Tiedän että tänne ei ehkä kannata kirjoitella johtuen trollien ja fundamentalistiuskovien vuoksi, mutta laitanpa silti. En sitten vastaa viesteihin joissa minua haukutaan mielisairaaksi tai väitetään että "kaikki ovat miehiä tai naisia".
Olen viime aikoina herännyt tunteeseen siitä etten oikeastaan halua olla mies enkä nainen. En koe itseäni pohjimmiltaan kummaksikaan. Enkä toisaalta halua keksiä jotain muuta nimitystä kuten agender. En halua määritellä itseäni sukupuolen perusteella.
Kun ajattelen asiaa, tajuan että olen pitänyt itseäni sukupuolettomana. Minulla on vain jostain biologisesta syystä miehen sukupuolielimet. Mutta se ei ole totuus minusta. Minulla ei ole enää mitään halua sopeutua "mieheksi". Koko käsite on minulle vieras ja pelkkää henkistä väkivaltaa ja pakotusta. Koko elämäni olen kärsinyt siitä että en ole pystynyt sopeutumaan normeihin. Nyt se saa loppua.
Enkä mene siihenkään lankaan että "jos et ole mies, niin sinun täytyy olla nainen". Kummatkin sukupuolet ovat mielessäni keksittyjä konsepteja ja hallinnan muotoja, keinoja saada ihminen sopeutumaan tiettyyn rooliin yhteiskunnassa. Ja tuo on vapaudenvastaista, se rikkoo ihmisen oikeutta omaan identiteettiin. Vihaan vapaudenvastaisuutta. Ja vihaan ihmisiä jotka sellaista ideologiaa levittävät. He saavat nautintonsa muiden alistamisesta ja ovat niin ollen sadisteja. Valitettavasti näitä sadisteja on hyvin paljon. He haluavat vahingoittaa minua ja muita kaltaisiani ja ovat vihollisia. Jos olisin häikäilemätön ja vihamielisempi, maksaisin heille takaisin samalla mitalla.
Mutta miten voin elää nykyisenlaisessa yhteiskunnassa edes osittain vapaana ja identiteettini mukaan? Kaikki on sukupuolitettua. Missään ei anneta tilaa niille jotka eivät halua tai pysty sopeutumaan. Eikä tähän saa mistään apua. Sukupuolenkorjausprosessikin tarjoaa Suomessa apua vain niille jotka haluavat vaihtaa sukupuoltaan vastakkaiseksi. Siinäkin on olemassa vain heteronormatiivisuus ja mies/nainen-näkökulma. Missään ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä niistä!
Ja ikävä kyllä suuri osa transihmisistäkin kannattaa pakkovaltaa sukupuolisuuteen liittyen, heidänkin mielestä ihmisen pitää olla mies tai nainen. On naurettavaa että tv:ssä ja medioissa esitellään transnaisia ja -miehiä poikkeuksellisina yksilöinä, vaikka he ovat vain sopeutuneet perinteisiin sukupuolirooleihin ja elävät usein täysin normien mukaista elämää. Ainoa ero muihin on se että he ovat käyneet läpi lääketieteellisen prosessin. Samantien voisi väittää että tekonivelen tai rintaimplantin itselleen hankkineet ovat erityislaatuisia ihmisiä!
Mutta tiedän olevani syrjittyä vähemmistöä enkä mahda sille mitään. Enkä mahda mitään sille vihalle mitä saan niskaani kaikilta tahoilta jos kerron itsestäni rehellisesti enkä pidä miehuuden/naiseuden naamiota ylläni.
Olen viime aikoina herännyt tunteeseen siitä etten oikeastaan halua olla mies enkä nainen. En koe itseäni pohjimmiltaan kummaksikaan. Enkä toisaalta halua keksiä jotain muuta nimitystä kuten agender. En halua määritellä itseäni sukupuolen perusteella.
