Kirjoitin tuossa hieman aikaisemmin lyhyen kolumnin käytännön veneilytaidoista. Koitin tuoda esille kokemuksen merkityksen. Kokemusta voidaan saada monella eri tavalla. Yksi niistä on oppia erehdyksen kautta ja toinen keino kokemuksen hankkimiseen on tehdä erilasia harjoitteita ongelmatilanteisiin normaalin veneilyn yhteydessä. Tällaisia kansalaisen ja veneilijän perustaitoja on myös ensiaputaito niilä välineillä joita veneestyä voidaan saada ja uimataito. Näitäkin tulee taitoja tulee kerrata ylläpitää harjoituksin.
Mutta siihen aiempaan kirjoitukseeni:
Vastauksia ja kannanottoja oli runsaasti, ehkäpä joku alkoi oikein miettiä, esim omia keinoja vedestä pelastamisessa.(Totuus on että ilman harjoitusta et saa kylmettynyttä tai tajutonta aikuista yksin veneeseesi, muutaman harjoituksen jälkeen ehkä saat.
Navigointi näytti tuottavan paljonkin kannanottoja. Kertaanpa kaikille luettavaksi pari faktaa:
Navigoida voi melko hyvin jos osaa lukea karttaa ja näkyvää maastoa.Tämä vaatii kuitenkin merikortin merkkien merkityksen hyvää tuntemista. Tällöin maaston (saarien ja luotojen, tornien ja merimerkkien) on oltava näkyvissä. Valitettavasti asia on niin että ne eivät eri syistä johtuen aina näy, mutta matkan tulee jatkua. Nykyaikaiset tekniset laitteet ovat erinomaisia apuvälineitä navigoinnissa silloin kun ne toimivat. Entäpä jos ne eivät toimikkaan? (tätä esiintyy aika usein) Kompassin eksymästä:
Jokaisella magneettikompassilla on eksymää. Useimmissa se on n. 5-20 astetta ja tätä saattaa suurentaa veneessä "väärin asennettu" sähköinen laite, joskus jopa kompassin oma valo. Te jotka vähättelette kompassin eksymän merkitystä laskekaapa paljonko menette sivuun jo viiden mailin matkalla jos eksymä on esim vain 15 astetta (noin 1,2 mpk). Eksymän suuruus ja sen merkitys on siis tunnettava ja se tulee osata korjata sekä ottaa oikein huomioon. Eranto on oma lukunsa joka väärin ymmärrettynä voi lisätä
suuntavirhettäsi jopa 10 astetta äskeisen 15 asteen lisäksi.
Veneen nopeus:
Hiemankin vastuullinen veneilijä on selvittänyt
veneensä nopeuden normaalilla kuormalla 3-5:llä eri käyntinopeus alueella. Homma on simppeli jos käytössäsi on kierroslukumittari. Merkitse kuitenkin kaasuvivun runkokappaleeseen tussilla ko viivat osoittamaan nopeusalueita.(---5 kn, --8kn,---12kn jne..)
Kello:
Kello on yksi tärkeimmistä välineistä silloin kun oikeasti navigoidaan. (esim maa ei ole näkyvissä ja halutaan selvittää milloin olemme kulkeneet halutulla kompassisuunnalla 2,5 mpk ja uudella suunnalla 3mpk, jolloin "Suojasaari" tulee tässä kelissä edestämme näkyviin. Kellon avulla voit myös tarkistaa sen hienon lokisi nopeuden ja matkan oikean näytön, sekä kalibroida sen niin että virhe jää alle - 3%, jos se ko laitteessasi on mahdollista.
Suosittelen kelloksi numeronäyttöistä valkeatauluista kelloa jossa on selkeät numerot ja pitkä sekuntiviisari.
Minuutit ja sekunnit pitää pystyä lukemaan helposti.
