Elätkö
Elätkö nyt jossain mun elämää
sanoilla sydämen arpia kiinni parsit
Onko tämä sitä haaveetta pientä hempeää
jolla onnea repaleista yhteen harsit
Elätkö nyt jossain mun elämää
sanoilla sydämen arpia kiinni parsit
Onko tämä sitä haaveetta pientä hempeää
jolla onnea repaleista yhteen harsit
Vastaukset 103
Vanhimmat
Katselee kuuntelee miten elää nyt voisi
mitä kaikkea kaunista se eteen toisi
Siksikö hän on vain yksin siellä
totuuden tahrat pinttyneinä kulkunsa tiellä
haluan elää revontulen vierellä.
Siellä
Hän laulaa tuutulauluja tuttuja
haaveista kertoo yöhön kauniita juttuja
Niissä on kultaa sadun ihmeiden taikaa
monta hetkeä unelmoitua yhteistä aikaa
Elämän rikkaus on erilaiset ihmiset. Tehdään eri juttuja ja osataan eri juttuja. Kuka voi pitää itseään muita parempana.
Kulku
Missä nyt siellä ei riitasointuja tapaa
kulkunsa siinä toisen kahleista vapaa
Silti niin kaunista mihin vain vertaa
siksi kai niitä tahtonsa sanoja kertaa
Olkoon elämässäsi niittykukkasten raikkautta.
Kauniita runoja aloittajalla.
Minä taas antaisin metsäkukkia eräälle "revontuli" naiselle.
Ei kuitenkaan "metsäkukkia juurineen" kuten eräs edesmennyt ihminen ilmaisi
https://m.youtube.com/watch?v=gK5zjFu1tGY
Pidän runoistasi. Ne ovat ristiriitaisia. Tuntuu, että ne antavat toivoa, mutta toisaalta tunteen, että toivoa ei ole. Ne ovat lohduttomia pohjimmiltaan. Ehkä jopa katkeransuloisia. Ne muistuttaa elämän ja haaveiden hauraudesta.
Kylmässä
Hiljaista hymniä hyräilee muistojen kieli,
kohmeesta varoen kaikuu hauras mieli.
Kaunoinen hento joka on jäänyt vaille suojaa,
kuin lintunen oksalle ilman lämmön tuojaa.
kuulostaa jopa vittuilulta
Pimeässä
Tämä maailma pienet haaveetkin surmaa
etsien itsellensä vain hetken hurmaa
Näyttäen näkyjään sen pimeän puolen
kuka hauraista silloin pitää huolen
ihana runo..
Sinä odotitko minulta tekoja ja toimintaa,
mutta minä odotin sinulta sanoja,
jotain, johon luottaa.
En osaa näyttää tunteita hyvin, siksi yritin sanoilla osoittaa, että välitän.
Vain oikealle ihmiselle oikeasti sanotut sanat ovat merkityksellisiä, vaikka tänne näpyttelisi ( t ) tuhansia ja taas tuhansia sanoja kenelle vain niin niillä ei ole pienintäkään merkitystä, te ette lähenny niiden ansiosta yhtään, se kaikki menee hukkaan.
tunteitaan on kaksinverroin tärkeämpää varmistaa että ne sanat edes menevät oikeaan osoitteeseen.
Sana
Sitä yhtä pientä sanaa jota hain
tämän sanoa voi aivan kuka vain
Korvat kuulevat silmistäkin tahtoo lukea
vain hänen ylleen sen sielun viitan pukea
miten sydän voi tietää,
mitä sanaa toinen halajaa
miten sydän voi olla varma,
että toinen haluaisi kuulla sen,
mitä itse tahtoisi kaikkein mieluiten kertoa
Valoa yössä
Pilvetön puolikuu iltaan sanojaan syytää,
vain yhtä ainoaa sydän niistä pyytää.
Liikaa kai ei se kirkkaalta vaadittu liene,
harhaan aatostaan lämmintä viene.
