Aasian kriisi puhuttaa kovasti.
Mieli on täynnä myötätuntoa ja surua niiden ihmisten puolesta, jotka ovat menettäneet perheensä tai yhdenkin heistä, itse pahoin loukkaantuneet. Samalla surettaa nämä köyhien maiden köyhät asujat, heiltä monelta meni läheisten lisäksi, koti, työ jne...
Meistäkin taitaa suurin osa seurata tätä surullista tapahtumasarjaa.
Eipä vielä tapaninpäivänä olisi uskonut tätä katastrofia näin suureksi.
Niin vähän voi tehdä heidän kenenkään auttamiseksi. Tuntee itsensä kovin voimattomaksi. Omat murheet tuntuvat pieniltä näiden suurten menetysten rinnalla.
Voimia niille jotka jännittävät omiensa selvitymisen puolesta ja voimia myös erinlaisille työntekijöille jotka ovat laittaneet itsensä likoon.
Jossainmäärin tämä koskettaa meitä sijaisvanhempiakin erityisellä tavalla. Osa Aasiassa turma-alueiden lähettyvillä lomailleiden perheiden lapsista on saapunut yksin Suomeen. Vanhemmista ei ole tietoa...ovatko selviytyneet?
Voimia teille sosiaali yms ihmiset siellä missä nyt vastaanotatte näitä lapsia..toivottavasti jokainen lapsi, joka menetti vanhempansa löytäisi lähipiiristään sellaisen ihmisen/ihmisiä, jotka jaksaisivat rakastaa, tukea ja kantaa vanhempien menetyksen rinnalla.
Mieli on täynnä myötätuntoa ja surua niiden ihmisten puolesta, jotka ovat menettäneet perheensä tai yhdenkin heistä, itse pahoin loukkaantuneet. Samalla surettaa nämä köyhien maiden köyhät asujat, heiltä monelta meni läheisten lisäksi, koti, työ jne...
Meistäkin taitaa suurin osa seurata tätä surullista tapahtumasarjaa.
Eipä vielä tapaninpäivänä olisi uskonut tätä katastrofia näin suureksi.
Niin vähän voi tehdä heidän kenenkään auttamiseksi. Tuntee itsensä kovin voimattomaksi. Omat murheet tuntuvat pieniltä näiden suurten menetysten rinnalla.
Voimia niille jotka jännittävät omiensa selvitymisen puolesta ja voimia myös erinlaisille työntekijöille jotka ovat laittaneet itsensä likoon.
Jossainmäärin tämä koskettaa meitä sijaisvanhempiakin erityisellä tavalla. Osa Aasiassa turma-alueiden lähettyvillä lomailleiden perheiden lapsista on saapunut yksin Suomeen. Vanhemmista ei ole tietoa...ovatko selviytyneet?
Voimia teille sosiaali yms ihmiset siellä missä nyt vastaanotatte näitä lapsia..toivottavasti jokainen lapsi, joka menetti vanhempansa löytäisi lähipiiristään sellaisen ihmisen/ihmisiä, jotka jaksaisivat rakastaa, tukea ja kantaa vanhempien menetyksen rinnalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On ollut kamalaa katottavaa. Itse olen alkanut itkemään, kun olen seurannut uutisia. Yhtään Suomeen tullutta lasta ei ole huostaanotettu kaikille on tullut sukulainen hakemaan.
sossuja tungetaan joka paikkaan. Kyllä kai muut läheiset hoitavat nämä lapset, jos vanhemmat ovat menehtyneet. Ymmärrän kyllä, että sijaiset jo ennakkoon himoitsevat näitä lapsia. Silti se on todella törkeää.
...himoitse näitä Aasian uhrien lapsia!
Jokainen jo sijaisvanhempi tietää miten rikkinäisiä lapset ovat - niin myös nämä vanhempansa järkyttävässä katastrofissa menettäneet!
Toivon, että jokaiselle perheensä menettäneelle lapselle löytyy biologinen sukulainen "hoitajaksi".
Voimia meille kaikille ja hyvää uutta vuotta
kun sitä sukua apuun tarvitaan, niin ei sitä missään ole: - on niin pieni asunto, s ei sinne sovi!! - meillä kun ei ole omiakaan lapsia, niin me mitään orpoja tähän oteta!!!- meillä kun on tuota sairautta omastakin takaa!!!
ja sitten lapsi sijoitetaan. jollekin hullulle avosydämiselle, joka luulee isonkin avun antavansa tarvitsevalle ja suku ryntää esiin: - ei sitä lasta tuolla lailla saa kasvattaa.- parempi sen laitoksessa olisi.- kyllä lapsen tulee päästä vierailulle aina kun meille sopii!!- mitä te oikein luulette olevanne, ette ole edes sukua!!