Useimmitenhan me ajamme tuttuja reittejä ja emme tarvise karttaa emmekä muitakaan navigointivälineitä. Minulle kuitenkin on käynyt lähes joka kesä että myös tällä tutulla reitillä sään ja näkyvyyden huonontuessa joudun tarkistamaan sijaintiani navigoinnilla. Olen tehnyt eräästäkin paikasta ajonuotit 6 ja 12 kn nopeuksille, siis kompassisuunnat ja ajat joita käytetään kullakin osuudella.Koko reitin pituus on 14,2mpk. Se muuten pelaa kuin kello, myös metrin allokossa.
Hyvää Uuuta Vuotta!
Mutta siihen aiempaan kirjoitukseeni:
Vastauksia ja kannanottoja oli runsaasti, ehkäpä joku alkoi oikein miettiä, esim omia keinoja vedestä pelastamisessa.(Totuus on että ilman harjoitusta et saa kylmettynyttä tai tajutonta aikuista yksin veneeseesi, muutaman harjoituksen jälkeen ehkä saat.
Navigointi näytti tuottavan paljonkin kannanottoja. Kertaanpa kaikille luettavaksi pari faktaa:
Navigoida voi melko hyvin jos osaa lukea karttaa ja näkyvää maastoa.Tämä vaatii kuitenkin merikortin merkkien merkityksen hyvää tuntemista. Tällöin maaston (saarien ja luotojen, tornien ja merimerkkien) on oltava näkyvissä. Valitettavasti asia on niin että ne eivät eri syistä johtuen aina näy, mutta matkan tulee jatkua. Nykyaikaiset tekniset laitteet ovat erinomaisia apuvälineitä navigoinnissa silloin kun ne toimivat. Entäpä jos ne eivät toimikkaan? (tätä esiintyy aika usein) Kompassin eksymästä:
Jokaisella magneettikompassilla on eksymää. Useimmissa se on n. 5-20 astetta ja tätä saattaa suurentaa veneessä "väärin asennettu" sähköinen laite, joskus jopa kompassin oma valo. Te jotka vähättelette kompassin eksymän merkitystä laskekaapa paljonko menette sivuun jo viiden mailin matkalla jos eksymä on esim vain 15 astetta (noin 1,2 mpk). Eksymän suuruus ja sen merkitys on siis tunnettava ja se tulee osata korjata sekä ottaa oikein huomioon. Eranto on oma lukunsa joka väärin ymmärrettynä voi lisätä
suuntavirhettäsi jopa 10 astetta äskeisen 15 asteen lisäksi.
Veneen nopeus:
Hiemankin vastuullinen veneilijä on selvittänyt
veneensä nopeuden normaalilla kuormalla 3-5:llä eri käyntinopeus alueella. Homma on simppeli jos käytössäsi on kierroslukumittari. Merkitse kuitenkin kaasuvivun runkokappaleeseen tussilla ko viivat osoittamaan nopeusalueita.(---5 kn, --8kn,---12kn jne..)
Kello:
Kello on yksi tärkeimmistä välineistä silloin kun oikeasti navigoidaan. (esim maa ei ole näkyvissä ja halutaan selvittää milloin olemme kulkeneet halutulla kompassisuunnalla 2,5 mpk ja uudella suunnalla 3mpk, jolloin "Suojasaari" tulee tässä kelissä edestämme näkyviin. Kellon avulla voit myös tarkistaa sen hienon lokisi nopeuden ja matkan oikean näytön, sekä kalibroida sen niin että virhe jää alle - 3%, jos se ko laitteessasi on mahdollista.
Suosittelen kelloksi numeronäyttöistä valkeatauluista kelloa jossa on selkeät numerot ja pitkä sekuntiviisari.
Minuutit ja sekunnit pitää pystyä lukemaan helposti.
