Elämässäni kaikki käy epäreiluksi. Aina joutuu pelkäämään, että olisi sitä ja tätä ja nytkö teen taas näin väärin ja nytkö sitten taas käy näin sen takia. Olisin edes kerran huolehtimatta jostain pikku pölypunkistakin! Sitten vielä ärsyttää, kun onnistun pilaamaan kaiken ja kaikki menee pieleen ja todellisuudessa kaikki näyttää niin suurelta virheeltä päässäni, vaikka koko tapahtuma onkin pieni itikanpistos! Mitä tässä sitten pitäisi tehdä, elää vielä tiukempaa ja huumorittomampaa elämää vai laittaa kaikki ranttaliksi? Kun ei multa vaan tää normaali elämä sitten suju yhtään millään tavalla ja kaikki on taas perseestä. Vois vaan kerrankin ottaa rennosti, mutta ei! Siinä vaan pää raksuttaa ja miettii, että elämäni on paskaa ja kaikki on huonosti ja joo kiva, kun naapureilla on kaikki hyvin ja todellisuudessa olen vain pieni valittaja, kun muut ottaa kaiken rennosti ja tekee oikeat valinnat ja joo en tkedä riittääkö itsellä kaikki rahkeet mennä yrittämään mitään suurta, kun kaikki on kummiskin parempia ja sit nolottaa ja sit kaikki on mua vastaan ja sit pitää tehä jotain ja yrittää jotain eikä siitäkään tuu mitään.
Olen kauhea pelkääjä
joohyvääyötävaan
36197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ärsyttää olla niin tarkka ja pikkuvalittaja joka paikassa. Olisi kiva vain olla joskus välittämättä mistään mitään ja olla edes ajattelematta mitään, mutta ei väkisin.
niin minäkin
Elämä on vaikeaa. On se kai vaikeaa, jos siitä tekee vaikean!
Etkö pysty rentoutumaan, jos joku vaikka hieroisi hartioita?
Pystyn rentoutumaan, toki pystyn. Mutta muuten pohdin ja analysoin ihan liikaa joka ikistä asiaa! Esim. Nyt tein näin ja nyt se meni väärin ja nyt se pilaa kaiken. Muut ottavat kaiken niin rennosti. Itse vain vouhotan, että nyt ei mene hyvin. Teen asioita ja toivon asioita, mihin ei oikeasti edes itseltä riitä toivoa. Mitä siitä sitten tulee? Vai onko tämäkin vain minun päänsisäinen ajatus- ja toimintamalli?
tosiasia on että elämä ei mennyt suunitelmien mukaan. sitä ei tehdä tarkoituksella hankalaksi.
Voi sen tehdä tarkotuksella hankalaksi.
niinhän se voi mutta ei sieltä kukaan pelasta.
muutakun sinä itse. jokainen voi avittaa mutta ajaudut uudestaa huomiostasi sinne. valinta on sinun minä en voinut valita koska sitä ei snneta tehdä. vaan hankaloittetaan sen vuoksi että olwn aikuinen
Niin. Totta.
En varmaan edes sovellu muuhun kuin tämmöseen ian ikuiseen puhumiseen ja turhan pälättämiseen, missä ei ole edes mitään järkeä! Koko ajan vaan mietin ja mietin ja aina sitä juttua tulee vaikka mistä! En edes ajattele mitään ja silti ajattelen jotain. Onkohan tuossa edes mitään järkeä?
kriittinen itseäsi kohtaan? Osasit vaan kertoa sanoin sen mitä monin muukin tekee, mietti ja yhäkin miettii, tietämättään ettei mikään asia kummene miettimisellä.
Elikkä on järkeä.
Kuvailemasi perusteellahan sinua odottaa loistava (tai ainakin) rahakas tulevaisuus - sanoisin, että olet ministeriainesta.
(Eikä nuilla kansanedustajillakaan ole mitkään huonot palkat/edut.)
Miettikää kuinka paljon ajatuksilla on ihmiselle merkitystä. Pieni epäilys saattaa muuttua todeksi. Pieni ajatus voi pilata koko päivän tai elämän.
