Minulla alkaa ystävävät kaikota kuka minnekin. Yksi on kuollut, yksi on muuttanut toiseen kaupunkiin ja yksi muuttanut Aurinkorannikolle.
Olisi pitänyt ruuhkavuosina, silloin kun teki pitkää päivää ja lapset olivat pieniä pitää ystäviinsä yhteyksiä.
Nyt lähes seisemänkymppisenä huomaan olevani melkoisen yksin.
Olisi pitänyt ruuhkavuosina, silloin kun teki pitkää päivää ja lapset olivat pieniä pitää ystäviinsä yhteyksiä.
Nyt lähes seisemänkymppisenä huomaan olevani melkoisen yksin.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Kaks varmaa ja muutama horjuva.
Tietenki on ystäviä jos niitä haluu,
mutta,
itte ku ei viitti olla kenekään ystävä enää,
katos ku,
vanhana ihmisestä tulee laiska, mukaavuuden haluinen, vierailut alkaa tuntua jopa kiusallisilta,
ku pitäisi vaivautua esiintymään kohtuulisen näyttävästi eikä yhtää viittis,
ihan itteään jo harmittaa tämä oma laiskuus,
( laiskuus on tyhmyyttä , mutta ku niin mukavaa )
laiskuus on tartuvaa, ystävät haluu olla yhtä laiskoja,
joten
pitää olla itse aktiivinen jos haluu ystäviä ,
"karmea totuus" noin se valitettavasti on minunkin kohdallani.
Tarviiko ystävälle esiintyä ja varsinkaan näyttävästi?
Eikös se niin mennyt aikaisemmin, että ystävälle on ainakin valehdeltava valkoisesti, ettei pahoittaisi ystävän mieltä ja pahimmassa tapauksessa menettäisi hänen ystävyytensä?
Juu, tarvittaessa niinkin :D
Sukulaisissa on sellaisia joihin pidetään yhteyttä enemmän tai vähemmän kiinteästi puolin ja toisin.
Yksi sydänystävä, useita tuttuja joiden kanssa on mukava rupatella.
Ystävyys velvoittaa vastavuoroisuuteen, siksi pidän käsivarrenmitan päässä jos pelkään saavani riesan liian "seurallisesta" ihmisestä.
En sano tätä halventavasti, on vain ihmisiä jotka eivät osaa olla yhtään yksin, kammoan tilanteita jossa tulla tupsahdetaan tuon tuostakin istumaan tuntikausiksi.
Kuten sadoissa aikaisemmissa lässytyksissä aiheesta.
Ystäviä voi olla vain yksi.
Kaikki muu on näytelmää.
Typerää luulottelua.
H.
Sinulla on täällä Yitä, itse oikein korostat sitä. Etkös älyä nyt että kirjoituksesi voivat loukata heitä?
Aivan täsmätotta puhuen Hunkzsilla ei ole yhtään ystävää, ei täälläkään.
Joka esittäytyy hänen ystäväkseen, näyttelee ja valehtelee.
Jaa-a. No sitähän ei voi tietää, vain sen mikä on täällä näkösällä kirjoituksissa.
Onhan heitä, oikeitakin ja sitten yksi esittäjä.
Tuo oli hyvä, yksi esittäjä ; ) Lyhentelin juuri ystävättäreni pojan housunlahkeita.
Eräänä iltana ikävöin vanhaa ystävätärtäni. En tiedä mitä hänelle tapahtui, enkä uskaltanut ottaa selvää kun hän hävisi elämästäni. Miksikö en uskaltanut, vaistoni sanoi hänen kuolleen.
Minulla on ollut aina vähintään se yksi ystävä. Yksi aito, ei esittäjä.
No sen käsityksen sain.
Parhaan ystäväni olen tuntenut yli 20 vuotta, aito ja lämminsydäminen ihminen. Ei todellakaan näyttele missään eikä millään tavalla.
Minun ystäväpiiriin tosin ei aktiiviseen kuuluu monta lapsuuden ja teini-iän kamuani.
On ollut ihmeelleistä sattumaa aina kun joku läheinen juuri se tosiystävä on muuttanut pois ja etäisyys on eroittanut jatkuvilta tapaamisilta olen löytänyt uuden ystävän.