Useimmitenhan me ajamme tuttuja reittejä ja emme tarvise karttaa emmekä muitakaan navigointivälineitä. Minulle kuitenkin on käynyt lähes joka kesä että myös tällä tutulla reitillä sään ja näkyvyyden huonontuessa joudun tarkistamaan sijaintiani navigoinnilla. Olen tehnyt eräästäkin paikasta ajonuotit 6 ja 12 kn nopeuksille, siis kompassisuunnat ja ajat joita käytetään kullakin osuudella.Koko reitin pituus on 14,2mpk. Se muuten pelaa kuin kello, myös metrin allokossa.
Hyvää Uuuta Vuotta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suunnan ottaminen karttan ja näköhavaintoon perustuvan paikanmäärityksen perusteella on aika epätarkaa. Lisäksi tuuli painaa varsinkin hitaampaa venettä sivusuunnassa yllättävän paljon. Merenkäynnissä pienveneessä kompassin lukeman tarkkuus on 5-10 astetta veneen heilumisen ja heilumisesta johtuvan lukemisen vaikeuden takia. Eksymä ja eranto ovat oikein sijoitetussa ja valitussa kompassissa tähän verrattuna aika pientä.
Mikäli kunnollista näkyvyyttä ei ole, on kompassiin ja kuljettuun matkaan perustuva navigointi lähes onnen kauppaa. Riittävä kokemus paramtaa tarkkuutta, mutta 95% veneilijöistä se puuttuu.
Jos kompassin eksymä alkaa olla mainitsemasi haarukan yläosassa, on kompassi valittu, sijoitettu tai kompensoitu väärin. Kyllä eksymä pitäisi saada kompensoitua maksimissaan 5 asteen molemmin puolin.
Mikäli kunnollista näkyvyyttä ei ole, ei ole järkevää jatkaa matkaa vaan odotella rauhassa sään selkenemistä. Huonoa näkyvyyttä voi useimmiten paikata valitsemalla reitin siten, että se tukee paremmin paikanmääritystä.
Pienvenekompassin käytännön tarkkuus (johtuen vaikkapa asteikosta, keinumisesta) on helposti -5.
Mutta asiaa ei mitenkään paranneta jättämällä muut virheet ottamatta huomioon. Jokainen "tahallaan tehty" virhe pahentaa tilannetta, jokainen "oikein tehty juttu" ei pahenna.
Kompassi joka on kiskaistu parilla ehkä tavallisella rautaruuvilla kiinni mihin sattuu, ei-ehkä-niin-kölilinjassa, kompensointi tekemättä, eksymistä ja niiden suunnista ei hajuakaan ja erantoa (esim. 7) ei oteta huomioon...yhdistettynä tuohon -5-virheeseen...saatiinkin pahimmillaan 20...25 astetta virhettä. Mitäpä nyt sillä niin väliä ajetaanko itään tai koiliseen...
Siinä vaiheessa kun tuuli kuljettaa venettä, niin olisi aika ruveta laskemaan sortoa... mutta kukapa tavallinen veneilijä sellaiseen oikeasti ryhtyy??
Ihmisen vedestänostamisen suhteen olen periaatteessa samaa mieltä, sitä olisi hyvä harjoitella. Tosin minun veneessäni sitä ei tehdä, koska Itämeri on käytännössä aina niin kylmä, etten minä raaski sinne ketään komentaa ja itse en mene...
Mutta navigoinnista: tuossa joku muu jo huomauttikin kompassinluvun "reaalitarkkuudesta" sekä sorron yms. vaikutuksesta. Ja toisaalta, vaikka esim. 5 mailin matkalla sivuvirhettä tuleekin aika paljon (mielestäni muuten ennemminkin yli 1,3 kuin 1,2 mpk) niin 5 mailia on toisaalta varsin pitkä matka lähdettäväksi ajamaan ilman maastohavaintoa muualla kuin avomerellä. Saaristoväylillä ei oikeastaan ole paikkaa, jossa olisi perusteltua yrittää sellaista temppua. Sanoisin, että maili on maksimi järkevälle veneilijälle ja silloinkin pitää "kohteen" olla sellainen, että kaapelinmitan virhe ei aiheuta isompaa huolta.
