkalaisia tv-dokkareita, joissa halaillaan ja ollaan niin läheisiä. Ihmettelen, onko tuo ihan totta vai näytelmää. Siksi varmaan olinkin narsistille niin helppo uhri. Kaksi ystävääni oli juuri häipyneet elämästäni, ihan tuosta noin vaan, ilman selityksiä. Olin heikoilla, ja narsisti haistoi sen. Tuli tarjoamaan "ystävyyttään".

Myöhemmin ymmärsin sen koko kuvion. Narsisti yritti hienovaraisesti tunkeutua tärkeäksi ihmiseksi. Halusi mukamas tutustua sukuuni, halusi tietää elämästäni kaikki. Mutta ei jaksanut kovin kauaa näytellä, juoni säröili koko ajan. Silloin en tiennyt narsismista mitään, mutta ymmärsin toki pahasta olosta, ettei kaikki ole kohdallaan. Olin heikko, tyhmä, kiltti ja tietämätön. Toivottavasti en ole enää kuin tyhmä :)

Lue lisää

"Kaksi ystävääni oli juuri häipyneet elämästäni, ihan tuosta noin vaan, ilman selityksiä. Olin heikoilla, ja narsisti haistoi sen. Tuli tarjoamaan "ystävyyttään". "
Tuollainen elämäntilanne on monen loukku. Juuri niitä hetkiä joita narsistit kytistävät, että olisiko joku sinänsä hyvä saalis jäänyt jotenkin yksin...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"narsistin uhri onkin syyllinen omaan tilaansa, tai jopa peräti narsisti."

Niin, itse ny voisin jättää ton syyllisyys sanan pois narsistin lapsen kohdalla, ja olla enemmänkin sitä mieltä ettei narsistinlapsi aikuistu vaan jää elämään siinä narsistin lapsena hänelle asettamassa roolissa/sinne kuplaan sillain ettei uskalla narsistivanhemmalle asettaa rajoja aikuisenkaan...

Varsinainen syyllinen tottakai on vanhempi

Lue lisää

Hyvä nm. "yhteenlaskutoimitus".

Minua äärettömästi häiritsee se seikka, että sinä jatkuvasti kirjoitat >narsistinlapsen syyllistämisestä<. Tai pikemminkin siitä, että jättäisit narsistinlapsen kohdalla sanan syyllistäminen kokonaan pois. Mainitsit jopa aijemmin, että "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!
Ymmärrätkö sinä tämän narsismin syvimmän olemuksen ja sen, miten elämä narsistin lapsena menee??

Kun suurimmalta osalta narsismissa on kyse juuri *syyllistämisestä*.

>> (lainaus) Syyllisyydentunnon puuttuminen ja toisten syyllistäminen jotenkin ovat selkeimpiä tuntomerkkejä, mistä jokaisessa narsistissa on.
Hän itse ei syyllisty mistään ja lähes yli kaiken hän koettaa välttyä syyllistämiseltä, sanoen jopa suoraan "en ole koskaan antanut syyllistää itseäni, tai tuntenut huonoa omaatuntoa mistään."

Toisaalta taas hän itse syyllistää toiset. Kaikkeen (usein kuviteltuun) pahaan hänen elämässään syyllisiä ovat aina muut: entiset kumppanit, lapset, opettajat, yhteiskunta, olosuhteet – ihan mikä tahansa, kunhan ei hän itse. He ovat näitä kaikenlaista "vääryyttä" kokeneita, kärsineitä marttyyrinarsisteja. Jotka laittavat lapsensa kärsimään<<.

tytär- kirjoitti:

Hyvä nm. "yhteenlaskutoimitus".

Minua äärettömästi häiritsee se seikka, että sinä jatkuvasti kirjoitat >narsistinlapsen syyllistämisestä<. Tai pikemminkin siitä, että jättäisit narsistinlapsen kohdalla sanan syyllistäminen kokonaan pois. Mainitsit jopa aijemmin, että "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!
Ymmärrätkö sinä tämän narsismin syvimmän olemuksen ja sen, miten elämä narsistin lapsena menee??

Kun suurimmalta osalta narsismissa on kyse juuri *syyllistämisestä*.