Kuinka sanoja toiselle ojentaa,
miksi vaivautua,
jos toinen ei halua kuulla,
väkisin sitä ei voi tehdä,
kun kyseessä tunne herkin,
silloin vain täytyy tyytyä
ja vaieta iäksi...
Minulle kauniit kirjoitukset ovat olleet tärkeitä, niissä on ollut paljon sellaista joka on koskettanut minua.Kiitos niistä hänelle joka on niitä osannut kirjoittaa.
Ei minulle mut kiva riimi silti..
Taikaa
Mistä tiesit että kuiskasin juuri sinulle
haavekuvanako vain siitä vastasit minulle
silmät kiinni tunsin sen näin tulevan
kuin näyn nähtynä tiesin sen oikean olevan
Mahdollisuus,
sitä pyydän,
vaikka siihen ei oikeutta ole enää.
Sama tunne kuin alussa,
on ollut koko ajan elossa,
vain surun peiton alla piilossa hymy ja lämmin katse.
Mutta ne sinulle vielä soisin,
hymyni, katseeni, lämpimän tunteeni,
päästäisit piinasta ja saattaisit tietooni
jos jotain joskus tunsit,
jos niin tahtoisit,
odotan sinua,
sillä olen sinua varten
Yön vaeltajat
Mitä mietit kun taivaalla täysikuu valvoo
harsopilvet matkallaan valonvarjona palvoo
kuin ajatukset ne taivaan helmassa liitävät
sinne kauaksi ne taas yössä kiitävät
Kuka olet runoilija ? Niin haluaisin tietää.
Viimeinen rukoukseni kuule tää:
raota sydäntäsi,
niin kuin minäkin omaani raotin
ota osaksi elämääsi,
älä sulje pois
älä tukahduta sieluani,
tukahduttamalla meidät
suo meille mahdollisuus,
sillä aina pitäisi olla
mahdollisuus katsoa
-edes kerran
niitä sanoja en olisi sanonut,
jos kyseessä olisi vain kevyt tunne
vain rakkaus
voi tehdä ujosta rohkean
ja vain tahto
voi saada sen kestämään
vaikka iäisyyden verran
jos tahdot niin, tee meistä totta...
Tähdet
Hetket kulkevat kulkuaan tähtien valossa
aika lipuu ohi kaihoisana sydämen palossa
halajaa sieltä katsetta kaunista ja arkaa
hiljaisuuteen se kaikki lohdutonna karkaa
niin pieni valo että ei edes varjoa
siis valoasi pimeyden helmaan tarjoa
Vaikka astuisin enemmän harhaan,
syvempään sumuun,
muuta tärkeää ei ole
kuin sinä
kun sielu ei päästä irti,
kun toinen ei tuntemuksistaan avaudu,
on vain epätietoisuuden tyhjyys
vetää syvemmälle ja syvemmälle
Miksi et itse avaudu? Minua on satutettu ehkä liikaa, että pystyisin. Tuo varovainen lähestyminen ehkä hyvä.
Laulaa sydän hiljaiset laulunsa salaa
niin kauniisti sen lepattava liekki palaa
taipuu tahtiin varsi neidon sorjan
viipyy katse silmissä kauniin norjan
minne menet vaikka taivas näin palaa
yksi tietää mutta kaiken vain salaa
K .....niinkuin......
Vain silmiesi lämpimyys,
lämmittää minua
vain etäisyys silmissäsi,
saa sieluni kavahtamaan
siis kun kohtaamme,
katsothan minua
kuin tuttua,
erityistä
katso silmilläsi kuin tarttuisit kädestäni
etkä päästäisi koskaan irti
- sillä olenhan jo sinun.
Ihastus
Kun vieno tuuli on katseen kaipuu
ohikulkevana se kasvojen eteen taipuu
hyväillen huulta poskipäästä silmäkulmaan
päätyen siitä hetkeksi eroon julmaan
silmä kostuu vaipuu alas nyyhkien
tuulenvire käy jälleen pisaroita pyyhkien
jälleen loistaa katse kirkas vailla vertaa
kuin ihastunut olisi ensi kertaa.