Kun ajattelen asiaa, tajuan että olen pitänyt itseäni sukupuolettomana. Minulla on vain jostain biologisesta syystä miehen sukupuolielimet. Mutta se ei ole totuus minusta. Minulla ei ole enää mitään halua sopeutua "mieheksi". Koko käsite on minulle vieras ja pelkkää henkistä väkivaltaa ja pakotusta. Koko elämäni olen kärsinyt siitä että en ole pystynyt sopeutumaan normeihin. Nyt se saa loppua.
Enkä mene siihenkään lankaan että "jos et ole mies, niin sinun täytyy olla nainen". Kummatkin sukupuolet ovat mielessäni keksittyjä konsepteja ja hallinnan muotoja, keinoja saada ihminen sopeutumaan tiettyyn rooliin yhteiskunnassa. Ja tuo on vapaudenvastaista, se rikkoo ihmisen oikeutta omaan identiteettiin. Vihaan vapaudenvastaisuutta. Ja vihaan ihmisiä jotka sellaista ideologiaa levittävät. He saavat nautintonsa muiden alistamisesta ja ovat niin ollen sadisteja. Valitettavasti näitä sadisteja on hyvin paljon. He haluavat vahingoittaa minua ja muita kaltaisiani ja ovat vihollisia. Jos olisin häikäilemätön ja vihamielisempi, maksaisin heille takaisin samalla mitalla.
Mutta miten voin elää nykyisenlaisessa yhteiskunnassa edes osittain vapaana ja identiteettini mukaan? Kaikki on sukupuolitettua. Missään ei anneta tilaa niille jotka eivät halua tai pysty sopeutumaan. Eikä tähän saa mistään apua. Sukupuolenkorjausprosessikin tarjoaa Suomessa apua vain niille jotka haluavat vaihtaa sukupuoltaan vastakkaiseksi. Siinäkin on olemassa vain heteronormatiivisuus ja mies/nainen-näkökulma. Missään ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä niistä!
Ja ikävä kyllä suuri osa transihmisistäkin kannattaa pakkovaltaa sukupuolisuuteen liittyen, heidänkin mielestä ihmisen pitää olla mies tai nainen. On naurettavaa että tv:ssä ja medioissa esitellään transnaisia ja -miehiä poikkeuksellisina yksilöinä, vaikka he ovat vain sopeutuneet perinteisiin sukupuolirooleihin ja elävät usein täysin normien mukaista elämää. Ainoa ero muihin on se että he ovat käyneet läpi lääketieteellisen prosessin. Samantien voisi väittää että tekonivelen tai rintaimplantin itselleen hankkineet ovat erityislaatuisia ihmisiä!
Mutta tiedän olevani syrjittyä vähemmistöä enkä mahda sille mitään. Enkä mahda mitään sille vihalle mitä saan niskaani kaikilta tahoilta jos kerron itsestäni rehellisesti enkä pidä miehuuden/naiseuden naamiota ylläni.
Vastaukset 23
Vanhimmat
No onhan teitä moniakin. Olen kyllä huomannut, kuinka pidätte itseänne muita ylempänä, kun olette ymmärtäneet sen korkeimman totuuden. Me miehet ja naiset (jotka yleensä kyllä pitävät itseään ihan vaan ihmisinä) ollaan aivopestyjä ja pakotamme itsemme johonkin ahtaaseen, ylhäältä saneltuun rooliin.
Asenteeni johtuu siitä pakotuksesta jota enemmistön ylläpitämä yhteiskunta on minuun kohdistanut. Sinäkin olet osa sitä yhteiskuntaa ja hyväksyt sen. Ja olen kyllästynyt elämään sen sääntöjen mukaan ja katselemaan kuinka sinun kaltaisesi ihmiset saavat kaiken enkä minä mitään, koska identiteettini on muu kuin mies tai nainen. Koen jatkuvasti syrjintää sukupuoleni vuoksi. Mutta kukapa ajaa asiaa? Etenkin kun transihmistenkin enemmistölle riittää se oman asian ajaminen. Kunhan itse saa elää naisena/miehenä, niin riittää ihan hyvin! Kun saa sen porvarillisen ja heteronormatiivisen asemansa yhteiskunnassa turvattua, niin ei täydy enää ajatella syrjintää.