Mutta totta on sekin, että iän karttuessa ystävyyksien ylläpito väljähtyy varsinkin jos asuu kaukana toisistaan.
Sisarukseni ovat jo kaukana en ole heihin enää yhteydessä. Ei se kivalta tunnu, mutta siihen tottuu ja lakaa kaipaamasta.
Ystäviä on paljon ja pari erityisystävää!.
Auringoiseen päivään ei tarvita hyvää säätä- hyvä ystävä riittää.
Hyvä ystävä on hän joka pelkällä olemassaolollaan valaisee päivän, hyvä ystävä on hän joka tavalla tai toisella auttaa eteenpäin tielläsi ja kulkee omaa polkuaan vierelläsi.
Hiljaa istun, käteni liitän, tähdille laulan sinusta kiitän.
Mitä toi hunkki tarkottaa et vaan yks ystävä? No hyvä tietty ykskin.
Mutta kyllä ihminen on sosiaalinen eläin, ja tarttee ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita.
Siinähän se, yksinäisyys on kipeä ongelma Suomessa.
Mulla on muutama juttukaveri, ystävyydestä en niinkään tiä.
Juttukavereiden kans soitellaan silloin sun tällöin.
Se taitaa olla niin et miten sen ystävän määrittelee. Mikä on ystävän ja kaverin tai muun tuttavan ero? Joillekin sovinistinkaltaisille nainen ei voi olla ystävä. Vaan objekti joillekin tarpeille ;).
Ei minulla koskaan ole ollut enempää ystäviä kuin mitä yhden käden sormilla pystyy laskemaan. Sormet ovat tallella, mutta ystävät alkavat olla painuneet hautaan. Taidan itse tulla seisomaan viimeisenä kummulla (tämän positiivisen luonteeni ansiosta).
Tuttuja, hyvääpäiväätuttuja, fikakavereita, tarvittaessa kavereita... Niitä vielä riittää.
Jotenkin tuntuu nololta, ei tiedä minnepäin katsoisi, jos joku sanoo meidän olevan vanhoja (tai nykyisiä) ystäviä ja itse en ole huomannut meidän sen kummemmin ystäviä olevan, tuttuja vaan.
Tuo juttukaveri on ihan hyvä nimitys....kavereita on monta...kuka läheisempi ...kuka kaukaisempi.... Lenkkikaverikin minulla on ...
Tyttäreni koen myös ...paitsi lapsekseni ...niin myös ystäväksi.
Yhtenä päivänä oli taas lehdessä keskustelua miehen ja naisen välisestä ystävyyssuhteesta.....mielipiteitä oli puolesta ja vastaan...että voiko se toimia...
Sori mimmimummille, eo lukenut juttuasi loppuun. Kirjoitin samasta tuolla alempana
Ei haittaa vaikka irroitit sen ...heh...käväsin pienellä happihyppelyllä kun en ollut kokopäivänä nenääni ulos laittanut....
Asia riippuu niin monesta tekijästä tuossa miehen ja naisen ystävyydessä....jos sitä alkaa pohtimaan....paljon riippuu iästäkin...ja siitä onko kumpikin vapaita ...vaan vain toinen...ovatko molemmat omassa liitossaan....ovatko puolisot mukana yhteisesti ystävyydessä ....onko seksuaalisia jännitteitä...."väreilyä " jne.
Ajattelemisen aihetta antoikin ! Paljon näkäkulmia.
Minulla ei ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä. Miespuolisia tuttuja ja kavereita kylläkin ilman mitään romanttista jännitettä (ei tulisi niitten kanssa sellainen kuvitelmiinkaan) on nytkin.
Vanhemmalla tyttärelläni on miespuolinen tosiystävä, ollut jo toistakymmentä vuotta. Kumpikin ovat heteroita ja kummallakin on omat kumppaninsa mennen tullen eestakaisin ja ainakin likallani on omansa nykyisinkin.
