kohtaamiseni, niin miten tahtoisit minun etenevän? Aika laajasti ajateltava kysymys, mutta asiallisia vastauksia toivon.
Jos sua pelottaisi
ihananhöpsöolet
35320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei pelota. Luulin vaan et oot varattu enkä halunnut ottaa riskii et menetän kasvoni sun edessäs
Sillee että sanoisit neutraalisti moi :)
Kyselet vain jotain minusta, siitäpä alan vastaileen ja tarinoimaan :)
Rennosti vaan voisit tulla juttelemaan kun nähdään:)
Jos ois mulle niin tykkäsin, jos hän laittaisi tekstiviestin ja pyytäisi vaikka kahville, lenkille tai ihan minne vaan, silloin ehtisin valmistua henkisesti ja silloin pystyisin ottamaan rennosti. Yleensä en jännitä mitään ja handlaan kyllä tilanteen kuin tilanteen, mutta kun on tunne asioista kysymys, niin silloin täytyy saada vähän lisäaikaa. Kaikki muu käy, mutta treffit syömään (illalliselle, lounaalle yms.) ovat aika jäykkää meininkiä. Yleensä kaikki menee aina syömään ja se on minusta se jäykin vaihtoehto. Jännitä siinä sitten meneekö ruoka väärään kurkkuun, pysyykö haarukat kädessä vai lenteleekö ne pitkin lattioita jne. joten mieluummin nälissään ja rennosti kuin kylläisenä jäykistely:D
ehkä tää palsta on opettanu vähän kohtaan ihmisiä,kyllä vastaan jos tuut puhumaan, en oo ylpee
Ehkä vähäsen vaikea kuvitella, mutta ihan normisti ilman mitään turhan kimuranttia ja ihmeellistä lisämaustetta. Joo, luulen että suoraviivainen on hyvä, sellainen selkeä ja ymmärrettävä, jos kerta jännittää. Ehkä?
Tykkäisin vastata mielummin viestiin kun kasvotusten.. :) ihan vaan sen takia kun sun läsnäolokin saa mukavan jännityksen päälle :/
Kertokaas.
Suurin kaikista esteistä jutteleen menemiseksi on se että
aikamme jutusteltuamme hän laukaisee olevansa varattu. Sitä pelkään eniten.
Sydän jättäis lyömättä pariin kertaan.
Itsekästä?
Itsesuojelun liioittelua kokemuksien takoessa takaraivossa?
Terapian tarpeessa?
Olisi kyllä riskien arvoinen, mutta ei niin ei. Miksi ihminen ennemmin kituu kuin tekis jotain?
Vai saamaton vellihousu?
Omasta mielestäin on vain kyseessä yleinen luottamuspula ihmisiä kohtaan, kaikki on vain pinnallista ja ihmiset ei oikeasti välitä toisistaan, ollaan vain välittävinään.
Miksi antaa toisille jokin ase loukata ja satuttaa.
Hyvä aloitus, mielestäni on pelkästään hyvä, jos tahtoo tutustua, kysyä toista ihan yksinkertaisesti vaikkapa syömään niin ei tarvitse miettiä sen enempää saati pelätä.
hän sanoisi tai kysyisi mahdollisimman selkeästi ja rehellisesti mitä minulta tai meidän kanssakäymiseltä toivoisi tai haluaisi. Siitä olisi sitten helppo lähteä kehittämään ja katsomaan saataisiinko yhteistä säveltä löytymään. Ja voisi sanoa myöskin ne asiat mitkä kokee vaikeiksi tai ongelmaisiksi meidän välillä tai muuten omassa elämässään. Olisi helpompi huomioida ne asiat jatkossa. Ja tietenkin kertoisi myös mahdollisimman selkeästi omat tunteensa minua kohtaan. Ja uskoisi ja luottaisi minuun ja meihin. Antaisi aikaa ja haluaisi rakentaa yhdessä sitä meidän yhteisyyttä. Aika paljon vaadittu kaikkinensa, tiedän, mutta vastasin kun nyt kysyttiin.