>> (lainaus) Syyllisyydentunnon puuttuminen ja toisten syyllistäminen jotenkin ovat selkeimpiä tuntomerkkejä, mistä jokaisessa narsistissa on.
Hän itse ei syyllisty mistään ja lähes yli kaiken hän koettaa välttyä syyllistämiseltä, sanoen jopa suoraan "en ole koskaan antanut syyllistää itseäni, tai tuntenut huonoa omaatuntoa mistään."

Toisaalta taas hän itse syyllistää toiset. Kaikkeen (usein kuviteltuun) pahaan hänen elämässään syyllisiä ovat aina muut: entiset kumppanit, lapset, opettajat, yhteiskunta, olosuhteet – ihan mikä tahansa, kunhan ei hän itse. He ovat näitä kaikenlaista "vääryyttä" kokeneita, kärsineitä marttyyrinarsisteja. Jotka laittavat lapsensa kärsimään<<.

Lue lisää

"Mainitsit jopa aijemmin, että "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!"

Yritätkös sinä ny laittaa sanoja minun suuhuni, en usko kirjoittaneeni tuollaista, vaan enemmänkin yrittänyt ottaa esiin, sitä mitä se vanhemman narsistisuus vaikuttaa lapseen ja siihen millainen aikuinen hänestä kasvaa...

https://narsismia.wordpress.com/2008/02/19/narsisti-sairastuttaa-lapsensa/

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mainitsit jopa aijemmin, että "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!"

Yritätkös sinä ny laittaa sanoja minun suuhuni, en usko kirjoittaneeni tuollaista, vaan enemmänkin yrittänyt ottaa esiin, sitä mitä se vanhemman narsistisuus vaikuttaa lapseen ja siihen millainen aikuinen hänestä kasvaa...

https://narsismia.wordpress.com/2008/02/19/narsisti-sairastuttaa-lapsensa/

Lue lisää

yhteenlaskutoimitus kommentoi: (04/01/2016) rekisteröidyllä nikillä.
>>En usko, että kukaan lapsia syyllistäkkään, koska tosiasiahan on ettei lapsi voi valita vanhempiaan jne <<

>>Yritätkös sinä ny laittaa sanoja minun suuhuni, en usko kirjoittaneeni tuollaista, <<

Usko vaan, ihan tämä on itsesi kirjoittamaa tekstiä tuolta ylempää ??!!

tytär- kirjoitti:

yhteenlaskutoimitus kommentoi: (04/01/2016) rekisteröidyllä nikillä.
>>En usko, että kukaan lapsia syyllistäkkään, koska tosiasiahan on ettei lapsi voi valita vanhempiaan jne <<

>>Yritätkös sinä ny laittaa sanoja minun suuhuni, en usko kirjoittaneeni tuollaista, <<

Usko vaan, ihan tämä on itsesi kirjoittamaa tekstiä tuolta ylempää ??!!

Lue lisää

Usko vaan, ihan tämä on itsesi kirjoittamaa tekstiä tuolta ylempää ??!!

Kyllä on Mutta siinä ei lue "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!"

Tuossa kohtaa puhe nyt oli nimenomaan LAPSEN syyllistämisestä muiden ihmisten toimesta, esim. mainitsemasi kirkon toimesta.

Itse ny keskustelen täällä aikuisena ja oletin tuossa kohtaa keskustelevani niinikään aikuisen kanssa ja keskustelun kohteena oli lapsi, lapseen kohdistuva syyllistäminen, ajattelin lasta lapsena...

Mutta jäin miettimään, että pitäiskö osaa narsistien aikuisista lapsista sitten pyrkiä ajattelemaan edelleen lapsina ja pyrkiä sen kautta ymmärtämään ettei heillä tosiaankaan aikuisinakaan ole mitään mahdollisuutta asettaa rajoja vanhemmalleen...

Eri asia sitten on mistä se johtuu, siitäkö että se narsisti on aikuisenkin lapsen mielestä niin suuri ja mahtava vaiko siitä, että lapsena kiusattu on aikuisena uhri/alistuja/piilonarsisti, myös marttyyri

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Usko vaan, ihan tämä on itsesi kirjoittamaa tekstiä tuolta ylempää ??!!