Astua hänen eteensä,
jolle ydintäni varovaisesti valotin
ja nyt, tiedäthän,
edessäsi olen haavoittuvin
katseesi kosketus,
se onko pehmeä vai kova
aavistaa en voi,
silti pian toivon sen tapahtuvan
Odota vaikka maailman tappiin, silmiäni et enää näe, tunne kuoli.
Tunne ei ole kuollut, jos et pysty toista silmiin katsomaan. Jonkinlaisia tunteita on tällöin.
Ilta
Kun aika on taas lepoon kulkea
mutta unikaan ei saata silmää sulkea
kun sama herää esiin luomen alta
niin vahva on silloin tunteen valta
miten unhoittuisikaan pois mikä silmissä palaa
estää näkemästä voi vaikka kuinka sitä salaa.
Korviani ei liiaksi
sanoilla lupaavilla ole vaivattu
silmäni liian sokeat nähdäkseen
mahdollisen rakkauden tai sen olemattomuuden
silloin sydäntäni ympäröi
seitinohut riite.
kaiken tämän keskellä,
kaiken tämän jälkeen,
kaipaan sinua
yhä.
Lahja
Pienen pieni hetki ajastaikaan suo
vääjäämättä se kulkee aina uuden ajan luo
pyydellen taikka anellen ei puuta paina
silti uuden päivän tuo lahjaksi aina
monta kertaa on siinä mukana mahdollisuus
katsoa maahan taikka nähdä suuri avaruus.
Hauras ja herkkä
kaipaajan sydän
mustaa verta pumppaa
epäilyksen ajatukset kuljettaa.
mitään et menetä
jos menetät minut
ja niin koskaan en ole sinun ollut
ja silti olen sinun.
muutaman lyö
tummanpunaista veripisaraa
kuin viimeisiä
silti aina haalentaen mustan:
haluan tulla luoksesi.
Käden lämpö
Kämmenselän kätköissä hurman juonet
ranteen alla sykkii suuret valtasuonet
elämänviiva tunnustelee lämmintä sydänalaa
kenelle se näin lyö turhaa sitä salaa
kulkee käsi pitkin ihon pintaa…
Lennä lintuveljeni...
jätä minut taa
olen vain harmaa välähdys
sinulle pelkkä vaikutelma
rakkauteni ei tavoittanut
sinua vaikka toivoin...
Lintunen
Kuin muuttolintu joka parvestansa eroon jää
arkana kylmissään siiven alle painuu pää
oli hänkin joskus matkalla merten taa
vaan onnea ei luonto kaikille tasan jaa
puhui tuuli korkealla pilvien päällä
vastasi tähdet se vanha ystäväsikin oli täällä
siiven voima ei sillä niin kauaksi kantanut
lämpöä ja suojaa pohjan myrskyt antanut.
Lennä lintuveljeni,
jos olen vain haave sinulle.
Jos todeksi minut tahdot,
tartu jo ojennettuun siipeeni
suo mahdollisuus kerran
kohdata ja jutella,
kädestäsi hellästi tarttua
silloin saat minut käsivarsillesi
huuleni huulillesi
lempeimmän halaukseni
siipipuolen vierellesi
rakas lintuveljeni
vain sinun olla haluan
milloin saan sinua halata?
Kaunis kirjoitus,kuin vain toteutuisi.
Kyyhky
Kun pieni lintu taas kääntää pään
vilun väreet näin tuntee yksinään
laulaa kuu ja taivaan tähdet loistavat
silti vain kosketukset sielun tuskan poistavat
kyyhky joka viestin vaaran taakse kantoi
silloin luvan vastauksen tuomiseksi antoi.
Taivaan kansalainen
lintu taivaalla liitää
pumpulipilvet tuulessa kiitää
mut kyyhky kohti
savua kodan
ja poistaa toran
tuo kosketukset sielun
se olkoon tie sun.