Komppaan tätä!
Kaikki oleellinen varmaan tuossa,vaikuttaa helpolta ja yksinkertaiselta.Onko todellisuudessa sitä,ei varmaan aina yksinkertaista.
Jännitän joka tapauksessa, joten sen kannalta ei oikeastaan olisi väliä miten etenisit.
Anna lippulappusella minulle puhelinnumerosi. Minulle jäisi vastuu vastaamisesta. Olen ihan huumorintajuinen ihminen ja aika sosiaalinen. Hallitsen small talkin, tuskin meillä hiljaista olisi vaikka ottaisit hihasta kiinni työmaan parkkipaikalla. Pikku ongelma on.... en tiiä missä olet, Olitko siellä vain käymässä? *haaveet kaatuu*
Pelko/jännitys ovat terveitä tunteita. Erittäin hyvä aloitus palstalla jossa kaikki aloitukset eivät ole aina yhtä fiksuja.
Miksi oletat, että toista pelottaisi kohtaamisesi?
Pelkään tilanteita, joissa en koe hallitsevani... En eläessäni ole pelännyt ketään ihmistä niin paljon... ;)
no mitäpä täs enää pelkäämään...ihmistä kummenpaa ei vastas oo ... oletukset ja kuvitelmat yleensä on paljo pahempia kohdata... josko vaan oltas sellasia kun ollaan
Mulla vähän sama juttu, en eläessäni ole jännittänyt ketään niinkuin häntä.
Kun tulisit vaan.Juteltais ja halattais.Mua ei tartte pelätä.En oo pelottava.Meillä on ikuinen yhteys vaikkei me ikinä nähtäiskään.Näin olen hänelle/sinulle luvannut.Tulisitpa kuitenkin.Sitä toivon sydämestäni.Ollaanhan me niin paljon "juteltu".
Haluisin, että yrittäisit jotenkin tulla vastaan. Puhuisit ja tekisit jotain, että tilanne ei jännittäisi niin paljoa.
Miten pitäisi tulla vastaan?
Tulisit edes puhumaan!
lähden käpälämäkeen kuitenkin
hiihihhiihhihihhihihihi:D
Jotain neutraalia... Ei mitään ylitseampuvaa.
En pelkää mitään kohtaamisia. Ovelle vain niin olen valmis keskustelemaan asiallisesti ja kuuntelemaan ilman keskeytyksiä mieli avoinna.
En pakene ongelmiani. Kohtaisin ne mielelläni.
pitänyt mua liian kilttinä vai oliko se sitten sä hän... jokatapauksessa vähän pihalla nyt siitä että pelkäänkö mä vain vai pitäiskö olla rohkeampi ja kuinka...toivoisin kuitenkin että mua lähestyttäisiin jollain tasolla.
Toivoisin yhteydenottoa vaikka Facebookin kautta. Siellä missä nähdään ei tule tapahtumaan mitään, on se niin nähty.
On se nähty joo, en vain oo fb ssä eikä oo tarkoitus ollakkaan.
Puhelinkin on joo, tai tähän vaan rohkeesti aika ja paikka missä tavataan.
Ettekö voi kohdata ihan normaalisti, pyydä vaikka sivuun ja sano että oisi kiva jutella.
Maassa matelemalla jalkojeni juuressa.
Aivan perussetti kävisi ihan hyvin. Kun näet tai lähetät textarin. Avoin ja rehellinen ote huumorilla höystettynä. Kerroppa mikä minua pelottaisi jos satumme tapaamaan.
No saattais olla jalat hyytelöä kun sut näkisin (jos hän olet) joka tapauksessa. Alkuun toivoisin kyllä jonkinlaista yhteydenottoa, kun ei muuten nähdä koskaan missään. Viesti tai jopa soitto. Ihan vaikka vaan semmoinen "mitä kuuluu, olis kiva nähdä jossain, tavattaisko?". Siitä se sitten lähtis pikkuhiljaa etenemään.