Kyllä on Mutta siinä ei lue "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!"

Tuossa kohtaa puhe nyt oli nimenomaan LAPSEN syyllistämisestä muiden ihmisten toimesta, esim. mainitsemasi kirkon toimesta.

Itse ny keskustelen täällä aikuisena ja oletin tuossa kohtaa keskustelevani niinikään aikuisen kanssa ja keskustelun kohteena oli lapsi, lapseen kohdistuva syyllistäminen, ajattelin lasta lapsena...

Mutta jäin miettimään, että pitäiskö osaa narsistien aikuisista lapsista sitten pyrkiä ajattelemaan edelleen lapsina ja pyrkiä sen kautta ymmärtämään ettei heillä tosiaankaan aikuisinakaan ole mitään mahdollisuutta asettaa rajoja vanhemmalleen...

Eri asia sitten on mistä se johtuu, siitäkö että se narsisti on aikuisenkin lapsen mielestä niin suuri ja mahtava vaiko siitä, että lapsena kiusattu on aikuisena uhri/alistuja/piilonarsisti, myös marttyyri

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

Lue lisää

Niin ja se onkin mielenkiintoista se aikuisen ja lapsen suhde silloin. Ajattelen niin köyhästi, että sen lapsenkin on taivallettava aika pitkälle elämässä, että ryhtyy kriittisesti ajattelemaan lähisuhteitaan. Pitää tulla sitä elämän kokemusta, että voi nähdä laajemmin ympärilleen. Kai sinäkin näet omissa lapsissasi sen ns. kiltteyden toimia annettujen käyttäytymis- ja roolimallien mukaisesti, jonkinlainen evlutmainen suhtautuminen elämään ja työhön ja siihen mihin pitää pyrkiä. Vasta kun tulee niitä kriisejä, kuten niitä jokaiselle tulee, saa ajattelemaan asioita ohi sen syötetyn perusmallin. Lapsemme ovat aina lapsiamme, mutta jossakin kohtaa sitä ymmärtää, että he olivat vain lainassa. Siinä kohtaa olen itse luopunut ajatuksesta, että äidin ohjeet olisivat enää ykkösiä, vaan olen kannustanut kriittiseen ajatteluun myös minua itseäni kohtaan. Ja sitä kritiikkiä tulee, olen siis onnistunut.

Itse olin kouluikäisenä sellainen, että jos muut ikätoverit vaikka vähän mellastivat luokassa, niin istuin vain kiltisti paikoillani niinkuin opettaja oli käskenyt, vaikka olisin ollut sitten ainoa luokassa, joka toimi niin. Tuo tietysti johti koulukiusatuksi tulemiseen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Usko vaan, ihan tämä on itsesi kirjoittamaa tekstiä tuolta ylempää ??!!

Kyllä on Mutta siinä ei lue "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!"

Tuossa kohtaa puhe nyt oli nimenomaan LAPSEN syyllistämisestä muiden ihmisten toimesta, esim. mainitsemasi kirkon toimesta.

Itse ny keskustelen täällä aikuisena ja oletin tuossa kohtaa keskustelevani niinikään aikuisen kanssa ja keskustelun kohteena oli lapsi, lapseen kohdistuva syyllistäminen, ajattelin lasta lapsena...

Mutta jäin miettimään, että pitäiskö osaa narsistien aikuisista lapsista sitten pyrkiä ajattelemaan edelleen lapsina ja pyrkiä sen kautta ymmärtämään ettei heillä tosiaankaan aikuisinakaan ole mitään mahdollisuutta asettaa rajoja vanhemmalleen...

Eri asia sitten on mistä se johtuu, siitäkö että se narsisti on aikuisenkin lapsen mielestä niin suuri ja mahtava vaiko siitä, että lapsena kiusattu on aikuisena uhri/alistuja/piilonarsisti, myös marttyyri

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

Lue lisää

"Mutta jäin miettimään, että pitäiskö osaa narsistien aikuisista lapsista sitten pyrkiä ajattelemaan edelleen lapsina ja pyrkiä sen kautta ymmärtämään ettei heillä tosiaankaan aikuisinakaan ole mitään mahdollisuutta asettaa rajoja vanhemmalleen... "
Käsitän tuon asian niin, että jossain yhteisössä, missä toimii narsistin koko perhe, vallitsee ikäänkuin odotus, että tämä uhrihenkilö, jota yhteisö ei uhrihenkilöksi kuitenkaan ymmärrä, odotetaan hänen suhtautuvan vanhempaansa kunnioittavasti, kuten normaalissa tapauksessa olisi mahdollista suhtatutuakin.
Eli ei nyt ole lapsi oikeasti, mutta vanhempansa lapsi, kuten kaikki muutkin.