Mitä sitten tulee tuohon kellon kanssa pelaamiseen, niin voi olla, että jollain uppoumaveneellä nopeuden ja kierrosten välinen suhde onkin niin muuttumaton, että puuhassa on mieltä. Minun kokemukseni mukaan useimmilla liukuvilla veneillä polttoainetankin täyttöaste (on aika lailla eri juttu, onko siellä 100 vai 300 litraa naftaa), vesi- tai septitankin täyttöaste tai pelkästään yhden ihmisen sijainnin vaihtaminen muutamalla metrillä veneen pituussuunnassa, trimmien asennosta puhumattakaan, muuttaa helposti ajonopeutta niin merkittävästi, että sekuntien kyttääminen on pelkkää typeryyttä.
Olen kuullut, että laivaston ohjusveneitä navigoidaan tuolla tyylillä (ajetaan 45 sekuntia tätä suuntaa, käännytään 13 astetta oikeaan ja ajetaan sitä suuntaa 130 sekuntia jne.) mutta siviiliveneilijälle moinen on mielestäni ihan puhdasta hölmöilyä ja tarpeetonta riskinottoa.
Tiivistäen: saahan sitä leikkiä kaikenlaista, jos haluaa. Realismia ja objektiivisuutta voisi kuitenkin suositella siihen, mikä on oikeasti tarpeellista ja minkä yrittäminen on yleensä järkevää.
"Ihmisen vedestänostamisen suhteen olen ......"
Tätä kannattaa harjoitella mm seuraavia aiheita: Kohteen näkyvissä pitämistä, kohteen lähestymistä lähestymistä esim 8 ms tuulella ja laineikossa,
pääsyä kohdetta puoshakaetäsisyydelle, olla ajamatta kohteen yli. Tyynellä asia on helppo. Kokeile tuulella ja ensin kaksin sitten yksin.
Muista kohde, jos sillä ei ole liivejä pysynee pinnalla muutaman minuutin tai sinnepäin. Heitäpä halpa mainoslippis meren ja koita noutaa se takaisin ennen uppoamista . Aikaa on noin 5 min. Sitä varsinaista eli nostoa et tässä pääse treenaamaan mutta jo lippiksen pelastaminen antaa uusia ajatuksia harjoittelun mielekkyydestä.
"Mutta navigoinnista: tuossa joku muu jo huomauttikin kompassinluvun "reaalitarkkuudesta" sekä sorron yms. vaikutuksesta. Ja toisaalta, vaikka esim. 5 mailin matkalla sivuvirhettä tuleekin aika paljon (mielestäni muuten ennemminkin yli 1,3 kuin 1,2 mpk) niin 5 mailia on toisaalta varsin pitkä matka lähdettäväksi ajamaan ilman maastohavaintoa muualla kuin avomerellä."
Ymmärsin että Sirius puhuikin meriolosuhteista, jolloin muutaman jopa 5 mailin matka samalla suunnalla ovat pelkkää kauraa. Toki lyhyempiäkin legejä on.
..... "että kaapelinmitan virhe ei aiheuta".... Riippuu missä ollaan, voi aiheuttaa jopa pahankin ongelaman.
"Mitä sitten tulee tuohon kellon kanssa pelaamiseen,"......
Et siis ole kekeillut. Käyn lohenpyynnissä ja ne mainitut nuotit ovat valtavan käyttökelpoiset silloin kun tutkalla en pärjää. Siinä tarvitaan kelloa ja kompassia.
...."useimmilla liukuvilla veneillä polttoainetankin täyttöaste" ....
Niin tämänhän hyvä venilijä tietää ja osaa ajaa sitä nopeutta joka on varmimmin oikea.