Niin olenkin. Olen aina ollut. Usein sanon ääneen. Liikaa mietin ja ajattelen.
En olisi ministeriainesta. Siihen tarvitsee muutakin kuin tämmöistä iän ikuista pohtimisen kykyä.
"En varmaan edes sovellu muuhun kuin tämmöseen ian ikuiseen puhumiseen ja turhan pälättämiseen, missä ei ole edes mitään järkeä!"
Siinähän on lueteltuna kaikki poliitikon tärkeimmät ominaisuudet.
Joo varmasti on. Ei oikein politiikka sytytä :D
ongelmasi on että olet kiihtyneessä tilassa
Kiihtyneessä?
se on tila kun ei ajatukset koe loppuvan
Miten siitä eroon?
ajaudut katselemaaan ja kuuntelemaan musiikkia se rauhottaa.
https://m.youtube.com/watch?v=el5hjlV2gxI
https://m.youtube.com/watch?v=dQ2osLDOVhs
ajaudu kuuntelee
Sitä jo tehnytkin pitkän aikaa ja yrittänyt :)
Ajauduin :)
minusta hyvä että vähän rauhoittaa aistejamme on hyvä vähän käyttää muuhukin kuin setviä omia jotka yleensä menevät niin ahtaaseen laatikkoon kuilun pohjalla että itse tukehtuu ja raapii jättäen kynsiä paksuun maan keroksen väleihin huutaen kivusta ja särystä kiipeillessä ylös kuilua pitkin, että joskus koemme hengittävän kun pääsemme pinnalle etsimään kultaista elämän kukkaa joka sokaisee valolla ja vaalaisee lämpimästi hymyllään joka luo valoa ympärilleen ja rauhoittaa mukavasti. lohduttavia lepopaikkoja tarvitsemme jokainen johon pysähtyä ja lainehtia muualle ajatuksissa oli se sitten muut aistit tykkään lohduttavista hymyistä ja rohkaisevista sanoista. musiikki lohduttaa kun itkettää tai panikoin kun kukaan ei saa minuun sitä uskoa
Niin. Pitää yrittää opetella käyttämään musiikkia lohduttajana.
Pakottava tarve kontrolloida kaikkea?
Mitä tapahtuu, kun kaikki menee pieleen, pelkäät menettäväsi jotain?
Et luota siihen, että elämä kantaa?
Menettämisen pelko? Mitä menetät?
En tiedä. Ehkä. Analysoin ja pohdin kaikkea, mutta teen sen vain momasta näkökulmastani. Se vaikuttaa päätöksiin ja saa toki minun vaikuttamaan juuri omasta näkökulmastani. Saattaa jäädä muut näkökulmat kokonaan huomiotta. Voiko sen yhdistää kontrolliin? Kun pelkään, että jotain menettäisin tai menetän niin silloin vain syytän itseäni, jos pidän itseä syypäänä. Silloin on mennyt pieleen ja siitäkin tulee semmoinen draamatouhu, ettei ole toista samanlaista näkynyt. En taida luottaa. Pelkään tulevaisuutta ja, että teen nyt väärin. Luulen olevani täysin varma, mutta entä jos suunnitelma pettää? Entä, jos kaikki vain menee pieleen? En tiedä, mitä menetän. Ajatuksissani menetän enemmän kuin oikeasti asia olisi.
Olen huomannut, että en varmaan pysty rentoutumaan kunnolla, mutta ehkä jotenkin. Jotenkin unessakin pitää tehdä väkisin unet ja unen aiheet kun mielikuvitus ei niitä muuten tee. Sitten vaan pyörii kaikki asiat mielessä.
Kuulostaa tutulta. Mulle on työkaveritkin sanoneet, että älä mieti niin kauheesti kaikkea. Tuntuu vaan monesti vaikealta olla ajattelematta ja olemaan vaan rennosti. Mulla sama, että pystyn rentoutumaan (tai oikeastaan sekin on joskus vaikeaa), mutta paljon vaikeampi on tuo ajattelun lopettaminen. Varsinkin jos en tiedä jotain asiaa tai tapahtumaa tulevaisuudessa, niin en osaa ottaa rennosti että katsotaan mitä tapahtuu vaan sit alan jännittää, että mitäköhän tapahtuu.