Juuri näin.

Siis eihän esim. tällainen valittelu ole hyväksyttävää mitä nyt tässä teen, siis tuttujen tai sukulaisten jne. kesken.

Kun tosiaan asioiden oikeaa laitaa ei voi yhteisössä ilmaista ollenkaan, on vähän vaikeaa laittaa mitään rajojakaan asiaan, jota muka ei edes ole.

Mutta nettikirjoitan pään kirkastamiseksi voidakseni elää oikeassa todellisuudessa kuitenkin edes anonyymisti ja itsekseni ollessani jne...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Usko vaan, ihan tämä on itsesi kirjoittamaa tekstiä tuolta ylempää ??!!

Kyllä on Mutta siinä ei lue "eihän kukaan vanhempi kiusaa lastaan"???!!"

Tuossa kohtaa puhe nyt oli nimenomaan LAPSEN syyllistämisestä muiden ihmisten toimesta, esim. mainitsemasi kirkon toimesta.

Itse ny keskustelen täällä aikuisena ja oletin tuossa kohtaa keskustelevani niinikään aikuisen kanssa ja keskustelun kohteena oli lapsi, lapseen kohdistuva syyllistäminen, ajattelin lasta lapsena...

Mutta jäin miettimään, että pitäiskö osaa narsistien aikuisista lapsista sitten pyrkiä ajattelemaan edelleen lapsina ja pyrkiä sen kautta ymmärtämään ettei heillä tosiaankaan aikuisinakaan ole mitään mahdollisuutta asettaa rajoja vanhemmalleen...

Eri asia sitten on mistä se johtuu, siitäkö että se narsisti on aikuisenkin lapsen mielestä niin suuri ja mahtava vaiko siitä, että lapsena kiusattu on aikuisena uhri/alistuja/piilonarsisti, myös marttyyri

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

Lue lisää

Eiköhän ne vanhemmat kuulu siihen samaan kategoriaan, joka siinä lapsen ympärillä vaikuttaa hänen elämäänsä.

:) heh

Niin, näissä narsistin lapsi jutuissa tosiaan on kyse rakkaudesta tai enemmänkin sen puutteesta.

Tuos ku ny vilkaisin jotain tähän narsistin lapsena teemaan liittyvää, niin löysin linkin tähän kirjaan , jonka arvostelusta poimin tämmösen lauseen...

"Onhan jokainen narsisti jonkun vanhemman lapsi ja jonkinlaisen kaltoinkohtelun ja laiminlyöntien uhri."

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/narsistin-lapsena-pitka-tie-itsenaisyyteen/

Asia mikä helposti unohtuu väliin itsekullakin täällä mielipiteitten ristiaallokossa...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, näissä narsistin lapsi jutuissa tosiaan on kyse rakkaudesta tai enemmänkin sen puutteesta.

Tuos ku ny vilkaisin jotain tähän narsistin lapsena teemaan liittyvää, niin löysin linkin tähän kirjaan , jonka arvostelusta poimin tämmösen lauseen...

"Onhan jokainen narsisti jonkun vanhemman lapsi ja jonkinlaisen kaltoinkohtelun ja laiminlyöntien uhri."

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/narsistin-lapsena-pitka-tie-itsenaisyyteen/

Asia mikä helposti unohtuu väliin itsekullakin täällä mielipiteitten ristiaallokossa...

Lue lisää

"Asia mikä helposti unohtuu väliin itsekullakin täällä mielipiteitten ristiaallokossa..."
Tuolla asialla vain ei käytännössä ole merkitystä siksi ei ole kiinnostava aihe.
Kukaan narsisti ei luultavasti ota todesta jos saa hyvät neuvot olla lisääntymättä.