Silti he käyvät kahdestaan ulkomaanmatkoilla, kiertelivät USA:n etelävaltioita viime kesänäkin pari viikkoa kahdestaan, konserteissa, urheilumatseissa... Tuntevat toisensa perinpohjin ja ovat apuna ja tukena toisilleen ja toistensa rinnalla niin hyvässä kuin pahassakin.
Kerran satuin vahingossa livauttamaan ehdotuksen, että menisivät yhteen ja perustaisivat perheen, koska heillä niin hyvin synkkaa yhdessä.
Kamala, minkä ryöpyn sain silmilleni; Sä oot hullu, täys hullu. Ystävän kanssa yhteen? Mitä sä kuvittelet, miten sä ajattelet? Miks et sä oo perustanu ystävies kanssa perhettä, häh? Miks et sä oo menny veljes kanssa naimisiin? Tajuutko sä mikä on ystävä? Se on niinkun veli mulle ...
Taitaa olla aika harvinaislaatuista sellainen ystävyys...joka tyttärelläsi on...hienoa ....luulen että sellaiset kenellä ei ole ollut sitä veljeä...tai sisarta.. hakeutuvat mielellään toisen sukupuiolen seuraan...ystävänä... Itsellä ainakin kai jonkinlaista veljen kaipuuta... Minulla kaksi hyvää miespuolista ystävää...avioliiton aikana...perhetuttuja oltiin...synkkasi jutut hyvin yhteen mutta sitten kun se lähentely...."tunnustukset" astuu kuvaan .. menee pilalle hyvä ystävyys....ja päättyykin..
Nykyaika on kuulemma muuttanut moraalikäsityksiäkin niin ....että ystävänkin kanssa mennään sänkyyn...kertoi eräs nuorimies....et tytöt tahtoo vaan sitä...No ei kai sitä voi yleistää...
Joittenkin mielestä nainen ei voi olla miehen ystävä. Mitäpä ootta mielä tällaisesta väitteestä?
Ainakin naisilla on usein sellaisia homppeli- tyyppejä ystävinä.Ehkä ne ymmärtää paremmin naisten juttuja.
Onhan se niin että naisia ei "äijäjutut" kiinnosta, ettei minulla ainakaan ole oikeastaan yhtään miespuolista ystävää. Onhan noita miehiä ollut, mutta ei niitä oikein ystäviksi ole voinut sanoa, yksi petti, yksi jätti, ja yksi roikkuu tossa vielä vaivoina.
Päätit sitten kysyä heti perään samaa kuin mimmimummi juuri kysyi.
Juu, en lukenut mimmimummia loppuun. No mitä mieltä oot ite aiheesta. Voiko sulla olla miespuolinen ystävä ilman että alat heti romanttista suhetta siitä vääntämmään?
Ehkä noin oli ennen. Nykyinin kun sukupuolierot ovat muutoinkin kaventuneet, ystäviä voi oll niin miehissä kuin naisissakin. Eikä tartte olla mikää homppeli.
Hitsi et mua huvittaa tuo sun komentelu :DD
Itteensäkö se nyt siinä...?
No niinhän se on viisainta. "Ku itte kysyy ja itte vastaa, ni ei tuu riitaa."
No kyl sää viksuna huomasit et sullehan toi jatkoa. Teekeilet vaa.
Jos jotain on sinun omalle nikillesi henkilökohtaisesti osoitettu, niin eihän se mitenkään voi olla minulle.
Naura sinä siinä vain omalle komentelullesi ja kerro se jatkoissakin oikein hymiöitten kanssa.
Tosikko.
Ei se mitään.
Nauranhan minäkin itselleni monesti, mutta en minä täällä niitä itseivoja itselleni kirjoittele ainakaan tällä nikilläni.
Yksikseni vain mutisen ruudun tällä puolella itselleni.
Sinä olet näköjään silleen avoimempi...
Ookkohannää oikeesti tommonen?
siilimuori3 kirjoitti: "Nykyinin kun sukupuolierot ovat muutoinkin kaventuneet..."
Ovatko OIKEASTI kaventuneet?
Itsestäni en muuta eroa huomaa kuin ettei seiso enää. Toista sukupuolta en ole vuosikausiin päässyt edes koittamaan. Enkä ilman vaatteita näkemäänkään!