Ei sossuja tungeta mitenkään joka paikkaan, vaan he hoitavat tämän kaltaiset tehtävät. Aivan kuten hammaslääkäri hoitaa hampaita tai opettajaa opettaa oppilaitaan.
Läheiset varmasti viimeiseen asti miettivät tällaisissa tapauksissa, voivatko huoltaa sukulaislapsiaan. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin yksinkertaisesti, halu ja tahto olisi huoltaa lapset, mutta esim läheisen sukulaisen työ tai elämäntilanne ei sillä hetkellä sovi lasta/lapsia vastaanottamaan.
Sinulla on aika sairas näkemys nähdä sijaisvanhemmat "lasten himoitsijana".
Ajatteletko siellä kriisi alueella työskentelevistä lääkäreistäkin, että siellä ne sairauksien ja katastrofien himoitsijat ovat?
Tai... ajatteletko sairaanhoitajista, että he himoitsevat sairaita, kun hoitavat sairaita ihmisiä?
Yhtä sairas oli päättelysi ap kirjoituksestani, että sijaislapsia himoitaan. Kuten sanoit...törkeää päättelyä.
Niissä perheissä, joissa suuria menetyksiä on koettu ja eletään keskellä suurinta surua. Ei välttämättä olla siinä tilanteessa, että omat voimavarat riittävät huolehtimaan orvoksi jääneistä sukulaislapsista.
Mielestäni paras vaihtoehto on sukulaisten antama tuki, mutta on silti kysyttävä riittävätkö voimavarat. Aivan yhtä tärkeää on päästä purkamaan lasten surua ja toivottomuutta pikaisesti. Voiko esimerkiksi oman lapsensa menettänyt isovanhempi tarpeeksi antaa tukea lapsenlapselleen surun keskellä?
Toivon tosiaan, että tukea annetaan kaikille sitä tarvitseville ja että yksikään lapsi ei jää oman onnensa nojaan surun keskelle.
Aivan kuten sanoit...
Ehdottomasti näiden lasten ja yleensä isojen menetysten äärellä olevien lasten pitäisi saada tukea. Eikä pidä unohtaa aikuisiakaan, vanhempia ja isovanempia jne...Läheisen ihmisen menetyksestä johtuva suru on valtava.
Toivottavasti nämäkin lapset, jotka ovat saaneet palata ns. normaaliin/ehjään kotiin, mutta ovat olleet paikanpäällä, saisivat kriisiapua.
Oikeastaan ne kokonaiset perheet ja työntekijät jne... siellä tavalla tai toisella olleet.. he kaikki tarvitsevat väyliä purkaa näkemäänsä ja kokemaansa.
Voi olla että läheiset eivät heti jaksa huolehtia läheisistä(lapsista tms...), mutta ehkäpä he tuen avulla selviäisivät alun kriisin ja surun yli ja sitten myöhemmin olisivat kykeneviä huoltamaan myös näiden rakkaittensa lapsosia.
Esim. tehostettu tukiperhe tominta tms...olisi tukena alun shokkivaiheen yli.
Taavi hyvä, ihmiset pystyy hoitamaan ihan normaalilla tavalla asiansa. Sopisit jotenkin vanhustyöntekijäksi, otteesi on aikalailla flegmaattinen että tekisit työtä lasten parissa.
Ikäänkuin et luota siihen että on elämää sijaisvanhempien ulkopuolellakin.
Oletko menettänyt lapsesi, kun olet noin suppeasti ajatteleva?
Kiitos kommentista =).
Usko pois ihmisen hoitamisessa ja huoltamisessa, oli hän vanha tai nuori ei loppujen lopuksi loppupeleissä ole kovasti eroa.
Kokemusta on kummastakin.
Vanhuksetkin viime kädessä haluavat hoivaa, huolenpitoa ja rakkautta. Sitä samaa kuin lapsetkin.
"Ihmiset pystyy hoitamaan ihan normaalilla tavalla asiansa" hih ;), mukava että sinulla on noin yltiöpositiivinen käsitys elämästä, se vaan ei vastaa todellisuutta eikä auta ketään. Mutta meillä jokaisella on oikeus omiin ajatuksiimme ja mielipiteisiin. Sinulla ja minullakin.
Ystävä rakas, elämää on kyllä sijaisvanhemmuuden ulkopuolella aivan varmasti =) (mua huvittaa suuresti nää sun kommentit).
Tämän palstan otsikointi kuitenkin antaa mielestäni selkeän viitteen mistä aiheesta täällä keskustellaan , eikö totta? Joten älä tahallasi haasta riitaa ;).