Oikeassa olet, narsisti ei kertakaikkiaan kestä muunlaisia mielipiteitä ja ratkaisuja kuin omansa ja alkaa jopa ohjailemaan tuntematontakin ihmistä omien päähänpinttymien perusteella. Muistan, kuinka hän keksi kaikenlaisia puhelinkyselyjä vaan päästäkseen niskan päälle ja neuvomaan, miten minunkin pitäisi erota kuten hän oli tehnyt. Olihan sekin hassua, että kerran hänen syntipukkinsa vastasi puhelimeeni tietämättäni, niin senkin hän parahteli palstoilla tyyliin, että vai niin hänen selkänsä takana pelataan. Syyllisti nopeasti kaikki muut paitsi itsensä, vaikka ei tiennyt mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Vainoharhaisuus taitanee kuulua myös narsistisesti käyttäytyvien pakettiin.

Minun psykopaattini kun tietää, että olen tarkka siitä, että sanat pitävät paikkansa, niin nyt minun psykopaattini uusi kiinnostus näyttää olevan yrittää saada minut "kiinni", vaikkapa huomaamattani sanomastani väärästä päivästä. Jo melkein luultiin, että sellainen olisi tapahtunut, mutta ei se sitten ollutkaan.

Että tämä sanoihin suhtautumiseni voi olla joidenkin mielestä ikävä piirre, muttei ole narsismi kuitenkaan. Mutta nyt olen kyllä hiljaa, en vastaa vaikka tulisi mitä kommentoitavaa. :)

Patoksellisuus on ymmärrettävää kun mita tulee täyteen.

sxascxs kirjoitti:

Patoksellisuus on ymmärrettävää kun mita tulee täyteen.

Siteeraan Rolling Stonesia: "I can’t get no satisfaction". Se on paikkaansa pitävää riimittelya ja tunnen sen kuin omat housuntaskuni ja pikkarini.
Diggaaks kukaan Cheekistä?

vähännuorempitytäry kirjoitti:

Siteeraan Rolling Stonesia: "I can’t get no satisfaction". Se on paikkaansa pitävää riimittelya ja tunnen sen kuin omat housuntaskuni ja pikkarini.
Diggaaks kukaan Cheekistä?

Lue lisää

Popeda on kova juttu.

Nyt täällä joku trollaa muka minuna, ottakaa huomioon että tulevat nimimerkilläni olevat kirjoitukset eivät ole minun

sxascxs kirjoitti:

Patoksellisuus on ymmärrettävää kun mita tulee täyteen.

Niin.. täällä puhutaan kokemuksista, joita vain samoja kuvioita läpikäynyt voi todella ymmärtää. Vaikka sivullinen olisikin teorian tasolla narsismiin perehtynyt, kuulostavat nämä tarinat hänen korvaansa korneilta ja paatoksellisilta.

Itsellänikin on suuri tarve selvittää menneitä tapahtumia itselleni. Vuosia elin eräänlaisessa vääristävien peilien talossa. Kuvio oli sellainen, että ylipäätäänkin kuulin vain joiltakin taholta osittain, mitä selkäni takana kehiteltiin ja mustamaalattiin. Tapahtuneista tosiasioista ja ihmisten käytöksestä pystyi päättelemään paljon sylttytehtaan kulloisestakin tuotannosta. Myöhemmin tietolähteenäni toiminut ihminen käännettiin täysin minua vastaan.

Mennyt painaa yhä, mutta on trauma on suurelta osin parantunut käymällä asioita läpi uudestaan ja uudestaan. Olen oppinut, ettei näitä kokemuksia kannata selitellä kenellekään. Se olisi liian rasittavaa ystäville ja läheisille. Terapeutti tuskin jaksaisi uskoa, todennäköisesti pitäisi hulluna. Kuitenkin kaiken p..kan läpikäyminen on eheytymisen edellytys. Narsistin ja hänen verkostonsa tekemä tuho vain on sen luonteista, ettei uhri saa koskaan selitystä kaikille asioille. Jo tämän vuoksi asian käsittely vie tavattomasti aikaa ja energiaa.