Kerropa siilimuori3, mitä muutoksia olet itse havainnut, KITOOS!
Mielestäni ovat. Miehet ovat naisistuneet ja naiset miehistyneet. Tää näkyy myös nuoremmissa ikäpolvissa. Kolmas sukupuoli kehittymässä?
Tämä suuntaus näkyy varsinkin kaukoidässä. Mitä saastuneempi ympäristö, sitä enemmän syntyy intersukupuolisia. Toki täälläkin tapahtuu muutosta aikuisiällä hormoonien ja hormoonienkaltaisten aineiden kulkeutuessa esim. ruuan mukana ihmiseen.
Mielenkiintoinen näkökulma. Mihin maailma on menossa.
Kyllä miehen kanssa voi olla ystävä, paras ystäväni on mies. Siis vain ystävä luotettava sellainen.
Olen "mielikki.neidon" kanssa samaa mieltä, voi olla hyvä ystävä myös miehen kanssa, on onni "omistaa" myös mies ystävä, kuulla erilaisissa asioissa myös ihan reilusti miehen kannan, saada miehistä apua tarvittaessa, tällainen arkipäivän yksineläjä mimmi tarvii joskus ihan miehistä voimaa ja kukas muu kuin hyvä ystävä tulee auttamaan.
Kolme vuotta olen pärjännyt ilman ystäviä,avioeron myötä valitsivat puolensa,kyllä sitä oppii elämään yksinään jos ei lasketa aikuisia lapsia ,jotka käyvät silloin tällöin.Talviaika on oikeastaan se pahin ,kun asuu korvessa ihmisiltä siis pimeänaika...
Etkö sä tule ihan mökkihöperöksi siellä korvessa yksiksesi? Mä muuttaisin kyl heti johkin ihmisten ilmoille. Vai kai se o helpommin sanottu ku tehty.
Ymmärrän tunteesi "höpöttäjäkorvesta".
Olen myös talvella paljon korvessa ihan yksinänikin. Sen olen huomannut että muutaman päivän päästä tulee tarve lähteä ihmisten ilmoille, varsinkin syksypimeällä, kovilla pakkasilla ja lumituiskussa. Äsken kävin mökillä lisäämässä linnuille ruokaa, pakkasta oli parikymmentä -C, sisällä peruslämpö päällä oli 8 astetta, kun laittaa lämpöpuhaltimen päälle ja patterit isommalle lämpiää nopeasti, on iso uuni, sen kun saa lämpimäksi niin tarkenee.
Kyllä minäkin olen erakko, tosin kivikylässä. En ole kovin sosiaalinen.
Hyvä erakko ei tarvitse ystäviä. Viihtyy yksinkin.
Muutama tuttava riittää. Mahdollisimman kaukaa. (Omat tuttuni ovatkin kaukana maalla). Ja sukuun sopivan etäiset välit. Riittää kun saa tilannekatsauksen viimeistään jouluisin. Mutta, ehkä 3 - 4 kertaa vuodessa.
Kun on aina joutunut ajattelemaan ensin muita ainaisen kiireen keskellä, velvollisuuksia on riittänyt töissä ja kotona.
Kun saa olla yksin kaiken jälkeen tuntuu ylelliseltä. Oikeasti, olen suorastaan mustasukkainen ajastani, ylimääräiset velvollisuudet ovat pois yksityisyydestäni.
Ollaan erilaisia yksilöitä, minä tykkään elää näin, ei se silti kaikille sovi.
Nuorempana olin sosiaalisempi. Kaveri käy ja tytär perheineen, veljien kanssa enimmäkseen soitellaan ja kirjoitellaan tekstiviestejä tai meilejä. En tykkää myöskään puhua puhelimessa.
Minäkään en tykkää puhua puhelimessa. Ainoastaan tyttärien kanssa.
Hyvin sanottu tuo, että olet mustasukkainen ajastasi.
Minä kait ole kerran puhunut samaa puhelua läpi yön ja tykkäsin :D.
Kolme oikein hyvää, niin hyvää että heille voin tarvittaessa kertoa kaikki iloni ja suruni. Harvoin nähdään pitkien välimatkojen vuoksi, mutta puhelimessa puhutaan vähintään viikottain.