Kauniit on tekstit, mutta.. täällä ne ovat vain sanoja kauniita meille lukea. Jos herättävät toisen tunteen täällä, niin tekoja vailla, vain sanoja kaikkea aitoa vailla.
Luovat mielikuvaa, jopa väärää - voi sitä pettymyksen määrää.... Ei voi tyhjään luottaa, se surua vain tuottaa.
Anna anteeksi arkuuteni,
huomenna on uusi
päivä.
Ethän pettynyt vuokseni,
tulen pian luoksesi,
katsettasi kaihdaten
kaipaan.
Maailmassa
et ole yksin
Vastaus
Vaiennut vastaus joka katsettansa uhmaa,
kuin lumottua ja hengeltänsä tuhmaa
mitä siitä vaikka eleitäkin varoen
siinä kaukaa etsii silmän kuvajaista haroen
tulevat ja menevät arvaamatta aivan
tahtomattaan tunnistavat sen kutsun vaivan.
Hiljaisuutesi
vihloo sydäntäni,
miten milloinkaan voisi
mitään syntyä, kehittyä
ilman puhetta?
Arvottomaksi katsoit
minut totuudellesi
jonka sydämeesi kätkit,
mikä silmissäsi loisti
ei huulillesi käynyt.
Mahdoton sortuu
mahdottomuuteensa
jättäen jälkeensä
pienen haamumuiston
jostain joskus suloisesta.
Ja nämä ovat vain sanoja,
koskaan et pysty tavoittamaan
todellista tunnetta, kyynelverta,
silmiäni niiden takaa.
Ethän koskaan
pystynyt,
halunnut,
tavoittaa minua.
Minua.
- Ei enää lyyrisia sanoja.
Kirjoituksesta tulee surullinen olo, hänet tavoitin muutamissa ohi kiitävissä hetkissä, hetkissä jotka tein, koska en voinut jättää niitä tekemättäkään pieniä asioita, mutta suuri merkitys.Toivoin,että hän tunsi silloin samoin.
Olisivatko sanat rikkoneet ne kauniit hetket, hän kaipaa enemmän niitä, onko kumpikaan toista huonompi.
Rakkaus vaalii heikkoutta.
Rakkaus osaa olla hiljaa
kuunnella
kun on aika.
Puhua kun on aika.
Kunnioittaa toista
hänen persoonaansa
syvästi
että antaa toisen olla
sellainen kuin hän on.
Se ei järkyty heikkoudesta
vaan luo sille tilaa
ja kuuntelee mitä se puhuu
ja rakkaus vaatii kaksi
toinen puhuu
toinen kuuntelee
ja ymmärrys syntyy
aukaisemalla sisimpänsä
ja sekin vaatii kaksi
jotka antavat siihen mahdollisuuden.
Anna se mahdollisuus.
Sävelet
Mitä on ystävyyden toiveiden summa
varjojako vain ja huolen taivas tumma
minne kulkisikaan harhaillen eksyneen lailla
aina olisi näin matkallaan opasta vailla
ilman merkitystä opasteet ja ohjetaulut
kuuntelijatta ilon sävelen sydämen laulut.
Epätietoisuus... kuin
raskasta ja tummaa suovettä...
kuule hento tahtoni,
väliltämme hiljaisuus häivytä,
edes yksi sana kurota
mietin,
ehkä lintuveljenikin on epätietoinen
mutta omista tunteistaan
missä olet
kun en luoksesi löydä
odottavatko silmäsi silmiäni?
-jokahetkinen arka kaipuuni
Kaukana , lähellä
yksi valkoinen höyhen
hahtuvan varassa
savuna yhdessä
kohoten taivaalle
ihon muistaessa ihon
sirotellen suruja
kunnes kuulet kutsun
huokaus muuttuen
rakastavien huokaukseen.
Silmät odottaen silmiä.
Mahdollisuus tarttua höyheneen
Ja leijailla kevyesti korkeuksissa poutapilven lailla.