Mikä se sellainen vene on joka yhden ihmisen paikasta muuttaa merkitttävästi nopeuttaan ? Eikö matkustajat ole yleensä siinä missä pitääkin, vakiopaikoilla = joillanepeus kokeillaan???
"Olen kuullut, että laivaston ohjusveneitä navigoidaan tuolla tyylillä (ajetaan 45 sekuntia tätä suuntaa, käännytään 13 astetta oikeaan ja ajetaan sitä suuntaa 130 sekuntia jne.)"
Olet kuullut oikein, sanoi entinen tykkiveneen matruusi ).
.."mutta siviiliveneilijälle moinen on mielestäniihan puhdasta hölmöilyä ja tarpeetonta riskinottoa......"
Käytetään silloin kun muuta keinoa ei ole !
"Tiivistäen: jos Realismia ja objektiivisuutta voisi kuitenkin suositella siihen, mikä on oikeasti tarpeellista ja minkä yrittäminen on yleensä järkevää."
Rupea vain treenaamaan omia taitojasi, mutta elä kerro muille ennkuin olet saanut tuntumaa. Toivoo Lohimies.
Oli unohtunut vastata suoraan kysymykseen: ajan liukuvaa n. 8-metristä venettä. Ei siinä mitään "vakiopaikkoja" ole, minä istun tietysti ohjaajan paikalla ja yleensä navigaattorin penkillä on joku aikuinen, huonoissa keleissä vaimo (koska siinä pitää silloin olla joku, johon luotan). Muut (joita on mukana määrä, joka vaihtelee yleensä 0 ja neljän välillä), istuvat/seisovat/liikkuvat kuka missäkin, avotilan penkeiltä keulakabiiniin. Olen huomannut, että jo n. 30-kiloisen lapsen siirtyminen avotilasta käymään vessassa tai makailemaan keulapunkalle voi muuttaa nopeutta solmun ilman, että kaasukahvaan kosketaan. Sen vuoksi en pidä rationaalisena ajatusta jostain ennakkoon tehdystä nopeusarviosta, kaikkein vähiten siinä muodossa, että kaasuvivulle merkittäisiin jotain asentoja. Epäilemättä tämä on jossain määrin vene- ja käyttöriippuvainen asia: ei liene mahdotonta, että erityisesti jollain matalakierroksisella koneella ja uppoumaveneellä, jota lähes aina ajetaan samalla lastilla jne. hyvinkin tarkka "mallinnus" on tehtävissä.
Ja loppukommenttina: aktiivista, kenties suorastaan puoli- tai kokoammattimaista lohenpyyntiä harjoittavan ihmisen veneily ja sen myötä navigointi on radikaalisti erilaista kuin matkaveneilijän, joka ei edes lähde ulos, jos sumun tai muuten huomattavan huonon näkyvyyden uhka on merkittävä.
Kirjoitit: "Valitettavasti asia on niin että ne (merimerkit jne.) eivät eri syistä johtuen aina näy, mutta matkan tulee jatkua." Väitän aivan tyynesti, että huviveneilijälle tällainen "matkan tulee jatkua" tilanne on erityisesti Itämerellä jokseenkin harvoin, jos koskaan esiintyvä. Juuri se seikka, että me olemme huviveneilijöitä, toimii meidän eduksemme: matkan ei tarvitse jatkua, jos olosuhteet ovat liian huonot.
Sellainen tilanne, että kaikki elektroniset navigointivälineet (gps, varagps, kaikuluotain, kenties veneessä jopa oleva tutka) olisivat hengiltä yhtäaikaa ja silti venettä voisi ajaa on ainakin moottoriveneilijälle huomattavan epätodennäköinen tilanne. Ja että tämä sattuisi vielä yht'aikaa sankan sumun kanssa? Ja että vielä olisi pakko jatkaa matkaakin voimatta ankkuroida tai pysyä rannassa? Sorry vain, jos tuollaista sattuu kohdallesi useammin kuin kerran koko veneilijäurasi aikana, niin suosittelen a) lottoamista ja b) melkoista skarppausta kalustosi huollon sekä c) matkaanlähtöä edeltävän sääolosuhteiden tutkailemisen suhteeen.