Mies ystävä on paljon enemän kuin naisystävä naiselle,
miehen kanssa voi olla ystävä, siis vain ystävä,
mutta se on aina myös läheisempi lämmin erilainen,
kuin naisystävä naiselle,
-- molempia voi olla ystävinä,
mutta siinä on aina vinha erilaisuus,
vaikka seksiä ei olisikaa,
Tuo on niin totta!, komppaan täysillä "Mies ystävä on paljon enemmän kuin naisystävä naiselle", se on todellakin läheisempi lämmin ja erilainen, siinä on jotain turvallista ja varmaa.
On totta, että jos on mies ystävänä myös, se on aivan erikoisen kiva
juttu. Ystävyys miehen kanssa onnistuu erittäin hyvin, uskomatonta mutta totta. Nainen ystävänä on usein takertuja, ajattelee että toinen on aivan häntä varten, se on rasittavaa.
Olen aika itsenäinen, kun yksin elänyt,
enkä ole riippuvainen. Minulla on aika monta
kaveria, pari on semmoista läheisempää, toinen heistä on matkoilla
huonekaveri. Naisista sanotaan "kaksi naista on sopiva, kolmannella jo pelataan" siis yksi ystävätär on sopiva määrä. Se pitää mielestäni
paikkansa.
Kuvittelen, että ystäviä on aika monta. Tosin minäkään en osaa vetää selkeää rajaa ystävien ja tuttavien kesken. Myös sisarukset lasken ystävikseni ja puolison.
Kysyttiin, voivatko mies ja nainen olla ystäviä. Kokemukseni mukaan voivat.
Vanhin miesystävyyteni on jo kolmenkymmenen vuoden takainen ja hänestä tuli myös puolisoni ystävä.
Saman totean kuten moni muukin kirjoittaja: passiivisemmaksi tulee vanhemmiten kanssakäymisessä, samoin kuin tapaamisaloitteiden tekemisessä. Useimmin tulee tavattua ystäviä/tuttuja, jotka asuvat lähietäisyydellä tai ovat mukana joissakin yhteisissä aktiviteeteissä.
Eräs ystäväni, sattumalta mies, pistäytyi juuri iltakahvilla. Hän on mieheni lapsuudenkavereita.
On mulla muutama muukin miesystävä, mm. parhaan naisystäväni aviomies. Pitempiaikaisimman miesystäväni olen tavannut työn merkeissä 37 vuotta sitten, ystävyys pysyy ja paranee. Myös mieheni pitää hänestä.
Hyvät ihmissuhteet korreloivat hyvään elämän laatuun.
Kyllähän niitä suhteita kannattaa vaalia. Ihmeen monia erakoiksi ilmoittautuvaa täällä, tai evät jaksa/välitä pitää suhteita yllä, ja yksin viihtyvät.
Tarve kommunikointiin ilmenee sitten täällä. Hyvähän sekin.
Väitteeseen että miehen kanssa voi olla ystävä, vastaan että en minä ainakaan.Sänkyynhän niiden kanssa joutuu.
Monta on. Naisia ja miehiä. Ei tarvitse yksin olla.
Nytkin olen jutellut monta tuntia ystävieni kanssa.
Minä olen aika yksinäinen. On mies, mutta ei naiskavereita. Tai jos on joitain naistuttavia,niin eivät ikinä ota yhteyttä. Mies ystäviä ei myöskään ole, eikä ole koskaan ollutkaan.
En ole laskenut, on heitä. Näin joulun aikaan joulutervehdykset vähenevät vuosien myötä. Jotkut ns ystävät eivät enää lähetä, vaikka sähköpostikin on käytössä. Se on tavallaan surullista, kun joskus on oltu paljonkin tekemisissä. Ystävyyteen kuuluu, että viestintä tapahtuu kumpaankin suuntaan kummankin aloitteesta. Toisaalta olen saanut eläkkeelläkin uusia ystäviä kuten seinänaapurini ja järjestötyön piiristä muitakin.