Käsi kädessä....hymyillen
Laulu
Kuin siivillä silloin aika juoksi
lauloi sydän sen onnen vuoksi
meni merten taakse taikka kotia kohti
samaa mietettä aina sydämessään pohti
kaiho kaukainen yhtyi rytminä ääneen
tunsi jokainen sen pois tahdista jääneen.
Kaipauksen sidos
on lujatekoinen
jaanko sen kanssasi
voisipa kerran jakaa kaiken muunkin.
vain yksi toive,
jota nyt kannan maltillisesti,
arkaillen ja horjumattomasti vaalin,
kohtaisinpa sinut vihdoin.
Onnen tuottamiseen
tarvitaan
kaksi paljasta
muurinsa murtanutta
ja sieltä ulostullutta
ihmistä.
Päästä toiveesi ulos.
Hetki tää
Vasten kasvoja, silmät syliin sulkee
herkkä hetki kun muistot eteen kulkee
vailla sanoja ilman kaipuun eleitä
ei välttää voi posken päitä heleitä
niin uskomaton on pieni hetki tää
ikuisesti hymyn huulillensa säilyttää.
Olenko jo kadottanut jotain
kun en sinua löydä
missä olet lintuveljeni?
Niin paljon tahtoisin sanoa
mutta lupaa ei ole
olen vain tuntematonta tuhkaa
miksi kaipaisitkaan minua...
-yhä kuljen etsien
Satakieli laulaa
ja siinä on elämän värit.
Kun laitat sen häkkiin
niin laulu vaikenee
ja värit katoaa.
Kun häkin ovi aukeaa
voi olla mykkä
ja olla edelleen häkissä.
Jossa olen.
Päästä satakieli vapaaksi
ja odota
ole kärsivällinen
se laskeutuu olkapäällesi
kohtaat sen silmästä silmään
kuulet sen upean laulun
ja näet elämän ( sateenkaaren )
värit
ja tarvitaan auttavat kädet
jotta laulu ei jää
rintojen pullisteluksi
vaan laulu raikaa
ja rakkaus kutsuu.
Löytyisikö ne kädet?
Kukkanen
Missä kulkeekaan aika alla auringon valon
nupustaan puhkeaa kukka ruusun jalon
jotain kaivaten sen lahjaksi taittaa
tuoksullaan huumaavan vierelle laittaa
voi kukkanen mitä kaikkea voit suoda
onko se sitä mikä antaa hymyn huulille tuda?
Tuoko uusi viikko uuden toivon,
joko vihdoin soisi kohdalle sinut tuoda?
Ehkä erehdytän vain itseäni
kun yhä sinua kaipaan,
mutta joskus joillekin asioille
ei voi itse mahtaa,
ja miten jotain aitoa
saattaisi koskaan itsestä irrota.
Kuin herkän puron ääni
on kaipaukseni sinuun
uudelleenmuistuttava
olemassaolostaan.
Silti, niin harvoin saavutettavissa
sinä herkkä lintuveljeni.
Ehkä olet minulle vain se kesäinen tuuli
jonka lämmön sain aistia tuntevani,
mutta koskaan en voisi kiinni saada,
tarttua ja taltuttaa
Tuulekseni
- Olisitpa enemmän.
Tiedä
jos haluat kuulla lintua
se olkoon vapaan
tahdon lintu
syvältä sydämestä
kutsuva
jonka laulu näyttää tien
valaisee
polttaa sydämestä
Ja joka uskaltaa
avaa häkin oven
ja antaa auttavan käden
ja rohkenee kuunnella.
Jos kuulet laulun
ja ihokarvat nousee pystyyn
silloin voit olla onnellinen.
Tuuli kutsuu
kuuntelemaan laulua
ja kaipaa auttavaa kättä.
Kaipaan häntä, näiden kirjoitusten myötä vielä enemmän.
Kaipuu tarjoaa
tyhjän käden
joka kaipaa että
siihen tartutaan.