(Olen nyt puhunut vähän palturia, kun ei ollutkaan viimeinen viestini, oli vain viimeinen ketjussa eilen. Mutta myönnän tämän avoimesti :) mikä ei tässä pitänyt ihan paikkansa.)

Olen aika samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.
Olen päättänyt, etten pääosin puhu näistä asioista kenellekään, kun en yksikertaisesti kestä enää itse kuunnella niitä kommentteja tai arvauksia mistä voisi olla kyse. Niistä tulee van seko olo. Olo on selvästi parempi ilman niitä.
Siksi tulee asiaa käsiteltyä nettikirjoittamisen kautta. Tässähän ei ole mikään pakko edes minun lukea kommentteja tai kenenkään minun tekstejä, niin silläkin tavoin parempi.

Vielä sitä, että jos vanhempi on ulkopuolisille aikuisillekin uskottava, niin onhan se luonnollista, että lapsi uskoo häntä. Täytyisi olla hyvin älykäs lapsi ymmärtääkseen, että vanhempi on narsisti, varsinkin aikoina jolloin narsismista ei yleisesti puhuttu.
Sitten nuorena aikuisenakin vielä, mikäli toiset aikuiset vanhempaa uskovat, vaatisi tosi paljon rohkeutta olla eri mieltä vanhempansa ja useiden itseään arvovaltaisempien ihmisten kanssa. Kyllä siinä aika äkkiä tätä nuorta aikuista aleittaisiin pösilöksi väittämään, joten kenties viisaampaa olla hissukseen.

Onkohan se ihan kohtuullista, että henkilöä, joka toimii noin pidetään jotenkin poikkeuksellisen nössönä, ja että hänen ongelmansa johtuvat ihan hänen omasta nössöydestään ?

vähännuorempitytäry kirjoitti:

(Olen nyt puhunut vähän palturia, kun ei ollutkaan viimeinen viestini, oli vain viimeinen ketjussa eilen. Mutta myönnän tämän avoimesti :) mikä ei tässä pitänyt ihan paikkansa.)

Olen aika samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.
Olen päättänyt, etten pääosin puhu näistä asioista kenellekään, kun en yksikertaisesti kestä enää itse kuunnella niitä kommentteja tai arvauksia mistä voisi olla kyse. Niistä tulee van seko olo. Olo on selvästi parempi ilman niitä.
Siksi tulee asiaa käsiteltyä nettikirjoittamisen kautta. Tässähän ei ole mikään pakko edes minun lukea kommentteja tai kenenkään minun tekstejä, niin silläkin tavoin parempi.

Vielä sitä, että jos vanhempi on ulkopuolisille aikuisillekin uskottava, niin onhan se luonnollista, että lapsi uskoo häntä. Täytyisi olla hyvin älykäs lapsi ymmärtääkseen, että vanhempi on narsisti, varsinkin aikoina jolloin narsismista ei yleisesti puhuttu.
Sitten nuorena aikuisenakin vielä, mikäli toiset aikuiset vanhempaa uskovat, vaatisi tosi paljon rohkeutta olla eri mieltä vanhempansa ja useiden itseään arvovaltaisempien ihmisten kanssa. Kyllä siinä aika äkkiä tätä nuorta aikuista aleittaisiin pösilöksi väittämään, joten kenties viisaampaa olla hissukseen.

Onkohan se ihan kohtuullista, että henkilöä, joka toimii noin pidetään jotenkin poikkeuksellisen nössönä, ja että hänen ongelmansa johtuvat ihan hänen omasta nössöydestään ?

Lue lisää

Hei olen neljävitonen palomies. Monia tulipaloja on tullut sammutettua, elämää nähty. Etsin naista tositarkoituksella. Jos kiinnostaa niin ilmoita siitä tänne vaikka.
ps.letkussa kyllä riittää

Siis onko tämä joku symbolinen vihjaus liian pitkästä palopuheesta kö ?

vähännuorempitytärr kirjoitti:

Siis onko tämä joku symbolinen vihjaus liian pitkästä palopuheesta kö ?

voin "sammuttaa sinunkin tulipalon letkullani" jos vain niin haluat...

rosessoija kirjoitti:

Niin.. täällä puhutaan kokemuksista, joita vain samoja kuvioita läpikäynyt voi todella ymmärtää. Vaikka sivullinen olisikin teorian tasolla narsismiin perehtynyt, kuulostavat nämä tarinat hänen korvaansa korneilta ja paatoksellisilta.

