Kuinka SE oikein tapahtui?

pelkäsin mielenterveyden menetystä, kun se alkoi jo rakoilemaan.

Henki ei lähtenyt juomalla, joten päätin pelastautua elämälle...

Juominen oli muuttunut putkijuomiseksi, ja sen putken katkaisu pelotti kerta kerralta yhä enemmän. Edes bentsot eivät enää auttaneet, vaan juominen aiheutti itsellekin jo niin pahaa oloa, että olin valmis mihin tahansa jos vaan pääsen viinasta eroon. Olin todella väsynyt omaan juomiseeni ja tein päätöksen mennä hakemaan itselleni apua.
Siihen aikaan sai kunnasta vielä maksusitoumuksen, joten hankin sellaisen ja pyysin vaimoa viemään minut hoitopaikkaan. (vaimo kertoi myöhemmin, että vasta hoitopaikan pihassa uskoi minun tällä kertaa pitävän lupaukseni).
Kun vihdoin pudotin laukkuni kanslian lattialle niin taisin sanoa ääneenkin sen mitä sillä hetkellä ajattelin: "Minulle saatte tehdä mitä vaan jos sillä saatte minut viinasta irti".
Tuosta hetkestä on kulunut pian 16 vuotta, mutta vieläkin muistan sen tunnetilan kun minulle selvisi, että nyt se on ohi, nyt ei minun enään tarvi juoda.

Työ meni, ajokortti ja auto meni, asunto meni, velkaannuin. Sain turpiini ja potkimisten vuoksi vammauduin. Sairaalassa ei viinaa ollut ja jotain lääkkeitä pistivät ja sieltä sitten kärräsivät heti kun vähän toivuin suoraa soittoa pöpilään ja kun ei ollut muutakaan paikkaa minne mennä. Kaikkea en muista. Pää oli ihan sekasin. Nyt on vähän parempi olla. Runsas kaksi vuotta selvinpäin. Viinaan en uskalla koskea. Oli se sen verran hurjaa elämää. En uskaltanut lopettaa ennen kuin oli pakko. Pakko tuli vasta pohjakosketuksen ja raskaimman reitin kautta.

Pohjakosketus. Olin niin pohjalla kuin mahdollista, fyysisesti ja henkisesti. Heräsin ja havahduin huomaamaan, että näin ei voi jatkua. Olin jo jonkun aikaa ollut väsynyt, tympääntynyt pakonomaiseen päivittäiseen juomiseen. Lopulta lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus vei minut pohjalle. Kerrasta poikki.

Vieroitusoireet kestivät viikkoja. Hallitsemattomia raivareita, tosin en tehnyt muuta kuin raivosin, karjuin, huusin, olin hermona, äkäisenä. Viinanhimo ei ole iskenyt kovin pahasti. Päivittäin joudun yhä päättämään, että tänään en juo. Että irtipääseminen vie aikansa. Ota se tavoitteeksi.

Seuraus raittiudesta on ollut mullistava. Kuin olisin uuden elämän saanut. Tai: palannut sellaiseksi ihmiseksi, mitä joskus olin. Tasainen, rauhallinen, iloinen, hyväntuulinen. Kestän kaikkea paremmin. Nauran ja hymyilen päivittäin aidosti.

Oma päätös on tärkein. Voit luvata vain itsellesi. Muutos on todellista, tosin parempi puhua muutosprosessista. Voi oppia ajattelemaan uudella tavalla aineesta, joka on oikeasti myrkkyä. "Kiitos ei" on hyvä mantra, jolla muuten talttuu sokerinhimokin. (Itse huomasin ahmivani karkkeja, suklaata samalla tavoin kuin viinaa aikaisemmin; makea sokeri ikäänkuin korvasi viinan. Havahduin huomaamaan, että se on vääränlaista toimintaa. Seis sillekin, vaikka sokeri onkin huomattavasti vaarattomampi aine kuin alkoholi. Mutta riippuvuus mikä riiippuvuus!).

Jos ja kun lopetat viinan käytön, tulet huomaamaan elämänlaadun parannuksen. Tyhmä kysymys tämä, mutta ajatko mieluummin rötisköllä, vähän väliä sammuvalla autolla elämäsi, vai ajeletko pelillä, mikä toimii, rullaa, ajaa sulavan tasaisesti, ihanasti...

http://punatukkainentytto91.blogspot.fi/
8 vuotta tätä rallia jatkunut. nyt vuodenvaihteesta aloitin jälleen kerran antabuksen, tarpeeks kun mokaa ja meinaa kadottaa viimeiset ystävät ympäriltä. Se herätti taas. Blogiin kirjoitan mokiani vuosienvarrelta, jotka kaikki ovat pistäneet miettimään, muttei välttämättä toimimaan.

Sinulle punatukkainentyttö. Luin blogisi. Sanot taistelleesi kahdeksan vuotta alkoholin väärinkäyttöä vastaan. Mielestäni tarvitset ammattiapua. Pitkän katkaisuhoidon. Tai AA-kerhon jäsenyyden heti. -Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen.

Lue Päihdelinkki-sivuja. Ota selvää/perehdy "alkoholi riippuvuutta aiheuttava aine". Hanki tietoa. Lue huolella tämä Alkoholismi-palsta. Olen saanut hyvää anonyymia vertaistukea näistä kirjoituksista. Useita totuudenmukaisia kertomuksia raitistumisesta. Omasta kokemuksesta sanon, että todellinen ryhdistäytyminen, raitistuminen, alkoholin käytön lopettaminen onnistuu vain jonkinlaisen pysäyttävän kriisin seurauksena.

Se on joko elämä tai kuolema.