Ootkohan myös herkkä kuten minä? Tai mahdollisesti erityisherkkä? Heillä hermosto reagoi kaikkeen erilailla kuin ei erityisherkillä. Luen just aiheesta kirjaa. Siinä on myös tarinoita ja henkilöesimerkkejä. Tällaiset henkilöt pohtivat enemmän kaikkea. Ero vaikuttaa johtuvan jostain, mitä tapahtuu matkalla aivoihin tai aivoissa eli aistitiedon huolellisemmasta käsittelystä. Vivahteiden syvällisempi käsittely saa ihmisen pohtimaan menneisyyttä ja tulevaisuutta enemmän.
Itse sainkin yllätys vapaapäivän. Ajattelin, että otan ihan rennosti. Nythän tässä vasta onkin aikaa pohdiskella kaikkea, huh. Kaikki tuntemukset koen niin voimakkaasti. Eritysherkillä on ilmeisesti myös taipumus pelätä epäonnistumista.
Olen erityisherkkä. Ajatteleminen ja pohtiminen ei vain lopu. En vaan oikein osaa ottaa asioita rennosti. Menneisyys haamuilee mielessä ja tulevaisuus pelottaa. Itse koen myös tuntemukset ja tunteet voimakkaasti. Epäonnistuminen pelottaa, koska olen jo yrittänyt suunnitella päässäni, että näin teen ja tässä pysyn ja sitten jos en onnistukaan niin en tiedä mitä sitten teen.
Tää viestiketju jäi kummittelemaan ajatuksiin. En kyllä osaa neuvoa antaa, koska itsekin taipuvainen samoihin ajatuksiin ja tuntemuksiin, enkä ole keksinyt hyviä keinoja. Ainoa mitä olen vähän onnistunut hallitsemaan, on tuo epäonnistumisen pelko. Kun kerran oon niin kova miettimään ja ajattelemaan, niin yritän sitten järjellä ajatella( ei aina helppoa, koska tunne yrittää voittaa järjen), että eihän se haittaa jos mokaa. Ihmisiä me ollaan kaikki. Ei siitä mokasta voi mitään kovin pahaa sattua. Kyllä tässä maailmassa on enemmän ihan muita pahempia juttuja.
Vaikutat oikeasti tosi mukavalta...tulee mieleen kun luen sun kirjoituksia. Tulee jopa vähän mieleen eräs..hmmm...ketä kaipaan. Sanotaan, että voi ärsyttä jos toisessa on omia piirteitä ja varsinkin sellaisia joita ei itsessään voi sietää. Mulle tulee kuitenkin tästä sun tekstistä semmoinen olo, että tekis mieli tulla tästä ruudun läpi halaamaan. Tsemppiä sulle. Ehkä et oo täällä tätä lukemassa. Jaahas...ei anna mun laittaa edellistä nimimerkkiä. Olen tuo *täälläkohtalontoveri*
Toi on just jännää tuo. Ihmiset yleensä kadehtivat menestyneitä ihmisiä, mutta aika usein sieltä taustalta löytyy joku pakkomielle tai riippuvuus ja on hyvin vaikea uskoa, että nämä ihmiset olisivat onnellisia oikeasti. Jotenkin pitäisi löytää se kultainen keskitie ja oikeasti nauttia arjen pienistä ihmeistä.
Ikävä sua pelkääjä <3 Ihastuin täällä sun tekstin perusteella <3
Niinpä. Elämä on kurjaloukko avaruuden laitamilla. Ulkona turhan kylmää, vatsaa palperoittaa jo herkkujen napsiminen.
Otin viimeiset juustonaksut. Aamulla herään itseni vierestä nälkäisenä. Käyn suihkussa ja alan laittaa vahvaa aamiaista, munia pekonia,kaurapuuroa jne.