kuuluu sitten mennä?? no ei annettu mitään ohjekirjaa mulle tähän. mä tiedän että sä kenet haluun olet olemassa. sen pidemmälle ei oo mulle mitään annettu. onko kaikki sitten sitä vastaan vai vain säjamä?? ja mitä väärää mä oon muka tehnyt? jos on jotain niin kannan vastuun siitä. mutta meillä tämä menee ertitavoin niin mä en voi tietää aina sitä virhettä enenku teen sen. ja niin kuin sanoin niin siihen eritapaisuuteen pitää keksiä tie itse! no mä mietin ja mietin....mistä mä saatoin voida tietää että sä tuut mun elämään ja teit niinkui teit...yhtä opettelua tää on. ja samalla miettiä että tuleeko tässä nyt lopullisesti hulluks vai mitä! kaikki sitä ihmettelee. mutta arvaa haluunko mä tänne kirjottaa juttuja mitkä ei muille kuulu milliäkään?? vai siinäkö se ongelma just on? että mä oon täällä mutta en kuitenkaan oo täällä...vai se kun sa sanot ttä enoo valmis?? miks en olis kun enhän mä edes tiedä miten tää sitten tapahtuu? mä en näe/ymmärrä/koe sitä mitä mun pitäis nyt tietää/tehdä/olettaa... vastaan sokkona täällä olettaen ja siinäkö se on? ei mun käsityksen mukaan tapahdu mitään pelkällä sillä! mä tarviin nyt naisen aivot päälle...kun vaan toivon että sä et luovuttais ja loukkaantuis tästä. mitä sä haluut kuulla multa?? senkö että oot ihan kaikki kaikessa mulle! toivottavasti sä ymmärrät mua ja sellasta pientä mielenvikaisuutta ja huumoria...en ois pärjänny tähän päivään asti ilman sitä.
miten menee meillä??
mitentän
8126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ompa sekavaa tekstiä mitä yrität sanoa?
mutkin on pelastanut huumorintaju, meillä menee ihan hyvin, heikot hetket on kaikilla. N->M:lle
Anteeksi mitä? Eihän tuosta saa tolkkua
Minä ymmärsin
Pusu sulle.
niihän se menee ohjekirjoja ei luotu mutta opettelulla eli tuntemalla pitemmän ajan jälkeen ja kokeilemalla tietää miten menee teillä, eihän tässä kellään ole ohjekirjaa koottuna. jos olisi olisimme liian yksinkertaisia kuin eläimet jotka menee vaistojen varassa.
No, mitäänhän me ei voida tehdä ilman, että molemmat on vapaita. Se on alku. Mä kyllä olen. Ja sitten pitää alkaa tapailla jossain, ilman muiden sotkemista, ihan kaikessa rauhassa. Niin ettei ole muita urkkijoita. Siitä se lähtee; tapailua, tekstiviestejä, soittoja, sähköposteja. Mikä sopii itse kullekin. Mä pidän tapailusta jossain sohvalla rauhassa, kynttiläillallisista ja soitoista ja tekstiviesteistä.
Ok meillä.