Sinulla on tulevaisuus. Haluatko olla puliakka - vai iloinen, tasainen nainen työelämässä, ehkä äitikin tulevaisuudessa?

On olemassa muunkaltaista elämää kuin viinan hallitsema. Sitä sanotaan normaaliksi elämäksi. Normaaliin elämään kuuluvat raittiit aamut, ts. heräät ei-krapulaisena. Siihen kuuluvat viikonloput, jolloin menet selvin päin nukkumaan. Tee työtä. Opiskele ehkä. Harrasta jotain mielihyvää tuottavaa. Käy jossakin, selvinpäin. Juo vissyä tai vettä tai kokista, mehua baarissa. Juttele mukavia kavereidesi kanssa. Juhli, tanssi, iloitse - ilman viinaa. Käy lenkillä. Salilla. Uimassa. Sauno. Lue mitä tahansa. Katso telkkaria. Syö hyvin! Siivoa. Toimi, tee mitä tahansa - kunhan et käytä missään tilanteessa alkoholia.

Onnistut kyllä. Toisto-toisto-toisto-kiitos ei, kiitos ei, kiitos ei. Harjoittele raittiita päiviä yksi kerrallaan.

Muistele elämääsi lapsena. Joitko silloin? Olit iloinen, huoleton. Mieti, mihin oikeastaan viinaa tarvitset? Millainen olit kahdeksan vuotta sitten?

Tulkitsen blogiasi, että juot epätoivoon. No, niin minäkin tein 30 vuotta. Kunnes heräsin sairaalassa. Joka päivä joudun päättäämään, että tänään en juo. Se on kantanut minua eteenpäin, viinanhimossakin. Päivä päivältä olen aidompi minä itse. Toivon itselleni hyvää.

Viinan juonnin seurauksena masennuin pahasti. Nyt ensi kertaa elämässä en ole masentunut. Kestän kaikkea paremmin, hermo ei mene kovin helposti. Ennen itkin, vapisin, surkuttelin itseäni. Nukuin huonosti. Tarmottomuus leimasi elämääni. Työttömyys suisti minut lopulliseen alkoholismiin. Makoilin päivät, join päivät. Ei selviä päiviä vuosiin. Join kaikkea mitä käsiini sain. Hienostelu erilaisilla viini-ja viinalaseilla nauratti minua, samoin ruoka ja viini-illalliset. Muumimukista suoraan. Myös lämmintä kaljaa, valkoviiniä, kuohuviiniä. Ei alkoholisti odota oluen kylmenemistä. Nopea humala on tavoitteena. Alkoholisti juo näin.

Raitistuttuani olen herännyt kuin pitkästä pahasta unesta. Tahdonvoimalla olen päättänyt elää elämää, jota alkoholi ei määrää. Katso ympärillesi. Suurin osa meistä elää niin, ettei alkoholi määrää. Pidän sitä normaalina.

Oma raitistumiseni tarkoittaa absolutismia. Kerran alkkis, aina alkkis. En halua kokeilla vähäistäkään määrää viinaa. Viinattomuudesta toivon itselleni elämäntapaa.

Toivon sinulle sydämestäni hyvää. Olet suurella sielulla ja herkkyydellä varustettu nuori nainen. Olet rohkea, vahva, hyväsydäminen ihminen. Sinulla on enemmän voimia kuin uskotkaan!

Lisäystä edelliseen. Raitistumisen alussa kärsit vieroitusoireista. Pahoista. Menee monta päivää, ennen kuin alkoholi poistuu elimistöstäsi. Psyykkinen riippuvuus kestää pisimpään. Viikkoja olet ärtyisä, vihainen, hermostunut. Kädet tärisevät. Vapiset. Et kestä mitään - paitsi että kestät. Konkreettisena neuvona sanon: lähde pitkälle kävelylenkille. Psyyken tasapainoon saaminen vie oman aikansa. Pystyt siihen.

mul oli 37 vuotis synttärit.istuin kaverin kaa kaljalla.se lähti siitä himaan.mä jäin yksin kaljani kans istuun ja aloin miettiin.enhän mä ees tuntenut sitä kaveria.se oli vaa joku jonka kaa olin muutaman kerran ryypänny.sekin lähti.mul ei ollu hyvä olo.ei ollu kivaa ja katoin ympärilleni mä en oikeesti tuntenu ketään.vaan morjes tuttuja naamoja ja kaikki alkoholisteja.siihen loppu.neljä vuotta ilman kaljaa.viinan lopetin jo pari kymppisenä kun jouduin aina tappeluihin.ei kiitos enää.

Yritin pitää tissuttelua pienenä kun jostain syystä vaimollani oli pahoja pelkoja alkoholisoitumisestani. Se meni reilusti kyllä yli.
Kun hän menehtyi, päätin ottaa vahinkoa takaisin. Olen niitä tyyppejä, jotka selvistä päin ovat ylikilttejä, pitkä vieteri, mutta kännissä teen itsetuhoisia tekoja.
Kuin jokin "nykäs"tapa ottaa viinaa. Ihan arvaamaton.
Kännissä väkivaltaisena satutin henkisesti ja fyysisesti hyviä ihmisiä. En anna sitä itselleni anteeksi koskaan.
Olutkännit ovat hyväntuulisia, mutta en osaa silloin kieltäytyä vahvoista tarjotuista paukuista. Tuhokäyttäytyminen saa vallan. On pakko olla olla ilman.
Minut tunnetaan. Varsinkin naiset ja lapset näyttävät kohdattaessa pelkäävän. Onkohan se kännissä. Nyt 10kk ilman perseitä olalle. Ei hyvä mutta pikku pakko.