Itsellänikin on suuri tarve selvittää menneitä tapahtumia itselleni. Vuosia elin eräänlaisessa vääristävien peilien talossa. Kuvio oli sellainen, että ylipäätäänkin kuulin vain joiltakin taholta osittain, mitä selkäni takana kehiteltiin ja mustamaalattiin. Tapahtuneista tosiasioista ja ihmisten käytöksestä pystyi päättelemään paljon sylttytehtaan kulloisestakin tuotannosta. Myöhemmin tietolähteenäni toiminut ihminen käännettiin täysin minua vastaan.

Mennyt painaa yhä, mutta on trauma on suurelta osin parantunut käymällä asioita läpi uudestaan ja uudestaan. Olen oppinut, ettei näitä kokemuksia kannata selitellä kenellekään. Se olisi liian rasittavaa ystäville ja läheisille. Terapeutti tuskin jaksaisi uskoa, todennäköisesti pitäisi hulluna. Kuitenkin kaiken p..kan läpikäyminen on eheytymisen edellytys. Narsistin ja hänen verkostonsa tekemä tuho vain on sen luonteista, ettei uhri saa koskaan selitystä kaikille asioille. Jo tämän vuoksi asian käsittely vie tavattomasti aikaa ja energiaa.

Lue lisää

Hyvin sanottu >vääristelevien peilien talossa<. Narsismi on todella vaikea asia ymmärrettäväksi. Miksi ympäristö hyväksyy narsistin kieron ja kaksinaamaisen käytöksen, sitä mitenkään kyseenalaistamatta?
Mielestäni narsismi oli tässä Vilja-tyttösen jutussa todella pahimmillaan. Kukaan ei uskonut mitään, ei edes näkemäänsä, kukaan ei tehnyt mitään. Ja pikkutytöllä oli varmasti todella kamala elämä. Ja täysin syytön hän oli näiden aikuisten ihmisten käytökseen. Suojelkaa lapsianne narsistivanhemmilta.

tytär- kirjoitti:

Hyvin sanottu >vääristelevien peilien talossa<. Narsismi on todella vaikea asia ymmärrettäväksi. Miksi ympäristö hyväksyy narsistin kieron ja kaksinaamaisen käytöksen, sitä mitenkään kyseenalaistamatta?
Mielestäni narsismi oli tässä Vilja-tyttösen jutussa todella pahimmillaan. Kukaan ei uskonut mitään, ei edes näkemäänsä, kukaan ei tehnyt mitään. Ja pikkutytöllä oli varmasti todella kamala elämä. Ja täysin syytön hän oli näiden aikuisten ihmisten käytökseen. Suojelkaa lapsianne narsistivanhemmilta.

Lue lisää

"Miksi ympäristö hyväksyy narsistin kieron ja kaksinaamaisen käytöksen, sitä mitenkään kyseenalaistamatta? "
Voi pyhä sylvi. Sen takia tietenkin, kun narsisti osaa esittää parempaa kuin muut.

Kirjoitat seksikkäästi. Onko sulla stringit?

haluatko_mua kirjoitti:

Kirjoitat seksikkäästi. Onko sulla stringit?

Vai niin. Aiot siis pettää minua.

Petturille kirjoitti:

Vai niin. Aiot siis pettää minua.

Oletko koskaan edes lupautunut minulle? Ja onko sinulla stringit?

haluatko_mua kirjoitti:

Oletko koskaan edes lupautunut minulle? Ja onko sinulla stringit?

Selityksen makua.

Petturille kirjoitti:

Selityksen makua.

höh, täällä olen täysin sinua varten <3

haluatko_mua kirjoitti:

höh, täällä olen täysin sinua varten <3

Mutta lähentelet muita.

Petturille kirjoitti:

Mutta lähentelet muita.

Haluan seksiä kanssasi!

nyt_ja_aina kirjoitti:

Haluan seksiä kanssasi!

Mutta olet petturi.

Petturille kirjoitti:

Mutta olet petturi.