Illalla
Laskevan auringon valossa hetki aikaa hengähtää
mitä tästä päivästä muistoksi jää
oli aurinko ja säteet jotka kauniisti valaisi
illan varjot ehtivät kuin ne jotakin salaisi
piilotti sen minkä päivä toivoa valollaan antoi
miten kauaksi se taas unelmia kantoi?
Menneisyys voi vaikuttaa nykyhetkeen,
mutta sen ei tarvitse vaikuttaa tulevaisuuteen.
Missä on se oranssi,
nousevan auringon puolikas.
Odottamassa auringonnousua
ja toista puoliskoa
tai savumerkkejä......
Vieläkö joku on ulkona katuvaloissa? Tule sieltä sisälle niin käydään nukkumaan. Turhaan siellä ulkona palelet.
Kuulisipa tuon oikeassa elämässä
niin turhaan palelen.....
Loiste
Kiireessäkään vaan ei sitä elämäänkään ehtinyt
tunteille savuna haihtuville on vain rehti nyt
siinä ummistaen silmänsä aina takaisin palaa
tunnustaen itselle kaiken kuin salaa
silti aamuvarhaisena näet loistavana kirkkaan tähden
siksi illan unelmista taas aamun valoon lähde.
Kiitos
jokaöisestä pakkasesta....
Aikarajoja vailla ovat tärkeät asiat,
kahlitsematon on kaihon voima,
joko huomenna
tie kapea määränpäähän johtaa
kaksi toisiaan kaipaavaa
siellä vihdoin katsein
koskettaa.
18 pv kapeita
teitä Espanjan
mut jälkeen 10.04
voisi ainut toive
olla katsein koskettaa
kunpa näkisikin....
Niin tuo valon lähde tai se tähden
siksi aina unen matkalleni lähden
tiennyt en minkä vastauksen saisin
tein sen mttä tiedon tuskaltani taisin
vastaatko sanoillasi sydämen puhtaan
ettei katoa valo mustaan nuotion tuhkaan.
Tunnen tuskan
jälkeen ruskan
valkean
ja vaikka tuskasta halkean
uusi alkaa
jos nostamme oikeasti jalkaa
se rohkeutta vaatii
-uskon sinun rohkeuteesi-
olet tärkeä
sinun tuskasi on myös minun tuskani
Kivun kanssa totun elämään
pääse siitä en irti
mutta olen hyväksynyt.
Olen myöntynyt
arpeni torjuvat siedän
sen tuntien myös tottunut
elämään näiden yksipuolisten tunteiden kanssa.
Ei hyväile katseet
vihreän ja sinisen.
Sumuinen kuu,
ajan vääjäämätön jatkumo ja
hiljaisuus minulle kuiskasi...
lintuveljeni,
en ole vertaisesi.
- En koskaan ollutkaan
https://www.youtube.com/watch?v=ByhJ1_oeNqI 3:50-5:00
Etsintää
Lainatuin lausein etsitään elämän juurta
vihjatuin virkkein sitä totuutta suurta
sielläkö hän jolle kaikkensa antaisi
vailla vertaa kenelle lahjansa kantaisi
kun ymmärtäjää ei sananparsille riitä
niinhän se on mitä ajattelisi siitä.
Laulu
Pieni laulu siitä elämästä kerran
hyräillen kuuntelin sitä hetkisen verran
kertoi kaiken tuntien sääliä vähän
vaikeroiden antoi vastauksen iltaan tähä
kuka kuuli tuon väreilyn aallon tuoman
sanat huulille taipuivat tunteen luoman.
Unohda minut, ansaitset parempaa.
Sieluni ei koskaan, ei koskaan enää tohdi tavoittaa sinua,
anna anteeksi jokainen katse, jokainen sana.
Olen vain säröinen kuori,
enkä mitään muuta.
Säröjä, ikisairaita.
Kuulostaa raukkamaiselta ja pelkuruudelta.
Jos lakkaa uskomasta itseensä, kaikki on ohi.