Monta, enemmän kuin yhdessä kädessä sormia, tai kahdessa. Varpaatkin pitää välillä ottaa apuun laskee ystävien määrää. Kaikki eivät ole tosin niin lähellä että tapailisimme usein, mutta maantieteelliset rajoitukset kuuluvat nykyaikaan. Minulla on ystäviä lähellä ja kaukana ja etenkin kaukana, koska itse olen muuttanut pois ystävieni läheisyydestä.
(Minä lasken ystäviksi kaikki ne vanhat kamut joiden kanssa meillä on ollut ystävyyttä vuosien varrella ja joka kerran kun tapaamme, vaikka vuodet olisivat vierähtäneet, niin jatkamme siitä mihin viimeiksi jätimme. Sitten on vielä ystäviä jotka olen tavannut ja joiden kanssa olen ystävystynyt netissä ja sitten tavanneet livessä ja jatkaneet ystävyyttä sekä netissä että livessä. )
Minun on helppo verkostoitua ja ystävyyssuhteeni tapaavat jatkua koko elämän. Poikkeuksiakin on tietysti ollut: jos ystävyys on alunalkaen perustunut johonkin muuhun kuin spontaaniin juttuun tulemiseen ja sillä on ollut joku tarkoitus, niin se päättyy kun päämäärä on saavutettu.
O ystävää. Syynä ympäri maailman muuttelu ja hullu akka.
Oi oi, vaikuttaako se hullu akka jotenkin noiden ystävien vähyyteen?
Akka hoitoon, ja itselle kavereita hankkimaan, jos asiat tosiaan noin hullusti ovat. Tsemiä yrityksiin.
Ystävyys iän mukana väljähtyy, kuten myös serkkujen kanssa, jotka ovat tosin sukulaisia. Asiat eivät tunnu enää tärkeille, jotka saattoivat olla kolmekymppisinä.
Vaihteleva määrä eri aikoina! Joskus ei yhtään ja joskus muutama! Vakiystävää ei ole, ei ketään sellaista, jolle voi soittaa ja sanoa, että lähdetään vaikka kahville tai leffaan tai jotain muuta yhteistä menoa.
Katsele ympärillesi !
Ystäviä ovat hallituksen kolmenkopla ja muut niistä jotka laativat pakkolakeja. Voi kuinka rakastavatkaan meitä ne, jotka ottavat aina vähäosaisemmilta ja itse piilottavat miljoonansa laatimiensa lakien nojalla verottajalta saavuttamattomiin. Hurskasta naamaa näyttäen noudattavat laumaoppia joka on logikaltaan "shakaalien ja muiden samantapaisten laumojen käytössä". Käydään laumana niiden kimppuun jotka eivät kykene puolustautumaan. Ainahan noiden kaveripiirissä on ne yksilöt ja yhteisöt jotka noudattavat "verosuunnittelua" ja kätkevät voittonsa millon mihinkin "suunniteltuun sukanvarteen". Joten kyllä ystäviä on kun ei etsi niitä muulloin kun vaalien alla. Sama tosin pätee aikaan jonka viettää "saattohoidossa" tai siihen verratussa. Ystävä välittää ja siunaa sen ettei ainakaan mitään jää kun pesää selvitetään.
alotukseen:
Kun kysyt niin vastaan,
laulu kertoo puolestani ken on elämäni rakkaus,
https://www.youtube.com/watch?v=LKBjMZhdFHg
minulla on aina ollut paljon ystäviäja he ovatkin todella tärkeitä minulle,kun nykyään asustelen yksin. matkustan aika paljon ja saan aina uusia ystäviä lisää,niin miehiä kuin naisiakin. olen kova puhumaan ja hyvä kuuntelija myös,siitä varmaan johtuukin ystävien paljous. mainittakoon ,etten käy ravintoloissa ollenkaan,enkä juo alkoholia. olen eläkkeellä ollut muutaman vuoden ja käyn päivittäin kahviloissa,joissa näitä uusia ihmisiä tapaan.nykyisen miesystäni löysin kahvilasta keskellä päivää,. olen rehellinen ja avoin ,enkä salaa asioitani.kerron suoraan huonotkin tapahtumat elämästäni ja samalla kuulen uusilta ystäviltäni,että myös heillä on tapahtunut ikäviä juttuja. helpottaa kuulla ,etten ole ainoa,jolle ikävää tapahtuu. kyllä miestenkin kanssa voi olla ystävä,mutta ei kannata kotiinsa kutsua ,koska miehet innostuu liikaa.