Kuinkas hyvänä varsteena pidätte nopeakulkuisessa veneessä navigointiin karttaplotteria ja merikorttia?mielestäni kovaa/hiljaa ajettaessa verraton peli tuo plotteri ja tarkkuus hyvä.
Moni on kehunut. Itse olen tehnyt sellaisen linjauksen, että varsinaista karttaplotteria ei minun veneeseeni tule vaan kartta on aina paperilla. En väitä tätä ainoaksi oikeaksi tavaksi tai edes paremmaksi, sanotaan vaikka niin, että vaistonvaraisesti pelkään karttaplotterin tekevän _liian_ laiteriippuvaiseksi. Ei välttämättä taitojen suhteen mutta asenteen, eli ajatellaan laitteen olevan erehtymätön. Niinhän se ihmiseen verrattuna onkin, mutta buginsa niissäkin on. Sitäpaitsi plotteri voi olla vain niin hyvä kuin siihen syötetty kartta-aineisto on ja valitettavasti ainakin jotkut laitteet sallivat "tarkemman" näytön kuin mitä aineisto itse asiassa sallii. Toisin sanoen, kun laite itsessään tietää absoluuttisen sijaintisi parin metrin tarkkuudella mutta kartta-aineiston tarkkuus on kymmenissä metreissä, niin sillä voi päätyä kivelle.
Osa näkemystäni on sekin, että minä olen tyystin pidättäytynyt tekemästä gepikselle reittejä vaan ajan tavallaan aina vain seuraavaa pistettä kohti karttaan koko ajan tukeutuen. Joku taannoin väitti sen todistavan, etten ymmärrä mitään gepiksen oikeasta käytöstä :)
Laite toimii erittäin hyvin navikoinnin tukena. Se toimii miin hyvin, että se on vaarallinen. Käytännän maisemanavigointi unostuu todella nopeasti.
käytännön veneilyssä ei kokemukseni mukaan tarvitse laskea sortumia eikä välittää erannosta tai eksymästä.sumussa ei ole pakko ajaa,mutta jos ajaa,siinä selviää kompassin ja lokin kanssa Rönnskäriltä Fjärdegrynnanin väliin ilman mitään sekuntikelloja.itse monesti sen pätkän sumussa ajaneena olen kuitenkin käyttänyt gps-vempainta aina apuna.viking linen lautta on joskus pelottanut lähelle pyrkiessään,mutta siihen ei auta kello,vaan tarvitsisi tutkaa.samoin tutkaa tarvitaan,kun pitäisi alkaa ajaa fjärdegrynnanilta bågaskärin ohitse menevää matalaa ja kapeaa väylää pitkin eteenpäin.avomerellä selviää kyllä.sitten käytännön veneily etenee niin,että jos huvittaa niin kellutaan/ankkuroidaan arvioidun väylän reunalle odottelemaan.odotus palkitaan,kun ilmestyy vene,jossa on tutka.siihen vain jonon jatkoksi perään.voi tietysti vhf:llä kysyä mihin lienevät menossa,jos vaihtoehtoja on monia.kerran seurasin yhtä venettä,joka ajoi yllätyksekseni johonkin pursiseuran saaren rantaan.mahtoi tutkaveneilijää hymyilyttää.onneksi oli aivan tammisaareen väylän vieressä paikka,etti siitä mitään paniikkia aikaan saanut.tuollaisia kellolla mitattuja tietyllä nopeudella ajettavia reittejä ei kukaan voi koko suomenlahden alueelta itselleen tehdä.eikä siinä näy muita aluksia.saman ajaa gps:n reittipisteet,jotka on syöttänyt sinne etukäteen.vähintään yhtä tarkkaa kuin tuo sekuntikello homma.ja voi se pirun kellokin pudota mereen,patteri katketa tai jousi pimahtaa siinä kuin gps:kin mennä mykäksi.