Jos omistaa
sen voi menettää
jos puuttuu
voi kuvitella
mutta jos sielua vaivaa
se väheksymättä selvitä
ja usko siihen mitä teet
ja oman sisimpäsi tunteeseen
Kuin
Siltä tuntuu kun on kuin muut
kukaan ei pyydä mitään pysyvää
aivan sama menetkö vai tuut
vain hetken ja sekin pois väistyvää
aina jossain joku on vailla tulevaa
sitä etsien kuin jotain oikeassa olevaa.
Niinpä niin
kuin muut
eikä kukaan uskalla
olla mitä on
ja tehdä mitä tuntee!!!
Missä sydän-siellä koti
ja se on pysyvää
kuten kodin aito rakkaus
ja sitä ei saa ellei uskalla!!!
Aurinko pysyy taivaalla
ja rakastaa!!!
Uneksija
Paljon sanoja ilman merkityksen määrää
ilman tunnetta mikä oikeaa tai väärää
puhumatta jääden ne ilmaan haihtuvat
kertomatta kuinka murheet iloksi vaihtuvat
sanomatta lienee selvää huokaus moni muu
haaveen luokse vain uneksija antautuu.
Mies, mä en ole tänne yhtää runoa tehny mutta saaks nainen Hesasts omia sun runot? ;)
Kunnon vittuilurunoja sinulla. Vittuilet sille joka kaipaa "sinua". Toivottavasti hän on jatkossakin hiljaa, hän ei ansaitse tuollaista vittuilijaa.
Mies, hiljaisuus on myöntymisen merkki eli kaipaat naista pkseutu ;) Tiesin et runot on mulle;)
Epävarmuus
Sen kaipuun veivät minkä tunteet toivat
minkäs mahdan valittakoot ken voivat
kuin joutsenpari illoin lahteen uivat
sieltä kuiskaukset korviin kantautuivat
mitä ei näe silti sen hyvin tietää
epävarmuuden täytyy vain sietää.
Epävarma voi luottaa elämään
Kaipuu kestää myrskysään
Rakkaudella estettä monta
Mikään ei ole mahdotonta
Kaikki ei ole miltä näyttää
Tässä voi hyvin järkeä käyttää
Joutsen voi kaivata omaansa siellä
toinen samalla pettymystä niellä
Yhdessä uivat rintarinnan
Kuulet vain kuiskeen, näet pinnan
Näet tyhjän kämmenen
ei minulla muuta antaa
mutta sinä olet kaikki
mitä minulta puuttuu.
Tyhjä kämmen
Tahtoisin juuri sen
Näkeeköhän hän
Miten etsin ja hapuilen
Lakkaamatta täällä huutelen
Miten voikaan olla rakkaus sokea
Itsensä pettää, tyhjiä hokea
Turhia uskoa, mantroja toistaa
Poissaolollaan luotaan loistaa
Kämmen kun uppoaa kämmeneen
Kodin löytää sydän sydämeen
Toivomuslähde
heitämme toisiimme lantin.
Toivomme
mitä toivoo toiselta?
Hyvää toivomme
kunnioitusta, luottamusta
vapautta ja rakkautta
muutama poimittu sinivuokko.
Anna toiselle sana
hymy
ja kämmen ojentuu
ja saat koko elämän
ojentuvassa kädessä
tässä käsi
Miten en tätä huomannut.
Yön pimeydessä
Mitä tapahtuu kun käsi käteen käy
synkkää pilveä ei enää missään näy
ole lämpöinen vaikka kylmän kalvakka yö
tiedäthän miten sydämet silloin lyö
ei peittää voi minkä tunne kasvoille ajaa
sen kainous kauniiksi muodoiksi rajaa.
Rakkaus
halu antaa ja jakaa
selittämätön intohimo.
Kylmä yö.
painautuvat toisiinsa
tunteet
käsi tarttuen käteen
tuntien toistensa suojan
ja kylmä väreilee lämmöksi
kaipuu vaihtuu rakkaudeksi