Mielenkiintoista, mistä toi energia on kotoisin,
Minun tietääkseni ei yhtään. Eikä ole ennenkään ollut kuin pikkuinen tyttöni, jonka mentin psykopaattiäitilleen joka kidutti tämän mielisairaaksi. Nyt ei siis yhtään, tuskin tuleekaan.
eipä nuita ystäviä juur ole.Kaikonneet kuka minnekki.Leskeksi jäätyäni kaikkos loputkin.näin se vaan mennee.nyt pari sellasta ns ystävää..niinkauan ku jaksan kuunnella sitä kuinka huono ja onneton olen....en osaa laittaa ruokaa..en käy uskovaisten kokouksissa..ym ym.Sen olen oppinut, että toisesta korvasta ulos.viel en ole nälkään kuollut ja omasta mielestäni ihan kelpo sapuskaa laitan.Ei paljoo edes huvita käydä missään menny se viimenekin into..ja tiedän itsestä kaikk kiinni kuhan nyt näpyttelin..hyvää alkanutta vuotta kaikille
Eivät oikein ystäviltä vaikuta, itse en ystäviksi kutsuisi. Hyvää tätä vuotta myös sinulle.
kirjoitinkin ns ystävää..
Se on muuten jännä, että eron jälkeen useat entiset perhetutut jäävät unholaan, samoin entisen puolison sukulaiset.Eron jälkeen olet usein entistä yksinäisempi.
Leskeksi jäätyäni minusta tuli entistäki itsekkäämpi,
en kaipaa ketään,
en tunne yksinäisyyttä,
omia sukulaisia on riittämiin jos haluu seuraa niistä kyllä löytyy,
erakkona, itseelisenä, on parasta elämää, mitä tiedän,
-- mutta tuossa sielussani heti kymmen sentinpäässä minusta on t u n n e
että valtava lauma lähisukulaisia, muuten vaan tuttuja on käsiojossa odottamassa että kelpuutan heidät yksinäiseen elämääni viihdykkeeksi,
-- no jaaaa, soitellaan kuitenki puhelimella ja skypellä melkein päivittäin toisillemme,
erakko ei ehdi tuntea yksinäisyyttä,
Ei muuten pidä paikkaansa.
Entisen puolison sukulaiset käyttäytyvät ihan yhtä ystävällisesti tänäänkin kuin ennen eroa ja entiset tutut tervehtivät ja juttelevat niinkuin ennenkin.
Suurin osa käsittää että ero on kahden ihmisen välinen asia, eikä kuulu heille muille.
että valtava lauma lähisukulaisia, muuten vaan tuttuja on käsiojossa odottamassa että kelpuutan heidät yksinäiseen elämääni viihdykkeeksi, <<<<
Puit sanoiksi sen miltä minusta tuntuu. Onneksi ovat tajunneet ja jättäneet rauhaan.
Varsinkin yksinäiset naiset haluavat seuraa vaikka mihin rientoihin kapakasta lähtien.
Itse matkustelen ja harrastan yksin, se on paljon mukavampaa kun saa tehdä kaiken mielensä mukaan. Matkoillakaan ei tarvitse yksin olla jos ei ole tuppisuuna ja karttele matkakumppaneita, liian lähelle ei ketään kannata päästää, joku yksinäinen alkaa kuitenkin vaatia kaverikseen joka paikkaan.
Minulla ollut jo yli kuusikymmentä vuotta hyvä ystävä ja jatkuu edelleen, sillä minä itse olen itseni paras ystävä :)
Muuten, kalliiksi tulee muut ystävät, kun kokkaa ja vie tuliaisia, ei vaan rahat riitä enää.
Minulla sellaisia ystäviä, että ei tuliaisia viedä, ei myöskään kokkailla tarvitse.Pari kappaletta.
Käydään yhdessä esim leffassa ja sen jälkeen kahvilla tai syömässä jossain ulkona. Ehkä ei sen syvempää ystävyyttä, jotain kaveruutta ehkä.