Mutta koska minua ei ole virallisten ja yleisten käsitysten ja yhteiskuntajärjestyksen mukaan olemassa, en ole myöskään oikeutettu yhtään mihinkään! En hoitotoimenpiteisiin, en apuun enkä siihen että joku ajaisi asiaani. Minä olen yksin, olen pelkkä yhteiskunnan varjoissa elävä sekasikiö jonka yli on ihan ok kävellä ja jonka oikeuksia voi sortaa rajattomasti. Minulle voidaan sanoa että "ei, et koskaan saa elää haluamaasi elämää".
Minulle, toisin kuin sinulle, ihmisyys on täysin riisuttu sukupuolisuudesta. Minä en voi saada sen avulla etuja tai oikeuksia. Sinä olet onnekas, yhteiskunta on rakennettu itsesi kaltaisille ihmisille.
Mulla on oikeus identiteettiini. Minä olen ihan oikeasti jotain sukupuolta. Oletko siis sitä mieltä, että kaikkien olisi luovuttava identiteetistään, muuten sorramme sinua? Moni transsukupuolinen kyllä yrittää taistella myös teidänkin puolesta, mutta ymmärrän kyllä, etteivät kaikki jaksa, kun on joutunut taistelemaan ne omatkin taistonsa. Taisteletko sinäkin aktiivisesti joidenkin ihmisten puolesta, joiden asia ei liity sinuun mitenkään vai miten sinulla on varaa puhua?
Kun vaihtaa henkkarinsa ja aloittaa uuden elämän uudella paikkakunnalla pohjalta, välillä asunnottomana jonkun transfoobikon sohvalla nukkuen, siitä on porvarillisuus kaukana.
Kun on 30 vuotta elänyt väärässä sukupuoliroolissa on kiva kuulla olevansa primaarinen syyllinen sinun ahdistukseesi.
Ei siinä kovin etuoikeutettu olo ole, kun työhaastattelija muuttuu tympeäksi huomattuaan vanhan nimen todistuksessa tai kun ystävä katkaisee välit saatuaan tietää transtaustasta.
Sukupuolenkorjausprosessin voi käydä läpi myös osittain, siis niin, ettei ota kaikkia hoitoja ja tarkoituksena siis olla mahdollisimman androgyyni tms. Kuulostat tosin äärifeministien aivopesemältä transnaiselta, joten tässä on riski, että naisistuessasi olosi paranee niin paljon, että haluatkin mennä ns.all the way, ja sukupuoli onkin ihan kiva silloin, kun se on oikea.
Eikö tuo asenne ole hieman itserakas? Että sukupuolijärjestelmä on kehitetty ihan sinun kiusaksesi? Ja sinä olet niin spesiaali, ettet voi edes kutsua itseäsi agenderiksi. Jopa jumalat kieltävät ateistit astuvat korkeuksistaan ja kutsuvat itseään ateisteiksi, vaikka tajuavat määrittelevänsä itsensä jumalakäsityksen kautta.
Lääketiede tunnustaa myös sukupuolettomuuden ja transtutkimusyksiköt antaa halutessa siitä myös diagnoosin (käyttävät Suomessa nimitystä transgender ja diagnoosinumeroa joko F64.8 tai F64.9).
Mutta koetko edes tarvitsevasi tilastasi diagnoosia ellet halua liukua fyysisestikin sukupuolten väliin. Kertomasi perusteella voit hyvin elää sukupuolettomana ilman mitään lääketieteellistä diagnoosia. Ongelmana ilmeisesti koet sen että transgender-diagnoosilla sukupuolimerkintä säilyy ennallaan väestötietojärjestelmässä ja sen mukana myös henkilötunnus ennallaan. Suomessa ei ole vielä käytössä kolmatta sukupuolta virallisesti kuten eräissä muissa maissa, joten juridisesti jokainen kansalainen kirjataan joko mieheksi tai naiseksi.
Myös kulttuurisesti länsimaissa on yleisesti sijoitettu ihmiset vain näihin kahteen sukupuoleen ja siksi sinun on tyydyttävä tähän juridiseen jaotteluun. Muuten elämässäsi voit elää aivan vapaasti sukupuolten välimaastossa, mutta älä stressaa itseäsi siitä että muut ihmiset pyrkii sijoittamaan sinut tähän kaksijakoiseen sukupuolimäärittelyyn.