Höh, en ole vielä pettänyt sinua. Tule tänne ja nakuillaan, saat lämmintä suuhunpantavaa :)

tule_tänne kirjoitti:

Höh, en ole vielä pettänyt sinua. Tule tänne ja nakuillaan, saat lämmintä suuhunpantavaa :)

Aivan oikein :), et ole vielä pettänyt minua! Etkä tule pettämäänkään.

Siis nyt kun minulle on paljastunut oppien luonne.

Ja tämä pään uudelleenharjoittaminen on sitte tehtävä tosiaan ihan itte, Tuskin varsinaista terapeutin apuakaan asiaan voisi saada, koska kestäisi vuosikausia ennenkuin kukaan edes voisi päästä sisälle psykopaattini maailmaan. Minulla kesti melkeen 50 vuotta päästä jyvälle, oivallus välähtää aina välillä päässä, sitä on vähän vaikea tovoittaa.

50 vuotta intensiivistä psykopaattivaikutusta on aika paljon...huh.

Noh, josko saisin tähän tämän todella päätettyä.

vähännuorempitytärul kirjoitti:

50 vuotta intensiivistä psykopaattivaikutusta on aika paljon...huh.

Noh, josko saisin tähän tämän todella päätettyä.

Mikä itse ajattelisit olevasi tänä päivänä jos kaikki olisi toisin? Minä olen itse ajatellut omasta kohdastani niin että minut lähetettiin jo heti elämän alusta väärille raiteille, siis itseäni ajatellen. Ei siis rikollisille poluille, vaan tavallaan hylkäsi itsensä, vihasi itseään nuorena koska ei kyennyt oikeasti välittämään narsistista. Pidin itseäni sairaana ja viallisena, koska en tuntenut tätä vanhempaani kohtaan oikeastaan mitään, kunnes tajusin ja osin terapiankin kautta, että minun reaktioini olikin luonollinen. Niin kuuluukin reagoida. Mutta siihen tajuamiseen meni aikaa, paljon olisi asioita toisin jos heti kaiken olisi ymmärtänyt. Yritti ja yritti eikä koskaan tulosta ja sitten tajusi ettei sellaista voi tulla, jota ei ole edes olemassa. Tein siis yhteistyötä vihollisen kanssa joka vain itse hyötyi. Ikävä tieto, mutta tavallaan laittoi ymmärtämään asiat.

Noh, minullakin kävi juuri tuo itseni hylkääminen, johon vielä lisävaikutti eräs toinen ympäristötekijä.
Tosin minulle se itsenihylkääminen tapahtui toista reittiä kuin kohdallasi kuvaamasi.
Rakastin kyseistä psykopaattia suunnattomasti 40 vuotta, kunnes hän sitten teki selväksi vihdoin, ettei hän sillä rakkaudella tee paskaakaan.
Nuorena selostin rakkaalle psykopaatilleni: "Minulla on jännä tunne ihan kuin olisin näkymätön."
Psykopaattini: "Tiedän".

Juurikin olen viholliseni paras kaveri. Aika kumma rooli se.

Jos hän lukisi nettiä ja tunnistaisi minut tekstistä,
niin sanoisin vain hänelle kohteliaasti, että "No kun tuo on minulle niin vaikea piirre tuo sinun ilkeys sulatella, niin täytyy minun jossain edes anonyymisti vähän kirjottaa".

Yritin siinä 15-16- vuotiaana lukea psykopaatilleni ääneen seuraavaa:

Kahlil Gibran, Profeetta
ja siellä kohta, jossa nainen pyytää puhumaan heille lapsista. (alkupuolella kirjaa)

Sopii hyvin tähän narsismiteemaan

Runo löytyy monesta paikasta netistäkin.

Englanniksi esim. tuolta.

https://soulgatherings.wordpress.com/2014/01/08/speak-to-us-of-children-kahlil-gibran/

Sit totes vielä jotain: "Rakastakaa te vaan muut hyvinvointia toisillenne !!!"

Ja on tyyliin: "Ihmisiä pännii kun joutuvat tekemisiin minun kanssani !!!"
Ja vaikuttaa olevan asianlaitaan tyytyväinen.

Voi hyvä Luoja, miten tämän jutun saisi ulos päästään. En jaksa tätä showta enää.