Kun ihminen oikein kauan elelee ihan yksikseen, tulee monta kertaa vähän kummalliseksi, ja aika itsekkääksi. Puhuu itsekseen myös.
Mihin niitä ystäviä tässä iässä tarvitaan?
Tässä iässä ja ihan missä iässä tahansa niitä ystäviä tarvittaisiin.
Kiva olisi jakaa asioita, hyviä ja huonojakin ystävän kanssa. Ystävä kuuntelisi ja olisi empaattinen, ja itse myös vastavuoroisesti.
Hyväntahtoinen juoruilu kans kivaa.
Mutta kun ei ole ketään jonka kanssa suunnittelisi vaikka jotain yhteistä matkaa.
Siksi niistä ystävistä ja kavereista kannattaisi pitää huolta, ettei jossain vaiheessa olisi ihan erakko, vaikkapa yksin ison kaupungin kuhinassa.
Hyvän tahtoisesta juoruilusta tulipa mieleeni aviopari, joilla oli omituinen tapa kasvon elein viestittää toisilleen ympärillä olevista ihmisistä ja heidän puheistaan. Kun ukko sitten kuolla kupsahti vaimo jatkoi elehtimistään vieressä istuvien kanssa, mutta vastakaikua hän ei saanut. Lie jo luopunut, mutta katsotaan kun tulee vierailulle, erään toisen vanhan ystäväni kanssa, ovatko yhdessä opetelleet virnistyksiä ; )
Onneks saa puhua yksin, ,onhan tääkin tavallaan yksin puhelua :-)
Tykkäisin ku passataisiin, halttaissiin, saisi käpertyä oman ( ystävän ) rakkaan kainaloon,
joku laittis hyvää ruokaa, yhdessä matkusteltaisiin, tehtäisiin kaikkea kivaa,
Minä haluan olla yksin, en jaksa enää passata ketään.
Treffipalstoja on pilvin pimein, nuorilla tinderinsä.
Mutta onko mitään sellasta palstaa jossa ihan ilman elämänkumppaninhaku tarkoitusta etsitään kavereita ja juttuseuraa?
Eurosinkut tiedän, sielläkin etupäässä nuorempia.
On niitä, katsele.
Muutama ja kaikki kaukana,soitellaan harvakseen.Sukulaisetkin tippuu vähitellen ystävyyden piiristä,kuka suuttuu jostain ja ei näe metsää puilta.
Uusiakin on tullut,en pidä siitä että pitäis tilittää joka reissu ja askel,missä on päivänsä viettänyt,tullaan liian lähelle.
Miesten kans olisin ystävä,mut heille se ei sovi,siinä on aina jotain muuta takana.Vaikka kuinka tekee selväksi asiat.
Exän tuttavat ja sukulaiset jäi,sille tontille ei ole enää asiaa,suojasi niin selustansa.
Viihdyn yksin ja voisin asua vaikka erakkona keskellä ei mitään.
Ja jos tulee tarve hulinaan,hyppää kulkuneuvoon ja menee kylille,siellä kyllä outo kulkija syynätään tarkkaan,joku voi jopa tulla juttusille.
Siis ystäviä vähän,vuosi vuodelta vähenee,myöskin ne entiset tututkin.Ja tuttujen tutut.Pääsen tilastoihin.
mutta kuitenki töppöstä toisen eteen,,,,,,,,,
https://www.youtube.com/watch?v=amQwRfoCVS8
Ystävät määrään itse, paljon on tuttuja tänään on vain yksi ystävä.
Lapset on jne.
mulla on kaksi täysin itsekeskeistä ystävätärtä, jotka aina vain ottavat yhteyttä, vaikka en välittäisi, enkä koskaan ota heihin. Ikinä he eivät kuitenkaan kysy, mitä mulle kuuluu, vaan vauhkoovat pitkästi omia tylsiä juttujaan ja suunnitelmiaan. Koskaan eivät pyydä sanomaan terveisiä mun perheellekään eivätkä kysy heistä mitään, vaikka ovat käyneet meillä.
Eli tämmösiä ystäviä. Miksi niitä mulle kerääntyy?