Käytännössä sumun yllättessä tapahtuu näin.
Ne jotka osaavat, ajavat minne haluavat ja pyrkivät auttamaan muita.
Ne jotka luulevat osaavansa, lähtevät liikkeelle avun tarjouksista huolimatta itsekseen ja eksyvät. Hortoilevat laivaväylillä ja soittelevat viranomaisia hakemaan.
Ja sitten on ne, jotka eivät lähde liikkeelle tai ankkuroivat sopivaan paikkaan ja odottavat sään selkenemistä.
Tuo keskimmäinen ryhmä kattaa aivan liian ison osan veneilijöistä.
mainsail, tunnistatko itsesi jostain noista ryhmistä? "Mahtoi tutkaveneilijää hymyilyttää" en usko, kyllä on tainnut taivastella että mitä pässejä vesillä liikkuu.
Veneilyseurat järjestävät kursseja missä opetellaan perusasiota, niille voi ihan hyvin osallistua, vaikka kaiken osaa.
Kyllä ne taisi hymyillä.Ja varmaan pitkään,kun huomasivat,että siletä ne vaan tulevat perästä.Olisi kai pitänyt ihmetellä ja katsoa kompassiin.Mutta ei ole ainut "pikku moka",joita on sattunut.Ei kyllä mitään vakavaa koskaan.Itse kuulun noista luokista varmaan siihen,joka luulee osaavansa ja jatkaa vaan menoa.Ei minua se hirvitä mihin joutuu,mutta joskus ne laivat.Voisin kertoa toissa kesästä,kun tulin Rödhamnista Söderarmin väliin sinne Ruotsin rannikolle.Pelkällä GPS:llä ja vaikka oli sumua,niin ei tuuli ja kävi iso aalto.Vene meni 6-7 solmua.Yht´äkkiä vaimo näkee vieressä punaista,ja perkele,punainen laivahan se siinä;sumu oli niin ovelasti poikki että laivasta näkyi punainen "raita" ikäänkuin.Ja koko ajan oli laivoja ympärillä.Aika aavemaista.Ja pelottikin.Tutkaa olisi tarvinnut,muttei naigointiin,vaan liikkuvien kohteiden havainnointiin.
Mainittakoon,että viime kesänä oli lokikirjassa viisi sumu purjehdusta (sellaista oikeaa sumua,joka vie näkyvyyden).
mieleen tässä parin vuoden takaa lehdistä juttu
huvialuksesta jossa oli lehtitietojen mukaan kaikki nykyajan toimivat laitteet,merikortit luultavasti myös kello,kelikin oli käsittääkseni kohtuullinen,ehkäpä myös sekstantti löytyi ja alus lähti oliko Hanko vai Tammisaari suunnalta ja itään piti mennä mutta öööö lännestä nuo sitten löytyivät,siinäpä olisi pieni harjoittelu ollut paikallaan.
Toivottavasti noiden koheltajien toilailua ei muistella silloin kun veneilykortista päätetään.
Kyseessähän oli ns. sähköveneilijä, joka oli painanut gepsiinsä "back" Tammisaaressa ja odotti, että sähköinen suuntima-aparaatti näyttää reitin kotiin, mutta kas kummaa, veikin kipparin miehistöineen takaisin edelliseen lähtöpisteeseen Nauvon edustalle. Hankohan on vasemmalla poskella Nauvosta tullessa ja oikealla sinne päin mennessä, eikä pitäisi osua okulaariin lainkaan Tammisaaresta Helsinkiin mennessä, mutta tämäkin oli ylenpalttisen vaikeaa tämän kipparin tajuta.