Mä en ymmärrä loppujen lopuksi mies-/nais-vouhkausta.Parhaimmillaan henkilö on henkinen, panseksuaali henkilö,joka on sokea pinta-asioille.
Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli on eri asia, eikä ne liity toisiinsa mitenkään.
Eläpä ap pari päivää vaikka romanina tai somalina ja puhu sen jälkeen etuoikeuksista. Luuletko, että he pystyvät elämään sukupuolten välissä, jos sattuisivat olemaan androgyynejä tms, jos homous ja lesbouskin on uskomaton tabu?
Aina on joku, joka on etuoikeutettu toiseen nähden, siitä puhuminen on tarpeetonta syyllistämistä. Jaksaisitko kuunnella kuuron tai sokean tai pyörätuolissa istuvan kaverisi jatkuvaa itkua siitä, kuinka olet niin etuoikeutettu heihin nähden? Olettaen, ettet itse ole.
minä olen transeksuuaalinen ja elän naisena ilman mitään ongelmia.ei tarvita kaiken mailman hoitoja ja operointeja.Elä miten elät,mutta kaikki on samalla viivalla.No sairaalassa lääkäti päättää mihin osastoon meidät laitetaan.En tarkoita mielen terveys oasastoja.Koen otseni naiseksi ja olen sitä osittain luonon oikkuna.Kyllä sinunkin kanattaa valita puolesi muuten tulee suhtaumis risti riitoja.Ilmaisi tietengin asiat omituisesti.Ihan sama jos ymmärtää
Oletko maahanmuuttaja vai mistä johtuu nuo runsaat kirjoitusvirheesi. Viestiesi lukeminen on vähän hankalaa tuollaisenaan.
Asutko perähikiällä vai mikä tässä nyt on ongelma? Tehän olette juuri nyt kuuminta hottia. Olen ihan samaa mieltä, me transtaustaiset ollaan ihan vaan taviksia, en ymmärrä miksi meitä pidetään niin eksoottisina.
Unohda katkeruus, meillä kaikilla on omat ongelmamme. Voithan kokeilla hoitoja, et kai menetä mitään.
Osallahan se ongelma on siinä, että ollaan kyllä transsukupuolisia, mutta kun ulkonäkö on niin miesmäinen, ettei ole toiveita olla kaikkien palvoma hehkeä kaunotar, aletaan vihata sukupuolia kiihkeästi ja halutaan sitoutua niistä irti.
Olet kyllä oikeassa ja siksikin aletaan olla puoleksi kumpaakin. Kyllä transsukupuolisuus on välimaastossa/sukupuolien välissä elämistä. Jotkut lähtee tavoittelemaan sitä mikä on ollut vain ajatuksessa, toivoen/uskoen että se olisi kuitenkin se oikein. Jotkut taas tiedostavat, ehkä pelkäävätkin ettei sekään kuitenkaan olisi paras vaihtoehto. Jos ihminen kokee ettei saa hänelle sopivaa elämää sukupuolen korjauksella, ei hän transsukupuolisuudestakaan kuitenkaan eroon pääse. Eli samasta sukupuolettomuudesta on kuitenkin kyse näissä kaikissa vaihtoehdoissa.
Nojaa, aika karrikoitua. Kun osalla se sukupuoliristiriita on vain noin vahva, että huolimatta "läpimenon" mahdollisuudesta on pakottava tarve prosessille. Itse olen transsukupuolinen nainen, mutta en aio korjata itseäni miehiosen kehon syntymässä saamastani olemuksesta, koska se ristiriita on olemassa, mutta ei niin painavana että körsisin suunnattomasti. Pystyn toteuttamaan sukupuolisuuttani muutenkin, en ns. koe suurta tuskaa siitä, että en koskaan saa olal sellainen kuin olen kokenut lapsesta saakka takoitettu olevani. Nää on yksilöllisiä asioita, ja kaikki yleistykset on vahingollisia.
En sano tätä ilkeyttäni, mutta olet kai korkeintaan 25? Minun silmääni sinä nimenomaan vaikutat aivopestyltä - toistelet lähes sanasta sanaan samaa mantraa, mitä genderqueer-feministit ovat viime vuosina julistaneet. Millainen identiteetti sinulla mahtaisi olla, jos olisit ollut teini tai aikuinen ennen 2000-lukua, jolloin sukupuoli oli kiveen hakattu ja transihmiset olivat joko tiittejä, homoja tai lesboja? Silloin jokainen joutui todella ajattelemaan itse. Nykynuorilla ei tätä mahdollisuutta enää ole, toki heillä on sitten helpompaa, kun ajatukset voi jakaa netin vertaistukiryhmissä. Niitä on muuten myös sinunlaisillesi, ilmeisesti olit ns.muunsukupuolinen. Muunsukupuolinen nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei määrittele itseään sukupuolen kautta, vaikka se sukupuoli-sana siinä nyt kummitteleekin.
Suomi on siitä ihana maa (verrattuani ja matkailtuani kaikenmaailman muihin maihin), että sinä just saat elää pääsääntöisesti juuri sitä elämää mitä haluat. Senkus pukeudut ja ajattelet ja olet mitä olet. Jos olet ammattitaitoinen ja ystävällinen, saat töitäkin, eli Suomessa sinä saat olla ja elää niinkuin haluat (jossainmäärin valitettavasti vielä rajatusti, mutta koko ajan parempaan mennään, ollaanhan tapeltu talvisota yhdessä kansana, vaikka oltais oltu mitä yksilöinä). Siis verrattuna muihin maailman maihin, onnelampaa ei ole olemassa tällä pallolla. Kiitos Suomalaiset ihmiset, me pidetään yhtä ja erilaisille annetaan tilaa aina. Ja tapellaan yhdessä, kun tulee sen aika :)
Meitä jotka emme kiinnitä sukupuoleen, siihenkään, huomiota, itsessämme tai muissa, on ja on aina ollut. Ja koko ajan olemme myös enemmän äänessä.
Kummallista puhetta transihmisiltä. Miten voitte väheksyä ketjun aloittajan sukupuolidentiteettiä. Hänellä on selvästi kaunaa yhteiskunnan kaksijakoisesta sukupuolijärjestelmästä, mutta sen sijaan että siitä loukkaannutaan, kuvittelisin että ymmärrätte sukupuoleen kohdistuvat ongelmat. Miten voitte kyseenalaistaa muunsukupuolisuuden. Kuulostatte ihan perus tietämättömiltä cis ihmisiltä joiden kanssa saa aina paskan keskustelun aiheesta. Tärkeää asiaa voi edistää lyttäämättä muita kasaan. En odota näkeväni tällä foorumilla mitää järkevää. Palaan takaisin akateemiseen queer feministiseen kulpaan. Edit. Äärifeminismi on hupaisa käsite. Ihan hienoa jos joku kannattaa ääritasa-arvoa. Lukekaa aiheesta. Voitte oppia jotain. Intersektiinaalinen feminismi on teillekki ihan hyödyllinen. Elä ja opi.
Taas yksi jargoninvääntäjä.
Queer-tutkimuksen lisäksi kannattaisi opiskella muitakin yhteiskuntatieteitä sekä poliittista- ja aatehistoriaa. Alkaisi nähdä omankin aatteensa "aattellisuden" ja jatkumon länsimaisen ideavirran osana.
Olet juttusi perusteella anrogyyni ja voit olla kumpihaluat tai neutraali.Oletko nuori tai vanhempi lapsi.Ei sinun tarvitse muilta kysyä mitä haluat olla .Ole oma itsesi ja ajan kanssa rauhoitut ja etsit itsesi.Ei vaatteet tee ihmisestä homoa,ei lespoa .Mene katso laps hyvä peiliin siellä sinua katsoo pahin vastustajasi.Sen kun voitat olet löytänyt itsesi.Laps hyvä jokaisella luojan luomalla on tarkoitus.